Lue keskustelun säännöt.
Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?
21.12.2023 |
Äitini haluaa meidät joka joulu heille. Tämä on todella kiva ajatus, mutta en millään haluaisi mennä. Äiti on marttyyriluonne, eli koko joulun saa kuunnella valitusta kun äiti on yksin kaiken tehnyt (tosiasiassa minä olen kyllä aina apuna ja maksan osan ruuista) ja siinä latistuu joulutunnelma tehokkaasti.
Olen yrittänyt ehdottaa joulua meillä, mutta se ei käy. Olen myös yrittänyt ehdottaa että viettäisivät miehensä kanssa kaksistaan joulun ja poikkeaisivat vaikka kahville, mutta "sitten ei tule mitään joulua".
Haluaisin viettää joulua omalla porukalla ilman, että äiti kitisee asiasta vielä tammikuun puolessa välissä. Onko joku onnistunut tällaisessa?
Kommentit (310)
Itse vaan vihdoin viimein sanoin suoraan etten jaksa ajella joulun viettoon toiselle paikkakunnalle kun välipäiviksi pitää jaksaa töihin. Ennen tätä olin vuosia aina joulun sukuloiden kiltisti vaikka aina ei olisi jaksanut. Äiti otti asian yllättävän hyvin, toivottavasti hänellä ei sisimmissään ole kovin paha mieli asiasta. En kutsu vaihtoehtoisesti läheisiä meille, koska en jaksa viettää koko joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua koko joulun vietossa ärsyttää, että omat lapset haluavat mennä mummolaan. Mä en itse millään haluaisi, mutta lapsille se tuntuu olevan elinehto. Toivottavasti ei enää montaa vuotta, nyt ovat 14, 12 ja 9 v.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua koko joulun vietossa ärsyttää, että omat lapset haluavat mennä mummolaan. Mä en itse millään haluaisi, mutta lapsille se tuntuu olevan elinehto. Toivottavasti ei enää montaa vuotta, nyt ovat 14, 12 ja 9 v.
Älä huoli, ei se enää kauaa kestä ja ens jouluna voi noilla kahdella vanhimmalla olla jo seurustelukumppanit ja menevät mieluiten näiden luo jouluksi
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä on nämä "odotapas vain" kommentit? Joku marttyyrimamma siellä hykertelemässä ja kuvittelemassa että kaikki on samanlaisia kuin hän itse?
No tuossakin oli sellainen niin ymmärtäväinen äityli, että ymmärtää että lapset kasvaa ja haluavat viettää omanlaistaan joulua. Se voi mieli muuttua, kun sillä omalla lapsella on sitten lapsi, ihana, suloinen vauva. Voi vähän harmittaa, jos ei sitten halutakaan viettää joulua tuoreen mummin kanssa.
AP. Sinä et ole vastuussa äitisi joulumielestä.
Minä vaan ilmoitin yhtenä vuonna, että järjestämme joulun kodissamme ja kaikki jotka haluavat tulla meille viettämään joulua, ovat lämpimästi tervetulleita.
En siis kysynyt että sopiiko. Ilmoitin vaan, että nyt teemme näin.
Toiset isovanhemmat ilmoittivat heti, että eivät tule. Syyksi sanoivat, että haluavat viettää joulunsa kotonaan eikä autossa istuen ja vierashuoneessa nukkuen. Kertoivat vielä, että joulu menee pilalle jos ei saa olla kotona.
Muut sukulaiset tulivat meille joulupäivälliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ymmärsi kerrasta, tulee meille aterialle. Anoppi ei sitten millään ja joulupäivä siellä oli pakollinen. Nyt jo kuollut ja hyvät muistot jouluista kuitenkin.
Kyllä siitä pääsee heti kun ne isovanhemmat on haudattu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua koko joulun vietossa ärsyttää, että omat lapset haluavat mennä mummolaan. Mä en itse millään haluaisi, mutta lapsille se tuntuu olevan elinehto. Toivottavasti ei enää montaa vuotta, nyt ovat 14, 12 ja 9 v.
Vanhin saa ajokortin neljän vuoden päästä, niin pistä ne keskenään sinne :)
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama ongelma on sukupolvelta toiseen.
Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna.
Itsekin kaipaan näitä sukujouluja, mutta vanhempani ja appivanhemmat kuolleet ja taas äskettäin kotoa muuttaneet lapset haluavat joulun viettää kavereittensa kanssa ulkomailla.
Ilmiö toistuu sukupolvesta toiseen, aikoinaan halusin olla vain oman perheen kesken, kun lapset olivat pieniä ja nyt vietetään joulua miehen kanssa kahden ja kaipaan lapsia kotiini joulun viettoon. Ja joulu tuntuu menettävän yhä enemmän merkitystä.
Niin, "kaikki" haluaisivat olla omien lastensa kanssa jouluna silloinkin kun nämä ovat jo aikuisia, paljon harvempi omien tai puolison vanhempien kanssa. Sama koskee niitä aikuisia lapsiasi. Seura tuntuu varsin usein olevan tavoiteltua vain yhteen suuntaan ns. sukupolvien ketjussa.
Jostain syystä monet eivät pysty ainakaan joulun kohdalla näkemään aikuisia lapsiaan irrallisina yksilöinä, joilla on oma elämä ja omat toiveet ja omat suunnitelmat. Itse ei usein olla haluttu aikoinaan viettää jouluja omien vanhempien luona mutta omille lapsille, joilla todellisuudessa on nyt ihan sama tilanne, ei silti haluttaisi antaa mahdollisuutta jouluihin oman perheensä kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama ongelma on sukupolvelta toiseen.
Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna.
Itsekin kaipaan näitä sukujouluja, mutta vanhempani ja appivanhemmat kuolleet ja taas äskettäin kotoa muuttaneet lapset haluavat joulun viettää kavereittensa kanssa ulkomailla.
Ilmiö toistuu sukupolvesta toiseen, aikoinaan halusin olla vain oman perheen kesken, kun lapset olivat pieniä ja nyt vietetään joulua miehen kanssa kahden ja kaipaan lapsia kotiini joulun viettoon. Ja joulu tuntuu menettävän yhä enemmän merkitystä.
Niin, "kaikki" haluaisivat olla omien lastensa kanssa jouluna silloinkin kun nämä ovat jo aikuisia, paljon harvempi omien tai puolison vanhempien kanssa. Sama koskee niitä aikuisia lapsiasi. Seura tuntuu varsin usein olevan tavoiteltua vain yhteen suuntaan ns. suku
Juuri näin. Aina sanotaan, että lasten pitäisi katkaista se napanuora. Mutta ihan oikeasti myös vanhempien pitäisi osata katkaista se napanuora.Lapset ovat tärkeitä, mutta ei ne saisi olla koko elämän sisältö. Ei niin, että elää vain lastensa kautta. Siitä kun laittaa lasztensa niskaan sellaisen taakan, ettei ne välttämättä selviä edes hengissä siitä taakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani odottavat että ajan kauas heille jouluksi samoin veljeni soittaa ennen joulua ettenhän minä voi olla "yksin" joulua koska se aivan kamalaa. Lisäksi vanhemmillekin olisi ikävää. Hänellä itsellään on jo lapsia joten ei tietenkään aio mennä vaikka ajomatkaa olisi noin sata kilometriä vähempää. Viime jouluna en mennyt koska auto oli sopivasti korjaamolla enkä kiirehtinyt sitä pois jouluksi. Sain siis viettää joulun kahdestaan tyttöystäväni kanssa. Tänä vuonna kerroin jo ajoissa etten lähde ajamaan noin 500 kilometriä suuntaansa muutaman päivän takia tai taistele täpötäysiin juniin. Vietän joulun kotona tyttöystävän kanssa ja käymme hänen vanhemmillaan jonne matkaa alle kymmenen kilometriä.
Veljeni sekä vanhempani ovat suorastaan järkyttyneitä miten voin tehdä moisen valinnan. Nyt kuitenkin tiedän jo etukäteen että joulun jälkeen olen hyvin levännyt mitä en olisi jos jos menisin vanhemmilleni.
Mitä väliä, jos ovat JÄRKYTTYNEITÄ. Se on heidän ongelmansa, ei sinun ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait siinä kun ilmoitatte vain, että tällä kertaa vietämme joulun omassa kodissamme oman perheen kesken ja That's it!
Eivät he voi sitä määrätä, että on tultava heille, ettekä ole myöskään mitenkään velvollisia menemään sinne joulua viettämään, koska teillä on oma elämä. Toki voitte pyytää heitä käymään teillä, vaikka jonakin joulun pyhänä, ja jos eivät halua tulla, niin sepä on heidän asiansa, mutta ainakin kutsuttu on, ja jos aletaan asiasta mököttämään, niin se on heidän tai äitisi ongelma. Te olette perhe ja päätätte itse, miten joulunne vietätte.
Oikeastiko on näin yleistä, että mummo on pirttihirmu joka määrää koko suvun joulun? Siis mikään kompromissikaan ei onnistu vaan koko aatto pitää nököttää siellä mummolla?
Ihme hommaa. Meillä onneksi molempien vanhemmat ilmoittivat haluavansa olla aaton kaksistaan. Helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastun influenssaan/koronaan/ noroon/ koleraan/mustaan surmaan pari päivää ennen aattoa ja kuumetta on 42 astetta,
Juuri äsken soitin äidilleni, että olen pahasti sairas, ihan sänkypotilas. Tämä siis ihan totta. Varmaan psykosomaattista, koska on jo 4 perättäinen joulu, kun sairastun näin joulun alla. 3 edellistä pääsin pälkähästä, mutta nyt tämä ei antanut enää periksi, vaan tultava kuulemma on. Vanhempani ovat reilusti yli 80 vuotiaita, eli jos saavat tämän taudin, niin tuskin selviävät. Mutta minkäs teen, kun eivät ymmärrä. Joulu on heille niin tärkeä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain sanomalla, ettet halua viettää joulua isovanhempien kanssa, vaan haluat viettää sen kodissasi.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ihan samalla tekevät myös lapsesi, kun lapsesi aikuistuvat ja heiilä on omat menot ja elämä.
Ei se ole vaan niin yksinkertaista. Minun kimppuuni usutettiin koko suku, kun en yksi vuosi halunnut viettää sukujoulua. Sukulaiset soittelivat ja olivat "huolissaan", että onko minulla kaikki hyvin. Suunnittelivat rynnivänsä kotiini joukolla ja pitävänsä jonkun puhuttelun minulle. Osan mielestä minut olisi pitänyt viedä väkisin lääkäriin, koska pakko olla jotain päävikaa, jos en halua olla joulua sukulaisten kanssa.
Miten ihmeeessä tällaisen teennäisen intervention jälkeen sitten vietetään tasa-arvoista joulua hymyssä suin kaikkien kesken? Mulle myös yksi narsisti-KAVERI yritti tuota "huolissaanolemista" kerran. Sen jälkeen ei olla enää oltu tekemisissä lainkaan.
Äitini sanoi joskus, kun olin 30 vuotias, ja olisin halunnut olla jouluaaton ihanassa kodissani rauhassa, enkä heidän ankeassa kerrostalokaksiossaan. Että sitten saan olla kotonani, kun he saattavat olla jo muutaman vuoden päästä kuolleita. Olen nyt 63 vuotias, ja sama meno jatkuu. Varmaan kuolen ennnen heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastun influenssaan/koronaan/ noroon/ koleraan/mustaan surmaan pari päivää ennen aattoa ja kuumetta on 42 astetta,
Juuri äsken soitin äidilleni, että olen pahasti sairas, ihan sänkypotilas. Tämä siis ihan totta. Varmaan psykosomaattista, koska on jo 4 perättäinen joulu, kun sairastun näin joulun alla. 3 edellistä pääsin pälkähästä, mutta nyt tämä ei antanut enää periksi, vaan tultava kuulemma on. Vanhempani ovat reilusti yli 80 vuotiaita, eli jos saavat tämän taudin, niin tuskin selviävät. Mutta minkäs teen, kun eivät ymmärrä. Joulu on heille niin tärkeä....
Miten niin minkäs teet? Sanot ei, etkä tee kuten toivovat.
Ihania nämä neuvojat. Suurimmalla osalla ei selvästi ole kokemusta oikeasti hankalasta ehkä jopa narsistisesta äidistä. Ei niille tehoa mikään sanominen. Siihen että ottaa ne kieltäytymisestä kiukuttelut ja riehumiset vastaan pitää tosissaan valmistautua, koska kaikki paitsi lapsen joulun ultimaattinen pilaaminen lasketaan häviöksi.
Vanhempani odottavat että ajan kauas heille jouluksi samoin veljeni soittaa ennen joulua ettenhän minä voi olla "yksin" joulua koska se aivan kamalaa. Lisäksi vanhemmillekin olisi ikävää. Hänellä itsellään on jo lapsia joten ei tietenkään aio mennä vaikka ajomatkaa olisi noin sata kilometriä vähempää. Viime jouluna en mennyt koska auto oli sopivasti korjaamolla enkä kiirehtinyt sitä pois jouluksi. Sain siis viettää joulun kahdestaan tyttöystäväni kanssa. Tänä vuonna kerroin jo ajoissa etten lähde ajamaan noin 500 kilometriä suuntaansa muutaman päivän takia tai taistele täpötäysiin juniin. Vietän joulun kotona tyttöystävän kanssa ja käymme hänen vanhemmillaan jonne matkaa alle kymmenen kilometriä.
Veljeni sekä vanhempani ovat suorastaan järkyttyneitä miten voin tehdä moisen valinnan. Nyt kuitenkin tiedän jo etukäteen että joulun jälkeen olen hyvin levännyt mitä en olisi jos jos menisin vanhemmilleni. Olkkarissa nukkumaan kun tilaa hirveästi ei ole ja matkarasitus siihen päälle. Äidin aikataulutuksen mukaan joka sisältäisi joulukirkot ja hautausmaalla käynnit ja ruokailut juuri tietyillä kellonlyömillä jne.