Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet lastenhankintaa epäröivistä 35v. pariskunnista?
22.12.2023 |
Ajatteletko että ovat fiksuja tai ovatpa hölmöjä, kun hedelmällisyys laskee koko ajan ja olis jo aika joko tehdä tai olla tekemättä ikuisesti
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle.
Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä
Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.
Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.
Ei kaverit korvaa perhettä, se on fakta eikä muutu vaikka sinulla olisikin läheisi
Sitten ei pidä hankkia ensimmäistäkään lasta koska se ensimmäinenkin voi olla vammainen?
Omassa suvussa ja ystäväpiirissä kaikille omat sisarukset ovat aivan korvaamattomia ja tärkeitä. En tiedä ketään joka olisi huonoissa väleissä. Enkä varsinkaan ketään joka harmittelee, että voi kun ei olisi sisaruksia, niin olisi lapsena ollut enemmän rahaa.
Ne vanhemmat joilla on vain yksi lapsi, usein myös katuvat katkerasti että eivät hankkineet enempää. Etenkin jos se lapsi menehtyy nuorena.
Elät kuplassa, jos kaikki sisarussuhteet ovat pelkkää onnea ja iloa. Toisekseen et ymmärrä pointtiani yhtään. Jos vaihtoehtoina on köyhyysrajan alle tipahtaminen ja jatkuva pennin venyttäminen vs. ihan ok taloudellinen tilanne, ei se köyhyysrajan alle tipahtaminen yksinkertaisesti ole hyvä vaihtoehto, vaikka sitten olisi se sinun hehkuttama sisarus. Luepa pari noita lehdissä olevia köyhyysjuttuja, jos ymmärtäisit sitten pointtini.
Ja oikeasti, onko sinulle lapsesi jotenkin korvattavissa, jos yksi kuolee, niin jää ainakin muita? Oksettava ajatusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten tekeminen pitää olla suunniteltu. Tuossa iässä se on nyt tai ei koskaan. 40+ ei ole hyvä tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En pysty edes ajattelemaan että olisin menettänyt mahdollisuuden omiin sisaruksiin siksi, että vanhemmat olisi miettineet vaan rahaa. Kyllä ihmissuhteet ja perhe on tärkeämpää kuin raha. Mieluummin vaikka köyhä ja iso rakas perhe ympärillä, kuin rikas ja sisarukseton.
Sisarukset on läsnä lapsuudesta alkaen, se on elämän pisin ihmissuhde. Kun vanhemmista aika jättää, sisarusten kanssa voi jakaa surun ja muistot vanhemmista.
Se että joillakin on huonot välit sisaruksiin ei poista sitä, että suurimmalle osalle sisarukset on korvaamattoman tärkeitä. Jos välit on huonot niin voi katsoa myös peiliin ja miettiä miten niitä voisi parantaa.
Kannattaa lukea noista köyhistä perheistä vähän juttuja ennen kuin alkaa päättämään lapsilukua pelkän tunteen perusteella. Sillä köyhyydellä on aika isoja vaikutuksia ja vain harvat, vahvimmat ja parhaalla tuurilla varustetut nousee sieltä.
Toki minulle on ihan sama, jos ihmiset pitää tunteella päätettyä lapsilukua tärkeämpänä kuin taloudellista turvaa, mutta sitten on turha itkeä yhtään missään, että rahat eivät riitä. Tai ruinata lapsilleen muotihärpäkkeitä, kun muillakin on.
Ruutuaika aiheuttaa sen, että aivot kehittyy hitaammin esimerkiksi sosiaalisten taitojen ja empatian osalta. Nämä on ne vielä rahaakin oleellisemmat asiat lapsen kannalta. Nykyajan 30 vuotias vastaa henkisesti entisaikojen 20 vuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Ja sitten kun joku hankkii lapsen parikymppisenä ja mahdollisesti eroaa myöhemmin tästä nuoruuden poikaystävästä, niin haukutaan miksei niitä lapsia hommata vasta kun ollaan oltu 30v yhdessä, ostettu ja maksettu talo ja autot jne.
Voisikohan syntyvyys laskea jo ihan siksi, että aina on väärä aika miettiä lapsien hankkimista.
Ja btw, oma äitini sai minut 39-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty edes ajattelemaan että olisin menettänyt mahdollisuuden omiin sisaruksiin siksi, että vanhemmat olisi miettineet vaan rahaa. Kyllä ihmissuhteet ja perhe on tärkeämpää kuin raha. Mieluummin vaikka köyhä ja iso rakas perhe ympärillä, kuin rikas ja sisarukseton.
Sisarukset on läsnä lapsuudesta alkaen, se on elämän pisin ihmissuhde. Kun vanhemmista aika jättää, sisarusten kanssa voi jakaa surun ja muistot vanhemmista.
Se että joillakin on huonot välit sisaruksiin ei poista sitä, että suurimmalle osalle sisarukset on korvaamattoman tärkeitä. Jos välit on huonot niin voi katsoa myös peiliin ja miettiä miten niitä voisi parantaa.
Siis miettiä miten parantaisi välejä itselle merkityksettömään ihmiseen?
Eihän tuossa ollut mitään järkeä.
He saavat olla missä ovat ja elää omaa elämäänsä, miksi pitäisi pakkomielteisesti alkaa heidän kanssaan sosiaaliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle.
Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä
Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.
Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.
Ei kaverit korvaa perhettä, se o
En sanonut mitä itse ajattelen, vaan että nämä vanhemmat itse ovat katuneet. Luepa uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Ja sitten kun joku hankkii lapsen parikymppisenä ja mahdollisesti eroaa myöhemmin tästä nuoruuden poikaystävästä, niin haukutaan miksei niitä lapsia hommata vasta kun ollaan oltu 30v yhdessä, ostettu ja maksettu talo ja autot jne.
Voisikohan syntyvyys laskea jo ihan siksi, että aina on väärä aika miettiä lapsien hankkimista.
Ja btw, oma äitini sai minut 39-vuotiaana.
Syntyvyys laskee osittain senkin takia, että nykyisin on sosiaalisesti hyväksyttävämpää tehdä vain se yksi lapsi, jos perhe tuntuu valmiilta sen jälkeen. Asenteet oli ihan erilaisia 10v sitten, vaikka oman ainokaisen kavereissa on kyllä viisi saman ikäistä ainoaa lasta. Kaikkien kavereiden lapset ovat nuorempia kuin omani. Ja kaikki kaverini ovat tehneet sen yhden lapsen osittain sen takia, kun ovat meiltä nähneet miten paljon helpompaa elämä on yhden kanssa vs. 2-3, jota ovat nähneet muilla kavereilla. Toki ollaan myös vähän sellaisessa kuplassa, jossa myös vanhemmilla on itselleen tärkeitä harrastuksia ja ura, jolloin on luontevaa, ettei haluta se kaiken hukkuvan lapsilauman alle.
Toisekseen vapaaehtoinen lapsettomuus on myös ihan legit vaihtoehto nykyisin. Lapsettomista kavereista monet pohtii yhden lapsen tai vapaaehtoisen lapsettomuuden välillä. Ja sen takia ovat uskaltaneetkin venyttää päätöstä yli kolmekymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty edes ajattelemaan että olisin menettänyt mahdollisuuden omiin sisaruksiin siksi, että vanhemmat olisi miettineet vaan rahaa. Kyllä ihmissuhteet ja perhe on tärkeämpää kuin raha. Mieluummin vaikka köyhä ja iso rakas perhe ympärillä, kuin rikas ja sisarukseton.
Sisarukset on läsnä lapsuudesta alkaen, se on elämän pisin ihmissuhde. Kun vanhemmista aika jättää, sisarusten kanssa voi jakaa surun ja muistot vanhemmista.
Se että joillakin on huonot välit sisaruksiin ei poista sitä, että suurimmalle osalle sisarukset on korvaamattoman tärkeitä. Jos välit on huonot niin voi katsoa myös peiliin ja miettiä miten niitä voisi parantaa.
Siis miettiä miten parantaisi välejä itselle merkityksettömään ihmiseen?
Eihän tuossa ollut mitään järkeä.
He saavat olla missä ovat ja elää omaa elämäänsä, miksi pitäisi pakkomielteisesti alkaa heidän kanssaan sosiaaliseksi?
Niinpä! Minulla ei ole ikinä ollut siskoni kanssa mitään yhteistä vaan heti syntymästäni saakka siskoni vihasi minua. Joskus aikuisena suuttui minulle melko pienestä asiasta ihan silmittömästi ja veti kaikki lapsuuden riidat ja omasta mielestään epäoikeudenmukaiset kohtelut siihen mukaan. Lakkasin olemasta missään tekemisissä noin katkeran ihmisen kanssa. Elämäni parantui huomattavasti, kun ei tarvinnut enää varoa mitä sanoo, ettei sisko ala arvostelemaan tai kilahda milloin mistäkin.
En keksi yhtään syytä miksi yrittäisin enää yhtään parantaa välejämme, kun en ole kymmeniin vuosiin saanut osakseni muuta kuin vihaa ja katkeruutta siitä, että menin edes syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, etteivät he kovin paljoa lasta oikeasti silloin halua. Silloin lasta ei enää epäröitäisi ja voi tulla yhteiskunnalle aika kalliiksi, jos suuri osa lapsista tehdään lapsettomuushoidoilla (jotka kustantaa veronmaksajat, kun ei olla osattu päättää ajoissa).
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Me juoksimme epätoivoisina hoidoissa 40 v. lähestyvinä. Aloitimme luomuyrittämisen 29-vuotiaana, mutta luomuna ei ollut ikinä mitään mahdollisuuksia. Ei ollut meidän vikamme se, eikä sekään että hoidoissa ja tutkimuksissa kesti. 20-vuotiaana emme olleet edes vielä tavanneet.
Toivottavasti sinäkin kohtaat joskus elämässäsi yhtä suuria kipukohtia ja kuuntelet sen päälle toisten nälvintää ja besserwisseriyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Parikymppisenä...? Suomessa? Edes 50-luvulla harva on lasta parikymppisenä halunnut.
Mistä johtuu katkeruus siitä, että joku nelikymppinen itkee asiasta? Ehkäpä sinä itket jotain muuta asiaa - ainakin sisimmässäsi, katkuisesta tyylistä päätellen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Ja sitten kun joku hankkii lapsen parikymppisenä ja mahdollisesti eroaa myöhemmin tästä nuoruuden poikaystävästä, niin haukutaan miksei niitä lapsia hommata vasta kun ollaan oltu 30v yhdessä, ostettu ja maksettu talo ja autot jne.
Voisikohan syntyvyys laskea jo ihan siksi, että aina on väärä aika miettiä lapsien hankkimista.
Ja btw, oma äitini sai minut 39-vuotiaana.
Etkö ymmärrä eroa miettimisen/päättämisen ja tekemisen välillä? Kommentoimasi kirjoittaja ei missään sanonut että lapset pitäisi TEHDÄ kaksikymppisenä, vaan että se oma kanta lisääntymiseen pitäisi olla MIETITTY jo paljon ennen 35 ikävuotta. On lapsellista alkaa MIETTIMÄÄN lisääntymistä vasta 35 vuotiaana. Kyllä ihan viimeistään siinä iässä pitää olla joko tehty päätös ettei lapsia haluta, tai niitä pitää olla jo aktiivisesti tekemässä. Henkilökohtaisesti pidän kypsymättömänä jo 30-vuotiasta joka ei "tiedä" haluaako tehdä lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ajattele mitään. Miksi pitäisi?
Lasten hankinta on sen verran iso juttu, että ei siihen pidä ruveta suinpäin tai ajattelematta. Olisi monen (varsinkin nuoren!) syytä ottaa mallia, että miettisivät kahdesti onko tosiaan varaa ja taitoa, puhumattakaan halusta, kasvatta sitä lasta. Siis ihan oikeasti KASVATTAA. Se sisältää myös kieltoja ja käytöstapojen opettamista.
No ainakin turha valittaa ettei yhteiskunta maksa hedelmöityshoitoja enää tuon ikäisille, mikä on täysin oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Parikymppisenä...? Suomessa? Edes 50-luvulla harva on lasta parikymppisenä halunnut.
Mistä johtuu katkeruus siitä, että joku nelikymppinen itkee asiasta? Ehkäpä sinä itket jotain muuta asiaa - ainakin sisimmässäsi, katkuisesta tyylistä päätellen?
Niinpä, synnyttäjien keski-ikä ei mikään mahdottoman alhainen 70-luvullakaan ollut (muistaakseni n. 27 vuotta). Nykyään isäksi tulevan keski-ikä n. 33 vuotta ja äidin muistaakseni 30. Toki parempi info olisi ensisynnyttäjänä keskimäärinen ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko lapsellista vielä 40 lähestyvänä miettiä. Parikymppisenä nuo asiat mietitään. Jos ne oikeasti haluis lapsia olisivat jo tehneet, eli antaisivat vaan olla. Sit juostaan epätoivoisina hoidoissa ja itketään.
Ja sitten kun joku hankkii lapsen parikymppisenä ja mahdollisesti eroaa myöhemmin tästä nuoruuden poikaystävästä, niin haukutaan miksei niitä lapsia hommata vasta kun ollaan oltu 30v yhdessä, ostettu ja maksettu talo ja autot jne.
Voisikohan syntyvyys laskea jo ihan siksi, että aina on väärä aika miettiä lapsien hankkimista.
Ja btw, oma äitini sai minut 39-vuotiaana.
Etkö ymmärrä eroa miettimisen/päättämisen ja tekemisen välillä? Kommentoimasi kirjoittaja ei missään sanonut että lapset pitäisi TEHDÄ kaksikymppisenä, vaan että se oma kanta lisääntymise
Jos pariskunta on juuri alkanut seurustella, niin eiköhän se ole luonnollista pohtia sitä myös yhdessä. Toinen voi olla epävarmempi kuin toinen. Toinen voi olla jo luovuttanut aiemmin ja pohtii nyt uudelleen. Molemmat voivat olla jo luovuttaneet aiemmin ja pohtivat nyt. Syitä voi olla vaikka millä mitalla. Mutta sinä et keksi mitään, leimaat vain lapselliseksi. Sinä näet vain yhden ainoan hiekanjyväsen hiekkarannalla. Eri
Toivottavasti saat suru-uutisen jouluna.
Alue: Aihe vapaa
En pysty edes ajattelemaan että olisin menettänyt mahdollisuuden omiin sisaruksiin siksi, että vanhemmat olisi miettineet vaan rahaa. Kyllä ihmissuhteet ja perhe on tärkeämpää kuin raha. Mieluummin vaikka köyhä ja iso rakas perhe ympärillä, kuin rikas ja sisarukseton.
Sisarukset on läsnä lapsuudesta alkaen, se on elämän pisin ihmissuhde. Kun vanhemmista aika jättää, sisarusten kanssa voi jakaa surun ja muistot vanhemmista.
Se että joillakin on huonot välit sisaruksiin ei poista sitä, että suurimmalle osalle sisarukset on korvaamattoman tärkeitä. Jos välit on huonot niin voi katsoa myös peiliin ja miettiä miten niitä voisi parantaa.