Mikä on tänä jouluna sinulla pahin stressin aihe?

Niin kuin aina, aikataulutus on pahin stressaava asia. Kieltäydyin jo vuosia sitten siitä, että vanhempien luona syödään jouluateria. Teen sen kotona kiireellä, syödään kiireellä, sitten lähdetään minun vanhemmille kiireellä ja kuullaan "miksi te vasta nyt tulitte, miksi te jo nyt lähdette" ja juodaan siellä kahvit. Miehen vanhemmille mennessä kuullaan taas "miksi te näin myöhään tulitte, muut vieraat on jo lähteneet" ja pakolla syödään hellalla tuntikausia lämpimänä pidettyjä ruokia. No minä en syö, siitä anoppi pahoittaa mielensä kun ei kelpaa. Lähtiessä kuullaan taas "miksi te jo nyt lähdette", vaikka kotona harvoin ollaan ennen iltakymmentä. Siinä laitan tiskikoneen pyörimään ja jaetaan lahjat. Yleensä nukahdan sohvalle istualleni.

Vierailija kirjoitti:

Siivous, kun itse on pahassa koronassa, mies paranemassa siitä, apuna vain yksi osaamaton, mutta sinänsä avulias poikalapsi. Vieraat tulossa, tietävät kyllä, että ollaan kipeitä.

Sairastetaan mahdollisesti hengenvaarallista tautia, jossa myös vakava jälkitautien riski, mutta pitää VTTU SIIVOTA, koska joulu ja mies on poikalapsi.

Juttujesi perusteella olet aivan sáatanan tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Siivous, kun itse on pahassa koronassa, mies paranemassa siitä, apuna vain yksi osaamaton, mutta sinänsä avulias poikalapsi. Vieraat tulossa, tietävät kyllä, että ollaan kipeitä.

Ketkä vieraat ovat niin tolloja, että änkeävät kylään, vaikka isäntäväki on sairaana!!! 

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin aina, aikataulutus on pahin stressaava asia. Kieltäydyin jo vuosia sitten siitä, että vanhempien luona syödään jouluateria. Teen sen kotona kiireellä, syödään kiireellä, sitten lähdetään minun vanhemmille kiireellä ja kuullaan "miksi te vasta nyt tulitte, miksi te jo nyt lähdette" ja juodaan siellä kahvit. Miehen vanhemmille mennessä kuullaan taas "miksi te näin myöhään tulitte, muut vieraat on jo lähteneet" ja pakolla syödään hellalla tuntikausia lämpimänä pidettyjä ruokia. No minä en syö, siitä anoppi pahoittaa mielensä kun ei kelpaa. Lähtiessä kuullaan taas "miksi te jo nyt lähdette", vaikka kotona harvoin ollaan ennen iltakymmentä. Siinä laitan tiskikoneen pyörimään ja jaetaan lahjat. Yleensä nukahdan sohvalle istualleni.

Miksi teette noin? Aivan kamalaa. Ikinä en suostuisi tuollaiseen. Kukaan ei ole tyytyväinen ja silti vain toimit noin. Jääkää kotiin rauhoittumaan. 

Ei stressaa mikään, olen ollut lomalla jo viikon ja vielä on reilu viikko jäljellä. Vietetään puolison kanssa joulua kotona kahdestaan, ei ole jouluverhoja, -koristeita tai - kuusta, lahjoja on hankittu pari kappaletta kummallekin. Aattona chillataan ja syödään hyvin, illalla pelataan lautapelejä.

Isäni on sairaana eikä pysty näkemään. Puolison kanssa ollaan ajauduttu loputtomaan riitelyyn ja kotona velloo jatkuva vihan ilmapiiri. Puolison äiti on kyllästynyt kuulemaan näistä riidoista ja todennut että minussa oltava vika kun pitäähän hänen omaansa puolustaa. Oma äitini kutsui kylään, mutta en kestä mennä katsomaan kun hän juo.

Eli syvä yksinäisyys ja paha olo stressaa.

Jos vietän joulun yksin, siinä tapauksessa ei minkään sortin stressiä, päin vastoin. Nautin omista tavoistani elää ja olla. Niihin ei kuulu ainuttakaan jouluperinnettä. Joulua ei siis ole olemassakaan, minulle.

Vaan jos yllättäen en saakaan olla omassa rauhassani ja ylhäisessä yksinäisyydessäni, siitä alkaa hemmetinmoinen stressaaminen. Mutta sitähän se joulu juuri merkitsee, ja sen merkitys täyttyy silloin minunkin matalassa majassani. 

Kaikkea hyvää jokaiselle  - kaikesta huolimatta!

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin aina, aikataulutus on pahin stressaava asia. Kieltäydyin jo vuosia sitten siitä, että vanhempien luona syödään jouluateria. Teen sen kotona kiireellä, syödään kiireellä, sitten lähdetään minun vanhemmille kiireellä ja kuullaan "miksi te vasta nyt tulitte, miksi te jo nyt lähdette" ja juodaan siellä kahvit. Miehen vanhemmille mennessä kuullaan taas "miksi te näin myöhään tulitte, muut vieraat on jo lähteneet" ja pakolla syödään hellalla tuntikausia lämpimänä pidettyjä ruokia. No minä en syö, siitä anoppi pahoittaa mielensä kun ei kelpaa. Lähtiessä kuullaan taas "miksi te jo nyt lähdette", vaikka kotona harvoin ollaan ennen iltakymmentä. Siinä laitan tiskikoneen pyörimään ja jaetaan lahjat. Yleensä nukahdan sohvalle istualleni.

Mikä teitä kaikkia vaivaa? Joulu kestää kolme päivää: 24., 25., 26.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin aina, aikataulutus on pahin stressaava asia. Kieltäydyin jo vuosia sitten siitä, että vanhempien luona syödään jouluateria. Teen sen kotona kiireellä, syödään kiireellä, sitten lähdetään minun vanhemmille kiireellä ja kuullaan "miksi te vasta nyt tulitte, miksi te jo nyt lähdette" ja juodaan siellä kahvit. Miehen vanhemmille mennessä kuullaan taas "miksi te näin myöhään tulitte, muut vieraat on jo lähteneet" ja pakolla syödään hellalla tuntikausia lämpimänä pidettyjä ruokia. No minä en syö, siitä anoppi pahoittaa mielensä kun ei kelpaa. Lähtiessä kuullaan taas "miksi te jo nyt lähdette", vaikka kotona harvoin ollaan ennen iltakymmentä. Siinä laitan tiskikoneen pyörimään ja jaetaan lahjat. Yleensä nukahdan sohvalle istualleni.

Mikä teitä kaikkia vaivaa? Joulu kestää kolme päivää: 24., 25., 26.

Samaa mieltä. Mun puolesta joulu voi kestää sinne Loppiaiseen, niin onhan siinä päiviä kyläiltäväksi. En kanssa ymmärrä miksi pitää aattona joka paikkaan ehtiä. 

Ärsyttää koko joulutouhu. Menen tänä jouluna vanhempieni luokse 300 kilometrin päähän ja koko viikon on ärsyttänyt tieto tulevasta tuntikausien matkustamisesta ja tiedän, että en osaa kunnolla nukkua kyläpaikoissa. Jospa edes tiistain saisin olla omassa rauhassani.

Miehen veljen perhe tulee meille jouluksi. Muuten kiva, mutta heillä vatsatauti, nyt kuulemma terveitä, paitsi että eilen edellinen oksentanut ja tänään olisivat tulossa, meillä pieni vauva. Miehen mielestä turhaa perua. Tässä juuri pakkailen tavaroita, lähdemme vauvan kanssa minun vanhemmilleni pohjoiseen. 

Se pystynkö ja jaksanko laittaa 2 teinille kivan joulun. Yksin asun heidän kanssaan, masennus palasi kk sitten ja voimat vähissä..

Lahjoja olen jokusen hankkinut, siivoilen tänään hampaat irvessä ja huomenna haen ruokia. Tykkäisin kyllä laittaa, mutta kun on ihan poikki eikä meinaa ees suihkuun jaksaa..

Onneksi ei rahasta tarvii stressata, eikä muuten juosta minnekkään pyhinä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää koko joulutouhu. Menen tänä jouluna vanhempieni luokse 300 kilometrin päähän ja koko viikon on ärsyttänyt tieto tulevasta tuntikausien matkustamisesta ja tiedän, että en osaa kunnolla nukkua kyläpaikoissa. Jospa edes tiistain saisin olla omassa rauhassani.

En tajua tätäkään. Opetelkaa hyvät ihmiset tervettä itsekkyyttä, niin ei tarvitse tällaista marttyyriasennetta ollenkaan! Jos ärsyttää niin silloin ei mennä. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en yleensä stressaa joulusta, mutta nyt on hirveä stressi keretäänkö koko perhe parantua tästä vihuliaasta kuumetaudista. Mulle jouluun kuuluu isot kekkerit koko suvun kesken ja ajatus ulkopuolelle jäämisestä ahdistaa. Niin itseni kuin lastenkin vuoksi. He odottavat joulua serkkujen seurassa vähintään yhtä paljon kuin minäkin.

Itseäni sukujouluissa ahdisti se, että sinne tulivat joko juuri sairastaneet tai juuri sairastumassa olevat. Sitten oma perhe sairasti heti joulun jälkeen nämä samat taudit. Kun jäätiin pois näistä juhlista, niin sairastelut loppuivat. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Isäni on sairaana eikä pysty näkemään. Puolison kanssa ollaan ajauduttu loputtomaan riitelyyn ja kotona velloo jatkuva vihan ilmapiiri. Puolison äiti on kyllästynyt kuulemaan näistä riidoista ja todennut että minussa oltava vika kun pitäähän hänen omaansa puolustaa. Oma äitini kutsui kylään, mutta en kestä mennä katsomaan kun hän juo.

Eli syvä yksinäisyys ja paha olo stressaa.

Miksi ihmeessä kerrot parisuhderiitojanne anopille? 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe tulee meille jouluksi. Muuten kiva, mutta heillä vatsatauti, nyt kuulemma terveitä, paitsi että eilen edellinen oksentanut ja tänään olisivat tulossa, meillä pieni vauva. Miehen mielestä turhaa perua. Tässä juuri pakkailen tavaroita, lähdemme vauvan kanssa minun vanhemmilleni pohjoiseen. 

 

Miehen veljen perhe tulee teille oksentelemaan ja te lähdette pohjoiseen? 

-ohis

Voi rakkaat ystävät (sanon minä tuntemattomille), ettehän stressaa siivoamisen takia, ettehän? 

Nimittäin, vaikka siivoaisitte sormet verillä, sitä eroa ei kukaan vierailija tai omankaan perheen jäsen huomaa miksikään. Kaikki stressit ovat turhia, mutta kaikista stresseistä kaikkein turhin on siivoamisen pakon aiheuttama stressi. 

Ja jos joku kuitenkin huomauttaa esim että "onpa teillä likaiset ikkunat!" tai "mitä, onko tuolla katonrajassa hämähäkinverkko?!" niin taluttakaa siivouskomeron ovelle, kehottakaa huomauttelijaa valitsemaan siivousvälineen ja ottamaan pois kaikki häiritsevät tahrat, pölyt, seitit ja tuhnut.

Istutte itse sohvalle katsomaan miten se tehdään. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen perhe tulee meille jouluksi. Muuten kiva, mutta heillä vatsatauti, nyt kuulemma terveitä, paitsi että eilen edellinen oksentanut ja tänään olisivat tulossa, meillä pieni vauva. Miehen mielestä turhaa perua. Tässä juuri pakkailen tavaroita, lähdemme vauvan kanssa minun vanhemmilleni pohjoiseen. 

 

Miehen veljen perhe tulee teille oksentelemaan ja te lähdette pohjoiseen? 

-ohis

Minä ja vauva lähdemme. Mies hoitakoon joulun parhaaksi katsomallaan tavalla. Tällä hetkellä tuntuu, että hoitakoon tämän perusteella loppu elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Siivous, kun itse on pahassa koronassa, mies paranemassa siitä, apuna vain yksi osaamaton, mutta sinänsä avulias poikalapsi. Vieraat tulossa, tietävät kyllä, että ollaan kipeitä.

Meillä ei tuossa vaiheessa otettaisi vieraita vastaan. 

Ei ole minkäänlaista joulumieltä.

Tunnen olevani kuin aasijuhta, joka suorittaa pakollisia kuvioita. Ei lepoa, ei rauhaa, vain suorittamista. Jaan lahjat ja menen nukkumaan. Pärjään uuteen vuoteen vaikka vain sitruunavedellä, aivan sama muulle.