Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?

Ollaan ilmoitettu miehen kanssa, kun ensimmäinen lapsi syntyi, että me emme ala ajelemaan ympäri Suomea pikkulasten kanssa. Meille saa tulla, mutta muuten haluamme viettää joulun kotona. Kyllä sitä kumpikin mummu marmatti, mutta tänä vuonna oli jo jotenkin helpompaa (vanhin lapsi 4v.). Eipä meille olla tultu kutsuista huolimatta, tapaamme muuna ajankohtana. 

Ensimmäinen yhteinen joulu aviomieheni kanssa vietettiin kahdestaan opiskelijakylässä yksiössä.

Siitä oli helppo jatkaa omia jouluja, muutaman kerran käytiin jommman kumman vanhemmilla, mutta heti kun oma lapsi syntyi, olemme olleet kotona. Sinne tulivat miehen vanhemmat. Omille soitin aattona.

  Äitini on myös marttyyri, aina valittaa kaikesta, mutta sanon puhelimessakin, että jollet vaihda puheenaihetta, lopetan soittelun. En jaksa kuunnella iänikuista valittamistasi.Siskoni on lammas ja kuuntelee ja uupuu. Mutta AP, sano suoraan äidillesi ja sukulaisillesi ja lopeta lammasmaisuus. Sun oma perhe kärsii, kun sä alistut ja olet sitten surullinen ja uupunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tässä oon miettinyt viestejä lukiessani, että onko missäkin itsekäs mummo vai sairaalloisen itsekäs mummo vai yksinäinen mummo. 

Mummojenkin näkökulmia näihin tilanteisiin tarvittaisiin. Ei pakolla mene yksi yhteen tarinoinnit äitien ja tyttärien välillä. Itselläni on rakastettava, mutta jäärä mummo. Ei mitään pahaa halua, eikä ole kontrolloiva vaan on pinttynyt rutiineihinsa. Oon se aikaisempi kirjoittaja joka sanoi mummoni olevan hoitokodissa nykypäivänä.

No tarinat varmasti eroavat kuin yö ja päivä riippuen kertooko tarinaa joulusta äiti vai tytär. Vika on kyllä mummossa, jos keinovalikoima on lähinnä manipulointi ja martyrointi eikä kelpaa se, että itse menisi sinne lapselleen vaikka tarjotaan sitä vaihtoehdoksi, eikä pelkkä kahvittelu.

<

Ehkäpä koko perhekäsitettä kannattaisi hieman laajentaa ja lopettaa höpötys siitä, että lapset ovat tae yhtään mistään sitten kun ne lapset ovat aikuistuneet.

Joulun konseptointi vain perhejuhlana aiheuttaa ihan turhaa mielipahaa ja just tätä vääntöä sukupolvien välillä. Ihmisiä pitäisi kasvattaa ja kannustaa rakentamaan ja kehittämään ihmissuhteitaan laajemmin. Ylipäätään sukupolvet pienenee koko ajan ja "biologiset" perhejoulut harvenee.

Kutsu äiti kotiisi viettämään joulua.

Mä kun lapsuuden kaupungista pois muutin, en enää lähtenyt äidille jouluksi.

Jäi oikeastaan joulut viettämättä muutaman vuoden. Olin töissä tai lähdin lämpimään.

Sitten kun esikoinen syntyi, niin joulun lämpökin taas leimahti. Sitten äiti ja sisko miehineen alkoi tulemaan jouluksi meille.

Muutama vuosi noin ja sitten äiti löysi miehen ja sisko alkoi olemaan lapsiinpäin, että he jäivät koteihinsa.

Olisivat olleet tervetulleita edelleen, mutta äidin miehellä on synttärit jouluna ja sitä pitää viettää ryypäten. Ei kiitos. Ruokaviinit ja saunaoluet ok, muttei mitään älämölökännääjiä.

Systeri tietty halus oman joulun ja ok.

Nyt meilläkin on muksut aikuisia. Tulevat meille aattona. Vaikka anoppilaankin kutsut on käynyt. Nuoret parit jakaantuvat vielä toistaiseksi. 💕

Vietin joulua jo teinistä lähtien isovanhempieni luona, en siis vanhempieni kanssa. Joka viikonloppu menin muutenkin isovanhempieni luo. Vanhempieni kanssa olen viettänyt kai yhden ainoa joulun aikuisiässä, silloin olivat isovanhemmat jo haudoissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni  5 vuotta siihen, että anoppi hyväksyi että olemme joulun kotona. Aina on myös avoin kutsu lähisuvulle meidän jouluun, mutta meidän auto ei liiku suuntaan tai toiseen aattona, muina joulun pyhinä me voimme tulla kahville, jos joku haluaa kutsua. 

Tuon viiden vuoden aikana nähtiin ja kuultiin kaikenlaista marttyrointia. Juuri tuo viimeinen joulu oli käytössä sekä "turhaa tänne meille on mitään joulua laittaa, kun ei se miltään tunnu". Ja nyt kun anoppi on jo kuollut, niin arvatkaa mitä? Ei kaduta yhtään, että ei suostuttu hänen joulumanipulointiin. Ei edes sinä viimeiseksi jääneenä jouluna.

Nyt meidän lapset alkaa olla täysi-ikäisiä. Tämä on ensimmäinen aatto, kun vanhin on tyttöystävänsä joulupöydässä. On vähän haikeaa, mutta kyllähän tämän muutoksen silti kestää, kun on aina ymmärtänyt että lapset kasvavat ja alkavat viettää joulua omalla laillaan. Mut saa piru periä, jos alan yhtään

Odotappas vain, jos syntyy niitä lapsenlapsia, ei taida olla enää vain haikeaa...

Vierailija kirjoitti:

Kutsu äiti kotiisi viettämään joulua.

Harvoinpa tulevat. Ainakaan nämä mielipuoliset touhottajat, jotka haluavat sanella miten aikuiset lapset viettävät joulua. 

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma minullakin on kuin aloittajalla.

Ikää on jo 33 v eikä ole lapsia, mutta jouluksi on "pakko" mennä lapsuudenkotiin.

Muuten saan vanhemmat/sisarukset vttu aattona oven taakse riehumaan.

On ikävää, että juuri tänä jouluna aionkin olla kipeä - kaverilta sain vanhan, positiivisen koronatestin.

Varmaan huomenna pitää jakaa se kuvana, saa vttu edes olla joskus rauhassa.

Okei, kiitos tästä viestistä. Mulla on vasta pienehköt lapset mutta en kyllä halua että kumpikaan ikinä feikkaa yhtäkään tautia ettei tarvitse tulla lapsuudenkotiin.. pitää yrittää aikanaan ohjeistaa että aina saa tulla mutta koskaan ei ole pakko.. harmi sun tilanne, mukavaa koronajoulua kuitenkin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni  5 vuotta siihen, että anoppi hyväksyi että olemme joulun kotona. Aina on myös avoin kutsu lähisuvulle meidän jouluun, mutta meidän auto ei liiku suuntaan tai toiseen aattona, muina joulun pyhinä me voimme tulla kahville, jos joku haluaa kutsua. 

Tuon viiden vuoden aikana nähtiin ja kuultiin kaikenlaista marttyrointia. Juuri tuo viimeinen joulu oli käytössä sekä "turhaa tänne meille on mitään joulua laittaa, kun ei se miltään tunnu". Ja nyt kun anoppi on jo kuollut, niin arvatkaa mitä? Ei kaduta yhtään, että ei suostuttu hänen joulumanipulointiin. Ei edes sinä viimeiseksi jääneenä jouluna.

Nyt meidän lapset alkaa olla täysi-ikäisiä. Tämä on ensimmäinen aatto, kun vanhin on tyttöystävänsä joulupöydässä. On vähän haikeaa, mutta kyllähän tämän muutoksen silti kestää, kun on aina ymmärtänyt että lapset kasvavat ja alkavat viettää joulua oma

Olen eri, mutta mitä ihmettä? 

Me ollaan joulu aina kahdestaan, vasta välipäivinä nähdään lapsia ja lapsenlapsia. Joulu on ydinperheen juhla ja töissään väsyneet vanhemmat saavat levätä kotonaan. Usein me otetaan pikkulapset välipäiviksi hoitoon, että vanhemmat saavat olla kahdestaan. Joulu ei ole sen kummenpi viikonloppu, tärkeintä on sopu ja jaksaminen.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan joulu aina kahdestaan, vasta välipäivinä nähdään lapsia ja lapsenlapsia. Joulu on ydinperheen juhla ja töissään väsyneet vanhemmat saavat levätä kotonaan. Usein me otetaan pikkulapset välipäiviksi hoitoon, että vanhemmat saavat olla kahdestaan. Joulu ei ole sen kummenpi viikonloppu, tärkeintä on sopu ja jaksaminen.

Eiköhän se joulu ole ihan kaikkien juhla?! Miksi olisi vain ydinperheiden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan joulu aina kahdestaan, vasta välipäivinä nähdään lapsia ja lapsenlapsia. Joulu on ydinperheen juhla ja töissään väsyneet vanhemmat saavat levätä kotonaan. Usein me otetaan pikkulapset välipäiviksi hoitoon, että vanhemmat saavat olla kahdestaan. Joulu ei ole sen kummenpi viikonloppu, tärkeintä on sopu ja jaksaminen.

Eiköhän se joulu ole ihan kaikkien juhla?! Miksi olisi vain ydinperheiden?

Meille joulu on ydinperheen juhla. Me haluamme olla papan kanssa kahdestaan jouluna. Emme halua isoa sirkusta jouluna eikä muulloinkaan. Rakastamme silti lapsiamme ja lapsenlapsiamme, mutta eniten rakastamme toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsumalla heidät meille joulupyhiksi. Ovat jo iäkkäitä.

Meillä eivät ole iäkkäitä, mutta eivät suostu kotoa liikahtamaan. Ei myöskään toiminut ilmoitus että ollaan kotona. Sinä vuonna äiti mietti koko joulukuun ja pitkälle tammikuuhun miten kurjasti hänet hylkäsin ja miten heillä meni koko joulu pilalle.

Menköön sitten hänellä joulu pilalle, ei voi mitään Ei tuollaiseen manipulointiin kannata langeta. Vedä rajat. 

Vierailija kirjoitti:

AP on karsea ihminen, täysin tunneköyhä, itsekeskeinen ja omaa etuaan tavoitteleva.

 

T. Ap:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan joulu aina kahdestaan, vasta välipäivinä nähdään lapsia ja lapsenlapsia. Joulu on ydinperheen juhla ja töissään väsyneet vanhemmat saavat levätä kotonaan. Usein me otetaan pikkulapset välipäiviksi hoitoon, että vanhemmat saavat olla kahdestaan. Joulu ei ole sen kummenpi viikonloppu, tärkeintä on sopu ja jaksaminen.

Eiköhän se joulu ole ihan kaikkien juhla?! Miksi olisi vain ydinperheiden?

No eikö ois kivoin jos ihmiset sais valita? Lähtökohtaisesti jokainen on kotonaan, mutta jos kaikille osapuolille sopii niin voi järjestää muullakin tavoin. 

Mitä hemmettiä on nämä "odotapas vain" kommentit? Joku marttyyrimamma siellä hykertelemässä ja kuvittelemassa että kaikki on samanlaisia kuin hän itse? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsumalla heidät meille joulupyhiksi. Ovat jo iäkkäitä.

Meillä eivät ole iäkkäitä, mutta eivät suostu kotoa liikahtamaan. Ei myöskään toiminut ilmoitus että ollaan kotona. Sinä vuonna äiti mietti koko joulukuun ja pitkälle tammikuuhun miten kurjasti hänet hylkäsin ja miten heillä meni koko joulu pilalle.

Menköön sitten hänellä joulu pilalle, ei voi mitään Ei tuollaiseen manipulointiin kannata langeta. Vedä rajat. 

 

Kyllä on raskas ihminen tuon edellisen kirjoittajan äiti. Tekee ihan hyvää kun ei saa tahtoaan läpi.

Hänelle voisi kertoa kuinka ihanan rauhallinen ja helppo joulu oli olla ihan vaan kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on karsea ihminen, täysin tunneköyhä, itsekeskeinen ja omaa etuaan tavoitteleva.

 

T. Ap:n äiti

Siis ap:n äitihän se on just noita kaikkia ja vielä vähän enemmänkin. 

Meillä 48 vuotta.  Toisaalta aitini salasi lehtolapsensa,

dol