Mitä ajattelet lastenhankintaa epäröivistä 35v. pariskunnista?

Arvostan tätäkin tarmokasta ja lapsirakasta nuorta naista niin paljon enemmän, ei noista lähes keski-ikäisistä edelleen miettijöistä ole koskaan vanhemmiksi ollutkaan. 

"Eemi on tosi vilkas ja tykkää halia. Hän on maailman ihanin ja suloisin minimies, enkä vaihtaisi tätä elämää mihinkään muuhun.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/17f7a340-0ffd-4ca6-b001-e74b…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin,että toivottavasti eivät taloudellisista syistä jätä tekemättä jos muuten haluavat. Ennen sanottiin,että lapsi tuo leivän pöytään. Ainakin vuosituhannen alussa lapsesta sai rahaa. En tiedä miten nykyään. Onko ne tuet vähentyneet. Itse olin ihan kohtuupalkkasessa työssä mutta olin lapsen kanssa kotona kun sai kuitenkin niitä tukia riittävästi.

Lapsi tuo leivän tullessaan on kyllä typerä sanonta. Ei tuo vaan lähinnä syö sitä vanhempien ansaitsemaa leipää. Jos lapseen ei ole oikeasti varaa, ei sellaista kannata edes harkita.

Muutenkin, jos taloudelliset asiat mietityttää, kannattaa lasten lukumäärä jättää yhteen. 

Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle. 

 

Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Arvostan tätäkin tarmokasta ja lapsirakasta nuorta naista niin paljon enemmän, ei noista lähes keski-ikäisistä edelleen miettijöistä ole koskaan vanhemmiksi ollutkaan. 

"Eemi on tosi vilkas ja tykkää halia. Hän on maailman ihanin ja suloisin minimies, enkä vaihtaisi tätä elämää mihinkään muuhun.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/17f7a340-0ffd-4ca6-b001-e74b…

Onpa outo juttu - missä lapsen isä ????

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin,että toivottavasti eivät taloudellisista syistä jätä tekemättä jos muuten haluavat. Ennen sanottiin,että lapsi tuo leivän pöytään. Ainakin vuosituhannen alussa lapsesta sai rahaa. En tiedä miten nykyään. Onko ne tuet vähentyneet. Itse olin ihan kohtuupalkkasessa työssä mutta olin lapsen kanssa kotona kun sai kuitenkin niitä tukia riittävästi.

Minulla ainakaan ei olisi varaa elää nykyisten tukien kanssa kotona lapsen kanssa useampaa vuotta. Ja vituttaisi kuulla noita vaka-ihmisten ja muidenkin kettuilua ja valitusta kun taas joku laittaa lapsen päiväkotiin heti kun tuet loppuu. No ei ole niin hemmetisti säästöjä, että olisi mahdollista olla joku kotiäiti.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen niin,että toivottavasti eivät taloudellisista syistä jätä tekemättä jos muuten haluavat. Ennen sanottiin,että lapsi tuo leivän pöytään. Ainakin vuosituhannen alussa lapsesta sai rahaa. En tiedä miten nykyään. Onko ne tuet vähentyneet. Itse olin ihan kohtuupalkkasessa työssä mutta olin lapsen kanssa kotona kun sai kuitenkin niitä tukia riittävästi.

Missä pumpulissa oikeen elät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan tätäkin tarmokasta ja lapsirakasta nuorta naista niin paljon enemmän, ei noista lähes keski-ikäisistä edelleen miettijöistä ole koskaan vanhemmiksi ollutkaan. 

"Eemi on tosi vilkas ja tykkää halia. Hän on maailman ihanin ja suloisin minimies, enkä vaihtaisi tätä elämää mihinkään muuhun.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/17f7a340-0ffd-4ca6-b001-e74b…

Onpa outo juttu - missä lapsen isä ????

Mitä outoa tuossa oli muuta kuin se että kyseessä oli SUOMALAINEN lapsirakas äiti jolle oman lapsen hyvinvointi ja äitiys on elämän tärkeimpiä asioita. Jos pariskuntakin miettii loputtomiin vielä lähes 40 - vuotiaita edes yhden lapsen hankkimista niin kannattaa jättää lasten hankkiminen niille jotka aidosti sitä haluavat. 

Jos 35v ei vielä "tiedä" haluaako lapsia vai ei, ajattelen hänen olevan epäkypsä ja vähän tyhmäkin. Kyllä tuossa iässä pitäisi jo tietää mitä haluaa, ja uskaltaa se myös sanoa. 

Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle. 

 

Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä

Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.

Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin että älkää hankkiko. Me ollaan miehen kanssa samanikäisiä, yhdessä olla oltu riparilta asti, eikä ikinä haluta lapsia. Elämä on hyvää nyt. Voidaan mennä ja tulla miten halutaan, molemmilla työ jonka voi hoitaa etänä, ei tarvitse stressata riittääkö rahat lapsen hankintoihin, ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään. 

Tuttavapiirissä oli yhteen aikaan tajuton vauvabuumi, tuntui että vähintään kerran kuussa tuli jonkinlainen vauva uutinen ja olin iloinen joka ainoasta ja ollaan

päästy yhden ihanan tytön kummiksikin. Mutta toisaalta kun samojen parien joukossa alkoi parin vuoden päästä erobuumi niin se jotenkin sinetöi meille päätöksen olla lapsettomia. 

N35

Olet todella tyhmä N35! Ei se, että eroavat ole syy jäädä lapsettomaksi- lapsensaaminen on suuri onni ja siunaus, vaikka ero tulisikin. Sinä taas miehesi kanssa olet nyt ja jatkossa yksi suuri kummajainen- tulet vielä tajuamaan sen silloin kuin jäät aivan yksin!

 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle. 

 

Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä

Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.

Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.

Ei kaverit korvaa perhettä, se on fakta eikä muutu vaikka sinulla olisikin läheisiäkin ystäviä. Aika harva ihminen ainakaan aikuisena ajattelee, että mieluummin vaihtaisi sisaruksen siihen, että vanhemmilla olisi ollut enemmän rahaa. Kyllä elämän mittainen sisaruussuhde on yleensä ihmisille tärkeämpää kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan tätäkin tarmokasta ja lapsirakasta nuorta naista niin paljon enemmän, ei noista lähes keski-ikäisistä edelleen miettijöistä ole koskaan vanhemmiksi ollutkaan. 

"Eemi on tosi vilkas ja tykkää halia. Hän on maailman ihanin ja suloisin minimies, enkä vaihtaisi tätä elämää mihinkään muuhun.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/17f7a340-0ffd-4ca6-b001-e74b…

Onpa outo juttu - missä lapsen isä ????

Artikkelista:

"Kun Eemi-vauva oli kahdeksan kuukauden ikäinen, Nea ja Eemi muuttivat perhetukiyksiköstä Nean äidin luokse. Samoihin aikoihin seurustelusuhde lapsen isän kanssa päättyi. Nea on lapsensa ainoa huoltaja."

Tämän kovasydämisen hallituksen aikana ei tule mieleenkään lasten hankintaan alkaa. Leikkaukset ovat vasta alkusoittoa ja eipä aikaakaan, kun on välttämätöntä leikata ja lakkauttaa vammaistuet ja kiistää nepsyjen ja erityislasten olemassa olo.

Ajattelen, että kiire tulee saada sen kokoinen perhe, mitä haluaa.

Yksi tuttuni aloitti kuitenkin 35-vuotiaana ja saivat kolme lasta.

66 % naisista saa lapsia. Jotta väkiluku ei vähenisi, näiden naisten pitäisi saada keskimäärin kolme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että kiire tulee. Luonto on asettanut ihmiselle rajat ihan tarkoituksella.

Miehellä ei ole vielä mikään kiire 35-vuotiaana. 

Periaatteessa ei, mutta jos haluaa suomalaisen vaimon, niin silloin pitää olla suht samanikäinen nainen. Suomalaiset naiset kun ei ole kiinnostuneita perustamaan perheitä vanhojen miesten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle. 

 

Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä

Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.

Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.

Ei kaverit korvaa perhettä, se on fakta eikä muutu vaikka sinulla olisikin läheisiäkin ystäviä. Aika harva ihminen ainakaan aikuisena ajattelee, että mieluummin vaihtaisi sisaruksen siihen, että vanhemmilla olisi ollut enemmän rahaa. Kyllä elämän mittainen sisaruussuhde on yleensä ihmisille tärkeämpää kuin raha.

 

Mutta todella monelle ei silti ikinä tule sitä elämän mittaista sisarussuhdetta, vaikka se sisarus olisi olemassa. Monelle sisarus on lähinnä rasite. Siksi on todella typerää perustella, että se sisarus pitää olla, että lapsi voi olla onnellinen. Varsinkin, jos kahden lapsen kanssa pudotaan köyhyysrajan alle, mutta yhden lapsen kanssa voitaisiin viettää ihan hyvää elämää ilman jatkuvaa taloudellista stressiä.

Tiedän perheen, joka teki toisen lapsen tällä logiikalla. No, toinen lapsi oli vakavasti vammainen ja muutti koko perheen elämän aivan täysin. Koskaan ei voi tietää.

Ajattelisin, että toivottavasti ovat realisteja eivätkä pilvilinnoissa haihattelijoita. Se, että naapurin Mirkku sai lapsen 40-vuotiaana, ei tarkoita, että sinäkin voit saada. Omaa hedelmällisyyttään voi olla vaikea ennakoida ja joskus ei raskaudu siitäkään huolimatta, että munasolut ja siittiöt on hyviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle. 

 

Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä

Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.

Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.

Ei kaverit korvaa perhettä, se on fakta eikä muutu vaikka sinulla olisikin läheisiäkin ystäviä. Aika harva ihminen ainakaan aikuise

 

Sitten ei pidä hankkia ensimmäistäkään lasta koska se ensimmäinenkin voi olla vammainen? 

 

Omassa suvussa ja ystäväpiirissä kaikille omat sisarukset ovat aivan korvaamattomia ja tärkeitä. En tiedä ketään joka olisi huonoissa väleissä. Enkä varsinkaan ketään joka harmittelee, että voi kun ei olisi sisaruksia, niin olisi lapsena ollut enemmän rahaa. 

 

Ne vanhemmat joilla on vain yksi lapsi, usein myös katuvat katkerasti että eivät hankkineet enempää. Etenkin jos se lapsi menehtyy nuorena. 

Itselläni oli vaikeaa tulla raskaaksi jo 32-vuotiaana.

Jos lapsia haluaa, niin ajattelen, että heillä on tullut elettyä pidennetty "nuoruus". Jos lapsia haluaa, on syytä alkaa toimimaan.

Lisäsi vanhempana yövalvominen on raskaampaa.

Lisäksi ajattelen, että on luettu vain kauhutarinoita. Suurin osa lapsiperheistä on onnellisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella lapsen parasta ja hankkia sisaruksia tälle. 

 

Kiva sitten ainoana lapsena kun omat vanhemmat kuolee, ei jää mitään perhettä ja on yksin :( Ei kaverit korvaa perhettä

Kehtaan kyllä väittää, että sisaruksen hankkiminen ei ole lapsen parhaan ajattelemista, jos rahat riittää juuri ja juuri yhteen lapseen.

Toisekseen sisarukset eivät aina ole läheisiä tai edes missään tekemisissä aikuisena. Itselläni on kaksi parasta ystävää paljon läheisempiä kuin omat sisarukseni, joita hädin tuskin näen koskaan. Nämä ystävät ovat myös lapselleni ne oikeat tädit ja heidän lapset läheisempiä kuin lapsen biologiset serkut.

Ei kaverit korvaa perhettä, se on fakta eikä muutu vaikka sinulla olisikin läheisiäkin ystäviä. Aika harva ihminen ainakaan aikuisena ajattelee, että mieluummin vaihtaisi sisaruksen

Jaa. En minä sisarusteni kanssa kuin soittele/viestittele, ehkä kerran-kaksi vuodessa. Asumme kaukana toisistamme.

Lapsena lähinnä riitelimme ja kilpailimme päivittäin.