Tapailusuhde ei etene - mistä tietää haluaako mies parisuhteen?
Olen tapaillut erästä miestä nyt noin 5 kk. Tavattiin aikoinaan ilman mitään paineita ja tarkoituksena oli vain tutustua sen kummempia miettimättä. Silloin kun tapasimme, mies oli ehtinyt olla pari kuukautta sinkku. Hänellä oli takanaan yli 10 vuotta kestänyt parisuhde, joka oli viimein tullut päätökseen ja ilmeisesti ero oli ollut ilmassa jo pitkään.
Aloimme tutustua toisiimme ja mieskin melko pian sanoi, että on yllättynyt kuinka nopeasti löysi eron jälkeen ihmisen, joka kiinnostaa. Sovimme melko pian ettemme tapaile muita ja kumpikin on ollut sitä mieltä, että tästä voisi tulla jotain vakavampaakin. Mies haluaa edetä todella rauhallisesti ja sanoi ettei ole mikään kiire alkaa seurustella. Hän haluaa olla aivan varma siitä, että juttu tuntuu oikealta. Minullekin on sopinut rauhallinen tahti, mutta nyt tuntuu että joudun vähän jarruttelemaan itse. Kiinnostuin miehestä nopeasti ja homma on tuntunut hyvältä, mutta en jotenkaan täysin uskalla heittäytyä tähän nyt enää. Itselläni on ollut paljon epäonnea tapailusuhteissa, niin sitä haluaa kai suojella itseään, kun mieskin ehkä vähän jarruttelee.
Olen paljon pohtinut sitä, että olenko kuitenkin miehelle vain pelkkä laastari? Hän kyllä sanoo, että voisi nähdä vakavaa tässä, mutta eikö kuitenkin viiden kuukauden jälkeen pitäisi tietää haluaako seurustella vai ei? Ajatukset on aivan sekaisin ja pelkään taas satuttavani itseni tässä, jos jään pitkäksi aikaa vielä tähän tilanteeseen.
Kommentit (235)
Minäkin tapailin/seurustelin viitisen vuotta yhden miehen kanssa. Oli sellanen vilkkusilmä marmattaja. Eihän siitä mitään tullut kun toinen halusi olla samaan aikaan ukkomies ja poikamies.
Johtuiko ero siitä että mies petti?
Kun rupeaa suhteeseen ei koskaan voi olla 100% varma. Ehkä silloin jos kyseessä on paha hullaantuminen, mikä taas ei ole lainkaan hyvä juttu pitemmän päälle. Mutta aina on olemassa pieni epävarmuus ja sen kanssa on vain elettävä suhteeseen ryhtyessä.
Älä anna toisen viedä loputtomasti aikaasi. Olet kuunnellut häntä, hänen on myös kuunneltava sinua. Ei voi olla niin että edetään vain toisen tahdissa. Jos tunnet että toinen vain vetkuttelee, anna lähtöpassit.
Naiset sietävät ihan liikaa.
Enää en kykene tuollaisiin "himmailu"-suhteisiin. Eikä tuollaisen vastakohta ole mikään pöljyyskään että muutetaan yhteen käytännössä ensitreffeillä, tatuoidaan kihlasormukset nimettömiin ja aletaan värkkäämään muksuja.
Tuo ap:n tapailumies on sellainen "rusinat pullasta"-roikottaja eli lupaa kyllä kaikenlaista tapahtuvaksi jotta ap odottaisi kiltisi tapailusuhteen syvenemistä ja mies saisi ne tietyt parisuhteen edut jo tapailusuhteesta. Samaan aikaan mies on edelleen haku päällä ja vaikka ei muita tapailisikaan niin ap tulee jäämään kuin nalli kalliolle siinä vaiheessa, kun mies tapaa sellaisen naisen jonka kanssa haluaa parisuhteen.
Just nuo puheet kuinka mies voisi nähdä tässä sitä ja tätä on sellaista, joka ei todellisuudessa tarkoita yhtään mitään vaan on tyhjää puhetta, jolla mies ostaa lisäaikaa kun vain sanoo ne asiat jotka ap haluaa kuulla. Mies ei koe niin nyt eikä varsinkaan tule kokemaan niin myöhemmin, mutta jos sanoisi totuuden kuinka ap on laastari eikä tästä tule lasta ei pskaaakaan, niin eipä ap jatkaisi enää tapailua ja mies joutuisi etsimään uuden vakipanon.
Actions always prove why words mean nothing.
"Kiitos, tämä oli hyvin sanottu. En todellakaan halua olla sellainen, johon vain tyydytään."
Joo, olen joutunut näitä asioita käsittelemään viime aikoina itsekin. Sitä toivoisi, että jokaisella ihmisellä olisi sen verran itsekunnioitusta ettei suostu kutistamaan itseään kenenkään varasuunnitelmaksi. Antaisi aikaa, energiaa ja kiintymystä vain ihmisille, jotka pystyvät niihin aidosti vastaamaan. Lopettaisi epävarmojen ihmisten jahtaamisen, kerjäämisen ja odottelun. Itselläkin tässä kyllä paljon opeteltavaa.
No millä lailla se arki ap:lla muuttuu, jos sovitaan virallisesta seurustelusta?
Tuskin mitenkään, edelleen tapailisitte kuten ennenkin, joten miksi sen sanoittaminen on niin hillittömän tärkeää, en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Enää en kykene tuollaisiin "himmailu"-suhteisiin. Eikä tuollaisen vastakohta ole mikään pöljyyskään että muutetaan yhteen käytännössä ensitreffeillä, tatuoidaan kihlasormukset nimettömiin ja aletaan värkkäämään muksuja.
Tuo ap:n tapailumies on sellainen "rusinat pullasta"-roikottaja eli lupaa kyllä kaikenlaista tapahtuvaksi jotta ap odottaisi kiltisi tapailusuhteen syvenemistä ja mies saisi ne tietyt parisuhteen edut jo tapailusuhteesta. Samaan aikaan mies on edelleen haku päällä ja vaikka ei muita tapailisikaan niin ap tulee jäämään kuin nalli kalliolle siinä vaiheessa, kun mies tapaa sellaisen naisen jonka kanssa haluaa parisuhteen.
Just nuo puheet kuinka mies voisi nähdä tässä sitä ja tätä on sellaista, joka ei todellisuudessa tarkoita yhtään mitään vaan on tyhjää puhetta, jolla mies ostaa lisäaikaa kun vain sanoo ne asiat jotka ap haluaa kuulla. Mies ei koe niin nyt eikä varsinkaan tule kokemaan niin myöhemmin, mu
Miehen historia kuitenkin on osoittanut sitoutumiskykyä kun on ollut 10 vuotta parisuhteessa. Uskotko, että ikisinkkumiehen kanssa parisuhde toimisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
No millä lailla se arki ap:lla muuttuu, jos sovitaan virallisesta seurustelusta?
Tuskin mitenkään, edelleen tapailisitte kuten ennenkin, joten miksi sen sanoittaminen on niin hillittömän tärkeää, en ymmärrä.
No hän haluaa varmuuden siitä ettei mies etsi ja löydä ns parempaa. Nyt pitää olla koko ajan varuillaan. Se on raskasta. Nyt mies ei halua sitoutua häneen, vaan haluaa pitää silmät auki.
Nuo miehet jotka kertoo kuinka haluaa tutustua rennosti ja ilman paineita tulevasta blaablaablaa on just niitä joiden tapailua ei pidä edes aloittaa/jatkaa.
"Miehen historia kuitenkin on osoittanut sitoutumiskykyä kun on ollut 10 vuotta parisuhteessa. Uskotko, että ikisinkkumiehen kanssa parisuhde toimisi paremmin?"
Olen eri, mutta minulle tuo olisi tässä yhteydessä vielä isompi ongelma. Jos aiemmin sitoutumiskammoinen ikisinkku haluaisi yhdessä työstää ongelmiaan ja yrittää suhdetta, niin toivoa olisi. Sen sijaan se, että sitoutumishaluinen ja -kykyinen ei halua sitoutua juuri minuun - edes sillä ihan alkeellisimmalla tasolla - niin ennuste on kyllä pirun huono. Tämä mies tulee kyllä sitoutumaan, mutta johonkin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
No millä lailla se arki ap:lla muuttuu, jos sovitaan virallisesta seurustelusta?
Tuskin mitenkään, edelleen tapailisitte kuten ennenkin, joten miksi sen sanoittaminen on niin hillittömän tärkeää, en ymmärrä.
Onhan se nyt vähän eri asia saada kumppanilta signaaleja kiintymyksestä kuin torjunnasta. Ja haluttomuus edes seurustella on kyllä hyvin vahva torjuva signaali.
Ehkä siinä erossa on vielä jotain epäselvyyttä?
Vierailija kirjoitti:
"Miehen historia kuitenkin on osoittanut sitoutumiskykyä kun on ollut 10 vuotta parisuhteessa. Uskotko, että ikisinkkumiehen kanssa parisuhde toimisi paremmin?"
Olen eri, mutta minulle tuo olisi tässä yhteydessä vielä isompi ongelma. Jos aiemmin sitoutumiskammoinen ikisinkku haluaisi yhdessä työstää ongelmiaan ja yrittää suhdetta, niin toivoa olisi. Sen sijaan se, että sitoutumishaluinen ja -kykyinen ei halua sitoutua juuri minuun - edes sillä ihan alkeellisimmalla tasolla - niin ennuste on kyllä pirun huono. Tämä mies tulee kyllä sitoutumaan, mutta johonkin toiseen.
Aikaa ei ole kulunut tarpeeksi erosta. 2 kuukautta 10 vuoden suhteen loppumisesta on niin vähän aikaa toipua.
Varmasti haluaa, muttei ole valmis siihen kanssasi nyt.
Mitä itse haluat? Etkö voi vain sanoa sitä miehelle?
Itsellä alkoi eron prosessointi kunnolla vasta noin puoli vuotta erosta 15 vuoden parisuhteen jälkeen. En missään nimessä olisi alkanut seurustelemaan kenenkään kanssa tuossa vaiheessa.
Miehillä näyttää olevan joku hirveä kiire todistaa että uusi nainen löytyy nappia painamalla heti eron jälkeen. Enpä kyllä haluaisi olla ap. Kyllä ihminen tietää jo parissa kuukaudessa onko tässä nyt parisuhde kyseessä vai pelkkä fwb/laastari.
Minäkin odotin yhden miehen päätöstä seurustelusta vuoden, mutta koskaan sitä ei tullut, vaikka nähtiin useampana päivänä viikossa ja suunniteltiin yhdessä, millaisen talon rakentaisimme. Lopulta ilmoitin viestillä, että nyt saa tehdä päätöksen tai minä lähden. No, en saanut viestiini koskaan mitään vastausta.
En nyt löydä sitä Googlella, mutta näin yhtenä päivänä lyhyen videon, jossa sanottiin vapaasti suomennettuna suunnilleen näin. "Väärät kumppanit aina kertovat sinulle ettet sinä ole heille se oikea, sinä et vaan halua kuunnella." Mies on vielä viiden kuukauden kohdallakin sitä mieltä ettei halua seurustella kanssasi. Miten suoraa puhetta kaipaat? Tämä on se mies, joka tuhlaa vuosikausia aikaasi arpomalla ja vatvomalla, ja lopulta lemppaa sinut kun löytää sen naisen josta on varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuitenkin nimenomaan on tässä se, joka sanoo ettei halua kiirehtiä seurustelemaan. Hänen mielestään seurustelua on sitten, kun kumppani on esitelty kavereille ja perheelle.
Ap
Höpö höpö. Te seurustelette sanoi mies mitä tahansa. Ei seurustelun kriteeri ole kavereille esittely. No ihan sama miten mies kutsuu, mutta jos olette jatkuvasti yhteydessä niin mikä on siis ongelma?
Ongelma on se, että mies selvästi empii kun sanoo noin. Hänen mielestään emme seurustele tällä hetkellä. Hän haluaa kuulemma olla täysin varma ihmisestä ennen kuin alkaa seurustelemaan.
Hän haluaa olla varma, ettei esittele satunnaisia panoja lähipiirilleen. Olin samassa tilanteessa vuosia. Uskoin tyhmästi miehen selityksiin ja halusin antaa miehelle tilaa edetä hitaasti. Suhde ei koskaan vuosien saatossa kehittynyt vakavaksi. Satutin siinä pahasti itseni.
Pari vuotta kestää eron käsittely.