Lue keskustelun säännöt.
Omaehtoinen, joustamaton mies, miten tulla toimeen?
27.12.2023 |
Meille tuli taas aamulla riita siitä, kun lapset halusivat uimahalliin, mut miehelle oli tärkeintä ilmoittaa että hän ei sinne jaksa lähteä. Olemme siis molemmat nämä kaksi päivää lomalla, jotta voisimme viettää aikaa perheenä ja lasten kanssa. Miehellä tasan kaksi eri asiaa mitä haluaisi tehdä, aina jos ehdotetaan jotain uutta ja erilaista tekemistä, niin alkaa nihkeily, enkä vaan jaksa sitä. Olen jopa miettinyt avioeroa sen takia, koska tuntuu siltä että olisi paljon kivempi vaan lasten kanssa tehdä mitä halutaan sen sijaan että yrittää aina luovia ja miettiä mitä mies nyt sattuisi haluta tehdä, monesti saattaa olla nihkeänä ihan kaikesta.
Ja kun yksi lapsista mieluiten vaan pelaisi koko päivän, niin tämänkin kääntää sitten minua vastaan, että katsos nyt kun lapsikaan ei halua minnekään sun keksimiin juttuihin halua lähteä mukaan.
Tosi huono fiilis tästä yhteisestä lomasta - kuten aina. Kun kaikki on vaikeaa ja ankeaa ja ikävää. Ihan normaali elämä lasten kanssa.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Sinulle on luultavasti parempaa tarjolla. Miehetkin voivat olla yllättävän hienovaraisia ja kunnioittavia suhtautumisessaan naiseen. Haaste on tietysti löytää ja tunnistaa sellainen tapaus. T. M42
Niin mistä tällaisen voi tunnistaa? Mieshän haluaa itse uskoa että kaikki miehet on samanlaisia ja että olen ihan harhainen kun edes kuvittelen jotain muuta. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä teet lasten kanssa mitä huvittaa. Jos mies ei halua, olkoon kotona. Oletko niitä että toisen pitää lähes väkisin olla kaikessa mukana?
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet lapsesi synnyttänyt joten hoitovastuukin on luonnollisesti sinun.
Et ole kuullut siitä miten lapset saavat alkunsa?
Sun mies kuulostaa ihan autistilta, anteeksi kun sanon. Auttaisiko joku nepsykuntoutus elämään ja olemaan ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sä teet lasten kanssa mitä huvittaa. Jos mies ei halua, olkoon kotona. Oletko niitä että toisen pitää lähes väkisin olla kaikessa mukana?
No onhan se aika epäreilua jos itse aina tekee yksin lasten kanssa asioita, eikä itse vastaavasti saa omaa aikaa koskaan. Tottakai teen mitä huvittaa, mut mitä teen tuollaisella miehellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun mies kuulostaa ihan autistilta, anteeksi kun sanon. Auttaisiko joku nepsykuntoutus elämään ja olemaan ihmisiksi.
En osaa sanoa. On joskus ollut psykologilla erilaisten haasteiden takia, mutta psykologin mukaan ei ollut adhd tai muuten nepsy. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä. En minä tuollaisessa tilanteessa odota, että mies tulee mukaan. Lapsille ilmoitan, että klo 10 lähdetään uimahalliin ja sitten mennään. Mies on mukana tai ei ole, oma valintansa. Sama kaikkien matkojen ja retkien kanssa: olen aikuinen ihminen, saan päättää, mihin mennään ja mitä tehdään, koska olen maksaja. Mies tulee mukaan, jos tulee (ja maksaa omat kulunsa), mutta en minä omaa elämääni kavenna siksi, että mies ei osaa samalla tavalla suunnitella ja pohtia matkustamista.
Mitä tuo tuollainen perhe-elämä on? Lapset oppivat mallin, että perheenisä tekee mitä tykkää ja äiti hoitaa loput. Mitä iloa tuollaisesta parisuhteesta ja perhe-elämästä on ja mitä mies tekee sinun ja perheensä eteen? Vaihtaa renkaat kaksi kertaa vuodessa? Itse nostin kytkintä, kun tajusin lopulta, että lasten isää on yksi lapsi muiden joukossa, joka ei edes lastensa mieliksi suostu tekemään mitään ellei häntä itseään sillä hetkellä huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi perinteinen plus/miinus lista.
eli mitä hyviä ja huonoja puolia mies tuo teidän perheeseen.
vois auttaa tilanteen hahmottamisessa.
ja samanlainen lista sitten jos eroatte niin mikä sitten olisi tilanne.
Minun mieheni
- osallistuu kotitöihin vaikka käy töissä ja minä hoidan lapsia kotona.
- maksaa suurimman osan kuluista mukisematta koska hänellä isommat tulot
- ottaa monesti yhden lapsista mukaan kun lähtee käymään kaupassa, kaverilla pikaisesti käymään jne
- vie miellään lapsia uimahalliin, pyöräilemään, rakentelemaan puumajaa ym ym ja näitä siis sekä omatoimisesti että pyydettynä.
- ei miellään lue lapsilleen pitkiä kirjoja mutta ei haittaa minä hoidan sen mielelläni koska pidän siitä. Ei suostu leikkaamaan vauvan kynsiä. Eli miehellänikin on asioita joita ei tykkää/suostu syystä tai toisesta tekemään mutta niin vähän että ei vaikuta meidän arkeen
- tarvii ja saa välillä omaa aikaa mutta koska monta lasta niin omaa aikaa on mahdollista ottaa vain hyvin rajallisesti kummankin.
Eli ap kaikki miehet ei todellakaan ole tuollaisia kuin sinun miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä on niin käynyt että mies on seurusteluvaiheessa hammasta purren esittänyt muuta kuin on saadakseen naisen ja sitten ei enää vain jaksa. Anna sen tehä mitä haluaa, eli ei yhtään mitään, ja tee ite mitä haluat. Lapset voi tulla mukaan tai olla tulematta. Miksi pitäisi ketään mihinkään pakottaa mitä ei halua tehdä? Sinä et halua jäädä kotiin vain olemaan, mies ei halua lähtä mihinkään ja lapset haluaisi tehä omia juttujaan.
Lomalla ollaan. Nyt levätään sekä lapset, että me aikuiset. Eikä kelloteta yhtään mitään. Lapset elää sitä samaa arkea kuin me aikuiset ja heillekin tekee hyvää välillä myös pysähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 jatkaa
mies siis tekee ihan reippaan osan kotitöistä ja hoitaa kotonakin lapsia paljon. Mies myös antaa valittamatta minulle omaa aikaa kun sitä haluan.
Tunnistan ihmistyypin. Heikolla empatiakyvyllä varustettu omaan napaan tuijottaja.
Lasten tai sinun toiveet eivät paina hänen vaa'assaan yhtään, ellei itse hyödy.
Hän ei muutu. Itsekkäästä ei tule epäitsekästä. Empatiaköyhä ei kykene tahdonvoimalla kasvattamaan empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle on luultavasti parempaa tarjolla. Miehetkin voivat olla yllättävän hienovaraisia ja kunnioittavia suhtautumisessaan naiseen. Haaste on tietysti löytää ja tunnistaa sellainen tapaus. T. M42
Niin mistä tällaisen voi tunnistaa? Mieshän haluaa itse uskoa että kaikki miehet on samanlaisia ja että olen ihan harhainen kun edes kuvittelen jotain muuta. T. Ap
Voit kertoa miehellesi että kaikki muut miehet eivät ole tuollaisia, vaan on normaalia haluta touhuta lastensa kanssa ja kommunikoida aikuismaisesti puolison kanssa. Myöskin kertoo hänen lapsellisuudestaan paljon tuo suhtautuminen lapsen pelaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä et lähtenyt lasten kanssa uimahalliin ja jättänyt äijän nihkeilemään keskenään?
Meillä oli luvattu lapsille pieni kesälomareissu, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Viimeinen lomaviikko lähestyi. Ilmoitin perheelle, että me lähdemme sitten ensi viikolla. Kyllä, mies lähti mukaan.
Oletko sinä siis itse onnellinen tuollaisessa suhteessa? Tuoko riittää?
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa toisillenne. Sinun on syytä myös huomata, että miehesi voi olla introvertimpi kuin sinä tai sinua väsyneempi jostain kuormituksesta, tai uimahalli tuntuu hänelle epämieluisalta paikalta.
Yksi vaihtoehto voisi olla kompromissi eli välillä teette miehen toivomalla tavalla ja välillä sinun toivomallasi.
Yrittäkää toimia enemmän tiiminä kuin taisteluparina.
Ei näille vastarannankiiskeille voi ehdottaa mitään kompromissia, kun se ei sovi. Heille kaikki elämässä tapahtuu heidän ehdoillaan, parisuhteessa edetään hänen tahtiin, seksiä harrastetaan silloin kun herralle sopii, perheenä tehdään (jos tehdään) vain sitä mikä käy miehelle. Mikään ei muutu, kokemusta on.
Minulla oli juuri tuollainen mies, nyt erosta melkein kaksi vuotta. Ja oli muuten elämäni paras päätös. Tehdään nykyään sekä kotona ja kodin ulkopuolella vaikka mitä, kun ei ole nurkissa ankeuttajaa.
Ei mies alkuun ollut tuollainen, lapset saatiin kun oltiin noin 25-vuotiaita. Alkuun kyllä teki enemmän lasten kanssa ja kotitöitä. Käänne tapahtui kun mies täytti 30-vuotta. Joku ihme ukkoutuminen, kaikki oli huonosti. Mitään ei jaksanut tehdä, liian vaivalloista nousta sohvalta. Ja se jatkuva negatiivisuus, todella raskasta kuunnella.
Minäkin ajattelin vuosia että olisi jotenkin pakollista tehdä asioita aina kaikki yhdessä "perheenä". Lopulta tajusin että se ei ole se asia joka tekee meidät onnelliseksi jos se tarkoittaa joka kerta kauheaa vääntöä. Nykyisin vain ilmoitan että ajattelin tänään tehdä asiaa A tai asiaa B ja halukkaat voivat lähteä mukaan. Välillä lähtee yksi, joskus kaksi ja joinain harvoina kertoina kaikki. Lähinnä yritän huolehtia vain siitä että jokaiselle tulee joskus sitä mieluissa tekemistä niin että se ei ole aina se yksi ja sama joka jää kotiin.
Ja hassua kyllä kun en enää velvoita kaikkia lähtemään mukaan, tuntuu että käytännössä mukaan tulee enemmän porukkaa kuin silloin kun kaikki oli kauhean väännön takana ja lopulta marttyyrina myönnyin siihen että joku saa jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli juuri tuollainen mies, nyt erosta melkein kaksi vuotta. Ja oli muuten elämäni paras päätös. Tehdään nykyään sekä kotona ja kodin ulkopuolella vaikka mitä, kun ei ole nurkissa ankeuttajaa.
Ei mies alkuun ollut tuollainen, lapset saatiin kun oltiin noin 25-vuotiaita. Alkuun kyllä teki enemmän lasten kanssa ja kotitöitä. Käänne tapahtui kun mies täytti 30-vuotta. Joku ihme ukkoutuminen, kaikki oli huonosti. Mitään ei jaksanut tehdä, liian vaivalloista nousta sohvalta. Ja se jatkuva negatiivisuus, todella raskasta kuunnella.
Eli aikansa jakso esittää sun (ja lasten) mieliksi mutta rajansa kaikella.
Sepä se, kun hyöty on kovin yksipuolista. Puolet maksaa kaikista kuluista, mutta aina ei ole ollut näinkään. Hirveä taistelu ja asiasta sanominen kerta toisensa jälkeen on johtanut siihen, että vihdoin tajuaa että hänenkin pitää yhtä lailla maksaa lasten menoista, enkä se ole ensisijaisesti minkä joka kaikesta maksaa. Lähes joka asiassa ollut sama opettelu. Juu, kyllä aikuisen pitää joskus imuroida omassa kodissaan, pitää myös käydä kaupassa jos on lapsia hankkinut jne jne.
Mutta siis edelleen on paljon asioita, joissa mielestäni mies on todella lapsellinen ja itsekäs. Jotenkin se perusluonne ehkä on vaan sellainen? Itse olen ihan erilainen ja tällaista on tosi vaikea ymmärtää saatika arvostaa. Tosia hankalaa! Välillä ottaa päähän tosi paljon ja mietin et miten ihmeessä kestän elämää tällaisen ihmisen kanssa? T. Ap