Lue keskustelun säännöt.
Puolet minusta, tv - sarja
Onpa hyvä sarja.
toivottavasti hälventäisi pelkoja DNA testejä kohtaan.
Kummastutti miksi ihmiset eivät halua testiä jo ihan uteliaisuuttaan mistä päin suomea tai muualta ovat kotoisin.
Selvästi ohjelman eräs testistä kieltäytyjä pelkäsi valtavasti. Ei tainnut olla omat asiat ihan putipuhtaana, koska laittoi vielä tekstarin älä ota ikinä yhteyttä. Todella tylyä käytöstä .
Vaikenemisen kulttuuri pesii syvällä, mitä ne ihmiset häpeää.
Itse olen testannut ja eipä sieltä mitään ihmeellistä löytynyt. Ei ollut edes sitä Amerikan tätiä..
Itselleni testi oli aikalailla viihdettä ja uteliaisuutta , mutta jos tekisin testin lapselleni, olisiko se oikein ? Varsinkin kun tiedän, että hänen isän puoleinen isoisä on tuntematon.
suosittelen katsomaan 10+
https://areena.yle.fi/1-66874402
Katso lähetysajat : Puolet Minusta - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1122)
441/1122
|
30.12.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
JP n olis kannattanut samanlailla lähestyä mahdollisia sukulaisiaan kuin sisarpuolensakin.
Eli, kirjoittaa paperille ensin mitä on sanottavaa, ja sitten soittaa vasta vento vieraalle .
Kyllä minäkin säikähtäisin , jos minulle soittaisi joku jokseenkin sekavia puhuva mies.
kaikella rakkaudella JP llä oli hiukka sekava ulostuonti.
JP taisi hirveästi jännittää soittoa suvulleen.
Tulee mieleen, että puhelimeen vastaaja saattoi olettaa, että voi olla pila soitto, eikä he osanneet aavistaa, että Jp tarkoittaa totta ja hänelle on erittäin tärkeää löytää isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän syystä JP:n "velipuoli" ja ne muut sukulaiset olivat niin vastahankaisia?
Millaista JP.n suku oikein on, kun kieltäytyi testistä, joka olisi varmasti ollut JP.lle tärkeä.
Eivätkö halunneet häntä sukuunsa. Tuskin JP:llä olisi ollut heiltä mitään vaatimuksia, eihän se paljoa keltään ole pois, jos Dna testi olisi tehty, mikä on JP.lle tärkeä tietää, kuka olisi hänen isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heille jotka pitivät pitkäpiimäisenä tätä puolet minusta ohjelmaa .
Areenasta löytyy Geeninmetsästäjät opettavat lisää,jakso on noin 10 minuuttia ja siinäkin kerrotaan etsinnän tulos.
lisäksi aika seikkaperäisesti näytetään kuinka genetiikka menee sukulaissuhteissa. Suosittelen.
Tämän ohjelman pohjaksi olisi pitänyt katsoa- Geenienmetsästäjät opettavat lisää YLE .
osalle kertausta, toisille ymmärrystä, kun keskittyy kuin tää nyt menikään.
Nimenomaan, koska monelle DNA-tutkimus on joku peikko, jota pelätään. Ei haluta selvittää sukua, jos jotain ikävää ilmenisi. Sääliksi käy sukututkijoita ja sukukirjojen kirjoittajia, kun kaikki on tehty niin hankalaksi näiden estyneiden ja kielteisten henkilöiden vuoksi.
Koita nyt jo päästä tuosta katkeruudestasi yli.
Vierailija kirjoitti:
Sillähän oli sukulaisissa yksi yli 90 vuotias nainen , joka oli tuumannut kysyttäessä testaukseen suostumista, että Mitä noita vanhoja kaivelemaan , kertoo hyvin sen , ettei ymmärretä mistä on kyse.
Ihmiset paljon haluaa muistella menneitä, miten on eletty ja oltu.
Ei JP: elämä olisi tätä mummoa testin jälkeen hetkauttanut puolin, eikä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän syystä JP:n "velipuoli" ja ne muut sukulaiset olivat niin vastahankaisia?
Millaista JP.n suku oikein on, kun kieltäytyi testistä, joka olisi varmasti ollut JP.lle tärkeä.
Eivätkö halunneet häntä sukuunsa. Tuskin JP:llä olisi ollut heiltä mitään vaatimuksia, eihän se paljoa keltään ole pois, jos Dna testi olisi tehty, mikä on JP.lle tärkeä tietää, kuka olisi hänen isänsä.
JP itsekö se täällä jankkaa tätä samaa? Mene sinne terapiaan. Kukaan ei ole sulle mitään velkaa vaikka siitä nyt tuleekin sulle vähän paha mieli. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika selvää, että biologisena isänäni pitämä myös on se biologinen isäni, enkä haluaisi tietää koskaan, jos näin ei olisi. Tämä siitäkin huolimatta, että välimme ovat huonot. En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tässä kenenkään puolella, mutta hurjalta tällainen
Kyllähän lähes jokainen haluaa olla kiinnostunut juuristaan. Jos esi-isät ovat olleet rikollisia, sekin on hyvä tietää, onko perinyt mitään elämässä häneltä. Se on elämä on ollut heidän elämäänsä, jota he edeltäjät ovat eläneet. Mutta koska jälkeläinen kantaa aiemmin syntyneen geenejä, olisi hyvä tietää esim. perinnöllisistä sairauksista.
Mitä varsinaiseen sukututkimukseen tulee, niin sukututkimusta ei ole tehty dna:n perusteella kuin vasta ihan viime aikoina, vain tässä sukupolvessa. On siis ihan paikkaansapitämätön väite, että dna-testit olisi merkittävä osa sukututkimusta.
Siihenhän ei ole enää mitään keinoja selvittää, onko sukupuussa olevat esivanhemmat ja muut olleet biologisesti sukua vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ohjelma on jotenkin karmiva. Tässä pitäisi miettiä eettisiäkin asioita kaikista näkökulmista ja sitä, että sinällään viattomia ei pitäisi laittaa tällä tavoin vastuuseen sukulaistensa teoista.
Että mitä, ei lapset koskaan ole vastuussa vanhempiensa teoista, lapsi ei ole valinnut vanhempiaan.
Mutta on niitä sellaisia siittäjiä, jotka ei kanna vastuuta lapsesta, vaan jättävät lapsen muiden huollettavaksi ja pesee näppinsä kokonaan siittämänsä lapsen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika selvää, että biologisena isänäni pitämä myös on se biologinen isäni, enkä haluaisi tietää koskaan, jos näin ei olisi. Tämä siitäkin huolimatta, että välimme ovat huonot. En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tä
Kyllähän lähes jokainen haluaa olla kiinnostunut juuristaan. Jos esi-isät ovat olleet rikollisia, sekin on hyvä tietää, onko perinyt mitään elämässä häneltä. Se on elämä on ollut heidän elämäänsä, jota he edeltäjät ovat eläneet. Mutta koska jälkeläinen kantaa aiemmin syntyneen geenejä, olisi hyvä tietää esim. perinnöllisistä sairauksista.
jos esi-isäksi paljastuisikin joku rikollinen, niin miten se muka selviäisi onko häneltä perinyt jotain ja jos on niin mitä? Korkeintaan kuvista näkee samankaltaisia piirteitä ja siinä ssiistillä tiedolla nyt ei juuri mitään tee. Rikollisuus ei periydy geeneistä.
Eikä niitä perinnöllisiä sairauksiakaan saa tietää vain pelkän ihmisen nimen perusteella 🤦🏻. Eikös tämäkin asia ole tässä ketjussa jo moneen kertaan käyty läpi. Ja perinnöllisiä sairauksia on ollut aina ja tulee aina olemaan, tiedettiin niistä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä varsinaiseen sukututkimukseen tulee, niin sukututkimusta ei ole tehty dna:n perusteella kuin vasta ihan viime aikoina, vain tässä sukupolvessa. On siis ihan paikkaansapitämätön väite, että dna-testit olisi merkittävä osa sukututkimusta.
Siihenhän ei ole enää mitään keinoja selvittää, onko sukupuussa olevat esivanhemmat ja muut olleet biologisesti sukua vai ei.
Ja nykyäänkin avioliitossa syntyvän lapsen isäksi kirjataan automaattisesti se äidin puoliso. Oli se sitten oikeasti isä tai ei. Pitää vain hyväksyä, että tämä biologisen suvun etsiminen on kaikkea muuta kuin varmaa. Sen vuoksi kuulostaakin aivan älyttömältä, että täällä nyt itketään JP:n puolesta, että hänellä on oikeus tietää verisukulaisensa ja siksi vaaditaan dna -testeihin suostumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika selvää, että biologisena isänäni pitämä myös on se biologinen isäni, enkä haluaisi tietää koskaan, jos näin ei olisi. Tämä siitäkin huolimatta, että välimme ovat huonot. En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tä
Kyllähän lähes jokainen haluaa olla kiinnostunut juuristaan. Jos esi-isät ovat olleet rikollisia, sekin on hyvä tietää, onko perinyt mitään elämässä häneltä. Se on elämä on ollut heidän elämäänsä, jota he edeltäjät ovat eläneet. Mutta koska jälkeläinen kantaa aiemmin syntyneen geenejä, olisi hyvä tietää esim. perinnöllisistä sairauksista
Miten hyvä tietää? Ei se rikollisuus periydy geeneissä, vaan yleensä elämäntavoilla. Ne taas ei periydy dna:n vaan yhteisen elämän kautta.
Biologinen isäni kuoli kun olin 7v. Tällä oli myös toinen biologinen lapsi, joka oli tuolloin 1v. Jos leikitään että jossain olisi joku kolmas, niin mitä kerrottavaa meillä hänelle olisi?
Biologinen isä kuoli 37-vuotiaana kun teki kamapäissään itsemurhan, joten mitään tietoa hänen perinnöllisistä sairauksistaan ei ole meillä olemassa. Kaikki terveystietonsakin on poistettu jo aikoja sitten, joten hänen terveyteensä tai sairauksiinsa liittyvää tietoa ei yksinkertaisesti ole enää olemassa missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ohjelma on jotenkin karmiva. Tässä pitäisi miettiä eettisiäkin asioita kaikista näkökulmista ja sitä, että sinällään viattomia ei pitäisi laittaa tällä tavoin vastuuseen sukulaistensa teoista.
Että mitä, ei lapset koskaan ole vastuussa vanhempiensa teoista, lapsi ei ole valinnut vanhempiaan.
Mutta on niitä sellaisia siittäjiä, jotka ei kanna vastuuta lapsesta, vaan jättävät lapsen muiden huollettavaksi ja pesee näppinsä kokonaan siittämänsä lapsen elämästä.
Ja on myös niitä synnyttäjiä, jotka ei koskaan edes kerro siittäjälle siitä raskaudestaan tai syntyneestä lapsesta.
Huomaa kyllä selvästi sun vihamielisen ja katkeran asennoitumisen asiaan, kun näet asioita vain yhdeltä kantilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varsinaiseen sukututkimukseen tulee, niin sukututkimusta ei ole tehty dna:n perusteella kuin vasta ihan viime aikoina, vain tässä sukupolvessa. On siis ihan paikkaansapitämätön väite, että dna-testit olisi merkittävä osa sukututkimusta.
Siihenhän ei ole enää mitään keinoja selvittää, onko sukupuussa olevat esivanhemmat ja muut olleet biologisesti sukua vai ei.
Ja nykyäänkin avioliitossa syntyvän lapsen isäksi kirjataan automaattisesti se äidin puoliso. Oli se sitten oikeasti isä tai ei. Pitää vain hyväksyä, että tämä biologisen suvun etsiminen on kaikkea muuta kuin varmaa. Sen vuoksi kuulostaakin aivan älyttömältä, että täällä nyt itketään JP:n puolesta, että hänellä on oikeus tietää verisukulaisensa ja siksi vaaditaan dna -testeihin suostumista.
Jep. Ja kun otetaan huomioon kaikki muutkin vaihtoehdot. Esimerkiksi meillä isäni on tunnustanut aikoinaan isyyden tietäen ettei ole biologinen isä. Hän ei pystynyt saamaan biologisia lapsia ja asia hoidettiin terveydenhuollon ulkopuolella. Mitään merkintäähän tästä ettei isäni ole biologinen isä ei ole jäänyt yhtään minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä sarja. Koukutti niin, että katsoin sen maratonina läpi, vaikkei se ole tapaistani.
JP:tä surku, niin syvät hylkäämistraumat ja saivat vahvistusta, ja rakas adoptioäitikin kuoli sarjan teon aikana. Itku tuli silmään tästä. Ei muuten yhtään yllättänyt, että JP:n pidättyväinen, negatiivinen änkyräsuku ilkeine kommentteineen oli Satakuntalaista alkuperää.
Heli oli kuuma, näin naisista pitävän näkökulmasta. Sen takia tutka petti, eikä tullut edes mieleen, että JP:lläkin oli mies puolisona.
Olen tavannut isän puoleiset veljeni ollessani jo hyvän matkaa yli kolmekymppinen. Koen, että identiteettini kannalta tämä tapaaminen oli todella merkityksellinen. Olen tiennyt veljieni olemassaolosta teini-ikäisestä asti, ja ajatellut heitä paljon. En kuitenkaan ollut uskaltanut ottaa yhteyttä, olivat paljon vanhempiakin kuin minä. Netistä olin seurannut heidän uraansa ym. Kun tapaaminen järjestettiin meille toisen sukulaisen toimesta, se oli todella lämmin ja olimme kaikki uteliaita toistemme elämästä, yhteisistä luonteenpiirteistä ja kiinnostuksen kohteista. Kyllä ne perintötekijät vain kumman määrääviä ovat näissä asioissa, vaikka jotkut tässäkin ketjussa ovat sanoneet, "ettei geeneillä ole mitään tekemistä sukulaisuuden kanssa". Tämä on tietysti biologisesti järjetön väite, mutta myös sosiaalisesti olen vankasti eri mieltä.
Meille kaikille oli tärkeää tavata toisemme, mutta ei meillä ollut tarvetta uusille tiiviille ihmissuhteille kenelläkään. Yhden veljen kanssa ollaan soiteltu melko säännöllisesti, muiden kanssa vaihdellaan lähinnä syntymäpäivätervehdyksiä ym., mutta silti on merkityksellistä tulla nähdyksi ja se, että kaikki tietävät toisistaan ja ajattelevat toisistaan hyvää.
Tosin ilmoille nousi heidän kauttaan epäilys, että sitten perunkirjoituksessa meitä voi olla vieläkin enemmän. Kiinnostaisi tehdä noita DNA-testejä, ja ehkä vielä teenkin. DNA on kuitenkin niin yksityistä materiaalia, että sen luovuttaminen isolle kaupalliselle taholle ei ole kiva ajatus. Mitään salaliittoteoria-ajatuksia tähän ei liity, kyse on mielestäni saman tyyppisestä asiasta kuin kaikkien mielenkiinnon kohteiden tietojen antaminen META:lle heidän palveluitaan käyttäessäni. DNA-datasta saa irti valtavan paljon kaupallisesti kiinnostavia asioita, kun yrityksellä on sitä käytettävänään valtavasta määrästä ihmisiä. Haluanko olla osa tätä, saako perimäni tietoa myydä?
Koirilleni olen teettänyt DNA-testejä, ja niiden analyysien kanssa päässyt myös tekemisiin niiden tunteiden kanssa, mitä tieto sairaudelle altistavista perintötekijöistä aiheuttaa. Asia tulee pyörimään mielessä paljon, ja kyllä, tulen tekemään valintoja ehkäistäkseni sairauden puhkeamista, mutta toisaalta -onko se lisääntyneen stressin arvoista? Ehkä on, ehkä ei. Stressi itsessään on altistava tekijä valtavalle määrälle sairauksia, joten oma psyyken tapa reagoida kannattaa miettiä tarkkaan läpi etukäteen.
Tuolla aiemmin joku kirjoitti että biologia on se mikä määrittäisi sitä keitä ja millaisia olemme sekä määrittäisi elämämme suuntaa.
Olen adoptoitu ja aika vahvasti eri mieltä. Minusta se todellinen elämä ja olosuhteet, tosiasiallinen perhe ja suku jne., sekä tietty osaltaan omat tekemiseni, näkemykseni, valintani ja miekipiteeni on se mikä määrittää kuka minä olen. Olen ennenkaikkea minä, en mikään biologisten vanhempien jatke.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut isän puoleiset veljeni ollessani jo hyvän matkaa yli kolmekymppinen. Koen, että identiteettini kannalta tämä tapaaminen oli todella merkityksellinen. Olen tiennyt veljieni olemassaolosta teini-ikäisestä asti, ja ajatellut heitä paljon. En kuitenkaan ollut uskaltanut ottaa yhteyttä, olivat paljon vanhempiakin kuin minä. Netistä olin seurannut heidän uraansa ym. Kun tapaaminen järjestettiin meille toisen sukulaisen toimesta, se oli todella lämmin ja olimme kaikki uteliaita toistemme elämästä, yhteisistä luonteenpiirteistä ja kiinnostuksen kohteista. Kyllä ne perintötekijät vain kumman määrääviä ovat näissä asioissa, vaikka jotkut tässäkin ketjussa ovat sanoneet, "ettei geeneillä ole mitään tekemistä sukulaisuuden kanssa". Tämä on tietysti biologisesti järjetön väite, mutta myös sosiaalisesti olen vankasti eri mieltä.
Onko isäsi ollut kuitenkin tekemisissä teidän kaikkien lasten kanssa? Kenties asunut yhdessä ja kasvattanutkin teitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heille jotka pitivät pitkäpiimäisenä tätä puolet minusta ohjelmaa .
Areenasta löytyy Geeninmetsästäjät opettavat lisää,jakso on noin 10 minuuttia ja siinäkin kerrotaan etsinnän tulos.
lisäksi aika seikkaperäisesti näytetään kuinka genetiikka menee sukulaissuhteissa. Suosittelen.
Tämän ohjelman pohjaksi olisi pitänyt katsoa- Geenienmetsästäjät opettavat lisää YLE .
osalle kertausta, toisille ymmärrystä, kun keskittyy kuin tää nyt menikään.
Nimenomaan, koska monelle DNA-tutkimus on joku peikko, jota pelätään. Ei haluta selvittää sukua, jos jotain ikävää ilmenisi. Sääliksi käy sukututkijoita ja sukukirjojen kirjoittajia, kun kaikki on tehty niin hankalaksi näiden estyneiden ja kielteisten henkilöiden vuoksi.
Jäikö sukututkijalla tili saamatta vai sukulaisen etsijällä iso perintö? Kun niin kiukuttaa.
Kyllä ihminen voi päättää olla jakamatta geenejänsä ja yksityiselämäänsä olematta estynyt tai kielteinen. Aina pitää ensisijaisesti keskittyä omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen eikä tuntemattomien yhteydenottajien jotka ovat jotakin vailla. Sitten yleinen ajattelumalli on että kasvattivanhemmat ovat jättäneet jälkeensä traumaattisia lapsia ja biologinen sukulainen on joku ideaalivanhempi joka on joutunut hylkäämään lapsensa ulkopuolisesta syystä ja on ollut hyvä vanhempi muille lapsilleen. Vaikka tilanne voi olla aivan päinvastoin.
Kyllä dna-testejä voi ja kannattaa pyytää, mutta uskoa kerralla jos epäilty sukulainen kieltäytyy siitä ja jättää rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
JP itse kertoi, kuinka pitää koko ajan päällä suojamuuria. Mielestäni tämä välittyi aika hyvin koko ajan ohjelman ajan, ei ollut niin helposti lähestyttävän oloinen. Usein traumatisoituneet ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla (minä itse mukaan lukien..)
Ei tarvitse olla traumatisoitunut ollakseen sellainen luonteeltaan....
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että tämän kaltaiset aiemmat kommentit on poistettu. Nykyään kun ei voi sanoa ääneen ilmiselviäkään asioita.
Tuntuuko kenestäkään muista oudolta yhteensattumalta, että saman äidin eri isiltä syntyneet lapset ovat seksuaalivähemmistön edustajia? Onko vain sattumaa, vai voiko äidin geenit, tai varhainen hylkääminen vaikuttaa asiaan?
Raskauden aikainen (tai kova raskauksia edeltävä) päihteidenkäyttö voi vaikuttaa sikiön hormonipitoisuuksiin muovaten hormoniroimintaa ja aivoja sen mukaan.