Lue keskustelun säännöt.
Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?
21.12.2023 |
Äitini haluaa meidät joka joulu heille. Tämä on todella kiva ajatus, mutta en millään haluaisi mennä. Äiti on marttyyriluonne, eli koko joulun saa kuunnella valitusta kun äiti on yksin kaiken tehnyt (tosiasiassa minä olen kyllä aina apuna ja maksan osan ruuista) ja siinä latistuu joulutunnelma tehokkaasti.
Olen yrittänyt ehdottaa joulua meillä, mutta se ei käy. Olen myös yrittänyt ehdottaa että viettäisivät miehensä kanssa kaksistaan joulun ja poikkeaisivat vaikka kahville, mutta "sitten ei tule mitään joulua".
Haluaisin viettää joulua omalla porukalla ilman, että äiti kitisee asiasta vielä tammikuun puolessa välissä. Onko joku onnistunut tällaisessa?
Kommentit (310)
Onko tuo sukujoulu tavallistakin?
Kun vanhemmat olivat elossa, tapasin heitä joka joulu, koska asuimme toistemme lähellä, mutta lapsuuskotini joulut vietettiin aina oman perheen kesken. Emme siis tavanneet isovanhempia emmekä muitakaan sukulaisia. Isän mielestä joulun piti olla rauhoittumisen aikaa oman perheen parissa. Lapsena se tuntui välillä tylsältäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just. Mutta eikö niitä lapsia hankita juurikin siksi ettei tarttis yksinäistä vanhuutta ja erityisesti joulua viettää? Todennäköistä kuitenkin on ettei se kumppanikaan siinä vierellä ole, kun ruuhkavuosina tai viimeistään lasten kotoa muutettua tulee se ero.
Öö, ei kai kukaan normaali tuollaisen syyn takia lapsia hanki. Ja jos tulee ero niin tulee, sit vietetään joulua yksin tai vaikka kaveriporukalla muitten eronneitten äitien kanssa. Ei kaikki ihmiset ole läheisriippuvaisia, jotka ripustautuu lapsiinsa ja puolisoonsa.
Eikö tämä just ole se tyypillisin argumentti, millä yritetään lapsivapaita ihmisiä häiriköidä, kun heidän valintansa muka johtaa yksinäiseen vanhuuteen ja esim kaveriporukka ei millään voi korvata "oikeaa" perhettä?&n
Juurikin tämä. Ja ne siellä hoivakodissa yksinäistä joulua viettävät ovat niitä entisiä perheenjäseniä (vanhempi) ja nykyisiä "sukulaisia" (isovanhempi).
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo sukujoulu tavallistakin?
Kun vanhemmat olivat elossa, tapasin heitä joka joulu, koska asuimme toistemme lähellä, mutta lapsuuskotini joulut vietettiin aina oman perheen kesken. Emme siis tavanneet isovanhempia emmekä muitakaan sukulaisia. Isän mielestä joulun piti olla rauhoittumisen aikaa oman perheen parissa. Lapsena se tuntui välillä tylsältäkin.
Riippuu ihan ihmisistä. Ei mun vanhempanikaan aikoinaan halunneet viettää joulua oman sukunsa (vanhemmat, sisarukset, tädit, sedät, serkut, enot jne) kanssa vaan ihan vaan oman ydinperheen kanssa. Mutta sitten, kun minä j a siskoni aikuistuttiin, äiti ei halunnutkaan viettää joulua isäni kanssa kahdestaan. Näin jälkikäteen ajateltuna en oikein edes ymmärrä, miksi eivät. Heillä kun olisi ollut varaa mennä jouluksi vaikka maailman kalleimpaan hotelliin jonnekin ulkomaille, mutta ei. Ja olivat siis silloinv ielä ihan työelämässä ja eläkepäiviin vuosikausia.
Mun mielestä pahinta, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä, on heittäytyä surkuteltavaksi ja säälittäväksi. Olipa sitten kyse yksinäisestä joulusta tai vaikka omista sairauksista. Vaikka ne lapsesi ovatkin jo aikuisia, olet silti edelleen heidän äitinsä tai isänsä etkä asetu lapsen asemaan omille lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just. Mutta eikö niitä lapsia hankita juurikin siksi ettei tarttis yksinäistä vanhuutta ja erityisesti joulua viettää? Todennäköistä kuitenkin on ettei se kumppanikaan siinä vierellä ole, kun ruuhkavuosina tai viimeistään lasten kotoa muutettua tulee se ero.
Öö, ei kai kukaan normaali tuollaisen syyn takia lapsia hanki. Ja jos tulee ero niin tulee, sit vietetään joulua yksin tai vaikka kaveriporukalla muitten eronneitten äitien kanssa. Ei kaikki ihmiset ole läheisriippuvaisia, jotka ripustautuu lapsiinsa ja puolisoonsa.
Eikö tämä just ole se tyypillisin argumentti, millä yritetään lapsivapaita ihmisiä häiriköidä, kun heidän valintansa muka johtaa yksinäiseen vanhuuteen ja esim kaveripo
Tietenkin suurin osa siellä hoivakodissa jouluaan viettävistä on jonkun vanhempia, ei kai kukaan ole koskaan muuta väittänytkään? Heidän lapsensa saattaa hyvin olla vaikka näitä tämän aloituksen tarinan isovanhempia, jotka pakottaa lapsiaan joulunviettoon luokseen. Tai he saattaa itse olla niitä entisiä marttyyrimummoja. Tai sit ihan normaaleita mukavia mummoja ja pappoja, joitten lapset vaan sattuu asumaan kaukana eikä ehdi jouluna(kaan) käymään.
Meillä tämä on joka joulun riidan aihe mun ja mieheni välillä. Minä en kertakaikkiaan halua mennä anopille lastemme kanssa viettämään jouluaattoa. En myöskään halua anoppia meille aatoksi. Tapaamme hänet joka joulu kyllä jouluaaton jälkeen. Tähän mennessä olemme luojan kiitos viettäneet jouluaaton omassa kodissa oman perheen kesken, mutta en jaksaisi aina riidellä ennen joulua samasta asiasta. On ikävää kun mies selvästikin kokee jotain vastuuta äitinsä pettymyksestä, mikä sitten näkyy siinä ettei ole niin lämmin tunnelma meillä kotona. Kiukuttelee miksei äitinsä voi tulla meille. Anopilla on muitakin lapsia, mutta mieheni on ainoa jota hän painostaa, hiillostaa, juoksuttaa kaikenlaisista asioista. Ja on myös juuri meidän lapsista erityisen kiinnostunut. Joskus mietin pitäisikö erota, kun mies on niin äitinsä jatke, mutta sehän olisi anopille jonkinlainen voitto varmaan, ja sitten saisi meidän lastemmekin kanssa ns. vapaat kädet, joten en voi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama ongelma on sukupolvelta toiseen.
Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna.
Itsekin kaipaan näitä sukujouluja, mutta vanhempani ja appivanhemmat kuolleet ja taas äskettäin kotoa muuttaneet lapset haluavat joulun viettää kavereittensa kanssa ulkomailla.
Ilmiö toistuu sukupolvesta toiseen, aikoinaan halusin olla vain oman perheen kesken, kun lapset olivat pieniä ja nyt vietetään joulua miehen kanssa kahden ja kaipaan lapsia kotiini joulun viettoon. Ja joulu tuntuu menettävän yhä enemmän merkitystä.
"Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna. "
Miksi? Miksi juuri jouluna? Miksi juuri joulusta on tehty suvun unelmien täyttymys? Se ainoa kerta vuodessa, kun ollaan yhdessä
Joulu on aina rakennettu yhteiseksi sukujuhlaksi. Se näkyy jo joulukinkun koossa, peleissä, tonttuleikeissä, joululauluissa jne.
Tai jos jossakin lehdessä kuva, joulupöydän kattauksesta, se on katettu vähintäin 12hengelle, eikä koskaa 1-3 hengelle, jota nykyään perhekoot edustavat, kun viettävät joulua perhekunnittain.
En usko, että ihminen kovin hirveästi muuttuu, varsinkaan yhden sukupolven aikana. Ihan samanlaisia k-pää isovanhempia tulee nykyvanhemmista, varsinkin kun nykyvanhemmuudessa se vanhempi-lapsi -suhde on niin paljon symbioottisempi kuin menneillä sukupolvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä on joka joulun riidan aihe mun ja mieheni välillä. Minä en kertakaikkiaan halua mennä anopille lastemme kanssa viettämään jouluaattoa. En myöskään halua anoppia meille aatoksi. Tapaamme hänet joka joulu kyllä jouluaaton jälkeen. Tähän mennessä olemme luojan kiitos viettäneet jouluaaton omassa kodissa oman perheen kesken, mutta en jaksaisi aina riidellä ennen joulua samasta asiasta. On ikävää kun mies selvästikin kokee jotain vastuuta äitinsä pettymyksestä, mikä sitten näkyy siinä ettei ole niin lämmin tunnelma meillä kotona. Kiukuttelee miksei äitinsä voi tulla meille. Anopilla on muitakin lapsia, mutta mieheni on ainoa jota hän painostaa, hiillostaa, juoksuttaa kaikenlaisista asioista. Ja on myös juuri meidän lapsista erityisen kiinnostunut. Joskus mietin pitäisikö erota, kun mies on niin äitinsä jatke, mutta sehän olisi anopille jonkinlainen voitto varmaan, ja sitten saisi meidän lastemmekin kanssa ns. vapaat kädet, joten en
Onko teillä poikalapsia? Varo vain ettei käy omaan nilkkaan tämä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä oon miettinyt viestejä lukiessani, että onko missäkin itsekäs mummo vai sairaalloisen itsekäs mummo vai yksinäinen mummo.
Mummojenkin näkökulmia näihin tilanteisiin tarvittaisiin. Ei pakolla mene yksi yhteen tarinoinnit äitien ja tyttärien välillä. Itselläni on rakastettava, mutta jäärä mummo. Ei mitään pahaa halua, eikä ole kontrolloiva vaan on pinttynyt rutiineihinsa. Oon se aikaisempi kirjoittaja joka sanoi mummoni olevan hoitokodissa nykypäivänä.
No tarinat varmasti eroavat kuin yö ja päivä riippuen kertooko tarinaa joulusta äiti vai tytär. Vika on kyllä mummossa, jos keinovalikoima on lähinnä manipulointi ja martyrointi eikä kelpaa se, että itse menisi sinne lapselleen vaikka tarjotaan sitä vaihtoehdoksi, eikä pelkkä kahvittelu.
Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että ihmis
Monet nykypäivän aikuiset ovat muuttaneet töiden ja opiskeluiden perässä satojen kilometrien päähän lapsuudenkodeistaan. Ovat ensin töissä ja sitten syöksyvät joko sukujoulun järjestämiseen tai autolla ajoon tunteja jouluruuhkassa valmiiksi jo töistä väsyneenä.
Antakaa nyt itse jotain armoa ja antakaa ihmisten levätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihminen kovin hirveästi muuttuu, varsinkaan yhden sukupolven aikana. Ihan samanlaisia k-pää isovanhempia tulee nykyvanhemmista, varsinkin kun nykyvanhemmuudessa se vanhempi-lapsi -suhde on niin paljon symbioottisempi kuin menneillä sukupolvilla.
Niin, otetaanpa nyt huomioon ettei minkään sukupolven kaikki vanhemmat ole k-päisiä, vaan suurin osa on ihan normaaleita ja hommat toimii. Tänne palstoille vaan kirjoitetaan niistä hankalista, kun ei niistä normaaleista ole mitään kerrottavaa. Ja nää hankalimpien marttyyriäitien lapset kyllä ihan takuulla haluaa toimia toisin kuin omat äitinsä, toki voi mennä sitten jollain muulla tavalla pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain sanomalla, ettet halua viettää joulua isovanhempien kanssa, vaan haluat viettää sen kodissasi.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ihan samalla tekevät myös lapsesi, kun lapsesi aikuistuvat ja heiilä on omat menot ja elämä.
Ei se ole vaan niin yksinkertaista. Minun kimppuuni usutettiin koko suku, kun en yksi vuosi halunnut viettää sukujoulua. Sukulaiset soittelivat ja olivat "huolissaan", että onko minulla kaikki hyvin. Suunnittelivat rynnivänsä kotiini joukolla ja pitävänsä jonkun puhuttelun minulle. Osan mielestä minut olisi pitänyt viedä väkisin lääkäriin, koska pakko olla jotain päävikaa, jos en halua olla joulua sukulaisten kanssa.
Huh, miten outo suku. 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just. Mutta eikö niitä lapsia hankita juurikin siksi ettei tarttis yksinäistä vanhuutta ja erityisesti joulua viettää? Todennäköistä kuitenkin on ettei se kumppanikaan siinä vierellä ole, kun ruuhkavuosina tai viimeistään lasten kotoa muutettua tulee se ero.
Öö, ei kai kukaan normaali tuollaisen syyn takia lapsia hanki. Ja jos tulee ero niin tulee, sit vietetään joulua yksin tai vaikka kaveriporukalla muitten eronneitten äitien kanssa. Ei kaikki ihmiset ole läheisriippuvaisia, jotka ripustautuu lapsiinsa ja puolisoonsa.
Eikö tämä just ole se tyypillisin argumentti, millä yritetään lapsivapaita ihmisiä häiriköidä, kun heidän valintansa
Todellakin annetaan vääristeltyä kuvaa, että hoivakodin yksinäiset vanhukset perheettömiä. Että kyllä nyt jokaisen kannattaisi lisääntyä ettei näin onnettomasti kävisi. Totuus vaan on, että perhe on, mutta siihen ei enää mahduta mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tämä on joka joulun riidan aihe mun ja mieheni välillä. Minä en kertakaikkiaan halua mennä anopille lastemme kanssa viettämään jouluaattoa. En myöskään halua anoppia meille aatoksi. Tapaamme hänet joka joulu kyllä jouluaaton jälkeen. Tähän mennessä olemme luojan kiitos viettäneet jouluaaton omassa kodissa oman perheen kesken, mutta en jaksaisi aina riidellä ennen joulua samasta asiasta. On ikävää kun mies selvästikin kokee jotain vastuuta äitinsä pettymyksestä, mikä sitten näkyy siinä ettei ole niin lämmin tunnelma meillä kotona. Kiukuttelee miksei äitinsä voi tulla meille. Anopilla on muitakin lapsia, mutta mieheni on ainoa jota hän painostaa, hiillostaa, juoksuttaa kaikenlaisista asioista. Ja on myös juuri meidän lapsista erityisen kiinnostunut. Joskus mietin pitäisikö erota, kun mies on niin äitinsä jatke, mutta sehän olisi anopille jonkinlainen voitto varmaan, ja sitten saisi meidän lastemmekin kanssa ns. vapaat kädet, joten en
Miksi nää vanhat naiset ei pidä huolta omista parisuhteistaan, niin että heille sopisi ihan hyvin viettää joulua miehensä kanssa? Miksi kelpaa vain aikuisten lasten seura?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama ongelma on sukupolvelta toiseen.
Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna.
Itsekin kaipaan näitä sukujouluja, mutta vanhempani ja appivanhemmat kuolleet ja taas äskettäin kotoa muuttaneet lapset haluavat joulun viettää kavereittensa kanssa ulkomailla.
Ilmiö toistuu sukupolvesta toiseen, aikoinaan halusin olla vain oman perheen kesken, kun lapset olivat pieniä ja nyt vietetään joulua miehen kanssa kahden ja kaipaan lapsia kotiini joulun viettoon. Ja joulu tuntuu menettävän yhä enemmän merkitystä.
"Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna. "
Miksi? Miksi juuri jouluna? Miksi juuri joulusta on tehty s
Niin, ehkä silloin kun perheet on olleet isoja ja on asuttu lähekkäin. Nykyään on asiat toisin. Tosin, itse olen lukenut paljon vanhoja ja historiallisia kirjoja, ja kyllä aika tyypillistä on se ihan ydinperhejoulukin. 12 hengen kattaus on vaan näyttävämmän näköinen lehdessä kuin 2 hengen.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihminen kovin hirveästi muuttuu, varsinkaan yhden sukupolven aikana. Ihan samanlaisia k-pää isovanhempia tulee nykyvanhemmista, varsinkin kun nykyvanhemmuudessa se vanhempi-lapsi -suhde on niin paljon symbioottisempi kuin menneillä sukupolvilla.
Nykypäivän lapset ovat huomattavasti itsenäisempiä tekemään omia valintojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain sanomalla, ettet halua viettää joulua isovanhempien kanssa, vaan haluat viettää sen kodissasi.
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ihan samalla tekevät myös lapsesi, kun lapsesi aikuistuvat ja heiilä on omat menot ja elämä.
Ei se ole vaan niin yksinkertaista. Minun kimppuuni usutettiin koko suku, kun en yksi vuosi halunnut viettää sukujoulua. Sukulaiset soittelivat ja olivat "huolissaan", että onko minulla kaikki hyvin. Suunnittelivat rynnivänsä kotiini joukolla ja pitävänsä jonkun puhuttelun minulle. Osan mielestä minut olisi pitänyt viedä väkisin lääkäriin, koska pakko olla jotain päävikaa, jos en halua olla joulua sukulaisten kanssa.
Huh, miten outo suku. 😳
Kiitos komppauksesta. Juu, ovat aivan älyttömän kontrolloivia ja itsekeskeisiä. Ketään ei varmaan ihmetytä, että yritän vältellä sukujouluja 😳
Todellakin annetaan vääristeltyä kuvaa, että hoivakodin yksinäiset vanhukset perheettömiä. Että kyllä nyt jokaisen kannattaisi lisääntyä ettei näin onnettomasti kävisi. Totuus vaan on, että perhe on, mutta siihen ei enää mahduta mukaan.
Mitä jos perustaisit tälle aiheelle vaikka oman ketjun? Ei oikeastaan nyt enää liity aiheeseen.
Meillä meni 5 vuotta siihen, että anoppi hyväksyi että olemme joulun kotona. Aina on myös avoin kutsu lähisuvulle meidän jouluun, mutta meidän auto ei liiku suuntaan tai toiseen aattona, muina joulun pyhinä me voimme tulla kahville, jos joku haluaa kutsua.
Tuon viiden vuoden aikana nähtiin ja kuultiin kaikenlaista marttyrointia. Juuri tuo viimeinen joulu oli käytössä sekä "turhaa tänne meille on mitään joulua laittaa, kun ei se miltään tunnu". Ja nyt kun anoppi on jo kuollut, niin arvatkaa mitä? Ei kaduta yhtään, että ei suostuttu hänen joulumanipulointiin. Ei edes sinä viimeiseksi jääneenä jouluna.
Nyt meidän lapset alkaa olla täysi-ikäisiä. Tämä on ensimmäinen aatto, kun vanhin on tyttöystävänsä joulupöydässä. On vähän haikeaa, mutta kyllähän tämän muutoksen silti kestää, kun on aina ymmärtänyt että lapset kasvavat ja alkavat viettää joulua omalla laillaan. Mut saa piru periä, jos alan yhtään marttyroimaan ja vinkumaan.
Nro 207: "Joulu on aina rakennettu yhteiseksi sukujuhlaksi. Se näkyy jo joulukinkun koossa, peleissä, tonttuleikeissä, joululauluissa jne.
Tai jos jossakin lehdessä kuva, joulupöydän kattauksesta, se on katettu vähintäin 12hengelle, eikä koskaa 1-3 hengelle, jota nykyään perhekoot edustavat, kun viettävät joulua perhekunnittain. "
Mutta miksi? Ja miksi pitää elää kuten jossain naistenlehdissä? Sitäpaitsi joulukinkkujakin on saanut jo vuosikymmeniä paljon pienempinä kuin ne oman lapsuuteni (1960-luvulla) 12 kg joulukinkut. Jokaisesessa suvussa voi olla ihan omat perinteensä. Ei sen ainoan päivän vuodesta tarvitse olla vain joulu. Se voi olla jokin muukin juhlapäivä.
Ei se ole vaan niin yksinkertaista. Minun kimppuuni usutettiin koko suku, kun en yksi vuosi halunnut viettää sukujoulua. Sukulaiset soittelivat ja olivat "huolissaan", että onko minulla kaikki hyvin. Suunnittelivat rynnivänsä kotiini joukolla ja pitävänsä jonkun puhuttelun minulle. Osan mielestä minut olisi pitänyt viedä väkisin lääkäriin, koska pakko olla jotain päävikaa, jos en halua olla joulua sukulaisten kanssa.