Lue keskustelun säännöt.
Miten olette päässeet eroon isovanhemmilla vietettävästä joulusta?
21.12.2023 |
Äitini haluaa meidät joka joulu heille. Tämä on todella kiva ajatus, mutta en millään haluaisi mennä. Äiti on marttyyriluonne, eli koko joulun saa kuunnella valitusta kun äiti on yksin kaiken tehnyt (tosiasiassa minä olen kyllä aina apuna ja maksan osan ruuista) ja siinä latistuu joulutunnelma tehokkaasti.
Olen yrittänyt ehdottaa joulua meillä, mutta se ei käy. Olen myös yrittänyt ehdottaa että viettäisivät miehensä kanssa kaksistaan joulun ja poikkeaisivat vaikka kahville, mutta "sitten ei tule mitään joulua".
Haluaisin viettää joulua omalla porukalla ilman, että äiti kitisee asiasta vielä tammikuun puolessa välissä. Onko joku onnistunut tällaisessa?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä on nämä "odotapas vain" kommentit? Joku marttyyrimamma siellä hykertelemässä ja kuvittelemassa että kaikki on samanlaisia kuin hän itse?
No tuossakin oli sellainen niin ymmärtäväinen äityli, että ymmärtää että lapset kasvaa ja haluavat viettää omanlaistaan joulua. Se voi mieli muuttua, kun sillä omalla lapsella on sitten lapsi, ihana, suloinen vauva. Voi vähän harmittaa, jos ei sitten halutakaan viettää joulua tuoreen mummin kanssa.
Mitä sitten? Ei mummolla ole mitään määräysvaltaa tai etuoikeutta lapsenlapseen tai edes omaan aikuiseen lapseen. Kunnioittakaa jälkikasvuanne, niin he kunnioittavat teitä.
Ja se on jokaisen henkilökohtainen päätös, haluaako sitten viettää joulun uhriutuen ja itsesäälissä kierien, kun tajuaa ettei olekaan maailman napa, vai haluaako keksiä jotain omaa tekemistä jouluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko on näin yleistä, että mummo on pirttihirmu joka määrää koko suvun joulun? Siis mikään kompromissikaan ei onnistu vaan koko aatto pitää nököttää siellä mummolla?
Ihme hommaa. Meillä onneksi molempien vanhemmat ilmoittivat haluavansa olla aaton kaksistaan. Helpottaa kummasti.
Samaa ajattelin kun tätä ketjua luin, että kyllä on melko itsekkäitä isoäitejä näköjään, kun pitäisi koko joulu, tai ainakin koko jouluaatto olla möllöttää siellä mummolassa, eivätkä lapset perheineen saa siitä itse päättää, että haluavatko tulla. Kyllä pitäisi olla pokkaa sanoa vain suoraan, että emme nyt tällä kertaa tule, vaan vietämme nyt joulun oman perheen kesken. Jokaisella perheellä on oma elämä, ja saavat päättää itse, missä ja miten joulunsa viettävät. Ei isovanhemmat sitä voi määrätä.
Ja tosiaan kompromissia voi aina ehdottaa, esim että aaton haluamme viettää omalla porukalla, mutta tulemme käymään sitten jompana kumpana joulun pyhänä, tai he meillä. Ja jos ei näistäkään kumpikaan käy, niin sitten ei. Se on sitten heidän ongelmansa. Ei tarvitse mennä aina isovanhempien ehdoilla.
Onneksi olen sinkku. Ei tarvi enää tapella äidin kanssa siitä, miksi ei olla heillä joka aatto ja onko anopilla mukavampaa. Samoin ei tarvi kuunnella, kuinka anoppi sai varmaan paremman lahjan. Kerran äitini heitti saamansa suklaat roskiin, koska hän kuvitteli, että anoppi oli saanut ihan "oikean" lahjan, eikä turhanpäiväistä suklaata. Kuvitteli ihan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairastun influenssaan/koronaan/ noroon/ koleraan/mustaan surmaan pari päivää ennen aattoa ja kuumetta on 42 astetta,
Juuri äsken soitin äidilleni, että olen pahasti sairas, ihan sänkypotilas. Tämä siis ihan totta. Varmaan psykosomaattista, koska on jo 4 perättäinen joulu, kun sairastun näin joulun alla. 3 edellistä pääsin pälkähästä, mutta nyt tämä ei antanut enää periksi, vaan tultava kuulemma on. Vanhempani ovat reilusti yli 80 vuotiaita, eli jos saavat tämän taudin, niin tuskin selviävät. Mutta minkäs teen, kun eivät ymmärrä. Joulu on heille niin tärkeä....
Miten niin minkäs teet? Sanot ei, etkä tee kuten toivovat.
Ja jos sairaus sattuu tarttumaan, niin voi olla viimeinen yhteinen joulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on kauheaa lukea. Ihan hullu suku joillakin.
Ei tulisi mieleenkään vaatia lapsia puolisoineen meille jouluksi jos eivät itse halua tulla. Lapsuudenkotiini tulivat sisarukset perheineen, matkat eivät olleet kovin pitkiä. Itse olin pahnanpohjimmainen ja iltatähti, joten sain näistä perhejouluista nauttia kauan. Äiti rakasti kokkausta ja leipomista ja maalaistalossa oli kaikille tilaa.
Kun muutin kotoa 500 km päähän opiskelemaan, kävin tietenkin jouluisin kotona.
Kun perustin oman perheen, päätin heti alkuun että ei todellakaan reissata muutaman päivän takia noin pitkiä matkoja. Mitään draamaa ei syntynyt, vanhemmat olivat meillä joulun muutaman vuoden välein. Appivanhemmat asuivat parin sadan metrin päässä, heillä piipahdimme joululounaalla ja he meillä tapaninpäivän aterialla.
Tämän ketjun luettuani olen entistäkin kiitollisempi järkevästä perheestäni.
Ap:n tilanteessa kertoisin, että vietämme joulun oman perheen kesken ja kestäisin seuraukset. Seuraavasta joulusta alkaen sitten helpottaa. Minulla on muutenkin sellainen periaate, että huonoa käytöstä ei palkita.
Vietin viime jouluna ensimmäistä kertaa joulun oman perheen (mies, kaksi lasta) kanssa omassa kodissa. Edellisenä jouluna äitini oli meillä vieraana (kuten kaikkina muinakin jouluina) ja tapansa mukaan arvosteli ja kritisoi kaikkea. Viime viikolla suuttui minulle ja haukkui pystyyn, kun en viime jouluna kutsunut häntä meille ja kuinka asiasta olisi pitänyt neuvotella hänen kanssaan jne jne. Ei auta perustelut haluan olla oman perheeni kanssa rauhassa, vaan äiti väkipakolla tunkee meille, tuo jouluruoat mukanaan (ei ole pyydetty) ja kieltäytyy syömästä meidän tekemiä/hankkimia ruokia. Sättii ja arvostelee, miten kaikki tehdään väärin, omasta mielestään saa sanoa, mitä haluaa, vastuu kuulijalla, mutta jos hänelle sanoo jotain, menee marttyyriksi olen niin huono äiti.
Niille, jotka sanovat, että kerro rajasi, kerro miltä tuntuu, niin voin sanoa, että kerrottu on, vaikea keskustella, kun vastapuoli ei kuuntele, on omasta mielestään oikeassa ja vika on aina muissa.
Jonkun mielestä olen julma, mutta minun tehtäväni ei ole pitää äidilleni seuraa eikä kuunnella hänen haukkujaan, ei varsinkaan jouluna.
Tsemppiä kaikille muille samassa tilanteessa oleville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä on nämä "odotapas vain" kommentit? Joku marttyyrimamma siellä hykertelemässä ja kuvittelemassa että kaikki on samanlaisia kuin hän itse?
No tuossakin oli sellainen niin ymmärtäväinen äityli, että ymmärtää että lapset kasvaa ja haluavat viettää omanlaistaan joulua. Se voi mieli muuttua, kun sillä omalla lapsella on sitten lapsi, ihana, suloinen vauva. Voi vähän harmittaa, jos ei sitten halutakaan viettää joulua tuoreen mummin kanssa.
Onko sinulla itselläsi vaikeuksia ymmärtää, että se vauva on aikuisen lapsesi vauva ei sinun.
-ohis
No aika korjaa asian. Pian huomaat, että ne yhteiset joulut on vain muisto eikä sekään tunnu mukavalta. Jossain vaiheessa sitä luulee, että ne vanhemmat on siinä ikuisesti ja vuodet seuraa toisiaan. Kunnes ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sitten varmaan palstan paskin äiti. Olen tehnyt koko joulukuun paljon ylitöitä ja olen todella väsynyt. Haluaisin viettää joulun kahdestaan miehen kanssa leväten.
Mutta ei. Kun lapset haluaa tulla puolisoineen ja lapsineen. En tietenkään voi mennä sanomaan, että en millään jaksaisi laittaa perhejoulua.
No, juonpa tässä kahvit. Ehkä tässä pääsee tunnelmaan, kun alkaa kouluruoka laittamaan. Mieluiten kuitenkin ottaisin kunnon päikkärit ja lukisin kirjaa ja syötäisiin miehen kanssa vaikka pizzat jostakin tilattuna
Vierailija kirjoitti:
Sanomalla esikoisen synnyttyä, että ensimmäistäkään joulua emme vietä autossa, vaan omassa kodissa joulusta nauttien. Mummoloihin matkaa yli 200 km. Tiet kulkevat molempiin suuntiin, mutta eipä kukaan halua "jouluna ajella". No niinpä... Hyvin on toiminut. Mennään yhdeksi yöksi joskus ennen tammikuun loppua yleensä.
Esitin aikoinani appivanhemmille, että voisivat vaihteeksi tulla meille jouluksi. Anoppi totesi, että olis ihan hullua lähteä jouluna kotoa pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika korjaa asian. Pian huomaat, että ne yhteiset joulut on vain muisto eikä sekään tunnu mukavalta. Jossain vaiheessa sitä luulee, että ne vanhemmat on siinä ikuisesti ja vuodet seuraa toisiaan. Kunnes ei enää ole.
Olen viimeksi viettänyt äitini kanssa joulua kun olin 17. Isäni en koskaan. Nyt olen 45 enkä ole kyllä vielä kertaakaan kaivannut noita lapsuuden/nuoruuden jouluja, päinvastoin. Onneksi ei tarvitse enää tuotakaan kiviriippaa mukana kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti raskasta aikaa tää joulu. Odotan vaan että olis äkkiä
ohitse ja voisi palata arkeen.
Joulussa ei ole mitään iloa ei valoa, pelkkää hössötystä ympärillä
huudellaan että hyvät joulut sulle.
Kyllä ne aikanaan loppuu. Elämä menee äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihania nämä neuvojat. Suurimmalla osalla ei selvästi ole kokemusta oikeasti hankalasta ehkä jopa narsistisesta äidistä. Ei niille tehoa mikään sanominen. Siihen että ottaa ne kieltäytymisestä kiukuttelut ja riehumiset vastaan pitää tosissaan valmistautua, koska kaikki paitsi lapsen joulun ultimaattinen pilaaminen lasketaan häviöksi.
Olen huomannut että mammoilla on joku kilpailu kenen lapset (miniät, vävyt, lastenlapset, kissat, koirat...) suurimmalla joukolla tulevat juhlapyhinä. Eivät välttämättä tiedosta, mutta käsittääkseni se on häviäjä jolle ei tule ketään. Itsekin olen yli 60 mutta työelämän imaistua kaikki mehut, toivoisin ettei kukaan tulisi. No tuleehan aikuiset lapset ym käymään taas jouluna, ja olen nyt jotenkin saanut valmisteltuakin ihan ok. Mutta en siis aio osallistua tuohon mammojen skabaan. Oikeesti, minultakin on pyhien edellä kysytty että tuleekos teille... on tehnyt mieli vastata että "toivottavasti ei".
Mun siskoni kävi muutama tunti sitten lainaamassa viipalointikoneen. Kysyin, ehtisikö tulla juomaan lasillisen glögiä. Vastasi, että hetken päästä, kun saa lanttulaatikon uunista. Mä siinä sitten odottelin telkkaria katsellen ja kun siskoni tuli, juotiin glögit ja juteltiin. Sitten siskoni pitikin painella takaisin kotiin ja keittiöön. Käytin koiran äsken iltalenkillä ja ikkunasta näin, että siellä siskoni häärää keittiössä. Asumme siis naapureina, joten kuljen aina koiran kanssa siskoni kodin ohi. Mulla taas ei ole mikään kiire minnekään. Huomenna teen itselleni jouluruuat sen mitä teen. Ja kissalle tietty pitää tehdä jotain katkarapujuttua. Ihanaa, kun SAA olla joulun yksin!
Nyt seuraa purkautuminen. Mun vanhemmille on täysin ehdoton asia että jouluruokailu syödään heillä koko meidän lähisuvun kesken. Muu ei tule kuuloonkaan. Täytän pian 50 ja olen viettänyt heillä kaikki jouluaattoni neljää lukuunottamatta; kerran olin juuri synnyttänyt kuopuksen toisella paikkakunnalla ja päästiin 23.12. sairaalasta, toisella kerralla olimme mieheni kanssa molemmat töissä toisella paikkakunnalla, kolmannella kerralla olin 39 asteen kuumeessa mutta silloin mies ja lapset menivät kuitenkin. Neljäs kerta oli eka koronavuosi, ei uskallettu mennä ja he loukkaantuivat syvästi.
He ovat yli 80-vuotiaita ja kauan jo ollaan ehdotettu että eikö he voisi tulla vaikka siskon luo syömään, tai koko lähisuku tulla vaikka meille. Ei käy. Ollaan ehdotettu nyyttärityyliä. Ei käy. Heillä on hirveät paineet, siivoukset, ruuanlaitot, pöytien järjestelyt, kaikki, mutta ei. Heillä se jouluateria pitää syödä ja he tekee. Jotain lisukkeita ollaan saatu tuoda ja sekin melkein anteeksipyydellen.
Kun asuttiin vielä lähellä niin oli pitkään se perinne että koko aatto on heillä vietettävä. Sitten repäistiin ja sanottiin että menemme lahjojen jakoon omaan kotiimme, ruokailun jälkeen, ja voivat tulla meille kahville. Se oli jo iso juttu. Ruokailusta eivät tingi edelleenkään, suuttuvat jos joku ehdottaa että tänä vuonna syötäisiin jonkun muun luona. Ei käy. Pitävät kiittämättöminä. Että ei kelpaa vaikka he tuo kaiken eteen.
Ja olen ajatellut että koska asia on heille niin tosi tärkeä niin ok, vietetään aatot heillä heidän kanssaan, kunnes aika heistä jättää. Että niitä aattoja muistellaan joskus lämmöllä. Mutta ei juma... Tämä on neljäs aatto kun asumme itse melkein 3 tunnin päässä ja yksi aikuisista lapsistamme asuu 3 tuntia toisessa suunnassa. Neljäs aatto kun pyöritään heidän nurkissa ja mietitään kuka nukkuu missäkin. Neljäs aatto kun ei hetken rauhaa.
Mietittiin kotona ennen lähtöä, miten ihanaa olisi jos meidän omat lapset tulisikin meille jouluksi (JOS haluavat tulla ja uskon että haluavat). Ruokaa, joulusauna, leppoisaa oloa maaseudun rauhassa lumen keskellä. Mutta ei, lähdettiin vanhemmilleni ja nyt aivan loppu. Väkisin ollaan saatu autettua koska vanhukset on ihan puhki ja flunssassa, siltikään eivät suostuneet että mentäisiin sittenkin siskolle, siellä ei tarvitsisi ahtaa kolmea pöytäryhmää kaksioon. Ei, he on umpiväsyneinä raataneet, väsyneinä tiuskivat toisilleen ja valittavat kun ei kukaan muu osaa tehdä mitään oikein kuin he, savukalankin siskon mies laittaa ihan väärin pöytään! Marttyyriyden huippuna totesivat että he joutavat syödä keittiössä, eivätkä siis edes tulleet samaan pöytään kuin muut. Ovat ostaneet ylenmäärin ruokaa ja valittavat kun ei kaikki mene eikä kukaan ota tarpeeksi mukaansa. He syö tyypillisesti jouluruokaa vielä tammikuun lopussakin ja kylmäketjut katkeilleet moneen otteeseen, sitten ihmettelevät kun on mahaoireita. Heillä ei voi mennä edes käymään tammikuussa koska laittavat 3-4 viikkoa sitten tehtyjä laatikoita pöytään. "Ne on ihan hyviä, ne on ulkona olleet vanhassa kirjahyllyn kaapissa joulusta asti" plussakelillä.
Olen ihan täysin puhki ja elämäni ekaa kertaa ajattelen että en vaan yksinkertaisesti HALUA ensi vuonna enää tätä samaa. Jos jäämme kotiin niin he suuttuvat, eivät ymmärrä lainkaan, pitävät syvänä loukkauksena. Mutta mä en vaan jaksa.
Mitä sitten? Ei mummolla ole mitään määräysvaltaa tai etuoikeutta lapsenlapseen tai edes omaan aikuiseen lapseen. Kunnioittakaa jälkikasvuanne, niin he kunnioittavat teitä.