Lue keskustelun säännöt.
IS juttu, jossa kaksi varattua rakastuivat yhtäkkiä ja erosivat ja menivät yhteen
25.12.2023 |
Mietin tuota lehtijuttua lukiessani, kun se on kirjoitettu niin positiiviseen sävyyn, että eikö noin käyttäytyvillä ihmisillä tuokin parisuhde saata loppua ihan mikä päivä tahansa. Käytännössä tuossa vaikuttaa siis tapahtuneen niin että ovat olleet hyvissä suhteissa ja tavanneet sattumalta iltariennoissa ja simbsalabim kaikki entinen roskiin ja uuteen suhteeseen.
Väkisinkin suhteen osapuolena miettisin voiko tuollaista henkilöä päästää yksin mihinkään vai loppuuko suhde siihen. Enkä ole mikään mustasukkainen ihminen, mutta järkikin jo sanoo että noin impulsiivisen ihmisen kanssa suhde voi loppua ihan milloin tahansa. Ihania ihmisiä nyt on maailma pullollaan ja jos eletty elämä ei merkitse toiselle mitään, vaan kaiken voi heittää tuosta vaan roskiin tuntemattoman takia, niin mihin tuossa voi luottaa.
Kommentit (567)
Vetovoima on osa suhdetta, ei koko suhde. Muita tärkeitä osia on kumppanuus, ystävyys, yhteinen perhe lapsineen. Yhteinen elämä. Arjessa vastuiden jakaminen ja toisesta huolehtiminen. Syvä yhteys ja side joka muodostuu ajan kanssa. Rakkaus on kaikkea tätä.
Sen vuoksi ihmiset irvistelee sille, että hehkutetaan jotain himon perässä hiihtämistä ja sen julistamista suurena rakkautena. Sitä että kaikki muu nakataan pois kuin niillä ei olisi oikeasti merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani lähti toisen miehen mukaan. Oma mies jo 15 vuoden ajalta, oli kiva, mutta uusi oli suorastaan täydellinen.
Liitto kesti 5 vuotta. Se mies ei ollutkaan täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen näki miehen pari kertaa, vulva päätti miten edetään.
Ei mitään uutta.
Tuollaisiahan naiset nykyisin on.
suurin osa tämän ketjun kirjoittajista on meitä naisia. Ja suurin osa ovat juttua vastaan.
Ei sulla mitään tukea tuolle väitteelle ole. Suurin osa naisista kuitenkin lukee jutun ja toteaa olkiaan kohauttaen "ei mitään ihmeellistä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen näki miehen pari kertaa, vulva päätti miten edetään.
Ei mitään uutta.
Tuollaisiahan naiset nykyisin on.
suurin osa tämän ketjun kirjoittajista on meitä naisia. Ja suurin osa ovat juttua vastaan.No ehkä jotain toivoa vielä on?
Mutta mistä miehet, siis ne hyvät joita asia kiinnostaa muka tunnistavat naiset jotka ovat tuollaista vastaan? Eivät mistään.
Vierailija kirjoitti:
Kai erotakin voi sivistyneesti ei noin.
Kuulostaa siltä, että olisi ollut monen mielestä parempi, jos pari olisi tutustunut pidemmin toisiinsa eli ilmeisesti pitäneet yllä sivusuhdetta ja jatkaneet liittojaan? Mikäs ilo ja onni se olisi ollut kenellekään? Minusta tuo kuulosti ihan hyvältä tavalta. Ero ja sitten suhdetta rakentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani lähti toisen miehen mukaan. Oma mies jo 15 vuoden ajalta, oli kiva, mutta uusi oli suorastaan täydellinen.
Liitto kesti 5 vuotta. Se mies ei ollutkaan täydellinen.
Jospa heillä oli kuitenkin monta ihanaa vuotta? Ei kai suhteen hyvyyttä sen pituudella vain mitata.
"Sinä et näe kenenkää pään sisään. Moni on tullut liitossaan yllätetyksi. Se voi käydä ohan oikeasti kenelle tahansa. Yhdestäkään ihmisestä tai parisuhteesta ei ole lopullisia takeita. Jos on, elämme (yleensä naisia alistavassa) totalitarismissa. Minä valitsen vapauden minä tahansa päivänä ja suon sen muille."
Ehkä puhumme hiukan eri asiasta tässä. Mutta kyllä noissa yllätyseroissakin taustalla olevat syyt ovat analysoitavissa ja ymmärrettävissä - vaikka suhteen toinen osapuoli ei niitä ymmärtäisikään. Ei se niin mene, että mikä tahansa suhde voi loppua ihan mistä tahansa syystä - esim. jokainen ihminen ei saa impulsiivista eropäätöstä esim. nähdessään messuilla jonkun tuntemattoman, hyvännäköisen ohikulkijan, tai jokainen ihminen ei ole tuosta noin vaan vietävissä vain siksi, että joku random tulee pussaamaan. Siinäkin tapauksessa, että lähtisi jonkun pussailijan matkaan, ei välttämättä lähtisi kenen tahansa pussailijan matkaan. Että kyllä näissä silti aina syyt ja motiivit on. Ei normaalisti ihmisten ihmisuhteet ole sellaista impulsioiden ja ennakoimattomien sattumien summaa, että kaikki on vain epävarmaa draamaa ja sekoilua. Sekään, jos kohdalle osuu yllätysero, ei tapahdu kaikkien kohdalla "ihan mistä tahansa syystä".
En tiedä, tulkitsetko tekstejäni nyt jotenkin väärin, mutta minä en siis mitenkään vastusta tai paheksu eroja, ja olen itsekin eronnut lasteni isästä. Toisaalta en myöskään suhteissani spekuloi eron todennäköisyydellä tai mieti toisen pettämisen todennäköisyyksiä/mahdollisuuksia, kuten jotkut. Vapaus on tosiaan sitä, että kukin saa halutessaan lähteä suhteesta, mutta sen kääntöpuolena vapaus on myös sitä, että saa halutessaan pysyä suhteessa. Pitää muistaa, että ihmisellä tosiaan on muitakin tarpeita ja motiiveja kuin niitä, jotka saavat katselemaan kivannäköisiä ohikulkijoita. Ja eri ihmisillä on myös eri syyt eroille, että ei se nyt niin mene, että jos yksi päätti erota vain siksi, että messuilla näkyi joku kivannäköinen tyyppi, niin sitten kuka tahansa muukin voisi saada impulsiivisen eropäätöksen vain jonkun ohilkulkijan ulkonäön perusteella. Mikäli näin kävisikin, niin väitänpä, että valtaosalla on siellä taustalla syitä, joita ei ehkä myönnä edes itselleen, ja jotka voivat liittyä siihen, kuinka tyytyväinen oikeasti on omassa suhteessaan. Ja siitä tullaan taas siihen, että jos pohjimmiltaan eropäätöksen taustalla on suhteen toimimaton kommunikaatio, toimimaton seksi, toimimaton romantiikka, tunteiden latistuminen, niin silloinhan kyse on ymmärrettävistä ja loogisesti analysoitavista syistä, ei siis sittenkään mikään ennakoimaton impulssi. Voihan olla, että jotain tällaista on tuon jutun henkilöidenkin kohdalla - tai sitten ei, koska onhan sellaisiakin, jotka toimivat impulssiensa mukaan ja joille rakastumiseen riittää vain se, että joku on "ihan kivannäköinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sinä et näe kenenkää pään sisään. Moni on tullut liitossaan yllätetyksi. Se voi käydä ohan oikeasti kenelle tahansa. Yhdestäkään ihmisestä tai parisuhteesta ei ole lopullisia takeita. Jos on, elämme (yleensä naisia alistavassa) totalitarismissa. Minä valitsen vapauden minä tahansa päivänä ja suon sen muille."
Ehkä puhumme hiukan eri asiasta tässä. Mutta kyllä noissa yllätyseroissakin taustalla olevat syyt ovat analysoitavissa ja ymmärrettävissä - vaikka suhteen toinen osapuoli ei niitä ymmärtäisikään. Ei se niin mene, että mikä tahansa suhde voi loppua ihan mistä tahansa syystä - esim. jokainen ihminen ei saa impulsiivista eropäätöstä esim. nähdessään messuilla jonkun tuntemattoman, hyvännäköisen ohikulkijan, tai jokainen ihminen ei ole tuosta noin vaan vietävissä vain siksi, että joku random tulee pussaamaan. Siinäkin tapauksessa, että lähtisi jonkun pussailijan matkaan, ei välttämättä läht
Suuri valtaosa parisuhteista päätyy eroon. Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin kummissaan ja pöyristyneitä tästä tapauksesta? Elämänpituinen liitto on anomalia, eikä minusta edes kaiken kohkaamisen arvoinen tavoite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai erotakin voi sivistyneesti ei noin.
Kuulostaa siltä, että olisi ollut monen mielestä parempi, jos pari olisi tutustunut pidemmin toisiinsa eli ilmeisesti pitäneet yllä sivusuhdetta ja jatkaneet liittojaan? Mikäs ilo ja onni se olisi ollut kenellekään? Minusta tuo kuulosti ihan hyvältä tavalta. Ero ja sitten suhdetta rakentamaan.
En tiedä, olisiko se ollut ilo ja onni, mutta ainakin itselläni ei vielä pelkän ohikulkijan näkeminen saa minua haluamaan suhdetta ja uusperhettä hänen kanssaan. Suurin osa varmaan ehdottaa tutustumista siksi, että heille luontevin tapa haluta suhde jonkun kanssa on tutustua tähän ensin, kun valtaosa haluaa suhteelta paljon muutakin kuin sen, että toisen ulkonäkö on "ihan kiva". Ja jopa lapsettomana sinkkuna todennäköisesti ei tekisi vielä kuukauden perusteella mitään sitovia päätöksiä. Valtaosa kun oikeasti ei ole niin impulsiivisia. Kyllähän moni voi kiinnostavan uuden tuttavuuden kohdalla lähteä katsomaan, mihin se johtaisi, mutta se on sitten taas eri asia kuin se, että näkee vain jonkun ohilkulkijan ja sen perusteella päättää haluta juuri tämän. Aika monelle kun se kemiakaan ei ole pelkkää ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi mauton pettämisen ylistämisjuttu. Siinä sitä lapsillekin opetettiin että omaa etua tavoitellessa kukaan muu tai toisten tunteet ei merkitse mitään, vaan muiden yli voi vapaasti kävellä. Lasten suru ja perheen hajoaminen, ex-puolisoiden suru ja järkytys, näille itsekeskeisille tälläiset ei merkitse mitään. Nauratti jo siinä kohtaa kun luin näistä "rakkauden osoituksista" , epätoivoista on yrittää pitää uuden suhteen kipinää yllä, mutta pakko kun niin paljon tuhottiin yhteen mennessä. Seuraavaksi sitten ihmetellään miksi lapset nykyään ovat niin itsekeskeisiä ja empatiakyvyttömiä, mutta tähänhän heitä kasvatetaan. Vain minä itse merkitsen jotain, muut voi polkea maahan- ideologiaa. Kun jotain tahtoo, sen voi ottaa muiden tunteista välittämättä, kuten häviää nykyään nuorilta kaduilla puhelimet ja vaatteetkin päätlä. Ne sentään on rahalla hankittavissa uusina, ehkä jopa vakuutuskesta osa. Henkinen väkivaltapuoli sitten on niin ryöstössä kuin petetyksi tulemisessakin sitten se korvaamaton eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on lyhyt. Ei ketään kannata pakottaa pysymään liitossa mikä ei tee onnelliseksi.
Jos itse olet tyytyväinen, mutta toinen ei, se toinen uhraa elämänsä ihan hukkaan.
Mutta tuo nainen oli tyytyväinen 18 vuoden suhteessaan:
" Minulla oli vain hyvin vahva tunne siitä, että haluan avioeron, vaikka kaikki avioliitossani periaatteessa oli hyvin, Marika sanoo ja jatkaa:
En ole päivääkään katunut eropäätöstä, vaikka kyllähän se tuntuu tietenkin hurjalta kuukauden tuntemisen jälkeen tehdä tuollainen päätös."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani lähti toisen miehen mukaan. Oma mies jo 15 vuoden ajalta, oli kiva, mutta uusi oli suorastaan täydellinen.
Liitto kesti 5 vuotta. Se mies ei ollutkaan täydellinen.
Tuttavani lähti toisen miehen mukaan. Oma mirs jo 13 vuoden ajalta, oli kiva, mutta uusi oli suorastaan täydellinen.
Liitto kesti 42 vuotta, kuolemaan saakka. Se mies oli täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi mauton pettämisen ylistämisjuttu. Siinä sitä lapsillekin opetettiin että omaa etua tavoitellessa kukaan muu tai toisten tunteet ei merkitse mitään, vaan muiden yli voi vapaasti kävellä. Lasten suru ja perheen hajoaminen, ex-puolisoiden suru ja järkytys, näille itsekeskeisille tälläiset ei merkitse mitään. Nauratti jo siinä kohtaa kun luin näistä "rakkauden osoituksista" , epätoivoista on yrittää pitää uuden suhteen kipinää yllä, mutta pakko kun niin paljon tuhottiin yhteen mennessä. Seuraavaksi sitten ihmetellään miksi lapset nykyään ovat niin itsekeskeisiä ja empatiakyvyttömiä, mutta tähänhän heitä kasvatetaan. Vain minä itse merkitsen jotain, muut voi polkea maahan- ideologiaa. Kun jotain tahtoo, sen voi ottaa muiden tunteista välittämättä, kuten häviää nykyään nuorilta kaduilla puhelimet ja vaatteetkin päätlä. Ne sentään on rahalla hankittavissa uusina, ehkä jopa vakuutuskesta osa. Henkinen väkivaltapuoli sitten on
Olisiko sinusta siis parempi, jos ihminen pakotettaisii jäämään liittoon, jossa hän ei halua olla? Jotta toiselle ei tulisi paha mieli? Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne olisi "pitänyt hoitaa"?
Lähteä kotiin kun tuntee yllättävää vetovoimaa toista kohtaan? Käsitellä itse syvimmät tunteensa ja tarpeensa terapiassa? Kertoa kumppanille? Unohtaa? Käyttää tapahtumaa seksifantasiana runkatessa tai nussiessa puolisoaan? Puhua kumppanin kanssa et mitä kuuluisi tehdä?
No yksi vaihtoehto olisi ollut vaikka tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla. Nyt kävi vain todella hyvä tuuri, kun käytännössä tuntemattoman kanssa syttynyt kemia johtikin pysyvään ja ilmeisesti toimivaan suhteeseen. Valtaosa "kivannäköisistä ohikulkijoista" ei todellakaan ole niitä, joiden kanssa suhde onnistuisi, eikä vielä kuukauden tunteminen ole edes sinkulle normaalisti syy tehdä elämäänsä koskevia isoja päätöksiä. Mutta kukin tavallaan tietysti. Itse en ehkä ymmärrä tätä senkään vuoksi, että itse en edes ihastuisi johonkin rando
Ai mielestäsi olisi pitänyt jäädä salasuhteeseen miehen selän takana, jotta ehtii ensin tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla? Aika erikoinen moraalikäsitys sinulla, mielestäni kun paljon rehdimpää on erota jos alkaa muut miehet houkuttaa.
"Emme voineet viedä suhdettamme pidemmälle ennen kuin erosimme aiemmista suhteistamme. Emme me Marikan kanssa kumpikaan ole mitään pettäjäihmisiä, ja emme olisi pystyneet kaksoiselämään."
No just joo. Mistä muusta tuossa sitten on kyse kuin puolison pettämisestä. 🙄
"Suuri valtaosa parisuhteista päätyy eroon. Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin kummissaan ja pöyristyneitä tästä tapauksesta? Elämänpituinen liitto on anomalia, eikä minusta edes kaiken kohkaamisen arvoinen tavoite."
Veikkaan, että ihmisille on vain aika vieras ajatus rakastua satunnaiseen ohilkulkijaan tai tehdä elämänsä isoja päätöksiä yhden kuukauden perusteella. Ne ainakin minulla tuossa pistivät silmään ja vaikuttivat vähän omituisilta. Valtaosa päättyneistä suhteista ei kuitenkaan pääty noin, ja usein niissä taustalla on paljon syitä, joiden vuoksi juuri siinä suhteessa ei haluta jatkaa, ja toisaalta niissä uusissa suhteissa on paljon muitakin syitä kuin vain ensisilmäyksen kiva ulkonäkö.
Samoin itse ihmetteen sitä, miksi on pakko perustaa uusperhe heti. Suhtaudun myös skeptisesti siihen, että teini-ikäiset lapset ovat välittömästi aivan innoissaan vanhemman uudesta kumppanista - itsekin teinin ja esiteinin äitinä en todellakaan usko, että se menee ihan noin. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota on lause, jossa sanottiin, että "helppoa ei ole ollut, mutta vahva rakkaus on pitänyt yhdessä" - tämä kuulostaa minusta enemmän joltain draamasuhteelta, koska ainakin itse koen, että nimenomaan toimivat suhteet, joissa on vahva kemia ja toisesta välittäminen, OVAT helppoja ja luontevia. Usein ne, joiden "ihanat suhteet" eivät ole helppoja, ovat niitä, jotka tosi asiassa hakeutuvat hankaliin suhteisiin ja saavat siitä väännöstä ja draamasta jotain sisältöä. En väitä tuon pariskunnan osalta mitään, kun ei tuota lausetta sen kummemmin avattu. Mutta oma kokemukseni ihanista suhteista on ihan toisenlainen, ja minulla ne juuri ovat edenneet helposti ja luontevasti, tunteet, kemia ja seksi ovat toimineet, eivät ole ollut mitään typerää vääntöä. Intohimo ei ole sama asia kuin draama! Itse olen todellakin intohimoisten suhteiden kannalla, mutta intohimo EI tarkoita sitä, että suhde on vaikea!
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että kaikkien suhteiden ei todellakaan tarvitse jatkua elämän loppuun asti. Tosin kyllähän toimiva pitkä suhde silti varmasti aika paljon hyvää sisältöä elämään antaa, että ei se nyt huonokaan vaihtoehto ole. Mutta huomaa sana "toimiva" - toimiva suhde on aina hyvä, mutta ei-toimiva, väljähtynyt tai jopa huono suhde tietenkään ei.
"Se oli kiellettyä huumaa. Marika oli naimisissa ja Sami kihloissa. Marika oli ollut aviomiehensä kanssa yhdessä 18 vuotta, ja parilla oli kaksi lasta. Myös Samin parisuhde oli kestänyt jo 9 vuotta. Molemmat kokivat, että kotona oli kaikki hyvin."
"Ai mielestäsi olisi pitänyt jäädä salasuhteeseen miehen selän takana, jotta ehtii ensin tutustua siihen uuteen tyyppiin kunnolla? Aika erikoinen moraalikäsitys sinulla, mielestäni kun paljon rehdimpää on erota jos alkaa muut miehet houkuttaa."
En ehdottanut salasuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
"Suuri valtaosa parisuhteista päätyy eroon. Miksi ihmeessä ihmiset ovat niin kummissaan ja pöyristyneitä tästä tapauksesta? Elämänpituinen liitto on anomalia, eikä minusta edes kaiken kohkaamisen arvoinen tavoite."
Veikkaan, että ihmisille on vain aika vieras ajatus rakastua satunnaiseen ohilkulkijaan tai tehdä elämänsä isoja päätöksiä yhden kuukauden perusteella. Ne ainakin minulla tuossa pistivät silmään ja vaikuttivat vähän omituisilta. Valtaosa päättyneistä suhteista ei kuitenkaan pääty noin, ja usein niissä taustalla on paljon syitä, joiden vuoksi juuri siinä suhteessa ei haluta jatkaa, ja toisaalta niissä uusissa suhteissa on paljon muitakin syitä kuin vain ensisilmäyksen kiva ulkonäkö.
Samoin itse ihmetteen sitä, miksi on pakko perustaa uusperhe heti. Suhtaudun myös skeptisesti siihen, että teini-ikäiset lapset ovat välittömästi aivan innoissaan vanhemman uudesta kumppanista - itsekin t
He vaikuttavat olevan onnellisia yhdessä. Minulle sitä onnea ei sinänsä tarvitse vakuutella, mutta en minä tuota nyt huonona lopputuloksena osaa pitää. Heille kävi noin, hienoa. Maailmaan mahtuu monenlaisia tarinoita ja parisuhteita ja tapoja toimia, kaikke ei kannata peilata itsensä ja oman parisuhteensa kautta.
Kai erotakin voi sivistyneesti ei noin.