Lue keskustelun säännöt.
Hesarin artikkeli: "Se on sinun syytäsi" eli kun aikuinen lapsi syyllistää vanhempaansa
27.12.2023 |
Mielestäni täällä oli jo yksi keskustelu aiheesta, mutta en löydä sitä.
Koska olen itse äitinä vähän samanlaisessa tilanteessa, keskustelisin asiasta mielelläni.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000009990694.html
Lapseni on 27-vuotias, hän on valmistunut yliopistosta ja uskoisin, että hänellä on hyvä tulevaisuus edessään. Noin vuosi sitten hän meni terapiaan ja mikään ei ole sen jälkeen ollut ennallaan. Teimme ennen yhdessä asioita, se loppui kuin seinään ja nyt tunnen itseni vain huonoksi ja vialliseksi. Jos olisinkin halunnut lapselleni pahaa, mutta olen aina halunnut hänelle vain hyvää. En todellakaan ole täydellinen, mutta sivumennen sanottuna ei ole hänkään.
Olisikohan näiden mielen puoskareiden toimintaan puututtava laajemminkin? Vaikka lastani rakastankin, mietin, voinko koskaan antaa anteeksi.
Kommentit (2477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Tämä tulee nyt varmasti isona järkytyksenä, mutta et tunne kaikkia perheitä. Perheen lasten temperamentit voivat olla keskenään täysin erilaiset ja äiti valitsee suosikkinsa.
Olet kuin isäs... totesi äiti minulle, hakuttuaan ensin isän läpimädäksi jälleen kerran.
Se että sinun kokemus omasta perheestäsi on ollut epäoikeudenmukainen ei tarkoita etteikö olisi perheitä jossa kaikkia lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesti ja yhtälailla rakastavasti temperamentista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ammattilaisen kanssa juttelemista erittäin vahvasti, jos tilanne on se että ei kykene olemaan missään tekemisissä vanhempansa/ vanhempiensa kanssa.
Psykopaattinarsisteja on loppujenlopuksi erittäin minimaalinen osuus ihmisistä. Toki se äiti voi olla narsistisia piirteitä paljonkin omaava, mutta jos lapsuus ei ole ollut julmaa kaltoinkohtelua ja sadistista väkivaltaa syntymästä aikuisuuteen, niin tuskin on kyse narsistipsykopaatista.
Näitä termejä viljellään nykyään ihan liikaa.
P.s. meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Pienet vauvat on äärimmäisen narsistisia syntyessään, että selviävät hengissä. Kuluu siis ihmisyyteen.
Tämä. Aikuisena saa vihdoin itse valita seuransa. Jos valinta ei kohdistu narsistisen vauvan kaltaiseen äitiin, vika on lapsessa.
Ei lapsi saa valita seuraansa. Siksi juuri lisääntyminen on sairaille hyvä keino hankkia ihmissuhteita, koska lapsia voi kohdella ihan miten vain eivätkä he lähde menemään toisin kuin jotkut muut tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Tämä tulee nyt varmasti isona järkytyksenä, mutta et tunne kaikkia perheitä. Perheen lasten temperamentit voivat olla keskenään täysin erilaiset ja äiti valitsee suosikkinsa.
Olet kuin isäs... totesi äiti minulle, hakuttuaan ensin isän läpimädäksi jälleen kerran.
Ihan yhtä älytön tai älykäs kommentti oli tuo edellinen että "Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon." Ihan kuin sen kirjoittaja tuntisi kaikki perheet.
Se on fakta. Jokainen kokee sen perheessä elämisen eri tavoin. Ei ole olemassakaan mitään yhtä paljon rakastamista eikä yhtähyvää kohtelua. On myös vaihtelua ja erilaisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sanan narsisti käyttö todellakin pitäisi kieltää, jos aikoo käyttää sitä muussa kontekstissa kuin puhuttaessa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai muusta vastaavasta ja yhtä vakavasta luonnehäiriöstä.
Miksi ihmeessä? Alunperin narsistilla tarkoitettiin nimenomaan itserakasta ihmistä, sana tulee Narkissos-myytistä.
Tämä "narskudiagnoosien" viljely netissä on alkanut vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen sillä oli vuosisatoja vakiintunut merkitys.
Siihen on hyvät syynsä miksi narsistisistä häiriöistä (joka puhekielessä typistyy usein narsismiksi) puhutaan: ne ovat yleisempiä kuin ennen, aiheuttavat pljon kärsimystä etenkin ympäristölleen, naamioituvat normaaliudeksi aina kun pystyvät mikä saa kokija epäilemään omia havaintojaan jne.
Voi ajatella että ajan siunaus on se että henkisestä välivallasta ja kaikesta siihen liittyvästä voi puhua nyt niin avoimesti. Täydellisiä ihmisiä ei ole, mutta on paljon heitä jotka haluavat sekä kohdella muita että itseään hyvin, vailla hyväksikäyttöä tai muuta alentavaa kohtelua. Jos kasvaa sairaassa perheessä on lähtökohtaisesti tuomittu jatkamaan jotakin epätervettä käytösmallia, ellei havahdu sen vahingollisuuteen. Miten tuo muutostyö ja siihen rohkaisu ei hyödyttäisi kulttuuria yleisemmin: valitsemme silloin mieluummin arvona henkisen kypsyden kuin alhaisuuden, toisen alistamisen ehtoihimme ja muun vääryyden. Narsismipuhe ei ole tätä vasten jonninjoutavaa lässytystä tai oman syyllisyyden pakenemista, päin vastoin sen kohtaamista: olenko itse osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, uli uli. Ihmiset on virheellisiä, inhottavia, kauheitakin. Äiditkin. Pääskää hyvänennaika yli. Oletteko itse täydellisiä? Onko vaikeaa myöntää oma epätäydellisyys ja siksi on niin vaativa kaikkia muita kohtaan?
Juuri noin. Työkyvyttömyys on kurja juttu, mutta äidin syyttely ei sitä paranna. Ja miksi se on aina äiti, isää ei syytetä vaikka tämä olisi ulkoistanut koko kasvatusvastuun äidille.
Oikeasti väkivaltaiseen hulluun kannattaa katkaista välit, mutta ihan normaalia lapsuutta on turha syyttää omasta työkyvyttömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ammattilaisen kanssa juttelemista erittäin vahvasti, jos tilanne on se että ei kykene olemaan missään tekemisissä vanhempansa/ vanhempiensa kanssa.
Psykopaattinarsisteja on loppujenlopuksi erittäin minimaalinen osuus ihmisistä. Toki se äiti voi olla narsistisia piirteitä paljonkin omaava, mutta jos lapsuus ei ole ollut julmaa kaltoinkohtelua ja sadistista väkivaltaa syntymästä aikuisuuteen, niin tuskin on kyse narsistipsykopaatista.
Näitä termejä viljellään nykyään ihan liikaa.
P.s. meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Pienet vauvat on äärimmäisen narsistisia syntyessään, että selviävät hengissä. Kuluu siis ihmisyyteen.
Äitini suvussa on ollut aina jotain omituista. Kun olen jonkun huonoa käytöstä ihmetellyt on minulle sanottu jo pienestä lapsesta läh
Hoidettava? Äidin mielestä hänen havainnoissaan ei ole mitään vikaa. Elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa tiedostaa kyllä ajan ja paikan, mutta samalla ihan omituisia harhoja säteilytyksestä ja myrkyllisen kaasun hajusta. On tasaisin aikavälein osastohoidossa. Eikä todennäköisesti syö lääkkeitään, purkaa itse sopimukset kotihoidon käynneistä, koska "pärjää" itse.
Äitini on sisarussarjansa toiseksi nuorin, hänen nuorempi siskonsa on psyykkisesti sairas. Asia on niin tabu, ettei siitä edes puhuta.
Olet oikeassa. Persoonallisuushäiriöiseen välien katkaisussa kannattaa oikeasti noudattaa varovaisuutta. Reaktio ei tule olemaan terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta perheestä tulevat eri tavoin pärjäävät lapset voivat olla saaneet hyvin erilaista kohtelua. Jos yritit viitata siihen, että samasta perheestä tullaan samoilla eväillä ja toiset vaan selviytyy omasta ansiostaan paremmin kuin toiset. Lähes poikkeuksetta häiriintyneissä perheissä dynamiikka on se, ettei lapsia kohdella tasapuolisesti. Vain yhtä tai osaa lapsista saatetaan kaltoinkohdella, syrjiä jne. Ikäero voi vaikuttaa erilaisina olosuhteina, vanhemmat saattavat antaa erilaisia rooleja. Kehitysvaihe vaikuttaa ja perheen tilanteetkin voivat muuttua. Joku voi joutua kantamaan huolta nuoremmista sisaruksista vanhempien sijaan, vaihtoehtoja on lukemattomia. Sama perhe ei ole tae samanlaisesta kohtalosta. Tämä korostuu uusio- ja eroperheissä.
Ja ihan yhtälailla voi käydä niin että se hyvää kohtelua saanut alkaa aikuisena voimaan pahoin ja huonoa kohtelua saanut pärjää. Tai että molemmat ovat oikeasti saaneet tasaveroisesti keppiä ja porkkanaa ja vain silti toisen elämä menee solmuun ja toisen ei. Kaikki ei vaan yksinkertaisesti riipu siitä mikä mieninki on kotona ollut vaan näistä lapsista itsestään ja heidän synnynnäisistä ominaisuuksistaan.
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Ei kohdella samoin absoluuttisessa mielessä koska jokaisen lapsen synnynnäisistä eroista johtuen tarpeet ovat erilaisia. Mutta tasapuolisesti ja yhtälailla kaikkia rakastavasti kuitenkin. Ja silti pätee se, että jonkun lapsen elämä voi kriisiytyä aikuisena ja toisen ei.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
Ellet ole Jeesus, et kohtele lapsiasi täysin tasapuolisesti. Et kykene edes arvioimaan käytöstäsi, koska siitä vain pieni osa rekisteröityy tietoisuuteen.
Toki perheissä on eroja, ja niissä räikeissä kaltoinkohtelutapauksissakin ollaan muka kohdeltu hyvin ja tasapuolisesti jos vanhemmalta kysytään, kultalasta ja syntipukkia samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Tämä tulee nyt varmasti isona järkytyksenä, mutta et tunne kaikkia perheitä. Perheen lasten temperamentit voivat olla keskenään täysin erilaiset ja äiti valitsee suosikkinsa.
Olet kuin isäs... totesi äiti minulle, hakuttuaan ensin isän läpimädäksi jälleen kerran.
Ihan yhtä älytön tai älykäs kommentti oli tuo edellinen että "Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon." Ihan kuin sen kirjoittaja tuntisi kaikki perheet.
Se on fakta. Jokainen kokee sen perheessä elämisen eri tavoin. Ei ole olemassakaan mitään yhtä paljon rakastamista eikä yhtähyvää kohtelua. On myös vaihtelua ja erilaisia tilanteita.
Se miten kokee ei kuitenkaan tarkoita sitä etteivätkö vanhemmat voisi kyetä kohtelemaan lapsiaan tasapuolisesti ja kaikkia rakastavasti. Sulla on ilmeisesti traumoja siitä että sinä et oman kokemuksesi mukaan ole tullut kohdelluksi yhtä hyvin kuin muita sisaruksiasi. Käytät termiä "äiti valitsee suosikkinsa". Tiedän valtavasti perheitä joissa äidillä ei ole mitään suosikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin meidän suvussa kultalapsesta tuli juurikin narsisti, koska oikeutus on ollut kaikkeen aina.
Mistä te hänen asiansa tiedätte. Mikä ihmeen tarve on leimata ja yleistää.
Se kertoo vain sinusta.
No se nyt kyllä suvussa yleensä tiedetään, kuka on kultalapsi ja kuka ei ole. Se on aika näkyvä asia, ja suvussa ollaan yleensä tekemisissä koko perheen kanssa ja pitkä aika, jolloin tämmöiset asiat voi varsin luotettavasti nähdä, kun kyse ei ole mistään yksittäisistä tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajatonta on yrittää tunkea joku väkisin terapiaan, jotta hänestä tulisi omien halujen mukainen.
Puhun nyt henkilöistä jotka ovat alaikäisiä ja tämä on nyt vain yksi esimerkki. Lapsi on ollut lähes koko kouluajan vakavasti kiusattu eikä koululta koulupsykologi mukaan lukien ole saatu mitään apua. Oireilu pahenee vakaviin ja pelottaviin paniikkikohtauksiin. Teini ei halua nähdä enää yhtään auttajaa, koska on pettynyt ja luovuttanut. Vanhemmat tiedostavat että ilman pätevää ammattitaitoista terapiaa lapsi ei selviä. Onko siis rajattomuutta raahata vastentahtoinen lapsi terapiaan? Vai onko heitteillejättö jättää raahaamatta?
Alaikäinen on eri asia. Jos löytäisi netistä tai jostain vertaistukiyhdistyksestä täsmänä hyvän hoitotahon, näin olen itse löytänyt itselleni ammattitaitoiset hoitajat, hakuammunnalla tapahtuu juuri tuota kuvaamaasi.
Tsemppiä, toivottavasti tilanne paranee! Itselläni on ollut nuorena paniikkikohtauksia, mutta ne jäivät sinne eli on toivoa paranemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapsia ei koskaan kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon.
Kyllä kohdellaan ja rakastetaan.
Tämä tulee nyt varmasti isona järkytyksenä, mutta et tunne kaikkia perheitä. Perheen lasten temperamentit voivat olla keskenään täysin erilaiset ja äiti valitsee suosikkinsa.
Olet kuin isäs... totesi äiti minulle, hakuttuaan ensin isän läpimädäksi jälleen kerran.
Se että sinun kokemus omasta perheestäsi on ollut epäoikeudenmukainen ei tarkoita etteikö olisi perheitä jossa kaikkia lapsia kohdeltaisiin tasapuolisesti ja yhtälailla rakastavasti temperamentista riippumatta.
Mutta nyt emme välttämättä puhu niistä perheistä.
Ja vaikka vanhemmat ( lue äiti) kohtelisi kaikki lapsiaan täysin samoin, siltikin joku kokee saaneensa vähemmän, huonommin, eriarvoisemmin. Koska ihmiset on erilaisia ja kokee asiat erilailla.
Oma siskoni ei koskaan ole saanut mitään omasta mielestään. Äidistäni hän on saanut jopa enemmän kuin muut ja minä en edes muista mitä kukakin on milloinkin saanut. Kun ei katsos kiinnosta. = luonne erot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on epäluonnollista olettaa, että vanhempi on aina vastuussa ja pitäisi olla aina lastaan vahvempi ja ylevämpi. Ja puhutaan siis täysi-ikäisistä ihmisistä. Tai no joskus voi olla, että vanhempi sairastuu vaikka alzheimeriin kun oma lapsi on vielä alaikäinen. Vanhempikin on vain ihminen joka voi olla lastaan monessa asiassa henkisesti heikompi.
On ok käsitellä lapsuutta, mutta outoa syyllistää päin naamaa. Ei se mitään muuta nykyhetkessä.
Ne vanhemmat joilla ei ole empatiakykyä tai taitoja käsitellä omia tunteitaan tai tekojaan, ei sitä syyllistämällä opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sanan narsisti käyttö todellakin pitäisi kieltää, jos aikoo käyttää sitä muussa kontekstissa kuin puhuttaessa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä tai muusta vastaavasta ja yhtä vakavasta luonnehäiriöstä.
Miksi ihmeessä? Alunperin narsistilla tarkoitettiin nimenomaan itserakasta ihmistä, sana tulee Narkissos-myytistä.
Tämä "narskudiagnoosien" viljely netissä on alkanut vasta muutama vuosi sitten. Sitä ennen sillä oli vuosisatoja vakiintunut merkitys.
Siihen on hyvät syynsä miksi narsistisistä häiriöistä (joka puhekielessä typistyy usein narsismiksi) puhutaan: ne ovat yleisempiä kuin ennen, aiheuttavat pljon kärsimystä etenkin ympäristölleen, naamioituvat normaaliudeksi aina kun pystyvät mikä saa kokija epäilemään omia havaintojaan jne.
Voi ajatella että ajan si
Tämä ei pidä paikkaansa miltään osin. Se narsismi ei ole yleistynyt Eikä todellakaan tarkoita tuota mitä kuvaat.
Narsismi on vaan nykypäivän haukkumasana ja ilkeä leima kaikille joista sinä et tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
Ellet ole Jeesus, et kohtele lapsiasi täysin tasapuolisesti. Et kykene edes arvioimaan käytöstäsi, koska siitä vain pieni osa rekisteröityy tietoisuuteen.
Toki perheissä on eroja, ja niissä räikeissä kaltoinkohtelutapauksissakin ollaan muka kohdeltu hyvin ja tasapuolisesti jos vanhemmalta kysytään, kultalasta ja syntipukkia samalla lailla.
Miten tämä kohtuullisen itsestäänselvä asia liittyy keskusteluun? Se mihin kohtaan sisarussarjaa sattuu syntymään voi vaikuttaa lapseen sisarusdynamiikan takia paljonkin, ei välttämättä kasvatuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ammattilaisen kanssa juttelemista erittäin vahvasti, jos tilanne on se että ei kykene olemaan missään tekemisissä vanhempansa/ vanhempiensa kanssa.
Psykopaattinarsisteja on loppujenlopuksi erittäin minimaalinen osuus ihmisistä. Toki se äiti voi olla narsistisia piirteitä paljonkin omaava, mutta jos lapsuus ei ole ollut julmaa kaltoinkohtelua ja sadistista väkivaltaa syntymästä aikuisuuteen, niin tuskin on kyse narsistipsykopaatista.
Näitä termejä viljellään nykyään ihan liikaa.
P.s. meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Pienet vauvat on äärimmäisen narsistisia syntyessään, että selviävät hengissä. Kuluu siis ihmisyyteen.
Äitini suvussa on ollut aina jotain omituista. Kun olen jonkun huonoa käytöstä ihme
Hän on sairas jasiihe sairauteen kuuluu se, että ne "oudot adiat" on hänelle totta. Ei hnen perheensä outoyus liity tähän mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
Ellet ole Jeesus, et kohtele lapsiasi täysin tasapuolisesti. Et kykene edes arvioimaan käytöstäsi, koska siitä vain pieni osa rekisteröityy tietoisuuteen.
Toki perheissä on eroja, ja niissä räikeissä kaltoinkohtelutapauksissakin ollaan muka kohdeltu hyvin ja tasapuolisesti jos vanhemmalta kysytään, kultalasta ja syntipukkia samalla lailla.
Miten tämä kohtuullisen itsestäänselvä asia liittyy keskusteluun? Se mihin kohtaan sisarussarjaa sattuu syntymään voi vaikuttaa lapseen sisarusdy
Kohtuullisen itsestään selvää olisi lukea viestit joita siinä on kommentoitu.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa. Persoonallisuushäiriöiseen välien katkaisussa kannattaa oikeasti noudattaa varovaisuutta. Reaktio ei tule olemaan terve.
Tarkoitit varmaan tuon persoonallisuushäiriön haukkumiseksi.
Täysin varmasti et voi sanoa, että kaikkia lapsia perheessä rakastetaan yhtä.paljon tai kohdellaan yht hyvin. Maailmaan mahtuu niin monenlaista.