Äitini sanoi eilen ruuan jälkeen ettei hän jaksa enää tätä kokkaamista ja joulustressiä,että hän on kurkkua myöten täynnä. Äidille ei käy
Että minä tekisin ruuat ja tulisivat isän kanssa meille koska tietää että olen A. erittäin epäinnokas ja B.erittäin huono kokki. Viinin ja kiroilun voimin saisin ehkä perunat keitettyä :D Meillä on myös niin sotkuista että äiti alkaa siivota heti kun tulee tänne.
Mutta jos äitiä nyt srressaa noin kovin niin emmekö voisi käydä siellä kahvilla ja tulla kotiin syömään. Siis minä,mieheni ja lapsemme.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Eikö äitisi voisi oikaista kaupan laatikoilla jotka lämmittää? Säästäisi paljon hermoja.
Meille tuli yllättäen sellainen joulu ettei äiti pystynyt tekemään laatikoita ollenkaan. Sanoin ettei haittaa yhtään, minä haen ne kaupasta, ja kas, ruokailun jälkeen äiti oli sitä mieltä ettei hän taida enää viitsiä laatikoita alkaa tekemäänkään kun nämähän olivat oikein hyviä!
Vierailija kirjoitti:
Meihin suomalaisiin ei uppoa millään Jamie Oliverin ja Kape Aihisen toitottamat yhdessä tekemisen mallit ja että ruuan laittaminen voi olla hauskaa.
Ei! Kokkaaminen on ankaraa suorittamista. Kokkaaminen on yhden ihmisen työ, äidin työ. Väsyä ei saa, eikä vituttaa.
Kyllä se pikkuhiljaa muuttuu kun nämä viimeiset tervaskannot alkavat olla siinä iässä ettei heistä enää ole ruuanlaittoon.
Eikö ap miehesi kokkaa tai siivoa ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minä tahtoisin oppia kokkaamaan. Mutta sitten ahdistun että mikä sekoitetaan mihin,työvaiheet a ja b ja c häh? ja lopputulos on sotkuinen keittö,ei ruokaa ja itkevä kokki. Ylä-asteen köksätunneilla opettaja hermostui että mikä siinä' on kun Tiina ei ymmmärä reseptejä?! Ihan yleisopetuksessa siis olin ei tidettu vielä että minulla on adhd.
Kun muutin omaan asuntoon ja piti tehdä itse oma ruoja tein makaronisotkua (kutsutaan myös ni""tipadaksi),italinpataa ja munakokkelia ellen sitten vaan popsinut kylmiä nakkeja.
A.P
Itselleni ei ole ollut ongelmana reseptin seuraaminen, vaan motivaation puute. Kokkaaminen on minulle evvvvvvk ja ennen diagnoosia, kun lapsi oli pieni, syötin hänelle tuollaista eines/puolivalmista ruokaa ja mies kokkasi illalla parempaa.
Nuo, jotka olivat huolissaan lapsen ruokavaliosta, ovat kyllä myös osaltaan oikeassa. Jos sinulta kuitenkin onnistuu tuollainen italianpata, joka oletettavasti on "paista jauheliha, lisää pussin ainekset ja litra vettä ja keitä xx min" niin tuollaisestakin ruuasta saa asteen verran asiallisempaa, kun heittää sinne sekaan pari pussia hernemaissipaprikaa. Ranskalaisten sijaan voi käyttää juuresranskalaisia ja muihinkin valmisruokiin / puolivalmisteisiin voi ujuttaa kasviksia sekaan. Kannattaa hyödyntää pakastealtaan tarjontaa, sieltä löytyy vaikka mitä valmiiksi pilkottuja ja jopa maustettuja kasvislisukkeita, joiden valmistaminen ei ole sen vaikeampaa kuin ranskalaisten paistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Meihin suomalaisiin ei uppoa millään Jamie Oliverin ja Kape Aihisen toitottamat yhdessä tekemisen mallit ja että ruuan laittaminen voi olla hauskaa.
Ei! Kokkaaminen on ankaraa suorittamista. Kokkaaminen on yhden ihmisen työ, äidin työ. Väsyä ei saa, eikä vituttaa.
Mä olen joskus miettinyt tätä asiaa, mutta ainakaan näissä kasarilla valmistetuissa asunnoissa ei keittiöitä ole suunniteltu useammalle samanaikaiselle kokille. Kaksi vielä just ja just menee, mutta ei isompi porukka. Uusimmissa asunnoissahan on jo ihan toisella tavalla, joten yhdessä kokkaileminen tulee varmaan lisääntymään.
Miksi olet epäinnokas ja huono kokki? Siksikö, ettei kukaan vain odottaisi sinun kokkaavan mitään?
Nyt sinulla on vuosi aikaa harjoitella ruoanlaittoa jotta voit kokata jouluruoat ensi vuonna. Miehesi voi siivota.
No tee sinä ruoat omalle perheelle ja käykää siellä äitisi luona kahvilla. Mikä on vaikeinta, jos äitisi ei jaksa eikä halua sinun ruokia syödä eikä sinun sotkuiseen kämppään tulla ? Kahvit riittää. Niin meillä on aina ollut mummoloissa on käyty vain kahvilla.
Kuulostaa aika kauhealta teidän perhe-elämä ja kodin puhtaustaso.
Vierailija kirjoitti:
No ranskanperunoita,kalapuikkoja,tortilloja,italianpataa.. Ja kyllä me siivotaan mutta kun se kaksi kertaa viikossa imurointi ei riitä äidille. Vessassa irvistelee kun lavuaarissa on pöyä ja hammastahna-tahrja ja siteen se alkaakin pestä vessaa! vaikka kahville piti tulla.
Ap
Voimia. Sano sille suorat sanat vaikka vetääkin herneet nenään. Kerrot sille että sun ei tarvi ottaa kotiisi tai tavata ihmisiä jotka tuo pahaa oloa. Lopetat yhteydenpidon ja kun ihmettelee niin kerrot tuon edellä olevan. Tee omat valinnat ja toimi niinkuin sinä haluat. Älä elä kuten äitisi haluaisi sinun elävän.
Olen sen verran onnekas äiti, että meillä laitetaan joulua yhdessä. Lapset ja lastemme isä osallistuu kaikkiin joulujärjestelyihin, siivoukseen, lahjojen ostoon, jouluruokien ostoon ja ruuan laittoon.
Tuo ohjeistus olis siis mun ja tunnistin ADHD;n läsnäolon ennen kuin mainitsit. Täälläkin oli ennen sama tilanne. ADHD on vielä nykyäänkin. :)
Sano suoraan että kahvit riittää.
Itse olen surkea kokki ja jos pitäisi kunnolla kokata jouluruoat niin en selviäisi siitä. Eräs tuttu otti viikon loman jotta saa valmistella joulua mutta oli ihan stressattu.
Menkää ravintolaan syömään tai tilatkaa jouluruoka kotiin ravintolasta. En tajua miksi pitää päiväkausia kokata jos inhoaa sitä.
Meihin suomalaisiin ei uppoa millään Jamie Oliverin ja Kape Aihisen toitottamat yhdessä tekemisen mallit ja että ruuan laittaminen voi olla hauskaa.
Ei! Kokkaaminen on ankaraa suorittamista. Kokkaaminen on yhden ihmisen työ, äidin työ. Väsyä ei saa, eikä vituttaa.