Miten kuivahtanut avioliitto pelastetaan?

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen toipua, jos työssä on rankkaa. Eläkkeellä mies alkaa ehkä viihtyä parisuhteessa enemmän, kun ei ole väsynyt töistä.

Jaksaako, ja pitääkö, ap:n odottaa vielä sen 20 v? Meidän ikäiset pääsee eläkkeelle 69-vuotiaina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksilelut käyttöön, seksikkäitä alusvaatteita päälle, katsotte yhdessä pornoa jne. Lisäksi yhteinen liikuntaharrastus, niin alkaa peitto heilua. 

Joo, seksikkäät alusvaatteet keski-ikäisellä mummelilla saavat jokaisen miehen kiimaiseksi :D

No keski-ikäsellä ne eivät ehkä ole niin pieniä ja niukkoja kuin nuoremmalla mutta kyllä vanhempikin voi pukeutua seksikkäästi. Esim. mieheni tykkää minun päälläni kovasti sellaisesta ohuesta silkkisestä yläosasta jonka läpi nännit nöpöttävät kivasti. Se ei ole sinällään muuten paljastava mutta maksimaalinen paljastavuus on harvoin sitä seksikkäintä muutenkaan.

 

Tämäpä oli hyödyllinen tieto.

Ei mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne, mutta täällä on vaimo se jota ei kiinnosta. Ahdistavaa, ku ei tiedä mitä tässä tekisi.

On tullut aika vaihtaa vaimoa.

Noinhan ne miehet yleensä tekevät.

Kastellaan.

Samassa veneessä täälläkin, puolisolla vielä neuroerityisyyden aikaansaamaa hyperfokusointia joka vie huomiota ja aikaa parisuhteelta. Toista en voi muuttaa enkä aio erota ( ainakaan vielä). Niinpä olenkin lakannut tukeutumasta puolisooni ja alkanut harrastaa nuoruuden harrastuksiani, lukemaan ja liikkumaan yksinäni. Parisuhdetta ja seksielämää nämä eivät pelasta, mutta parisuhteeseen tarvitaan kaksi, ja tämä auttaa mua pysymään pinnalla siihen saakka että jonkinlainen ratkaisu löytyy.

Pitkän liiton karikot kokeneena pari sanaa, liekö niistä neuvoiksi asti on. Mutta hyvä olisi, että liitossa olisi aina ollut noin, eli molemmat säilyttävät jotain omia kiinnostuksen kohteita. Luulen, että se on ollut pelastuksemme, että olemme olleet myös sopivasti erillään niin harrastuksissa kuin työjutuissa, on kerrottavaa ja juteltavaa, kun kotiin tullaan. Vaan parempi myöhään.

Toinen juttu on, että pitkälle oma asennekin ratkaisee. Itse muutuin siten, että lähdin miehen mukaan aina kun pyysi, myös niihin mälsiin juttuihin. Vihaan kaupassa käyntiä ja usein kun mies pyysi mukaan (helpompaa ostaa isommat satsit kaksistaan, ostaa usein äidilleen myös niin helpompi maksuhomma jne) sanoin, että emmä nyt viitti, mene sä vaan. Havahduin, että toiselle siitä on oikeasti apua, joten miksi en mene mukaan? Sama juttu kävelylle lähdössä. En tykännyt eikä huvittanut, mutta nykyään jo itse kysyn, että mentäiskös. Opin tykkäämään!

Aloin kiinnittämään huomiota äänensävyihini. Puhunko miehelleni samoin kuin ystävilleni, pehmeästi ja iloisesti? Sanonko kiitos, kun hän tuo jotain minulle? Kiitänkö oikeasti, kun hän näkee vaivaa puolestani? Onko ihan kaikesta pakko huomauttaa, vai voiko vain sisäisesti huokaista ja ohittaa?

En usko tippaakaan mihinkään väkisin väännettyihin seksileikkeihin, ne tulee kyllä kuvioon itsestään, kun läheisyyttä on, jos sellainen nyt paria muutoinkaan kiinnostaa. Samoin en usko siihen, että toinen väkisin raahaataan jonnekin treffeille tms. Uskon arjen pienten, mukavien tekojen voimaan, jotka kertovat, että huomaan sinut, näen sinut.

166 antoi ihan hyviä neuvoja, niihin on hyvä perustaa lähentyminen. Mutta ihan oikeasti ja häpeilemättä: osta seksileluja. Enkä nyt kehoita alkaa juopoksi mutta ei se viinilasi ole pahitteeksi, jos se rentouttaa ja alkaa naurattaan. Tutustukaa yhdessä leluihin, kokeikaa,  kaikesta ei tarvitse tykätä ja sen voi sanoakin. Leikkiminen kannattaa. Voin kertoa omasta avioliitostani, joka oli kuivahtamassa arjen paarustukseen ja kaiken tuttuuteen, että oivallus seksielämän virkistämiseen pelasti meidän yhteiselon. Meillä on, näin vankasti keski-ikäisinä, hirmuhauskaa yhdessä,  pilkettä silmäkulmassa ja innokasta yhteisen ajan odottamista. Ihan oikeasti, tuottakaa iloa toisillenne.

Nussimalla

Varmaan kaikille keski-käisille pariskunnille tekis hyvää iltapäivä urheilu jonka jälkeen iltapäiväsex

Vierailija kirjoitti:

166 antoi ihan hyviä neuvoja, niihin on hyvä perustaa lähentyminen. Mutta ihan oikeasti ja häpeilemättä: osta seksileluja. Enkä nyt kehoita alkaa juopoksi mutta ei se viinilasi ole pahitteeksi, jos se rentouttaa ja alkaa naurattaan. Tutustukaa yhdessä leluihin, kokeikaa,  kaikesta ei tarvitse tykätä ja sen voi sanoakin. Leikkiminen kannattaa. Voin kertoa omasta avioliitostani, joka oli kuivahtamassa arjen paarustukseen ja kaiken tuttuuteen, että oivallus seksielämän virkistämiseen pelasti meidän yhteiselon. Meillä on, näin vankasti keski-ikäisinä, hirmuhauskaa yhdessä,  pilkettä silmäkulmassa ja innokasta yhteisen ajan odottamista. Ihan oikeasti, tuottakaa iloa toisillenne.

Mutta ihan oikeasti ja suoraan: tuo ei kiinnosta kaikkia seksielämässä. Jotkut panostavat seksissäkin enemmän läheisyyteen, lämpöön jne kuin esineiden törkkimiseen toiseen tai itseen. Joidenkin mielestä tuo on vain epämiellyttävää, teennäistä ja suorastaan vähän vastenmielistä. Kaikkien seksi ei ole orgasmikeskeistä. Kaikille tuo ei tuo iloa, vaan vaivaantuneisuutta ja päinvastoin: pakkoa toimia omaa seksuaalisuuttaan vastaan, jos tuohon toisen mieliksi alkaa. On kummallista, että tätä eroa on vaikea käsittää?

Lisäksi itse en toivoisi sitäkään, että lopulta seksileikit on se asia, joka meitä eniten yhdistää. Kyllä toivon, että iloa ja innokasta yhteisen ajan odotusta on saatavissa muualtakin kuin vällyjen välistä.

Ja ei, en ole seksikielteinen ja seksielämämme on hyvää, sanotaan tämäkin kärkeen.

Meillä seksistä pitää neuvotella sopiiko vai eikö sovi, minä miehenä yleensä kysyn sopiiko, mikset kysy suoraan vai etkö osaa? Muutaman kerran vaimoni on myös ehdottanut seksiä ja harvemmin olen niistä kieltäytynyt, mutta yleensä minä ehdotan.

Kyllä se on niin, että seksi kuuluu avioliittoon. Ja jos sitä seksiä voi iloisesti harjoittaa ( kumma sanapari) yhdessä, niin onhan se yhdistävä tekijä. Minusta on outoa, että joku sanoo, että on kiusaannuttavaa käyttää seksileluja ja yrittää törkkiä niillä toista. No älä törki! Käytä niitä leluja, jotka tuntuvat hyviltä.Ja houkuttele toinen myöskin nauttimaan vapaasti yhdessäolosta. Ihan ilolla iholle.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan meistä ei ole vielä viittäkymmentä, ja olen alkanut tehdä ristisanatehtäviä. Tässäkö tää oli? Erota en aio, mutta vanhemmillanikin tuntuu olevan enemmän elämää kuin meillä.

:D

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin, että seksi kuuluu avioliittoon. Ja jos sitä seksiä voi iloisesti harjoittaa ( kumma sanapari) yhdessä, niin onhan se yhdistävä tekijä. Minusta on outoa, että joku sanoo, että on kiusaannuttavaa käyttää seksileluja ja yrittää törkkiä niillä toista. No älä törki! Käytä niitä leluja, jotka tuntuvat hyviltä.Ja houkuttele toinen myöskin nauttimaan vapaasti yhdessäolosta. Ihan ilolla iholle.

Mutta jos joku ei niistä tykkää, niin miksi niitä pitää aina tyrkyttää? Jos joku tykkää ihan vaan luomuseksistä iholta iholle, miksi heidän pitäisi ottaa siihen välineitä väliin?

Onko niin, että toisesta ihmisenä ei osaa enää nauttia, vaan tarvitsee siihen jonkun välineen, ennen kuin nautinnon saa?

On jotenkin hupaisevaa, että keski-ikäiset eka kertaa löytää dildon niin sitten vasta saa seksistä nautintoa.

Miehen vaihdevuodet? Niistä tulee helposti ärtyisiä vanhoja ukkoja ;)

Ymmärrän harmituksesi, sitä samaa täällä. Minä haluaisin enemmän seksiä. No, oma käsi onneksi helpottaa.

Mitä mies haluaisi tehdä, keksisikö kahdenkeskistä kivaa, siis muuta kuin seksiä? Joku yhteinen harrastus, luontoretkeily, tanssikurssi, sekakuoro? Reissu romanttiseen kaupunkiin? Terapia jossa voisitte jakaa tuntojanne, yhdessä ja erikseen?

Tsemppiä, ja ihanaa että sinäkään et aio erota <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen toipua, jos työssä on rankkaa. Eläkkeellä mies alkaa ehkä viihtyä parisuhteessa enemmän, kun ei ole väsynyt töistä.

Jaksaako, ja pitääkö, ap:n odottaa vielä sen 20 v? Meidän ikäiset pääsee eläkkeelle 69-vuotiaina.

Mikä vaihtoehto, jos ei halua erota?

Kyllä joskus pitää ikäviäkin juttuja sietää, joskus vuosikausiakin, sellaista elämä on. Huono juttu antaa itselleen lupa hekumoida upeammasta toisesta elämästä innokkaamman kanssa, tai siis nakertaa liittoa jos pitää menoporttia avoinna. "Minulle kuuluu sitä ja tätä, minun ei tarvitse sitä tai tätä." 

Hedonismi ei pitkälle vie, vaikka lööpit muuta lupaakin. 

Jos ei muu auta hanki nuori rakastaja.

Aamusuikkareilla tuollaiset umpisolmut aukeavat. Mies on vain tyytynyt vailinaiseen liittoon ruuhkavuosien aikana. Lisäksi saattaa olla loukkaantuneempi niistä epäilemättä lukemattomista torjunnoista noina vuosina, kuin edes itselleen haluaa myöntää. Suora erootttinen, leikkisä ja fyysinen kontakti, kuten yllämainittu kaataa nopeasti vuosien varrella pystytettyjä muureja ja estoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kornilta ehdotukselta alkaa ehdottaa seksileluja miehelle, jota ei kiinnosta seksi (tai mikään muukaan) muutenkaan. Tähän asti on ollut seksiä noin kerran viikossa sentään, ja se on aina ollut hyvää. Ehkä se on ollut miehelle kuitenkin velvollisuus, eikä seksi tule spontaanisti mieleen silloin kun siihen olisi mahdollisuus.

 Mikä juttu tää on että sen pitäisi tulla nimenoamaan spontaanisti mieleen? Jos sinua haluttaa niin etkö voi ihan suoraan ehdottaa miehelle että sopisko iltapäiväpikaisetpikaiset nyt?

Ja seksihän on sellaista, että kun sitä saa enemmän, se alkaa tulla mieleen enemmän. Elii jos sun mies ei kuitenkaan kieltäydy ja jos hän pystyy, niin älä valita, vaan toimi!

Miksi mies innostuisi tuollaisesta ehdotuksesta? Mitäs jos sen miehen yrittäisi vietellä? Vähän nyt yritystä naiset!

Suomalainen nainen on niin ylipainoinen. Tuhoaa suhteen se läskiys. 35v aikoihin rupeaa laardi roikkumaan hetuloista niin pahasti, että siinä on enemmän sitä työntövoimaa kuin vetovoimaa. 

Kiinnostaa hirveesti norsun kanssa seurustella, kun ei voi ulos viedä ja seksikin on ihan hirveetä.