Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?
Äitini haluaa meidät joka joulu heille. Tämä on todella kiva ajatus, mutta en millään haluaisi mennä. Äiti on marttyyriluonne, eli koko joulun saa kuunnella valitusta kun äiti on yksin kaiken tehnyt (tosiasiassa minä olen kyllä aina apuna ja maksan osan ruuista) ja siinä latistuu joulutunnelma tehokkaasti.
Olen yrittänyt ehdottaa joulua meillä, mutta se ei käy. Olen myös yrittänyt ehdottaa että viettäisivät miehensä kanssa kaksistaan joulun ja poikkeaisivat vaikka kahville, mutta "sitten ei tule mitään joulua".
Haluaisin viettää joulua omalla porukalla ilman, että äiti kitisee asiasta vielä tammikuun puolessa välissä. Onko joku onnistunut tällaisessa?
Kommentit (310)
No anopille ei ole ikinä pyydetty ja mun vanhemmilla ei käydä enää kun ne vihaa meitä.
Ja syy se, että meillä on mielenterveysongelmia.
Meillekään eivät suostu tulemaan, ollaan kysytty. Jatkuvasti rampataan siellä kuuntelemassa valituksia.
Mielenkiintoinen ketju vaikkakin negatiivisessa mielessä. Että samaa on muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt seuraa purkautuminen. Mun vanhemmille on täysin ehdoton asia että jouluruokailu syödään heillä koko meidän lähisuvun kesken. Muu ei tule kuuloonkaan. Täytän pian 50 ja olen viettänyt heillä kaikki jouluaattoni neljää lukuunottamatta; kerran olin juuri synnyttänyt kuopuksen toisella paikkakunnalla ja päästiin 23.12. sairaalasta, toisella kerralla olimme mieheni kanssa molemmat töissä toisella paikkakunnalla, kolmannella kerralla olin 39 asteen kuumeessa mutta silloin mies ja lapset menivät kuitenkin. Neljäs kerta oli eka koronavuosi, ei uskallettu mennä ja he loukkaantuivat syvästi.
He ovat yli 80-vuotiaita ja kauan jo ollaan ehdotettu että eikö he voisi tulla vaikka siskon luo syömään, tai koko lähisuku tulla vaikka meille. Ei käy. Ollaan ehdotettu nyyttärityyliä. Ei käy. Heillä on hirveät paineet, siivoukset, ruuanlaitot, pöytien järjestelyt, kaikki, mutta ei. Heillä se jouluateria pitää syödä ja he tekee. Jotain lisukkeita ol
Vastaan lähinnä tuohon loppuosaan. On kauheaa, kun vanhat ihmiset hankkivat kotiin liikaa ruokaa ja
säästävät niitä liian kauan. Se on todellinen terveysriski eikä vähiten heille itselleen. Ja myös pikkulapsille,
joita saattaa tulla joulunviettoon. Vieraiden täytyy pystyä sanomaan heille, että se ei käy. Itselle tuli ajatus,
että taustalla voi olla dementia, jota ei vielä ole lääkärissä todettu. Järjissään olevat nykyihmiset, jopa vanhukset,
ymmärtävät, että kaupasta saa lisää ruokaa, jos jotain loppuu. Jääkaappien ja pakastekaappien aikana
ei ole mitään tarvetta hamstrata helposti pilaantuvia ruokia. Jos he asuvat 10 km päässä kaupasta, ymmärrän
huolen paremmin, mutta siinä tapauksessa omaiset voivat ostaa heille säilyviä elintarvikkeita "varastoon",
makaronia, säilykelihapullia, puurohiutaleita ja maitojauhetta. Pilaantuneet ruoat pitäisi kerta kaikkiaan heittää
pois. Kannattaa viedä ne mukana poislähtiessä. Tein sitä edesmenneelle tädille, jonka jääkaapin sisältö
oli välillä karmea. Hän oli tilapäisesti masentunut ystäviensä kuoleman jälkeen.
Jokainen on vastuussa joulun tunnelmasta, ihan jokainen. Meille lapset perheineen tulevat mielellään, mutta kyllä aina välillä pitää olla kieli keskellä suuta. Paljon ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä, kuten kuuluukin olla. Sivistyneesti kuitenkin toistaiseksi ollaan vältetty karikot, vaikka selvästi esim. erilaisia poliittisia mielipiteitä joulupöydässämme nykyään onkin. Alkoholi ongelmia ei onneksi ole, vaan kaikki osaavat nauttia ruoka- ja saunajuomat kohtuudella. Omien lasten saaminen koolle on niin hienoa, että sen eteen ollaan valmiit panostamaan, myös tunnelmaan.
Raha-Uskonto-Politikka eivät ole vieraiden kesken soveliaita puheenaiheita, vanha käytöstapa neuvo on edelleen hyvä
"Omalla porukalla" kyllä väitellään ihan huolella, pilke silmäkulmassa.
Jouluaatto ja -päivä olivat ihanat. Tätä lukiessani olen entistäkin kiitollisempi lähipiiristä. Hyvät ruoat, mielenkiintoiset keskustelut, joululahjojen jako, joulusauna, lautapelit. Ei mitään glamouria, vähän vaivannäköä ja rahanmenoa, kuten joulun tunnelmaan kuuluukin.
Olemme joulumielisiä ja hyvä mieli jäi. Olisi voinut kestää pidempäänkin, mutta myös puoliskojen vanhemmat odottavat naitä nuoria aikuisia ja kyllähän mekin mielellämme rentoudumme hyvin kirjojen parissa. Toivottavasti luoja suo ensi vuonna yhtä ihanan tai ihanamman joulun.
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatto ja -päivä olivat ihanat. Tätä lukiessani olen entistäkin kiitollisempi lähipiiristä. Hyvät ruoat, mielenkiintoiset keskustelut, joululahjojen jako, joulusauna, lautapelit. Ei mitään glamouria, vähän vaivannäköä ja rahanmenoa, kuten joulun tunnelmaan kuuluukin.
Olemme joulumielisiä ja hyvä mieli jäi. Olisi voinut kestää pidempäänkin, mutta myös puoliskojen vanhemmat odottavat naitä nuoria aikuisia ja kyllähän mekin mielellämme rentoudumme hyvin kirjojen parissa. Toivottavasti luoja suo ensi vuonna yhtä ihanan tai ihanamman joulun.
Hyväksytkö myös sen, että lapsesi perheineen ovat jouluaaton ja - päivän perheen toisilla isovanhemmilla?
"omaiset voivat ostaa heille säilyviä elintarvikkeita "varastoon", makaronia, säilykelihapullia, puurohiutaleita ja maitojauhetta. Pilaantuneet ruoat pitäisi kerta kaikkiaan heittää pois."
Ettäkö nämä vanhukset suostuisi jotain makaronia, säilykelihapullia tai maitojauhetta syömään tai käyttämään 😄 Ei ikipäivänä. Ja kun ovat sota-ajan lapsia, niin mitään eivät heitä pois. Juuri kertoivat että heillä on viime joululta jääneet, joulupöydässä kinkkulautasella päiviä nahistuneet pikkuporkkanat ja herneet edelleen pakastettuna kahdessa rasiassa. Kun eivät ole keksineet mitä niistä tekisivät ja söisivät. Nyt otimme mukaamme ison määrän ruokaa ja esimerkiksi kokonaisen kinkun, joka oli raakana huoneenlämmössä useita päiviä.
Mutta joo, pääsimme vihdoin lähtemään kotiin! Oli kyllä niin äärettömän raskas joulu että kaiken suuttumisen uhasta huolimatta tuntuu, ettei koskaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vietin viime jouluna ensimmäistä kertaa joulun oman perheen (mies, kaksi lasta) kanssa omassa kodissa. Edellisenä jouluna äitini oli meillä vieraana (kuten kaikkina muinakin jouluina) ja tapansa mukaan arvosteli ja kritisoi kaikkea. Viime viikolla suuttui minulle ja haukkui pystyyn, kun en viime jouluna kutsunut häntä meille ja kuinka asiasta olisi pitänyt neuvotella hänen kanssaan jne jne. Ei auta perustelut haluan olla oman perheeni kanssa rauhassa, vaan äiti väkipakolla tunkee meille, tuo jouluruoat mukanaan (ei ole pyydetty) ja kieltäytyy syömästä meidän tekemiä/hankkimia ruokia. Sättii ja arvostelee, miten kaikki tehdään väärin, omasta mielestään saa sanoa, mitä haluaa, vastuu kuulijalla, mutta jos hänelle sanoo jotain, menee marttyyriksi olen niin huono äiti.
Niille, jotka sanovat, että kerro rajasi, kerro miltä tuntuu, niin voin sanoa, että kerrottu on, vaikea keskustella, kun vastapuoli ei kuuntele, on omasta mielestään oikeassa j
Ihan kuin mun äitini. Marttyyri valittaja, joka jyrää muut. Ei kuuntele muita. Arvostee kaikkea. On tietävinään muiden puolesta "paremmin". Tajusin juuri, ettei edes tunne minua ihmisenä lainkaan ( perustuen siihen, mitä sain "yllätyksenä" joulupaketista). Kaikki mitä teen , on väärin ja kuulen siitä vielä vuosien jälkeen.
Sukujoulu sai taas hermot menemään. Olin auttamassa vanhempia, kun perinteisesti tuli taas lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset kylään. Kuorin 10 kg perunoita, tein laatikoita, siivosin ja järjestin aamusta iltaan. Sisko teki kaikki salaatit ja kakkuja, mennyt tuntikausia. Ja toinen sisko tulee kahta kättä heiluttaen istuen suoraan pöytään, missään vaiheessa ei kysynytkään voisiko jotain tuoda tai tehdä. Minulle laitteli vaan komentavia tekstareita että nyt kyllä käsket niiden lasten olla hiljempaa siellä (ei mun lapsiani), kun ei viitsinyt omaa takapuoltaan nostaa.
Sukujoulut alkaa mennä siihen että tajuaa, miksei sukulaistensa kanssa halua olla koskaan muulloin enää tekemisissä. Ei tosin oikein enää joulunakaan.
Ketjua lukiessa tajuaa miten upea asia on järkevät sukulaiset 😮
Minä tässä mietin, että mites ne toisen puolen isovanhemmat, eikö ne saa koskaan lastensa perheitä kotiinsa jouluksi, jos toisella puolella on tuollainen jyrä, että joulut on vietettävä heillä?
Tsi mitä, jos lasten molemmat mummot on tuollaisia, että vaativat jälkikasvunsa kotiinsa sukujoulun viettoon?
Me vain pahoittelimme pojallemme puolison ja 3 lapsensa kera, että valitettavasti flunssa on iskemässä ja eräs krooninen sairaus alkoi vaivata joulun edellä. Ymmärsivät viettää keskenään oman perhejoulun.
Vierailija kirjoitti:
Minä tässä mietin, että mites ne toisen puolen isovanhemmat, eikö ne saa koskaan lastensa perheitä kotiinsa jouluksi, jos toisella puolella on tuollainen jyrä, että joulut on vietettävä heillä?
Omalla kohdalla ei ole ollut ongelmaa. On miehenkin isä ja äitipuoli halunneet meitä jouluna sinne edes joskus, mutta ei olla menossa. Koska alkoholi.
Sisarukseni hoitaa asian niin että ovat jouluaterian vanhempiemme luona ja lähtevät illaksi puolison vanhemmille. Tai koko aatto meidän vanhemmilla ja joulupäivä toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Sukujoulu sai taas hermot menemään. Olin auttamassa vanhempia, kun perinteisesti tuli taas lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset kylään. Kuorin 10 kg perunoita, tein laatikoita, siivosin ja järjestin aamusta iltaan. Sisko teki kaikki salaatit ja kakkuja, mennyt tuntikausia. Ja toinen sisko tulee kahta kättä heiluttaen istuen suoraan pöytään, missään vaiheessa ei kysynytkään voisiko jotain tuoda tai tehdä. Minulle laitteli vaan komentavia tekstareita että nyt kyllä käsket niiden lasten olla hiljempaa siellä (ei mun lapsiani), kun ei viitsinyt omaa takapuoltaan nostaa.
Sukujoulut alkaa mennä siihen että tajuaa, miksei sukulaistensa kanssa halua olla koskaan muulloin enää tekemisissä. Ei tosin oikein enää joulunakaan.
Pakottiko suoraan pöytään tullut sisko teitä tekemään nuo safkat? Ostakaa ruuat valmiina niin ei tule tuollaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujoulu sai taas hermot menemään. Olin auttamassa vanhempia, kun perinteisesti tuli taas lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset kylään. Kuorin 10 kg perunoita, tein laatikoita, siivosin ja järjestin aamusta iltaan. Sisko teki kaikki salaatit ja kakkuja, mennyt tuntikausia. Ja toinen sisko tulee kahta kättä heiluttaen istuen suoraan pöytään, missään vaiheessa ei kysynytkään voisiko jotain tuoda tai tehdä. Minulle laitteli vaan komentavia tekstareita että nyt kyllä käsket niiden lasten olla hiljempaa siellä (ei mun lapsiani), kun ei viitsinyt omaa takapuoltaan nostaa.
Sukujoulut alkaa mennä siihen että tajuaa, miksei sukulaistensa kanssa halua olla koskaan muulloin enää tekemisissä. Ei tosin oikein enää joulunakaan.
Pakottiko suoraan pöytään tullut sisko teitä tekemään nuo safkat? Ostakaa ruuat valmiina niin ei tule tuollaista tilannetta.
No eikö se sisko olisi voinut silloin tarjoutua ne ostamaan? Normaaliälyinen ihminen tajuaa että jokainen tekee ja kustantaa osansa eikä tulla vaan suoraan pöytään.
Ei se ole noin yksinkertaista. Epäterveessä perhekuviossa kaikki voivat huonosti, mutta mustan lampaan tunnistaa siitä, että se saa syyt niskoilleen. Ei ole mitenkään varmaa, että sisko ylipäätään voisi toimia oikein. Jos hänen tehtävänsä on olla Joulun Pahin Ihminen, niin sille ei pysty mitään tekemään.
Kuullostaa ahdistavalta. En ole koskaan ajatellut että jollain jouluun liittyisi tällaista.