Tapailusuhde ei etene - mistä tietää haluaako mies parisuhteen?
Olen tapaillut erästä miestä nyt noin 5 kk. Tavattiin aikoinaan ilman mitään paineita ja tarkoituksena oli vain tutustua sen kummempia miettimättä. Silloin kun tapasimme, mies oli ehtinyt olla pari kuukautta sinkku. Hänellä oli takanaan yli 10 vuotta kestänyt parisuhde, joka oli viimein tullut päätökseen ja ilmeisesti ero oli ollut ilmassa jo pitkään.
Aloimme tutustua toisiimme ja mieskin melko pian sanoi, että on yllättynyt kuinka nopeasti löysi eron jälkeen ihmisen, joka kiinnostaa. Sovimme melko pian ettemme tapaile muita ja kumpikin on ollut sitä mieltä, että tästä voisi tulla jotain vakavampaakin. Mies haluaa edetä todella rauhallisesti ja sanoi ettei ole mikään kiire alkaa seurustella. Hän haluaa olla aivan varma siitä, että juttu tuntuu oikealta. Minullekin on sopinut rauhallinen tahti, mutta nyt tuntuu että joudun vähän jarruttelemaan itse. Kiinnostuin miehestä nopeasti ja homma on tuntunut hyvältä, mutta en jotenkaan täysin uskalla heittäytyä tähän nyt enää. Itselläni on ollut paljon epäonnea tapailusuhteissa, niin sitä haluaa kai suojella itseään, kun mieskin ehkä vähän jarruttelee.
Olen paljon pohtinut sitä, että olenko kuitenkin miehelle vain pelkkä laastari? Hän kyllä sanoo, että voisi nähdä vakavaa tässä, mutta eikö kuitenkin viiden kuukauden jälkeen pitäisi tietää haluaako seurustella vai ei? Ajatukset on aivan sekaisin ja pelkään taas satuttavani itseni tässä, jos jään pitkäksi aikaa vielä tähän tilanteeseen.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miehen historia kuitenkin on osoittanut sitoutumiskykyä kun on ollut 10 vuotta parisuhteessa. Uskotko, että ikisinkkumiehen kanssa parisuhde toimisi paremmin?"
Olen eri, mutta minulle tuo olisi tässä yhteydessä vielä isompi ongelma. Jos aiemmin sitoutumiskammoinen ikisinkku haluaisi yhdessä työstää ongelmiaan ja yrittää suhdetta, niin toivoa olisi. Sen sijaan se, että sitoutumishaluinen ja -kykyinen ei halua sitoutua juuri minuun - edes sillä ihan alkeellisimmalla tasolla - niin ennuste on kyllä pirun huono. Tämä mies tulee kyllä sitoutumaan, mutta johonkin toiseen.
Aikaa ei ole kulunut tarpeeksi erosta. 2 kuukautta 10 vuoden suhteen loppumisesta on niin vähän aikaa toipua.
Olen vähän eri mieltä. Joo, kyllä useimmat tarvitsee optimitilanteessa riittävästi aikaa erosta toipumiseen. Mutta joskus se napakymppi löytyy huonolla hetkellä ja sen mukaan eletään. Eikä napakympin väärällä hetkellä löytänyt käyttäydy näin. Vaan ihminen, joka etsii laastaria, ihminen jota pelottaa olla yksin, ihminen joka haluaa roikottaa toista varalla. Voi kyllä sitoutua, jos ei erosta toivuttuaan ole parempaakaan ehtinyt löytyä, mutta tämä ei ole elämänsä naisen liian pian eron jälkeen löytäneen miehen käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei yllättynyt että nainen kiukuttelee ja ahdistuu kun mies ei toimi sillä tavalla kun nainen on hiljaa mielessään päättänyt miehen puolesta.
Ei se ole kiukuttelua, että vetää jotkut raamit sille millaisessa suhteessa haluaa olla. Viisi kuukautta ilman että suhdetta voi sanoa seurusteluksi on kyllä todella kärsivällistä. Jopa liian kärsivällistä, mies on jo oppinut siihen ettei Ap:ta tarvitse kunnioittaa.
Nyt ei siis puhuta mistään yhteisestä talosta tai kihlasormuksista, vaan siitä, ettei mies halua edes seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei yllättynyt että nainen kiukuttelee ja ahdistuu kun mies ei toimi sillä tavalla kun nainen on hiljaa mielessään päättänyt miehen puolesta.
Naisen ei tarvitse kutistaa itseään yksinolon pelossa. Mua syö naiset jotka tänäkin päivänä mainostaa itsensä pienentämistä miehen menettämisen pelossa. Suhteesta saa luvalla lähteä.
En itse olisi uskaltanut edes aloittaa suhdetta juuri eronneen kanssa. Itse olin eron jälkeen vuosia yksin ja kävin terapiassa, luin aiheesta kirjoja jne. Eli halusin olla henkisesti valmis ennen uutta suhdetta.
Meilläkin mies hankki heti uuden naisen. Siis oikeastaan samantien, ikään kuin minä en olisi koskaan merkinnytkään mitään. Siinä vaan heräsi kysymys, että merkitseekö se uusikaan nainen sitten mitään, vai onko tärkeintä, että siinä on joku vaan nainen?
Itsekin kyllä katson nykyään enemmän miesten tekoja kuin sanoja. Tuntuu että ne kyllä sanoo mitä tahansa mitä naiset haluaa kuulla.
En alkuunkaan ymmärrä AP:n ongelmaa.
Normaalistihan tapaillaan ihmisiä, joiden kanssa on kivaa. Jos on kivaa, niin tapaillaan useammin.
Koskaan, ikinä, eläessäni en ole puhunut suhteesta, suhteen tilasta, etenemisestä, seurusteellaanko me tmvp miehen kanssa.
Olen aina vaan elänyt ja pitänyt hauskaa. Joskus toinen on kosinut ja nyt toista kertaa naimisissa.
Jos suhteeseen kuuluu treffeillä käymistä, koti-iltoja ja seksiä ja sovittu että vain tuon yhden kumppanin kanssa, niin se on jo parisuhde. Siitä tapailusta tulee parisuhde siinä vaiheessa kun sovitaan, että muita ei tapailla samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
En alkuunkaan ymmärrä AP:n ongelmaa.
Normaalistihan tapaillaan ihmisiä, joiden kanssa on kivaa. Jos on kivaa, niin tapaillaan useammin.
Koskaan, ikinä, eläessäni en ole puhunut suhteesta, suhteen tilasta, etenemisestä, seurusteellaanko me tmvp miehen kanssa.
Olen aina vaan elänyt ja pitänyt hauskaa. Joskus toinen on kosinut ja nyt toista kertaa naimisissa.
Kaikki eivät harrasta kevytsuhteita ja sitten vaan puolivahingossa päädy naimisiin niistä. Itsekin olen enemmän on-off tyyppi, eli joko vakava suhde, tai sitten olen ihan täysin yksin. Ei mitään tapailuja, treffeillä käyntejä, mitään. Viihdyn mainiosti yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
En alkuunkaan ymmärrä AP:n ongelmaa.
Normaalistihan tapaillaan ihmisiä, joiden kanssa on kivaa. Jos on kivaa, niin tapaillaan useammin.
Koskaan, ikinä, eläessäni en ole puhunut suhteesta, suhteen tilasta, etenemisestä, seurusteellaanko me tmvp miehen kanssa.
Olen aina vaan elänyt ja pitänyt hauskaa. Joskus toinen on kosinut ja nyt toista kertaa naimisissa.
No, onko sinulle erikseen korostettu, että ethän luule että seurustellaan? Miten olisit reagoinut sellaisessa tilanteessa? On ihan eri asia, ettei suhteen vaihetta tarvitse erikseen sanoittaa koska molemmat kokevat tietävänsä missä mennään ja olemassa samassa vaiheessa, ja se että on erikseen toistuvasti puhuttu siitä että ollaan suhteen kanssa ihan eri tasoilla. Ap haluaa vakampaa suhdetta kuin mies. Ei se sillä korjaannu, että pistetään pää pensaaseen ja lakataan puhumasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
En alkuunkaan ymmärrä AP:n ongelmaa.
Normaalistihan tapaillaan ihmisiä, joiden kanssa on kivaa. Jos on kivaa, niin tapaillaan useammin.
Koskaan, ikinä, eläessäni en ole puhunut suhteesta, suhteen tilasta, etenemisestä, seurusteellaanko me tmvp miehen kanssa.
Olen aina vaan elänyt ja pitänyt hauskaa. Joskus toinen on kosinut ja nyt toista kertaa naimisissa.
Voihan se tulla sinulle yllätyksenä, että ihmiset eivät ole samanlaisia. Kaikilla se ei välttämättä mene niin helposti, että otetaan jonosta seuraava ja sitten on vaan kivaa, tai jos ei ole kivaa, niin jonosta taas seuraava ja sitten onkin taas kivaa ja hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
En alkuunkaan ymmärrä AP:n ongelmaa.
Normaalistihan tapaillaan ihmisiä, joiden kanssa on kivaa. Jos on kivaa, niin tapaillaan useammin.
Koskaan, ikinä, eläessäni en ole puhunut suhteesta, suhteen tilasta, etenemisestä, seurusteellaanko me tmvp miehen kanssa.
Olen aina vaan elänyt ja pitänyt hauskaa. Joskus toinen on kosinut ja nyt toista kertaa naimisissa.
Eli Ap:n kannattaa nyt joulun pyhinä kosia tätä miestä?
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteeseen kuuluu treffeillä käymistä, koti-iltoja ja seksiä ja sovittu että vain tuon yhden kumppanin kanssa, niin se on jo parisuhde. Siitä tapailusta tulee parisuhde siinä vaiheessa kun sovitaan, että muita ei tapailla samanaikaisesti.
Sovitaan? Siis puhuuko muka miehet ja naiset näin keskenään? En ole ikinä kuullut moisesta. Normaalisti asiat vain oletetaan.
terv. Aviovaimo
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteeseen kuuluu treffeillä käymistä, koti-iltoja ja seksiä ja sovittu että vain tuon yhden kumppanin kanssa, niin se on jo parisuhde. Siitä tapailusta tulee parisuhde siinä vaiheessa kun sovitaan, että muita ei tapailla samanaikaisesti.
Kyllä seksi- tai fwb-suhdekin voi olla terveyssyistä eksklusiivinen suhde. Ei nuo vielä yksin kerro, että ollaan parisuhteessa. Toki minustakin noilla spekseillä on ihan kohtuullista olettaa parisuhdetta ellei erikseen muuta sovita - mutta Ap:n tapailukumppanihan on juuri näin tehnyt. Ilmoittanut, että emme seurustele vaikka emme deittaile muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sanat, vaan ne teot
Vihaan tätä sanontaa. Molempia tarvitaan sanoja ja tekoja.
Juuri näin. Elin 28 vuotta miehen kanssa, jolle hempeiden puhuminen oli ihan mahdotonta missään muodossa. Ajattelin, että kaikki hyvin ja teot kertoo rakkauden. No, ero tuli sitten minulle aivan "puskista". Enää en voisi olla miehen kanssa, joka ei pysty puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
En itse olisi uskaltanut edes aloittaa suhdetta juuri eronneen kanssa. Itse olin eron jälkeen vuosia yksin ja kävin terapiassa, luin aiheesta kirjoja jne. Eli halusin olla henkisesti valmis ennen uutta suhdetta.
Meilläkin mies hankki heti uuden naisen. Siis oikeastaan samantien, ikään kuin minä en olisi koskaan merkinnytkään mitään. Siinä vaan heräsi kysymys, että merkitseekö se uusikaan nainen sitten mitään, vai onko tärkeintä, että siinä on joku vaan nainen?
Itsekin kyllä katson nykyään enemmän miesten tekoja kuin sanoja. Tuntuu että ne kyllä sanoo mitä tahansa mitä naiset haluaa kuulla.
Aivan sama kokemus. Exä pyöritti eron jälkeen vuoden välein eri naisia ja samaan aikaan korosti kavereilleen olevansa sinkku, unohti vain kertoa sen näille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteeseen kuuluu treffeillä käymistä, koti-iltoja ja seksiä ja sovittu että vain tuon yhden kumppanin kanssa, niin se on jo parisuhde. Siitä tapailusta tulee parisuhde siinä vaiheessa kun sovitaan, että muita ei tapailla samanaikaisesti.
Sovitaan? Siis puhuuko muka miehet ja naiset näin keskenään? En ole ikinä kuullut moisesta. Normaalisti asiat vain oletetaan.
terv. Aviovaimo
Ja olettamalla on moni pettynyt ja saanut sydänsuruja. Onnittelut siitä, ettei sinulle ole käynyt näin. Kumppanin kanssa puhuminen ei ole koskaan huono idea. Ei sen tarvitse olla mitään painostamista tai vaatimista, vaan sen kertomista missä omasta vinkkelistä katsottuna mennään. Jos ollaan suunnilleen samaa mieltä niin kaikki on hyvin. Nyt ei ole.
Enkä tiedä kauanko olet ollut naimissa, mutta deittikulttuuri on viimeisen 10-15 vuoden aikana muuttunut aika paljon. Nettideittailu yleistynyt ja suhteista tullut monimuotoisempia. Enää ei ole samanlaista sosiaalista painetta mennä peruskaavan mukaan, eikä siten kannata myöskään odottaa mitään ellei asioista ole erikseen puhuttu. Vaikka ihan vaan sen verran, että tiedetään että molemmilla on se perinteisempi näkemys seurusteluun.
Mulla on vain yksi tuollainen kokemus, kaikki muut aina halunneet juuri minut, vaikka itse olen ollut empivä.
Ja lopulta halusi tämä yksikin, mutta vasta eron kautta. Minä kuitenkin olin siinä vaiheessa jo löytänyt toisen eikä olen tehnyt elämäni virheen-vakuuttelut enää auttaneet. Mua enää vain sapetti se että edes kehtaa mankua takaisin kaiken vatuloinnin jälkeen. (Uusi mies oli lentokapteeni ja hänen tarjoamat matkat myös auttoi päätöksessä pysymiseen. Sekin tosin päätyi avioliiton kautta eroon, mut on toinen tarina. Nyt 4v onnellisesti nyksän kanssa).
Eli ero voi auttaa, mutta sun pitää itse olla vankasti sen takana, eikä mm soitella perään jne. Hän sitten on yhteydessä jos menettäessään viimein ymmärtää sun arvon.
Tsemppiä
Meillä tosiaan on seksiä, koti-iltoja ja yhteistä tekemistä viikoittain. Mies on sanonut minulle, että on yllättynyt kuinka nopeasti löysi kiinnostavan ihmisen eron jälkeen. On kuitenkin tosi ristiriitaista, että hän nytkin vielä korostaa sitä ettei ole mikään kiire alkaa seurustella. Niinkuin joku tuossa jo kommentoi niin olen varmaan mukava ihminen, mutta en hänen elämänsä nainen. Olisi vaan helpompi, kun saisin miehen itse sanomaan tuon ääneen, niin minun ei tarvitsisi arvailla sanojen ja tekojen ristiriitaisuutta. Sitten olisi helpompi itsekin mennä eteenpäin. Välitän miehestä tosi paljon ja olen kyllä sanonut sen hänelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun rupeaa suhteeseen ei koskaan voi olla 100% varma. Ehkä silloin jos kyseessä on paha hullaantuminen, mikä taas ei ole lainkaan hyvä juttu pitemmän päälle. Mutta aina on olemassa pieni epävarmuus ja sen kanssa on vain elettävä suhteeseen ryhtyessä.
Älä anna toisen viedä loputtomasti aikaasi. Olet kuunnellut häntä, hänen on myös kuunneltava sinua. Ei voi olla niin että edetään vain toisen tahdissa. Jos tunnet että toinen vain vetkuttelee, anna lähtöpassit.
Naiset sietävät ihan liikaa.
Niinpä. Tällainen mies haluaa ensin olla 100varma siitä, että ketään muuta ei ole saatavilla joten vasta sitten hän voi sitoutua ap:n kaltaiseen naiseen jos ap on kiltisti odottanut. Toki sittenkään mies ei arvosta ap:ta vaan pitää tätä epätoivoisena takertujana jolle olisi kelvannut kuka vaan kaksilahkeinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain yksi tuollainen kokemus, kaikki muut aina halunneet juuri minut, vaikka itse olen ollut empivä.
Ja lopulta halusi tämä yksikin, mutta vasta eron kautta. Minä kuitenkin olin siinä vaiheessa jo löytänyt toisen eikä olen tehnyt elämäni virheen-vakuuttelut enää auttaneet. Mua enää vain sapetti se että edes kehtaa mankua takaisin kaiken vatuloinnin jälkeen. (Uusi mies oli lentokapteeni ja hänen tarjoamat matkat myös auttoi päätöksessä pysymiseen. Sekin tosin päätyi avioliiton kautta eroon, mut on toinen tarina. Nyt 4v onnellisesti nyksän kanssa).
Eli ero voi auttaa, mutta sun pitää itse olla vankasti sen takana, eikä mm soitella perään jne. Hän sitten on yhteydessä jos menettäessään viimein ymmärtää sun arvon.
Tsemppiä
Hyvä pointti. Mietin tässä itsekin, että ehdotan ettei enää nähdä ollenkaan. Siinä kun molemmat jatkavat omaa elämää, niin varmaan moni asia selkiytyisi.
Ap
Kukaan ei yllättynyt että nainen kiukuttelee ja ahdistuu kun mies ei toimi sillä tavalla kun nainen on hiljaa mielessään päättänyt miehen puolesta.