Puolet minusta, tv - sarja
Onpa hyvä sarja.
toivottavasti hälventäisi pelkoja DNA testejä kohtaan.
Kummastutti miksi ihmiset eivät halua testiä jo ihan uteliaisuuttaan mistä päin suomea tai muualta ovat kotoisin.
Selvästi ohjelman eräs testistä kieltäytyjä pelkäsi valtavasti. Ei tainnut olla omat asiat ihan putipuhtaana, koska laittoi vielä tekstarin älä ota ikinä yhteyttä. Todella tylyä käytöstä .
Vaikenemisen kulttuuri pesii syvällä, mitä ne ihmiset häpeää.
Itse olen testannut ja eipä sieltä mitään ihmeellistä löytynyt. Ei ollut edes sitä Amerikan tätiä..
Itselleni testi oli aikalailla viihdettä ja uteliaisuutta , mutta jos tekisin testin lapselleni, olisiko se oikein ? Varsinkin kun tiedän, että hänen isän puoleinen isoisä on tuntematon.
suosittelen katsomaan 10+
https://areena.yle.fi/1-66874402
Katso lähetysajat : Puolet Minusta - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sentään tiedät keitä sinun vanhempasi ovat. Ohjelman J-P halusi vaan saada tietää kuka on hänen biologinen isä.
Kyllä halusi, mutta haukkui täysin viattoman ilkeäksi ja itsekkääksi ihmiseksi, ainoastaan sen takia, että hän EI halunnut selvittää asiaa. Minäkään en haluaisi jo valmiiksi sekavaan elämääni yhtään tuntematonta DNA:n kärkkyjää.
Kyllähän se tekstiviesti hieman töykeästi oli muotoiltu. Todennäköisesti puheluissakin samaa tyyliä.
JP ei kyllä ollut puhumisessa yhtä taitava kuin siskonsa ja jännitys nosti ääntä välillä kovin korkealle. Olisin itse epäillyt kovasti olevani pilasoittojen uhri. Siksi kirje kuvien kera voi olla parempi lähestymistapa. Homouden esiintuominen ei kannata, vastaanottajalla voi olla vahvat ennakkoasenteet.
Suvussa voi olla mitä vaan alkoholismista mielenterveysongelmien ja vakaviinkin rikoksiin sekä särkyneisiin perheisiin. Sitä sitten joku tv-ryhmä selvittämään oikein dna-näyttein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sentään tiedät keitä sinun vanhempasi ovat. Ohjelman J-P halusi vaan saada tietää kuka on hänen biologinen isä.
Kyllä halusi, mutta haukkui täysin viattoman ilkeäksi ja itsekkääksi ihmiseksi, ainoastaan sen takia, että hän EI halunnut selvittää asiaa. Minäkään en haluaisi jo valmiiksi sekavaan elämääni yhtään tuntematonta DNA:n kärkkyjää.
Kyllähän se tekstiviesti hieman töykeästi oli muotoiltu. Todennäköisesti puheluissakin samaa tyyliä.
JP ei kyllä ollut puhumisessa yhtä taitava kuin siskonsa ja jännitys nosti ääntä välillä kovin korkealle. Olisin itse epäillyt kovasti olevani pilasoittojen uhri. Siksi kirje kuvien kera voi olla parempi lähestymistapa. Homouden esiintuominen ei kannata, vastaanottajalla voi olla vahvat ennakkoasenteet.
Suvussa voi olla mi
En nyt ymmärtänyt miten huonous liittyy tähän asiaan...
Hyvä sarja. Antaa toivoa ja neuvoja sellaisille jotka pohtivat tykönään että haluaisi tietää kuka oikeasti on.Jotenkin JPn puhetapa oli sellainen että olisin luultavasti torjuntaa tuntenut itsekin jos olisi soittanut. Oisko ollu parempi jos kyselyn olisi suorittanut joku toinen hänen puolestaan. Hieman pehmeämpi linja ja puhetapa olisi ehkä auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä sarja. Antaa toivoa ja neuvoja sellaisille jotka pohtivat tykönään että haluaisi tietää kuka oikeasti on.Jotenkin JPn puhetapa oli sellainen että olisin luultavasti torjuntaa tuntenut itsekin jos olisi soittanut. Oisko ollu parempi jos kyselyn olisi suorittanut joku toinen hänen puolestaan. Hieman pehmeämpi linja ja puhetapa olisi ehkä auttanut.
"Soittelen tässä kaverin puolesta..."
Joo ei! :D
Minuakin kiinnostaa kuka oli jo edesmenneen isäni biologinen isä. Kuulin asiasta vasta isän jo kuoltua, isä oli mummon ensimmäinen ja ns. lehtolapsi. Asia oli isälle ilmeisen arka paikka kun se tuli ilmi vasta kuoleman jälkeen.
Äitini lupasi silloin, että hän yrittää selvittää asiaa, jottei meille lapsille jää mitään epäselvyyksiä, mutta asia olikin hankalampi kuin mitä äiti luuli. Mummokin oli jo kuollut eivätkä isän sisarukset tietäneet mitään asiaa valaisevaa. Ainoa asia, mikä on varmaa, on se että biologinen isä oli hukkunut kevätjäihin ennen isäni syntymää saman vuoden heinäkuussa.
Ainahan tällainen asia kutkuttaa varsinkin kun olen utelias luonteeltani. Nimenomaan kiinnostaisi mummon ja ko. miehen tarina, kun siitä nyt ei kukaan ole kertomassa.
Ymmärrän kyllä hyvin Heliä ja JP:tä, heillä kun on kyse isästä. Jos minullakin olisi nimenomaan isästä kysymys, niin varmasti alkaisin selvittämään. Isoisä on kuitenkin etäisempi tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti niillä sukulaisilla oli pelko että uusi veli haluaa "osingoille".
Toivottavasti JP saa asiasta selvyyden vielä joskus :). Oli symppis tyyppi!
Enpä usko että millekään osingolle olisi pyrkimässä. Säälitti vähän, kun sukulaiset sulkivat hänet pois, eikä suostuneet siihen, että DNA otettaisiin. Useinhan jokainen haluaa tietää, onko heillä suvussa sellaisia joista he eivät tiedä. Yleensä tällainen n.s. lehtolapsi otetaan sukuun ja toivotetaan tervetulleeksi sukuun.
Ymmärrän aivan täysin kieltäytymisen. Siinä ei ole mitään outoa.
1) en anna dna:tani yritysten käyttöön (sillä tehdään bisnestä ja minä annan ilmaiseksi tai jopa maksan että saan antaa)
2) en osallistu tv-ohjelmiin millään tasolla
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että jokainen saa selville biologisen vanhemman. Olipa sitten taustalla anonyymi luovuttaja tai ei
Lapsella on oikeus tietää juurensa. Tiedän lähellä olevaa pari naista, joitten lapset eivät ole tienneet isästään mitään. He ovat kovasti äidiltään isäänsä kysellet.
Äiti ei ole halunnut vastata heidän kysymykseen. Toinen ainakin sanoi äidilleen, että hän ei tule äidin hautajaisiin ja myös samalla hylkäsi äitinsä tästä jo vuosia sitten ei ole äitiinsä halunnut pitää mitään yhteyttä niin kauan kun äiti ottaa yhteyttä ja sanoo, kuka on hänen isänsä.
Toinen tapaus, tyttö itkien kyseli äidiltään lukuisia kertoja, kuka on hänen isänsä, vastaus jäi saamatta, äiti kuoli nuorena ja vei vastauksen hautaan mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää enemmän se miksi ihmiset niin kovasti yrittää etsiä tietoa niistä biologista sukua olevista ihmisistä. Ne on kuitenkin ihan vieraita ihmisiä.
Ketäpä ei kiinnostaisi. Ei ehkä ihan nuorena kiinnosta, mutta uskokaa tai älkää, kun ikää tulee ja tuleehan sitä, niin kyllä se suku, edesmennytkin rupeaa kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti niillä sukulaisilla oli pelko että uusi veli haluaa "osingoille".
Toivottavasti JP saa asiasta selvyyden vielä joskus :). Oli symppis tyyppi!
Enpä usko että millekään osingolle olisi pyrkimässä. Säälitti vähän, kun sukulaiset sulkivat hänet pois, eikä suostuneet siihen, että DNA otettaisiin. Useinhan jokainen haluaa tietää, onko heillä suvussa sellaisia joista he eivät tiedä. Yleensä tällainen n.s. lehtolapsi otetaan sukuun ja toivotetaan tervetulleeksi sukuun.
Millä perustein sanot, että "useinhan jokainen haluaa tietää" ja "yleensä tällainen -- otetaan sukuun ja toivotetaan tervetulleeksi "?
Mihin nuo väitteesi perustuvat? Vain siihen, että tykkäät nyt vaan itse ajatella niin, ja haluat päästä syyllistämään tässä olleita sukulaisia, koska otat sen jotenkin henkilökohtaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että jokainen saa selville biologisen vanhemman. Olipa sitten taustalla anonyymi luovuttaja tai ei
Ennemmin tai myöhemmin tulee ihan varmasti aika jolloin halutaan tietää kuka minä olen ja mistä tulen, keitä olivat ihmiset, jotka antoivat minulle elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää enemmän se miksi ihmiset niin kovasti yrittää etsiä tietoa niistä biologista sukua olevista ihmisistä. Ne on kuitenkin ihan vieraita ihmisiä.
Ketäpä ei kiinnostaisi. Ei ehkä ihan nuorena kiinnosta, mutta uskokaa tai älkää, kun ikää tulee ja tuleehan sitä, niin kyllä se suku, edesmennytkin rupeaa kiinnostamaan.
Älä mummeli jauha potaskaa. Se, että sinua kiinnostaa ei tarkoita sitä että kaikkia muitakin kiinnostaisi. Luulisi iän karttuessa myös elämänkatsomuksenkin laajentuvan ja karttuvan niin, että tällaiset itsestään selvät asiat olisivat jo tulleet selville ja ihminen tajuaa, että yleistäminen on vain tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että tämän kaltaiset aiemmat kommentit on poistettu. Nykyään kun ei voi sanoa ääneen ilmiselviäkään asioita.
Tuntuuko kenestäkään muista oudolta yhteensattumalta, että saman äidin eri isiltä syntyneet lapset ovat seksuaalivähemmistön edustajia? Onko vain sattumaa, vai voiko äidin geenit, tai varhainen hylkääminen vaikuttaa asiaan?
Onko faktaa, että ovat vähemmistön edustajia? Näin kyllä ajattelin ekat jaksot katsottuani. Eikä siinä mitään, että ovat, mielenkiinnosta kyselen. Yksi lapsistani kuuluu myös seksuaalivähemmistöön, joten asia on minulle ihan luonnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että jokainen saa selville biologisen vanhemman. Olipa sitten taustalla anonyymi luovuttaja tai ei
Lapsella on oikeus tietää juurensa. Tiedän lähellä olevaa pari naista, joitten lapset eivät ole tienneet isästään mitään. He ovat kovasti äidiltään isäänsä kysellet.
Äiti ei ole halunnut vastata heidän kysymykseen. Toinen ainakin sanoi äidilleen, että hän ei tule äidin hautajaisiin ja myös samalla hylkäsi äitinsä tästä jo vuosia sitten ei ole äitiinsä halunnut pitää mitään yhteyttä niin kauan kun äiti ottaa yhteyttä ja sanoo, kuka on hänen isänsä.
Toinen tapaus, tyttö itkien kyseli äidiltään lukuisia kertoja, kuka on hänen isänsä, vastaus jäi saamatta, äiti kuoli nuorena ja vei vastauksen hautaan mukanaan.
Ei ne kuolleet kaipaa hautajaisiinsa ketään, omaisia vartenhan ne järjestetään. Eikä tuo tytärkään miten fiksusti ja aikuismaisesti ole toiminut...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jäi moni luuri kädessä ihmettelemään, että mitä tämä oli, JP:n soiton jälkeen.
"Juha-Pekka tässä Oulusta terve, tarttisin kuule sulta nyt DNA- näytteen. Juu kiitos, hei."
Hirveä kiire lopettaa puhelu. En kyllä minäkään tuollaisen puhelun jälkeen edes harkitsisi asiaa.
Olikohan tuossa nyt kuitenkaan koko puhelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että jokainen saa selville biologisen vanhemman. Olipa sitten taustalla anonyymi luovuttaja tai ei
Ennemmin tai myöhemmin tulee ihan varmasti aika jolloin halutaan tietää kuka minä olen ja mistä tulen, keitä olivat ihmiset, jotka antoivat minulle elämän.
Minä olen tuo aiemmin kirjoittanut adoptoitu ja minusta ennemminkin tuntuu, että vuosi vuodelta biologialla tuntuu olevan vähemmän ja vähemmän merkitystä. Nuorempana mietin satunnaisesti sitä millaista olisi selvittää biologiset vanhemmat, mutta en kuitenkaan koskaan halunnut. Perheeni, vanhempani jotka adoptoivat minut, ovat ne ihmiset jotka antoivat minulle elämän. Ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että tämän kaltaiset aiemmat kommentit on poistettu. Nykyään kun ei voi sanoa ääneen ilmiselviäkään asioita.
Tuntuuko kenestäkään muista oudolta yhteensattumalta, että saman äidin eri isiltä syntyneet lapset ovat seksuaalivähemmistön edustajia? Onko vain sattumaa, vai voiko äidin geenit, tai varhainen hylkääminen vaikuttaa asiaan?
Onko faktaa, että ovat vähemmistön edustajia? Näin kyllä ajattelin ekat jaksot katsottuani. Eikä siinä mitään, että ovat, mielenkiinnosta kyselen. Yksi lapsistani kuuluu myös seksuaalivähemmistöön, joten asia on minulle ihan luonnollinen.
Jos asia kerta on sinulle ihan luonnollinen, niin mitä merkitystä sillä sitten sinulle on? Luulisi, että silloin ei kiinnosta se onko joku ulkopuolinen hetero vai vähemmistön edustaja. Varsinkin, kun se ei tähän ohjelman aiheeseen liity millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
JP itse kertoi, kuinka pitää koko ajan päällä suojamuuria. Mielestäni tämä välittyi aika hyvin koko ajan ohjelman ajan, ei ollut niin helposti lähestyttävän oloinen. Usein traumatisoituneet ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla (minä itse mukaan lukien..)
Tämä oli vaikeaa JP:lle, että hänen biologinen suku tyrmäsi hänet kokonaan.
JP kertoi, että on sitä itkenytkin.
Ihmettelit, miten homous tähån liittyy. No täten: jos Jp on lähettämässään kirjeessä tai sähköpostissa maininnut kumppanistaan (miehen nimi) tai lähettänyt heistä esim. hääkuvan, yllättävän moni voi kaikota sellaisessa tilanteessa, eikä halua ainakaan omaan sukuun liitettävän sellaista. Se on pelkoa ja suvaitsemattomuutta. Tilannetta voidaan myös epäillä ties miksi pilailuksi edelleen.
Tämän sarjan myötä olen itsekin alkanut miettiä, että miten suhtautuisin, jos joku soittaisi minulle samanlaisen puhelu. Vanhempieni parisuhde oli aika myrskyisä ja isäni lukuisat avioliiton ulkopuoliset suhteet olivat koko pikkukaupungin julkinen salaisuus ja osin naureskelun kohdekin. Olemme sisareni kanssa vuosien mittaan keskustelleet siitä, että löytyykö uusia sisaruksia jostain.
Luulen että itse kieltäytyisin jos kyseinen puhelu tulisi. Isäni alkaa olla jo muistisairas ja ensimmäistä kertaa elämässäni (48 v) tuntuu, että minulla on häneen jonkinlainen järkevä suhde. Lapsuus oli rankka ja olen käynyt asioita terapiassa läpi ja päässyt niistä vihdoinkin jotenkin eroon. En millään haluaisi taas kohdata niitä asioita, jotka ovat värittäneet elämääni lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen saakka.
Voi olla, ettei elämä ole ollut ruusuilla tanssimista näillä veli- ja sisarpuolillakaan.