Pistää niin vihaksi HS:n päivähoitojuttu taas

Vierailija:

On todella järkyttävää, että meidänkin lähipäiväkoti on pullollaan näitä virikehoitolapsia, joiden vanhemmat ovat täysin terveitä ja äiti äitiyslomilla nuoremmasta, ja sitten minä kuljetan lapseni kahteen eri päiväkotiin eri puolille kaupunkia, koska tarvitsen heille hoitopaikan kun olemme molemmat vanhemmat töissä!!

Vierailija:

Miksi aina automaattisesti oletetaan, että vastasyntyneen (ts. vauvan) äiti on " masentunut" , " univelkainen" ja " puolikuollut" ? Ja todellakin siinä on perää (kun vain hetkisen viitsisitte AJATELLA - ei loukkaantua / ottaa itseenne, vaan ajatella!) asiaa, ettei niitä lapsia tarvitse " tehdä" / suunnitella lisää, jos on jo yhden kanssa jaksamisensa äärirajoilla. Minkä vuoksi aikuinen (vastuullinen!) ihminen ei näe tässä ristiriitaa?? Kyllä se ensisijainen lähtökohta ihan kaikelle pitäisi olla se, että HALUTAAN HOITAA ne lapset itse - ei hoidattaa toisella. Ja sitten vasta lisää lapsia!

Toisen ihmisen hoito ei ole mikään " onnela" , jokainen lapsi tarvitsee omia vanhempiaan - ja nimenomaan vahvoina, terveinä ja onnellisina. Jos ei tätä ole tarjota, voisi miettiä kaksi kertaa lasten tuomista tähän maailmaan. Miksi te olette niin itsekkäitä!

Vierailija:

minä kuljetan lapseni kahteen eri päiväkotiin eri puolille kaupunkia, koska tarvitsen heille hoitopaikan kun olemme molemmat vanhemmat töissä!!

isommat sisarukset ovat jo ko. tarhassa. Ei kai se ole virikelapsiksi kutsumiesi lasten tai heidän vanhempiensa vika, jos alueesi päiväkodeissa ei osata hoitaa paikkajakoa? Joskus tuntuu, että päivähoidonjohtajat kokevat jotkut ihmiset v-mäisiksi ja osoittavat heille tahallaan paikat mahdollisimman hankalin järjestelyin.

On tullut mieleen ja omakohtaista kokemustakin on; itselläni on kaksi lasta joista esikoinen on ollut ns. helppo lapsi ja kuopus temperamenttisempi " valvottaja" tapaus - silti, minun valintani on kantaa vastuuta siitä, että olen heidät molemmat tähän maailmaan halunnut ja tuonut. Ja vaikka aika ajoin on meilläkin ollut rankkaa, (lapsilla on keskenään vain reilun vuoden ikäero), haaveilemme vielä ainakin yhdestä lapsesta tulevaisuudessa.



t. Se jonka tekstiä lainasit (158 & 159 muistaakseni?)

Jos en nyt saisi pitää 4- ja 5-vuotiaitani osapäivähoidossa niin en varmaan edes jäisikään enää hoitovapaalle vajaa 1-vuotiaani kanssa. Itse käytän tuota aikaa kun 4- ja 5-vuotiaat ovat hoidossa siihen, että hoidan asioita (yhden lapsen kanssa onnistuu), teen vähän etätöitä ja kotitöitä.



En luule, että kauaa jaksaisin olla hoitovapaalla jos kaikki lapset pyörisivät tässä ympärillä 24/7. Kun ei ole mitään puistojakaan jonne mennä eikä tutuilla ole lapsia. Maalla kun on vähän tämmöstä yksinäistä välillä.



Hurraa subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle!!!

Omat lapseni ovat nyt 3½ v ja 2 v, ja he ovat hoidossa (pph:lla) 3 x vko, kun itse käyn silloin töissä. Kolmatta lasta haaveillaa syntyväksi noin 2-3 vuoden päästä, eikä ole epäilystäkään ettenkö ottaisi kahta vanhempaa myöskin kotiini vauvan kanssa sitten kun se on ajankohtaista. Minun mielestäni tämä nyt on itsestäänselvyys, mutta ei näköjään ole sitä kaikille.

On olemassa muskareita, jumppia, srk-kerhoja, leikkipuistoja, ML-kerhoja, yksityisiä päiväkoteja ym, ym. Aivan turhaa täyttää kunnallisia päiväkoteja turhilla virikepaikoilla!

[/quote]

-- yritä nyt hyvä ihminen saada sinne aivoihisi sellainenkin asia perille, että kaikilla ei ole mahdollista tarjota mitään tällaista lapsilleen! Me asumme MAALLA (hui ajattele että jotkut vielä asuvat sielläkin! Sieltä se sunkin ruokasi tulee!). Ei tässä meidän lähellä ole mitään tuollaista tarjontaa, paitsi että sattumoisin sattuu olemaan hyvä ryhmäperhepäiväpaikka vain 2 km päässä. Jos yrittäisin jotain tekemistä lapsilleni etsiä niin se olisi sitten se kerho 25 km päässä. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään, ML- tai perhekerhoja ei täällä ole. Muskari järjestetään mutta sinne emme pääse kun on juuri sellaisena iltana kun mies tarvitsee autoa.

Jos virkamiehet saavat evätä joltain päivähoitopaikan, niin silloin on siedettävä:



- aina päätös ei ole lapsen edun mukainen, erehtyminen on inhimillistä

- toisissa kunnissa samassa tilanteessa oleva lapsi pääsee päivähoitoon, toissa ei, erityisesti Vantaalla ei.

- joissain kunnissa säästösyistä raja vedetään liian alas ja uhri joutuu valittamaan asiasta hallinto-oikeuteen, joka tekee ratkaisun 2 vuoden kuluttua.

Noin naiivisti minäkin vielä ajattelin muutama vuosi sitten. Vaan nyt kun lapseni todella ovat 4-5 -vuotiaita ja meillä on vauva niin ei tulisi mieleenkään pitää heitä vain täällä kotona minun kanssani! Lapsethan oikeasti nauttii muiden lasten kanssa leikkimisestä. 5-vuotias jo tylsistyy kotona ollessaan. Ei voi verrata esim. 3-vuotaista 5-vuotiaaseen ollenkaan!

Minulla on asia ajankohtainen, kun kakkonen toivottavasti syntyy loppukesästä. esikonen on silloin 3 ja risat. Todennäköisesti hän jatkaa puolipäiväisenä nykyisessä päviäkodissaan.



Olen ihan varma, että hän on tyytyväisempi saadessaan purkaa virtaa kavereiden kanssa osan päivää ja silti ehtii " hitsautua" perheeseen. Ainakin loma-aikoina hän ihan kyselee, milloin on tarhapäivä, vaikka toki teemme kotonakin kaikenlaisia juttuja ja ulkoilemme onta tuntia.



Kakkosen kohtalona tulee olemaan mennä päivähoitoon (mahdollisesti pph:lle) vuosikkaana. Kumma miten tällä palstalla se on niin pahapaha, mutta ainakin minun oikeassa elämässäni ihan normaalia ja erityisesti ulkomaiset ystäväni ihastelevat sitä, miten kauan suomalaiset äidit voivat olla kotona vauvan kanssa...

pois tutusta hoitopaikasta ja ryhmästä kotiin vuodeksi-puoleksitoista pikkusisaruksen kanssa, sen jälkeen lapsi joutuu tutustumaan uuteen ryhmään ja uuteen hoitopaikkaan, mitään paikkaahan ei voi lapselle " varata" . Mielestäni olisi järkevämpi esim. pitää lapsella osapäiväinen hoitopaikka, esim. hoidossa ti-to vaikka 5-6 h, jolloin lapsella pysyy jonkinlainen tuttu rytmi ja tuttu ryhmä mutta kotonakin tulee vietettyä aikaa vanhempien ja uuden sisaruksen kanssa.



Äidin huomio ja energia ei useinkaan riitä isomman sisaruksen tarpeisiin ja en nyt sanoisi, että lastenvideoiden katselu imettävän äidin vieressä nyt päivästä toiseen hirveästi kehittäisi, etenkin, kun koko ajan saa kuulla olevansa " jo iso poika/tyttö" , jonka pitää itse tehdä sitä ja tätä eikä äiti nyt ehdi, kun pitää nukuttaa/syöttää/pestä/vaihtaa vaippaa...kovasti täällä ihannemammat toitottavat, kuinka lasten kanssa leivotaan ja askarrellaan ja ulkoillaan päivästä toiseen vaikka useimpien kohdalla se jäänee nettireposteluksi.



Ja kun aina verrataan vanhaan hyvään aikaan; lapsia olikin joka perheessä se kymmenen-viisitoista, siinä vanhemmat sisarukset ja koko naapurusto hoiti niitä muita sisaruksia, ei ne kävelykyiset muksut siinä äidin jaloissa pyörineet viihdytettävinä. Eikä silloin mistään kehityksestä tai lapsen tarpeista puhuttu, lapsen elämä oli hyvää, jos sai sen verran ruokaa ettei nälkään kuollut, ei sairastanut keuhkotautia tai poliota, ei piesty tai potkittu. Vähän eri olosuhteet ja vaatimukset nykyään.

Näinhän se menee. En näe mitä hyvää olisi ottaa joku yli 3-v pois hoidosta jos äiti jo ennen kuopuksen syntymää tietää, että palaa töihin siinä vuoden-kahden sisään. Säälihän se on lapsellekin ottaa pois tutusta (ja jos vielä hyvästä) hoitopaikasta ja sitten vuoden päästä etsiä uusi paikka lapselle.



Eiköhän lapsellekin ole parasta se pysyvyys. Mutta sitähän nämä 2-vuotaiden äidit eivät vielä ymmärrä kun eivät siinä tilanteessa vielä itse ole!!

Tuo on ihan eri asia kuin se että lapsi - varsinkin pieni isosisarus - vasta aloittaa hoidon, kun kuopus tulee. Näitä tapauksia nimenomaan on nykyään ja niitä kritisoidaan. Itselläni esikoinen oli 3, kun kuopus tuli, enkä tarkoituksella edes vienyt häntä hoitoon ennen sitä, koska halusin hakea molemmille hyvän paikan yhtä aikaa.

Se tuntuu minustakin ajatuksena absurdilta, siis että joku lapsi olisi jokaikinen päivä yli 7-tuntisia päiviä (0kokopäivähoitopaikka) hoidossa, vaikka äiti/isä on kotona. Osapäiväinen hoitopaikka on järkevä juttu etenkin isommille, yli 3-vuotiaille sisaruksille. Onhan tuttu päiväkoti parempi vaihtoehto kuin uusi kerho tms. korvike.

Minä kritisoin myös sitä, että isommankin isosisaruksen hoitopäivä jatkuu täyspitkänä kuopuksen tullessa. Tuttavapiirissäni on näitä useita. Esikoinen 10 tunnin päiviä hoidossa, vaikka äiti kotona. Isä vie ja tuo töihin kulkiessaan. Sitten itketään, kun esikoinen oireilee kuopuksen tuloa ja juostaan lääkärissä jopa asian takia. Oikeesti - terve järki ja inhimillisyyskin on sallittu!

Kuulostaapa hurjalta! Toki jos perheessä tai lapsella on erityisiä ongelmia, on tilanne eri. Mutta siis että nuoriakin esikoisia rahdataan hoitoon pitkiksi päiviksi, vaikka toinen vanhemmista on kotona, niin se kyllä kuulostaa laittomalta. No, en silti lähtisi purkamaan ongelmaa luopumalla LAPSEN OIKEUDESTA päivähoitoon, mutta jotain järkeä tuohon systeemiin voitaisiin kehitellä. Esim. vapaapäiviä (=kotipäiviä isommallekin silloin tällöin) edes, jos vanhemmilla ei ole mahdollista järjestää viemistä/hakemista kesken päivän.

Voin sanoa, että en olisi selvinnyt, jos olisin joutunut pitämään kaikki lapset kotona! Tätä ei varmasti kukaan muu ymmärrä, mutta toisen allergisen tai muuten pahasti sairaan lapsen äiti ymmärtää ja tietää mitä elämä silloin on!!!



Olin vauvojen kanssa paljon sairaalassa + lääkärissä. Viikottain, välillä päivittäin. Tällöin oli todella hyvä, että vanhempi lapsi sai olla päiväkodissa!



Valvoin myös öitä, joten jos vauva vain päivällä nukkui, niin nukuin itsekin. Sitten klo 15 lähdin hakemaan vanhempaa kotiin (jollei vauva huutanut silloin kaarella)!!



Näillä ehdoin en ehkä uudistusten mukaan saisi toista/muita lapsia pväkotiin. Todellakin, olisin mieluummin kaikki pitänyt kotona, mutta tilanne vain oli mahdoton! Ja tätä ei ymmärrä äiti,joka hoitaa kilttejä ja terveitä lapsia kotonaan!!!!

VAIKKA sitten olisi vain nettirepostelua, videoita ja kotona " oleskelua" , se olisi juuri sitä RAUHALLISTA, OMALLA PAINOLLAAN ETENEVÄÄ ja HILJAISTA OLESKELUA minkälaista ihmisen elämän tulisi (jossakin määrin) ollakin, ainakin silloin tällöin! Miksi ihmeessä vasta 3 vuotias pitää iskeä uraputkeen suorittamaan aikataulutettua elämää? Te menetätte leppoisat, pitkät ja rauhalliset aamut, kun täytyy nousta aikaisin (+ herättää vauva aikaisin!) ja lähteä kiikuttamaan yhtä tarhaan. Kyllä te olette markkinavoimien (ja kapitalismin) aivopesemiä aikuisia, jos ette huomaa millaisen karhun palveluksen te tällä " tehokkuuden maksimoinnin" ajatuksella lapsillenne aiheutatte. Ihmisen luonnollinen olotila on kaikkea muuta, kuin jatkuvaa virikettä ja aikataulutettua toimimista - jopa 5 tai 50 vuotiaalla =oO!



173:lla oli hyvä pointti siitä, että viemällä sekä esikoinen että kuopus samanaikaisesti hoitoon, vältetään " repimästä" esikoista pois jo tutuksi tulleista kuvioista - ei sen 1½ vuotiaan paikka ole vieraan hoidossa, vaan vielä pitkään äidin (ylipäätään vanhempien) luona.

Vierailija:

Jos en nyt saisi pitää 4- ja 5-vuotiaitani osapäivähoidossa niin en varmaan edes jäisikään enää hoitovapaalle vajaa 1-vuotiaani kanssa. Itse käytän tuota aikaa kun 4- ja 5-vuotiaat ovat hoidossa siihen, että hoidan asioita (yhden lapsen kanssa onnistuu), teen vähän etätöitä ja kotitöitä.

En luule, että kauaa jaksaisin olla hoitovapaalla jos kaikki lapset pyörisivät tässä ympärillä 24/7. Kun ei ole mitään puistojakaan jonne mennä eikä tutuilla ole lapsia. Maalla kun on vähän tämmöstä yksinäistä välillä.

Hurraa subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle!!!

Hauska huomata että meitä on monia kuitenkin samassa veneessä!!

Meillä aivan samoin, 4- ja 5-vuotiaat on hoidossa 6-7 h 4 pv viikossa, minä vauvan kanssa kotona, teen etätöitä. Olisi suuri vääryys että minun esim. pitäisi alkaa antaa jotain selvityksiä töistäni jollekin taholle, tämähän on kuitenkin olevinaan vapaa maa.

Hurraahuuto täältäkin siis subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle!

Vierailija:

Omat lapseni ovat nyt 3½ v ja 2 v, ja he ovat hoidossa (pph:lla) 3 x vko, kun itse käyn silloin töissä. Kolmatta lasta haaveillaa syntyväksi noin 2-3 vuoden päästä, eikä ole epäilystäkään ettenkö ottaisi kahta vanhempaa myöskin kotiini vauvan kanssa sitten kun se on ajankohtaista. Minun mielestäni tämä nyt on itsestäänselvyys, mutta ei näköjään ole sitä kaikille.

Tuo itsestäänselvyytenä pitämäsi asia saattaa olla lapsillesi vain äidin itsekkyyden osoitus. He tuskin halauavat 5-6 vuotiaina olla kanssasi kotona vauvaa ihastelemassa. Puistoissakaan ei 5-6 vuotiaita yleensä ole.