Mitä ajattelet lastenhankintaa epäröivistä 35v. pariskunnista?

Vierailija kirjoitti:

"Sinähän tässä harvinaisen typerä ihminen olet! 

kuvittelet, että terapiaan mennää sen takia, että sieltä saisi jotain konkreettista mukaan, ihan niin kuin autokaupasta? Oikeasti?! Sä et näytä edes tajuavan terapiaa käsitteenä. Ei se ole mikään kauppa, josta saa sitä mitä haluaa. Etkä voi todellakaan sanoa käsitelleesi asiaa, koska et selvästikään tiedä mitä se tarkoittaa 🙄."

Siis mitä?! On kyllä sinulla pokkaa alkaa heittää tuollaista. Kuten todettu, minulla on vuosikausien kokemus asian kohtaamisesta ja käsittelystä. On minun asiani, miten käsittelen sitä ja miten en. Ihania nämä besserwisseröijät, jotka eivät itse ole mitään kokeneet ja luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Olet varmasti sellainen ihminen, joka alkaa potkia kadulle kaatunutta syöpäsairasta.

Itsehän sinä sanoit (suora lainaus):

"Jos joku haluaa lapsen, miten terapia voi tuoda tälle lapsen? "

Harvinaisen typerä kysymys tuo ja kertoo, ettet tajua paljoa mitään terapiasta tai asioiden käsittelemisestä. Myös nuo sinun muut kommenttisi kertovat samaa.

Miksi minä potkisin maassa mukavaa? Onko sinulla itselläsi useinkin tapana tehdä niin?

"Eli sen sijaan, että yrittää saada lapsen, pitäisi mennä terapiaan opettelemaan ettei lasta tarvitse hankkia? Vähän outo logiikka.

Moni lapsettomuudesta kärsivä kuitenkin sittemmin saa sen lapsen, joko hoidoilla tai tulemalla spontaanisti raskaaksi."

Siinä, että käsittelee elämän kipukohtia ja realiteettejä, ei ole mitään outoa "logiikkaa". Se on tervettä toimintatapaa. 

Tuntuu, että joillekin täällä se lapsen saanti tuntuu olevan jokin ihme pakkomielle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Terapia olisi voinut auttaa ymmärtämään ettei se lapsi ole pakollinen hankinta." Mitä hemmettiä selität ja besserwisseriöit? Mikä pakollinen hankinta? Olet ihan pihalla. Lapsi ei ole mikään hankinta, ja lapsettomuuden kanssa kipuilevat tuskin useinkaan suhtautuvat lapseen minään pakollisena hankintana, vaan se oma elämä ei vain ole saavutettavissa sellaiseksi kuin sen haluaisi olevan. Ei sitä mikään terapia muuta. Totta kai sen ymmärtää pakon edessä, että mitään ei ole tehtävissä. Mutta ei se silti muuta asiaa.

Älä välitä, näitä huuteluita on ollut aina ja tulee varmaan aina olemaankin.

Kun itse kärsin lapsettomuudesta vuosikymmen takaperin, sai palstoilta lukea kommentteja tyylillä "jos en olisi saanut lapsiani (kaikki ekasta yrityksestä), niin sitten olisin vain ajatellut, että niin ei ole tarkoitettu ja hyväksynyt asian".

Että juu. Kriisi, jota

Niinpä. Ärsyttää myös se normimaallikoiden (siis näiden, joilla ei mitään omakohtaista kokemusta isoista kriiseistä tai tahattomasta pitkäaikaisesta vaikeasta lapsettomuudesta) läpitunkeva asennesuhtautuminen, että tahattomasti lapseton ei saisi olla katkera tai surullinen ja ei saisi ilmaista näitä. H%ttoako minulla on mikään velvollisuus olla minkään sortin yleinen ilon tuoja tai maailmanpelastaja, ja h%ttoako kukaan on minulle sanomaan, ettei ole oikeutta olla katkera tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sinähän tässä harvinaisen typerä ihminen olet! 

kuvittelet, että terapiaan mennää sen takia, että sieltä saisi jotain konkreettista mukaan, ihan niin kuin autokaupasta? Oikeasti?! Sä et näytä edes tajuavan terapiaa käsitteenä. Ei se ole mikään kauppa, josta saa sitä mitä haluaa. Etkä voi todellakaan sanoa käsitelleesi asiaa, koska et selvästikään tiedä mitä se tarkoittaa 🙄."

Siis mitä?! On kyllä sinulla pokkaa alkaa heittää tuollaista. Kuten todettu, minulla on vuosikausien kokemus asian kohtaamisesta ja käsittelystä. On minun asiani, miten käsittelen sitä ja miten en. Ihania nämä besserwisseröijät, jotka eivät itse ole mitään kokeneet ja luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Olet varmasti sellainen ihminen, joka alkaa potkia kadulle kaatunutta syöpäsairasta.

Itsehän sinä sanoit (suora lainaus):

"Jos joku haluaa lapsen, mi

Ehkäpä kirjoittaja tarkoitti tuolla nyt enemmänkin sitä, että miksi mennä terapiaan opettelemaan elämää lapsettomana ja hyväksymään ettei lasta ikinä saa, jos on vielä kortteja kääntämättä.

Lapsettomuudessa on kuitenkin monta vaihetta. Vuoden yrittäneet ovat lapsettomia, mutta vasta alussa, eikä mikään sano, että he sellaisiksi jäisivät. Kymmenen vuoden päästä heillä voi ollakin lapsi/a.

Onneksi itse en ollut heti luovuttamassa ja alkamassa opetella elämää niin, ettei lasta koskaan tule. Synnytykseen johtanut raskaus alkoi spontaanisti kun yritystä oli ollut kolmisen vuotta. 

Jo on taas aloitus.. mitä toisten asiat kelleen kuuluu? Minua ei kiinnosta toisten lastenteot pätkääkään, ja miksi edes pitäisi? Jokainen päättää itse.  

Vierailija kirjoitti:

"Tämä tietoisku voi järkyttää sinua:

Elämä ei useinkaan ole sellaista kuin haluaisi sen olevan.

Terapiaa auttaa käsittelemään sen asian, että jotain ei vain saa vaikka kuinka haluaisi. Auttaa hyväksymään sen ja elämään sen asian kanssa mahdollisimman hyvää ja tasapainoista elämää. 

Sinä vaikutat olevan hyvin epätasapainoinen ihminen. Taidat selvästi olla terapian tarpeessa."

Voin olla epätasapainoinen ihminen. Ja en aio mennä terapiaan. Vi%uttaako? Jos v&tuttaa, hakeudupa terapiaa. Vaikutat hyvin dominoivalta ja päällekäyvältä ihmiseltä. Taidat olla terapian tarpeessa. 

Tottakai sä voit olla menettä terapiaan. Omapahan on asiasi, ei se mulle kuulu tai minua hetkauta 😄. Sanoin vaan niin kuin asia on, eli vaikutat olevan terapian tarpeessa. Oma on sitten asiasi, teetkö sille mitään. Minua elämääni sillä ei ole mitään vaikusta, teidän miten päin tahansa.

Kuulostat yhtäaikaa ihan keskenkasvuiselta teiniltä ja katkeroituneelta vinksahtaneelta tädiltä.

Vierailija kirjoitti:

"Eli sen sijaan, että yrittää saada lapsen, pitäisi mennä terapiaan opettelemaan ettei lasta tarvitse hankkia? Vähän outo logiikka.

Moni lapsettomuudesta kärsivä kuitenkin sittemmin saa sen lapsen, joko hoidoilla tai tulemalla spontaanisti raskaaksi."

Siinä, että käsittelee elämän kipukohtia ja realiteettejä, ei ole mitään outoa "logiikkaa". Se on tervettä toimintatapaa. 

Tuntuu, että joillekin täällä se lapsen saanti tuntuu olevan jokin ihme pakkomielle...

Kumpaan kuulut, eli saitko lapsesi helposti elasta/tokasta kierrosta, vai oletko vapaaehtoisesti lapseton?

"Harvinaisen typerä kysymys tuo ja kertoo, ettet tajua paljoa mitään terapiasta tai asioiden käsittelemisestä." Yllätyksellinen info sinulle: terapia ei ole ainoa oikea tapa tai ainoa mahdollinen tapa käsitellä asioita. Terapia ei aina myöskään auta, ja joissain tapauksissa terapiasta on jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ei minulla ole mitään tarvetta tajuta terapiasta syvällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli sen sijaan, että yrittää saada lapsen, pitäisi mennä terapiaan opettelemaan ettei lasta tarvitse hankkia? Vähän outo logiikka.

Moni lapsettomuudesta kärsivä kuitenkin sittemmin saa sen lapsen, joko hoidoilla tai tulemalla spontaanisti raskaaksi."

Siinä, että käsittelee elämän kipukohtia ja realiteettejä, ei ole mitään outoa "logiikkaa". Se on tervettä toimintatapaa. 

Tuntuu, että joillekin täällä se lapsen saanti tuntuu olevan jokin ihme pakkomielle...

Kumpaan kuulut, eli saitko lapsesi helposti elasta/tokasta kierrosta, vai oletko vapaaehtoisesti lapseton?

Ai maalmassa ei ole olemassa muita vaihtoehtoja?😄

"Tottakai sä voit olla menettä terapiaan. Omapahan on asiasi, ei se mulle kuulu tai minua hetkauta 😄. Sanoin vaan niin kuin asia on, eli vaikutat olevan terapian tarpeessa. Oma on sitten asiasi, teetkö sille mitään. Minua elämääni sillä ei ole mitään vaikusta, teidän miten päin tahansa.

Kuulostat yhtäaikaa ihan keskenkasvuiselta teiniltä ja katkeroituneelta vinksahtaneelta tädiltä."

No niin, tulihan se sieltä. Tosiaan, asia ei sinulle kuulu.

Kiitos. Sinä taas kuulostat syöpäsairaita potkivalta ja eläinten kiduttamisesta nauttivalta dominoijalta, jonka järki ja empatiakyky eivät päätä huimaa.

Jonkun lehden toimittaja saanut älynväläyksen ja utelee tämmöstä että saisi kirjoitettua jutunjuurta. 

"Ehkäpä kirjoittaja tarkoitti tuolla nyt enemmänkin sitä, että miksi mennä terapiaan opettelemaan elämää lapsettomana ja hyväksymään ettei lasta ikinä saa, jos on vielä kortteja kääntämättä.

Lapsettomuudessa on kuitenkin monta vaihetta. Vuoden yrittäneet ovat lapsettomia, mutta vasta alussa, eikä mikään sano, että he sellaisiksi jäisivät. Kymmenen vuoden päästä heillä voi ollakin lapsi/a.

Onneksi itse en ollut heti luovuttamassa ja alkamassa opetella elämää niin, ettei lasta koskaan tule. Synnytykseen johtanut raskaus alkoi spontaanisti kun yritystä oli ollut kolmisen vuotta. "

Usein jo se, että lakkaa pakonomaisesti yrittämästä auttaa raskautumaan. Se että hyväksyy senkin vaihtoehdon, että sitä lasta ei ehkä saakaan, laskee merkittävästi stressitasoja. Kun stressitasot laskee, niin raskautumisen mahdollisuus kasvaa. Tämähän on ihan perusjuttu, joka jokaisen lasta yrittävän pitäisi jo tietää ja tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Usein jo se, että lakkaa pakonomaisesti yrittämästä auttaa raskautumaan. Se että hyväksyy senkin vaihtoehdon, että sitä lasta ei ehkä saakaan, laskee merkittävästi stressitasoja. Kun stressitasot laskee, niin raskautumisen mahdollisuus kasvaa. Tämähän on ihan perusjuttu, joka jokaisen lasta yrittävän pitäisi jo tietää ja tajuta.

Ah, ikuinen stressikortti :D

Lapsia saadaan kuitenkin niin stressaavissa elämäntilanteissa, että suoraan sanoen en hirveästi jaksa uskoa tuohon stressin "ehkäisytehoon".

Vierailija kirjoitti:

"Tottakai sä voit olla menettä terapiaan. Omapahan on asiasi, ei se mulle kuulu tai minua hetkauta 😄. Sanoin vaan niin kuin asia on, eli vaikutat olevan terapian tarpeessa. Oma on sitten asiasi, teetkö sille mitään. Minua elämääni sillä ei ole mitään vaikusta, teidän miten päin tahansa.

Kuulostat yhtäaikaa ihan keskenkasvuiselta teiniltä ja katkeroituneelta vinksahtaneelta tädiltä."

No niin, tulihan se sieltä. Tosiaan, asia ei sinulle kuulu.

Kiitos. Sinä taas kuulostat syöpäsairaita potkivalta ja eläinten kiduttamisesta nauttivalta dominoijalta, jonka järki ja empatiakyky eivät päätä huimaa.

Puhu vain omasta puolestasi noissa kidutus- ja potkimisasioissa. Sinun päässäsihän nuo kuvat ja ajtukset pyörii, ei minun. Sinä nyt projisoit ne. Sulla on varmasti niin paljon patoutunutta vihaa ja katkeruutta sisälläsi, että en yhtään ihmettele, jos/kun pimahdat keskellä kirkasta päivää kadulla jonkun vastaantulijan kohdalla ja käyt väkivaltaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli sen sijaan, että yrittää saada lapsen, pitäisi mennä terapiaan opettelemaan ettei lasta tarvitse hankkia? Vähän outo logiikka.

Moni lapsettomuudesta kärsivä kuitenkin sittemmin saa sen lapsen, joko hoidoilla tai tulemalla spontaanisti raskaaksi."

Siinä, että käsittelee elämän kipukohtia ja realiteettejä, ei ole mitään outoa "logiikkaa". Se on tervettä toimintatapaa. 

Tuntuu, että joillekin täällä se lapsen saanti tuntuu olevan jokin ihme pakkomielle...

Kumpaan kuulut, eli saitko lapsesi helposti elasta/tokasta kierrosta, vai oletko vapaaehtoisesti lapseton?

Ai maalmassa ei ole olemassa muita vaihtoehtoja?😄

No, näin yleensä tahattonta lapsettomuutta kokevat/kokeneet ymmärtävät ja tsemppaavat toisiaan. Eivät suhtaudu ylimielisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein jo se, että lakkaa pakonomaisesti yrittämästä auttaa raskautumaan. Se että hyväksyy senkin vaihtoehdon, että sitä lasta ei ehkä saakaan, laskee merkittävästi stressitasoja. Kun stressitasot laskee, niin raskautumisen mahdollisuus kasvaa. Tämähän on ihan perusjuttu, joka jokaisen lasta yrittävän pitäisi jo tietää ja tajuta.

Ah, ikuinen stressikortti :D

Lapsia saadaan kuitenkin niin stressaavissa elämäntilanteissa, että suoraan sanoen en hirveästi jaksa uskoa tuohon stressin "ehkäisytehoon".

Nojoo... Sinä nyt uskokaan mihinkään muuhun kuin omiin kuvitelmiisi. 

Tuolla sinun logiikalla, voitaisiin sanoa, että lapsia saadaan niin helposti ja niin monia, ettei voi olla lapsettomuutta. 

"Puhu vain omasta puolestasi noissa kidutus- ja potkimisasioissa. Sinun päässäsihän nuo kuvat ja ajtukset pyörii, ei minun. Sinä nyt projisoit ne. Sulla on varmasti niin paljon patoutunutta vihaa ja katkeruutta sisälläsi, että en yhtään ihmettele, jos/kun pimahdat keskellä kirkasta päivää kadulla jonkun vastaantulijan kohdalla ja käyt väkivaltaiseksi."

Sinähän tässä keskustelussa hyökkäsit verbaalisesti minun kimppuuni. Minä olen se kokenut, et sinä. Sinä sen sijaan alat besserwisseriöimään minua, vaikka sinulla ei ole mitään kokemusta asiasta.

Ajattelen että onneksi he ovat terveellä tavalla itsekkäitä ja miettivät asiaa omalta kannalta, eivätkä vain mene virran mukana "koska niin täytyy tehdä". On hienoa, että nykypäivänä on alettu puhua siitä, ettei vanhemmuuden tarvitse olla elämän päämäärä. Fakta kun on ettei kaikki siihen pysty syystä tai toisesta - eikä kaikki edes halua, vaikka käytännössä ois kuinka hyvät puitteet. Se on ihan yhtä ok kuin lasten haluaminen.

Vierailija kirjoitti:

"Puhu vain omasta puolestasi noissa kidutus- ja potkimisasioissa. Sinun päässäsihän nuo kuvat ja ajtukset pyörii, ei minun. Sinä nyt projisoit ne. Sulla on varmasti niin paljon patoutunutta vihaa ja katkeruutta sisälläsi, että en yhtään ihmettele, jos/kun pimahdat keskellä kirkasta päivää kadulla jonkun vastaantulijan kohdalla ja käyt väkivaltaiseksi."

Sinähän tässä keskustelussa hyökkäsit verbaalisesti minun kimppuuni. Minä olen se kokenut, et sinä. Sinä sen sijaan alat besserwisseriöimään minua, vaikka sinulla ei ole mitään kokemusta asiasta.

Revi ne silmät irti sieltä omasta persreiästä ja lopeta se itsekeskeinen paskanjauhaminen. Katso välillä vähän ympärillesikin.

Kyllä kaikkia asioita kannattaa miettiä. Olisi ylipäätään hyvä, jos ihmiset käyttäytyisivät vähemmän impulsiivisesti.