Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Itse aloin ajatella asiaa niin, että elämä on lyhyt, ja vaikka en voi valita tai päättää, millaisiin olosuhteisiin synnyin tai mitä maailmassa tapahtuu elämäni aikana, voin valita, millaisten asioiden parissa aikani vietän.
Siispä vietän jatkossa aikaa vain mielekkäiden tai mukavien asioiden parissa. Tämä keskustelu kuuluu mielekkäisiin asioihin, koska se auttaa jäsentämään omaa elämänhistoriaa. Näin siitä ei tarvitse riidellä asianomaisten itsensä kanssa, mikä taas tässä tapauksessa ei ole mielekästä ajankäyttöä.
Just näin. Melkolailla voisi sanoa että normaalin lapsuuden viettäneiden kannattaa keskittyä itsensä kehittämiseen ja positiivisten asioiden vahvistamiseen eikä negatiivisten asioiden jauhamiseen ja toisten syyttelyyn. Tai no, ehkä tämä pätee jopa silloinkin kun lapsuus on ollut epänormaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulle oli ihan selvää että perhe on huono jo ennen kouluikää.
Ja sitten osasit kasvattaa itsesi tasapainoikseksi, hyvän omanarvontunnon ja terveyden omaavaksi aikuiseksi, joka ei itse ole väkivaltainen ja osaa toimia ihmissuhteissa rakentavaksi. Onnittelut. Minä en ollut yhtä taitava ja vahva.
Niin, toiset ovat taitavampia ja vahvempia kuin toiset. Muiden syyttely ei auta mitään. Eihän esim. lihaviakaan saa kuulemma syytellä lihavuudestaan. Miksi sitten vanhempia, jotka eivät ole riittävän taitavia kasvattamaan lapsiaan ihanteellisesti, saa syytellä? Eikö tässä ole selvä ristiriita? Vastaan itse kysymykseeni: kyllä, tässä on ristiriita. Miettikää tätä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloin ajatella asiaa niin, että elämä on lyhyt, ja vaikka en voi valita tai päättää, millaisiin olosuhteisiin synnyin tai mitä maailmassa tapahtuu elämäni aikana, voin valita, millaisten asioiden parissa aikani vietän.
Siispä vietän jatkossa aikaa vain mielekkäiden tai mukavien asioiden parissa. Tämä keskustelu kuuluu mielekkäisiin asioihin, koska se auttaa jäsentämään omaa elämänhistoriaa. Näin siitä ei tarvitse riidellä asianomaisten itsensä kanssa, mikä taas tässä tapauksessa ei ole mielekästä ajankäyttöä.
Just näin. Melkolailla voisi sanoa että normaalin lapsuuden viettäneiden kannattaa keskittyä itsensä kehittämiseen ja positiivisten asioiden vahvistamiseen eikä negatiivisten asioiden jauhamiseen ja toisten syyttelyyn. Tai no, ehkä tämä pätee jopa silloinkin kun lapsuus on ollut epänormaali.
Huokaus. Mitäpä luulet että ihmiset yrittää ensimmäisenä... Kumpa se olisikin niin että lapsuuden voi jättää taakseen vain mukaviin asioihin keskittymällä ja itseään kehittämällä. Mielenterveysongelmat olisivat historiaa jos se toimisi noin.
Ymmärrän sen, että on hirveitä vanhempia mutta on myös hirveitä lapsia.
Olen lähipiirissä törmännyt tapaukseen missä yksi lapsista suurentelee, väärentelee ja jopa valehtelee vanhemmistaan. Hän tuntuu itse uskovan näihin.
Muut perheenjäsenet kyllä tunnistaa osan syytöksistä , eli eivät varsinaisesti kiellä vaaleanpunaiset lasit silmillä näitä syytöksiä.
Mutta vain tämä yksi perheenjäsen on loputtoman katkera. Vaikka hänkin tosiaan hyvin pärjännyt elämässään.
Hänen oma perhe-elämäkään ei täydellistä ole. Mutta mielellään luo ulkopuolelle kuvan täydellisyydestä. Elää kulissielämää. Odotan mitä tapahtuu kun hänen lapsensa ovat aikuisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan lapsi ei synny "päävikaisena". Kukaan aikuinen ei myöskään päätä muuten vaan olla sellainen. Ihan oikeasti nyt ihmiset. Miten te jaksatte puolustella noita teidän valheita, jotka ei mene kenellekään läpi. Luovuttakaa. Hävisitte tän sodan.
Joudun nyt sivistämään sinua mutta kyllä valitettavasti syntyy. Ihan pienten lasten mt- häiriöitäkin hoidetaan ja voivat todellakin syntyä sairaina.
- psyk. sairaanhoitaja
Nyt jaat kyllä väärää tietoa! Kukaan ei synny psyykkisesti sairaana.
T. Toinen psyk sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mitä. Kaikesta tuosta kauheudesta huolimatta voitte antaa anteeksi. Ei tarvitse jäädä haukkumaan niitä vanhempia loppuiäksi. Todennäköisesti sairaimpien perheiden lapset eivät tekemisissä olekaan? Ja siltikin voi lopettaa jauhamisen kauheasta lapsuudesta.
Niin, tai voi lopettaa jauhamisen anteeksiannosta tai jauhamisen ylipäätään. Jauhamisen miten tietää muita paremmin ja suu jauhaen neuvojen jakelun pyytämättä. Aloitatko heti itsestäsi? Voit kato, mut ei tartte tieksä. Bless ya.
Entäs tapaukset missä mt- häiriö on sekä vanhemmalla, että lapsella? Kumpikin näkee vain oman puolensa asioihin?
Kiva olla siinä välissä.
- kolme sisarta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs tapaukset missä mt- häiriö on sekä vanhemmalla, että lapsella? Kumpikin näkee vain oman puolensa asioihin?
Kiva olla siinä välissä.
- kolme sisarta
Oletko oikeasti välissä vai ulkokehällä ulkoistettuasi vanhemman kanssa selviämisen sille yhdelle? Nimimerkillä sivusta seurannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mitä. Kaikesta tuosta kauheudesta huolimatta voitte antaa anteeksi. Ei tarvitse jäädä haukkumaan niitä vanhempia loppuiäksi. Todennäköisesti sairaimpien perheiden lapset eivät tekemisissä olekaan? Ja siltikin voi lopettaa jauhamisen kauheasta lapsuudesta.
Niin, tai voi lopettaa jauhamisen anteeksiannosta tai jauhamisen ylipäätään. Jauhamisen miten tietää muita paremmin ja suu jauhaen neuvojen jakelun pyytämättä. Aloitatko heti itsestäsi? Voit kato, mut ei tartte tieksä. Bless ya.
Koville näyttää ottavan kun joku puhuu sulle järkeä.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs tapaukset missä mt- häiriö on sekä vanhemmalla, että lapsella? Kumpikin näkee vain oman puolensa asioihin?
Kiva olla siinä välissä.
- kolme sisarta
Oletko oikeasti välissä vai ulkokehällä ulkoistettuasi vanhemman kanssa selviämisen sille yhdelle? Nimimerkillä sivusta seurannut.
Anteeksi mutta miten vastaus liittyy kommentiini? Kommentoin ekan kerran tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
1746, hyvin ymmärrettävää. Entä ne lapset, riittääkö ymmärrys heitä kohtaan, jos alkavat oireilla? Vai ovatko vain vaikeita ja yksi lisävaikeus, kun sait sitten mt-ongelmaiset lapsetkin?
Oireilevat jo ja valehtelisin, jos väittäisin, että se ei olisi lisävaikeus. Kyllä se on. Mutta lapseni ovat siihen syyttömiä, sen ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan lapsi ei synny "päävikaisena". Kukaan aikuinen ei myöskään päätä muuten vaan olla sellainen. Ihan oikeasti nyt ihmiset. Miten te jaksatte puolustella noita teidän valheita, jotka ei mene kenellekään läpi. Luovuttakaa. Hävisitte tän sodan.
Joudun nyt sivistämään sinua mutta kyllä valitettavasti syntyy. Ihan pienten lasten mt- häiriöitäkin hoidetaan ja voivat todellakin syntyä sairaina.
- psyk. sairaanhoitaja
Nyt jaat kyllä väärää tietoa! Kukaan ei synny psyykkisesti sairaana.
T. Toinen psyk sh
No ei tietenkään synny sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kantaen tiettyä geeniperimää ja ollen herkempi. Jokin sitten saattaa laukaista esimerkiksi skitsofrenian. Lievemmistä häiriöistä puhumattakaan.
Varsinkin jos äidillä tai isällä on jokin mielenterveydenhäiriö/ sairaus.
Mistä sh tiedät, että ne syntyi sairaina? Olitko kotona mukana 24/7 syntymän jälkeen? Vai itkikö vauva synnärillä väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan lapsi ei synny "päävikaisena". Kukaan aikuinen ei myöskään päätä muuten vaan olla sellainen. Ihan oikeasti nyt ihmiset. Miten te jaksatte puolustella noita teidän valheita, jotka ei mene kenellekään läpi. Luovuttakaa. Hävisitte tän sodan.
Joudun nyt sivistämään sinua mutta kyllä valitettavasti syntyy. Ihan pienten lasten mt- häiriöitäkin hoidetaan ja voivat todellakin syntyä sairaina.
- psyk. sairaanhoitaja
Nyt jaat kyllä väärää tietoa! Kukaan ei synny psyykkisesti sairaana.
T. Toinen psyk sh
No ei tietenkään synny sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kantaen tiettyä geeniperimää ja ollen her
Eri mutta muistutan vielä mitä itse kirjoitit: "Joudun nyt sivistämään sinua mutta kyllä valitettavasti syntyy. Ihan pienten lasten mt- häiriöitäkin hoidetaan ja voivat todellakin syntyä sairaina."
Ehkä kannattaisi jatkossa yrittää muotoilla hieman fiksummin.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan sisaressa ON vikaa ja se vika on syntynyt teidän dysfunktionaalisen perheen toiminnan seurauksena. Sitä hän yrittää, huonoin tuloksin, käsitellä.
On nää kyllä hauskoja nämä jotka tietävät toisten perheet paremmin parin kommentin perusteella kuin henkilöt itse. :D Eikö nyt pieneen päähän mahdu että jos yksi voi huonosti niin ei se koko muu perhe oikeasti ole silloin "dysfynktionaalinen". Se yksi huonostivoivako sen muka määrittää? Ei määritä.
Kyllä syntyy ns. valuvikoja. Monissa perheissä on ylisukupolvisia mielenterveys/ päihdeongelmia ja heidän lapsilla on vahva gerniperimä sairastua itsekin. Aika pienestä lapsesta jo alkaa näkemään mihin suuntaan hänen tulevaisuus lähtee menemään.
Tietysti vaivoja syntyy erilaisilla autisminkirjoilla ja näihin vahvasti liittyy myös psyykkiset ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan sisaressa ON vikaa ja se vika on syntynyt teidän dysfunktionaalisen perheen toiminnan seurauksena. Sitä hän yrittää, huonoin tuloksin, käsitellä.
On nää kyllä hauskoja nämä jotka tietävät toisten perheet paremmin parin kommentin perusteella kuin henkilöt itse. :D Eikö nyt pieneen päähän mahdu että jos yksi voi huonosti niin ei se koko muu perhe oikeasti ole silloin "dysfynktionaalinen". Se yksi huonostivoivako sen muka määrittää? Ei määritä.
Tarvittaisiin jonkun kolmannen osapuolen mielipide. Se on kyllä mahdollista, että vain yksi henkilö hullussa perheessä on tietoinen siitä miten syvältä perhe on. Eri.
Minulla äiti aiheutti "mt-häiriön" taaperoiässä jo. Vaan kuka sen voi oikeasti määritellä, että onko tuskaiset reaktiot normaaleja esim. nipistelevän ja sadistinen äidin käytökseen, vai ihan itse kehitetty vaikea häiriö? Vähän katkerat fiilikset, kun kukaan ei syyttänyt äitiä. Hän kun ei muka yhtään tiennyt, että mikä mua vaivaa. Antoi jopa kuvauttaa aivot, ettei vaan ole aivosyöpää. Mitä tahansa, ettei näyttäisi syylliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulle oli ihan selvää että perhe on huono jo ennen kouluikää.
Ja sitten osasit kasvattaa itsesi tasapainoikseksi, hyvän omanarvontunnon ja terveyden omaavaksi aikuiseksi, joka ei itse ole väkivaltainen ja osaa toimia ihmissuhteissa rakentavaksi. Onnittelut. Minä en ollut yhtä taitava ja vahva.
Niin, toiset ovat taitavampia ja vahvempia kuin toiset. Muiden syyttely ei auta mitään. Eihän esim. lihaviakaan saa kuulemma syytellä lihavuudestaan. Miksi sitten vanhempia, jotka eivät ole riittävän taitavia kasvattamaan lapsiaan ihanteellisesti, saa syytellä? Eikö tässä ole selvä ristiriita? Vastaan itse kysymykseeni: kyllä, tässä on ristiriita. Miettikää tätä.
Eri
Lihavat vastaavat itsestään, eri asia jos pakkosyöttäisivät muita. Silloin kyseessä olisi väkivalta. Vertauksesi ontuu, koska on eri asia, onko toiminnalla seurauksia itselle vai muille. Tökkään vahingossa itseäni silmään, en pyydä muilta anteeksi. Tökkään toista silmään, pyydän anteeksi. En suutu hänelle, kun hän valittaa kipua silmässä, etten ole täydellinen etkä sinäkään! Jos toimin näin, hän ehkä kokee minun olevan pahantahtoinen ja välinpitämätön. Ei soittele ehkä jatkossa.
Ap:lla ja tyttärellä ei ole mitään ongelmaa, jos ap tyytyy viileämpiin väleihin ja antaa tyttären käydä terapiassa. Onhan siinä hänellä miettimistä itselläänkin, voiko antaa anteeksi. Pitää vaan käsitellä tunteita nyt itse, kun tytär on omissa hommissaan eikä ehdi tasoittelemaan ja tukemaan mielipahassa. Ennen sentään pystyi tyttärelle avautumaan, terapeutti vei senkin ilon.
Ei kaikkia varmasti havaita, varsinkin mt- häiriöt voi olla piileviä niin pitkään ja tähän lisänä vaikka jokin lapsuustrauma saattaa laukaista sairauden.
Kaikkia mt- häiriöitä ei diagnosoida välttämättä koskaan.
Mutta usein nämä kyllä alkaa näkymään erilaisena oireiluna ja hankaloittaa myöhempää elämää.
Mielenterveyshäiriöitä on niin valtavasti että osa on todella vaikea tunnistaa. On myös paljon häpeää, eli oireiden kanssa sinnitellään.
Yleensä pahentuvat iän myötä.