HS: "Ei tarvinnut mennä kuin Tanskaan, kun koin kulttuurishokin - Yksi ilme erottaa meidät muista"

Aina kun näen jonkun virnistelevän kadulla itsekseen tulee mieleeni että se on pieraissut juuri äsken tai tehnyt jotain muuta omasta mielestään kovinkin hauskaa.

Suomessa käydessä kyllä pistää silmään sellainen ilmeettömyys ja tyhjä katse monien ihmisten silmissä ja tämä jo lapsilla nähtävissä. Erikoista sinänsä koska keskimäärin suomalaiset ovat kyllä älykkäitä (tyhjä katse ei kerro siis ainakaan älyn puutteesta) ja nykyään suomalaiset juttelevat vieraillekin. Mulle jutteli mm. junassa ja Oodissa muutama rouva ystävällisesti. 

Asuinmaassani eivät toki ihmiset hymyile kaiken aikaa, mutta he eivät myöskään ole samalla tavalla ilmeettömiä kuten suomessa tosi moni. 

Terv. ulkosuomalainen

Olen itse hymyileväinen ja kun tulin Suomeen takaisin ulkomailla asustelun jälkeen, iski tuo hymyttömyys kyllä kasvoihin.

Ja lisäksi (omasta kokemuksesta):

Jos Suomessa hymyilee, niin tullaan huutamaan (keskellä päivää) että mitä sä mulle naurat. Illalla jos sattuu hymyilemään, niin tullaan iholle asti, koska ilmeisesti minua himottaa kaikki vastaantulijat. Ja bussissa tai junassa ei saa hymyillä, vaihtoehdot ovat lääppijät tai puheripuliset mummot. Ja taas olen epäkelpo kun en halua housua raottaa tai lähteä mummon kanssa kahveelle.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käydessä kyllä pistää silmään sellainen ilmeettömyys ja tyhjä katse monien ihmisten silmissä ja tämä jo lapsilla nähtävissä. Erikoista sinänsä koska keskimäärin suomalaiset ovat kyllä älykkäitä (tyhjä katse ei kerro siis ainakaan älyn puutteesta) ja nykyään suomalaiset juttelevat vieraillekin. Mulle jutteli mm. junassa ja Oodissa muutama rouva ystävällisesti. 

Asuinmaassani eivät toki ihmiset hymyile kaiken aikaa, mutta he eivät myöskään ole samalla tavalla ilmeettömiä kuten suomessa tosi moni. 

Terv. ulkosuomalainen

Paskapuhetta.

Hymyttömyys ja jäykkyys pätee länsisuomalaisiin. Itäsuomessa ihmiset ovat avoimempia ja iloisempia. 

 

Turku ja Oulu ovat varmaan tympeimmät paikat, joissa olen ollut. En ymmärrä jankkausta Helsingistä. Rautatientorilla kukaan ei hymyile, mutta aitojen helsinkiläisten pientaloalueilla on todella lämmin ilmapiiri ja pysähdytään juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemattomalle hymyilemisessä ja silmiin katsomisessa on riski tulla ymmärretyksi väärin. 

Varsinkin jos on kysymys muukalaimiehestä.Ne voi antaa turpiin jos liikaa hymyilet. Ottavat sen loukkauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käydessä kyllä pistää silmään sellainen ilmeettömyys ja tyhjä katse monien ihmisten silmissä ja tämä jo lapsilla nähtävissä. Erikoista sinänsä koska keskimäärin suomalaiset ovat kyllä älykkäitä (tyhjä katse ei kerro siis ainakaan älyn puutteesta) ja nykyään suomalaiset juttelevat vieraillekin. Mulle jutteli mm. junassa ja Oodissa muutama rouva ystävällisesti. 

Asuinmaassani eivät toki ihmiset hymyile kaiken aikaa, mutta he eivät myöskään ole samalla tavalla ilmeettömiä kuten suomessa tosi moni. 

Terv. ulkosuomalainen

Ei millään pahalla.Rakastan Suomen presidenttiä ,mutta hän on juuri yksi noista ilmeettömistä. 

Vierailija kirjoitti:

Norjalainen tuttava luuli, että Suomessa käytetään kyrillisiä aakkosia koska kuulemma vaikutamme muutenkin niin rüssiltä. Suomalaiset eivät hymyile, ovat tylyjä ja juovat liikaa alkoholia. Suomalaiset tavat ja asenteet ovat paljon lähempänä itänaapuria kuin länsinaapuria. Suomalaiset eivät vain itse tajua, miten venäläistä meininki täällä on.

Tämä on hyvin totta. Olemme n 15v kulttuurikehityksessä jäljessä ruotsia ja norjaa. Siellä on oikein veikeitä pongobongon paukuttajia hymyt suupielessä joka paikka täynnä. Norjalaiset ja ruotsalaiset ovat vain kovia jengiytymään, ammuskelemaan valtoimenaan ja kailottelemaan palvontamenokutsuja. En oikein ymmärrä milloin tällaista alettiin pitää pohjoismaalaisena positiivisuutena mutta sitä se medioiden mukaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemattomalle hymyilemisessä ja silmiin katsomisessa on riski tulla ymmärretyksi väärin. 

Varsinkin jos on kysymys muukalaimiehestä.Ne voi antaa turpiin jos liikaa hymyilet. Ottavat sen loukkauksena. 

Paitsi jos olet nainen 😱

Tämä on totta ja oikeastaan sama mihin päin maailmaa menee, ihmiset on ystävällisempiä. Suomi on ankea maa ja suomalaiset ankeita.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hymyileväinen ja kun tulin Suomeen takaisin ulkomailla asustelun jälkeen, iski tuo hymyttömyys kyllä kasvoihin.

Ja lisäksi (omasta kokemuksesta):

Jos Suomessa hymyilee, niin tullaan huutamaan (keskellä päivää) että mitä sä mulle naurat. Illalla jos sattuu hymyilemään, niin tullaan iholle asti, koska ilmeisesti minua himottaa kaikki vastaantulijat. Ja bussissa tai junassa ei saa hymyillä, vaihtoehdot ovat lääppijät tai puheripuliset mummot. Ja taas olen epäkelpo kun en halua housua raottaa tai lähteä mummon kanssa kahveelle.

 

Suomessa kyllä hyvin pitkälle on tämä asenne, että jos hymyilet, joko vidduilet toiselle tai sitten haluatkin olla lähemmissä tekemisissä toisen kanssa. Ja varsinkin, jos hymyillessäsi katsot vielä toista silmiin. Maissa, joissa hymyillään ja katsotaan silmiin jokaista vastaantulijaa, hymy ja katsekontakti ei merkitsekään yhtään mitään. Meillä merkitsee. Joskus hymyilyllä ja katsekontaktilla voi olla ihan positiivinenkin seuraus, mutta pahimmassa tapauksessa pääset niin tekemällä hengestäsi. 

Tanskalaisetko ei muka tule liki?? Matkustaessani maassa junalla koin uuvuttavaksi tanskalaisten seurallisuuden. Toki juttelin, koska en halunnut olla epäkohtelias, mutta he tosiaan halusivat hölöttää monta tuntia putkeen.

Kööpenhaminan metrossakin tultiin juttusille.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hymyileväinen ja kun tulin Suomeen takaisin ulkomailla asustelun jälkeen, iski tuo hymyttömyys kyllä kasvoihin.

Ja lisäksi (omasta kokemuksesta):

Jos Suomessa hymyilee, niin tullaan huutamaan (keskellä päivää) että mitä sä mulle naurat. Illalla jos sattuu hymyilemään, niin tullaan iholle asti, koska ilmeisesti minua himottaa kaikki vastaantulijat. Ja bussissa tai junassa ei saa hymyillä, vaihtoehdot ovat lääppijät tai puheripuliset mummot. Ja taas olen epäkelpo kun en halua housua raottaa tai lähteä mummon kanssa kahveelle.

 

Suomessa kyllä hyvin pitkälle on tämä asenne, että jos hymyilet, joko vidduilet toiselle tai sitten haluatkin olla lähemmissä tekemisissä toisen kanssa. Ja varsinkin, jos hymyillessäsi katsot vielä toista silmiin. Maissa, joissa hymyillään ja katsotaan silmiin jokaista vastaantulijaa, hymy ja katsekontakti ei

Sitä kutsutaan kulttuurieroiksi. Jostain helvetin kummasta syystä vaan suomalaisten kohdalla kaikki on väärin ja junttia vaikka olisi ihan vaan kulttuuriin kuuluvasta eroavaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tanskalaisetko ei muka tule liki?? Matkustaessani maassa junalla koin uuvuttavaksi tanskalaisten seurallisuuden. Toki juttelin, koska en halunnut olla epäkohtelias, mutta he tosiaan halusivat hölöttää monta tuntia putkeen.

Kööpenhaminan metrossakin tultiin juttusille.

Ehkä sinä itse olet sosiaalisesti vammaisena uuvuttava ihminen. Toivottavasti et ehtinyt pilata suomalaisten mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyilemättömyys ja tervehtimättömyys on myös syy, miksi suomalaiset väittävät Pariisia tylyksi. 

 

Jos tervehdit Pariisissa hymyn kanssa, herttaisempaa palvelua saa hakea. Jos lähestyt suu viivana tuijottaen, ranskikset olettavat, että aiot pian ottaa puukon esiin. 

Pariisissako herttaista palvelua??😃

Sellaista ei kuulemma tule vaikka kuinka virnistelisi, jos et osaa ranskaa.

Tämä ei ole omakohtainen kokemus, koska en pidä Ranskasta, enkä ole siellä ollut - muiden kokemus kyllä. 

Miten voit tietää, että et pidä Ranskasta, kun et ole siellä ollut? 

En minä ole paskaakaan maistanut, mutta silti tiedän etten pidä siitä.

Nro 53: "Sitä kutsutaan kulttuurieroiksi. Jostain helvetin kummasta syystä vaan suomalaisten kohdalla kaikki on väärin ja junttia vaikka olisi ihan vaan kulttuuriin kuuluvasta eroavaisuudesta."

Ihan lähipäivinä joku mulle palstalla toisessa ketjussa sanoi, ettei Suomessa ole mitään kulttuuria. Mun mielestä on, mutta olkoon sitten vaikka suomalaisen kulttuurin sijasta suomalainen elämäntapa. Itse tykkään olla suomalainen ja tykkään suomalaisista ja suomalaisista tavoista. Olen vähän sityä mieltä, että jos täällä ei viihdy ja muualla on parempi elää, niin eiku menee sitten  sinne, missä on parempi elää. Kyllä Suomesta saa lähteä poiskin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 53: "Sitä kutsutaan kulttuurieroiksi. Jostain helvetin kummasta syystä vaan suomalaisten kohdalla kaikki on väärin ja junttia vaikka olisi ihan vaan kulttuuriin kuuluvasta eroavaisuudesta."

 

Ihan lähipäivinä joku mulle palstalla toisessa ketjussa sanoi, ettei Suomessa ole mitään kulttuuria. Mun mielestä on, mutta olkoon sitten vaikka suomalaisen kulttuurin sijasta suomalainen elämäntapa. Itse tykkään olla suomalainen ja tykkään suomalaisista ja suomalaisista tavoista. Olen vähän sityä mieltä, että jos täällä ei viihdy ja muualla on parempi elää, niin eiku menee sitten  sinne, missä on parempi elää. Kyllä Suomesta saa lähteä poiskin. 

Kysymys ei ole pelkästä tapakulttuurista, vaan myös siitä miten hyvinvoiva yhteiskunta on näiden tapojen vuoksi. Suomessa on todella paljon yksinäisiä ihmisiä, masennusta ja itsemurhia. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja ilman lajityypillistä kanssakäymistä keskivertoihminen alkaa oireilla. Suomalaisten puhumattomuus ja vaikeus olla muiden ihmisten kanssa saa jo sellaiset mittakaavat, ettei kyse ole enää terveestä kulttuurierosta. Näen, että monen suomalaisen kyvyttömyys olla sosiaalisessa tilanteessa on ensisijaisesti oire. Mielestäni on aika vakavaa, jos pelkkään hymyyn saatetaan suhtautua epäilevästi tai jopa aggressiivisesti. Ei tämä ole normaalia enää.

Suomessakin löytyy kovin monenlaisia asuinalueita. Tampereella luhtitalon tuntematon naapuri tervehti iloisesti, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla uutta naapuria mulkoillaan epäluuloisesti. 

Amerikassa ollaan yleensä ystävällisiä kohtaamistilanteissa, mutta ei joka paikassa hymyillä tai tervehditä vastaantulijaa. Esim. New Yorkissa kadulla tai kulkuvälineessä on parempi olla ottamatta katsekontaktia, mutta hiljaisemmalla kävelyreitillä voi vastaantulijalle nyökätä tai sanoa vaikka Hi! Palvelutilanteissa tervehditään ja hymyillään. Naapuria/samalla kadulla asuvia tervehditään vaikka muuten ei oltaisi missään tekemisissä heidän kanssaan. 

Nro 57: "Kysymys ei ole pelkästä tapakulttuurista, vaan myös siitä miten hyvinvoiva yhteiskunta on näiden tapojen vuoksi. Suomessa on todella paljon yksinäisiä ihmisiä, masennusta ja itsemurhia. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja ilman lajityypillistä kanssakäymistä keskivertoihminen alkaa oireilla. Suomalaisten puhumattomuus ja vaikeus olla muiden ihmisten kanssa saa jo sellaiset mittakaavat, ettei kyse ole enää terveestä kulttuurierosta. Näen, että monen suomalaisen kyvyttömyys olla sosiaalisessa tilanteessa on ensisijaisesti oire. Mielestäni on aika vakavaa, jos pelkkään hymyyn saatetaan suhtautua epäilevästi tai jopa aggressiivisesti. Ei tämä ole normaalia enää."

Jos nyt vastaantulijat kaduilla  alkaisivat hymyillä, kuinka paljon se vähentäisi ihmisten yksinäisyyttä, masennusta tai itsemurhia? Jos hymyilemisestä tehtäisiin samanlainen asia kuin smalltalkistakin eli asia, joka ei tarkoita yhtään mitään, niin muuttuisiko tilanne jollain tavalla paremmaksi? Jokainen tietää, että smalltalkissakin kysymykseen "Mitä kuuluu?" ei alata kertoa kuulumisia vaan siihen vastataan "Ihan hyvää, entä itsellesi?", vaikka koko elämä olisi säpäleinä. Itse pidän jotenkin parempana, että jos jollekin hymyilee, tekee sen ihan aidosti eikä vain jonkin tapakulttuurin vuoksi. Tai jos joltain kysyy kuulumisia, on ihan aidosti kiinnostunut toisen kuulumisista. Toki meillä Suomessakin voitaisiin ryhtyä feikkaamaan ihan kuten muissakin maissa feikataan, jos se kerran vähentää yksinäisyyttä, masennusta ja itsemurhia. Mulla on lähisuvussa meksikolainen ja hän rakastaa Suomea ja suomalaisia, koska täällä ollaan aitoja ja rehellisiä eikä esitetä mitään "näin kuuluu tehdä" -teatteria.