Puolet minusta, tv - sarja

Tässä nähtiin se, mitä se isän selvittäminen on.

Yksi löytää helposti, toinen vaikeimman kautta tai ei ollenkaan.

Siihen vaikuttaa niin moni asia. Esim jos puhut kuin ylimielinen puhelinmyyjä, niin vastaukset ovat kiven takana.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri koko sarjan putkeen. Äiti oli elänyt 64-vuotiaaksi kuitenkin.

Tuolla elämäntyylillä harva elää noin pitkään. Joita baarikavereita yms varmaan vielä elossa, jotka tunsivat äidin hyvin.

Puliukkojen "muisti" on ihan yhtä tyhjän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On aika selvää, että biologisena isänäni pitämä myös on se biologinen isäni, enkä haluaisi tietää koskaan, jos näin ei olisi. Tämä siitäkin huolimatta, että välimme ovat huonot. En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tässä kenenkään puolella, mutta hurjalta tällainen

Siis millä tavalla olisit jostain aikuisesta ihmisestä vastuussa? Et tietenkään mitenkään, et edes juridisesti, etkä myöskään moraalisesti.

Aika ikävä ihminen olet jos estäisit jonkun ihmisen saavan tiedon kuka hänen isänsä on, vaikka se ei olisi mitenkään millään tavalla sinulta itseltäsi pois.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri koko sarjan putkeen. Äiti oli elänyt 64-vuotiaaksi kuitenkin.

Tuolla elämäntyylillä harva elää noin pitkään. Joita baarikavereita yms varmaan vielä elossa, jotka tunsivat äidin hyvin.

Juu. Alkoholistit elävät pitkään, muisti pelaa ja muutenkin ovat viimeiseen asti teräviä kuin partaveitset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ohjelma on jotenkin karmiva. Tässä pitäisi miettiä eettisiäkin asioita kaikista näkökulmista ja sitä, että sinällään viattomia ei pitäisi laittaa tällä tavoin vastuuseen sukulaistensa teoista.

Siis miten ketään laitetaan vastuuseen minkään sukulaisen teoista? Siis lapsenteoista? Tai mistään? Kyllä ihmisellä on oikeus tietää kenet hänet on siittänyt, se on täysin itsestäänselvyys. Se ei ole keltään mitenkään pois.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nähtiin se, mitä se isän selvittäminen on.

Yksi löytää helposti, toinen vaikeimman kautta tai ei ollenkaan.

Siihen vaikuttaa niin moni asia. Esim jos puhut kuin ylimielinen puhelinmyyjä, niin vastaukset ovat kiven takana.

Moni varmaan luuli huijaukseksi tämän etsintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa nuo dna-testailijat ymmärtäisi että kenelläkään "sukulaisella" ei ole mitään velvollisuutta suostua niihin testeihin vain jonkun halun vuoksi selvittää jotain omaa asiaansa.

Ei kai kukaan niin ole väittänytkään, ja kyllä, geenit kertovat että joko olet sukua tai et, ei ole mitään "sukulaisia" olemassakaan. Geenit määrittävät ihmisen hyvin suurelta osin, joten ei siinä ole mitään ihmettelemistä miksi ihmiset haluavat selvittää alkuperänsä, mihin sukuun kuuluvat ja mitä geeneissä sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista että jotkut ajattelee pelkän biologian tekevän sen että "ollaan sukua". Mikä siinä oikeastaan tekee kenestäkään sukua että saman ihmisen sukusoluista on ehkä syntynyt muitakin lapsia jossain muualla johonkin toiseen perheeseen?

Minusta vain se tosiasiallinen perhe on perhettä. Minulla on biologinen isä joka kuoli ollessani lapsi. Tiedän että tämä sai toisen lapsen erään toisen naisen kanssa ja olen jopa lapsena tavannut tämän lapsen, tai silloin vauvan ja taaperon. En silti koe olevani tälle mitään sukua, koska hän on elänyt koko elämänsä pitäen toista ihmistä isänään. Myös minulla on oma isäni, joka ei ole biologinen isä. Meillä ei tämän toisen lapsen kanssa ole ollut minkäänlaista yhteistä elämää enkä millään tavalla pidä häntä siskonani. Minusta tuntuisi todella oudolta että tämä tai joku siltä puolelta pitäisi minua siskona.

Ei ole mikään pakko olla perhettä kenenkään kanssa, mutta biologisesti on sukua niin on sukua vaikkei olisi koskaan tavannut, ei sitä saa mitenkään pois. Ja geenit määrittävät ihmisen niin suurelta osin, että sillä oikeasti on merkitystä mitä geenejä sulla on, ja se on jokaisen oikeus tietää mitä itsellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tä

Siis millä tavalla olisit jostain aikuisesta ihmisestä vastuussa? Et tietenkään mitenkään, et edes juridisesti, etkä myöskään moraalisesti.Aika ikävä ihminen olet jos estäisit jonkun ihmisen saavan tiedon kuka hänen isänsä on, vaikka se ei olisi mitenkään millään tavalla sinulta itseltäsi pois.

Todella ristiriitaista ensin ivailla, että millä tavalla hän muka olisi vastuussa kenestäkään, ja ei tietnekään mitenkään. Ja sitten heti seuraavassa lauseessa haukkua ikäväksi ja itsekkääksi, kun hän ei halua jakaa tietoaan ja antaa dna näytettään 🙄. Tajuatko itse yhtään mitä kirjoitat?  Eli tavallaan tuossahan sinä juuri sanot hänen olevan vastuussa tuossa asiasta, siitä että joku saa haluamansa tiedon. "Se ei olisi mitenkään millään tavalla sinulta itseltäsi pois "  - Kuulostat todella keskenkasvuiselta, ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä itse. 

Miksi hän olisi mitenkään velvollinen osallistumaan tuollaiseen ja jakamaan tietojaan kenellekään? Hänellä ei ole osaa eikä arpaa noihin mihinkään tapahtumiin. Mistä sinä muka kuvittelet tietäväsi mikä keneltäkin on jotain pois ja mikä ei? Todella typerä kommentti sinulta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista että jotkut ajattelee pelkän biologian tekevän sen että "ollaan sukua". Mikä siinä oikeastaan tekee kenestäkään sukua että saman ihmisen sukusoluista on ehkä syntynyt muitakin lapsia jossain muualla johonkin toiseen perheeseen?

Minusta vain se tosiasiallinen perhe on perhettä. Minulla on biologinen isä joka kuoli ollessani lapsi. Tiedän että tämä sai toisen lapsen erään toisen naisen kanssa ja olen jopa lapsena tavannut tämän lapsen, tai silloin vauvan ja taaperon. En silti koe olevani tälle mitään sukua, koska hän on elänyt koko elämänsä pitäen toista ihmistä isänään. Myös minulla on oma isäni, joka ei ole biologinen isä. Meillä ei tämän toisen lapsen kanssa ole ollut minkäänlaista yhteistä elämää enkä millään tavalla pidä häntä siskonani. Minusta tuntuisi todella oudolta että tämä tai joku siltä puolelta pitäisi minua siskona.

Ei ole mikään pakko olla perhettä kenenkään kanssa, mutta biologisesti on sukua niin on sukua vaikkei olisi koskaan tavannut, ei sitä saa mitenkään pois. Ja geenit määrittävät ihmisen niin suurelta osin, että sillä oikeasti on merkitystä mitä geenejä sulla on, ja se on jokaisen oikeus tietää mitä itsellä on.

Se että saa nimen biologiselle vanhemmalle, ei kerro mitään niistä geeneistä. Ei sillä tiedolla siinä valossa tee juurikaan mitään. Enemmän se kasvuympäristö ja adoptiovanhemmat määrittävät sitä mitä ja kuka ihmisestä on tullut. Nykytiedon valossa ei monestakaan asiasta pystytä sanomaan mikä kaikki on vain geenien tulosta ja mikä taas  ympäristön ja kasvatuksen aikaan saamaa.

On luonnollista, että adoptoitu haluaa tietää myös biologiset vanhempansa. Perimän mukana tulee paljon erilaista tietoa, josta voi olla hyötyä esimerkiksi terveysasioissa. Katsoin myös sarjan melkein yhdeltä istumalta. Vahvisti mielikuvaa satakuntalaisten takakireydestä. Kuvittelevat, että ollaan heti perintöä vailla. JP:lle olisi suonnut paremman tuloksen. Helin isän puolen suku vaikutti aidoilta ja lämpimiltä ihmisiltä, jotka osasivat suhtautua yllätykseen myönteisesti. He ymmärsivät, että uusi sukulainen voi rikastuttaa elämää.

Toki ennen vuotta 1980 adoptoidut edelleen perivät biologiset sukulaisensa, ellei heidän adoptiosuhdettaan erillisellä oikeuden päätöksellä myöhemmin ole siirretty uudemman lain alaisuuteen. Mutta näissä MyHeritage- ym. DNA-sukututkimuksissa tulee muistaa, ettei niillä vielä perusteta mitään perintösuhteita. Jotta isyys ja isänpuoleiset sukulaiset tuottaisivat perimyssuhteen, isyyden tulee olla tunnustettu tai oikeudessa vahvistettu, ja tähän puolestaan vaaditaan Suomessa lain edellyttämä virallinen isyystutkimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ohjelma on jotenkin karmiva. Tässä pitäisi miettiä eettisiäkin asioita kaikista näkökulmista ja sitä, että sinällään viattomia ei pitäisi laittaa tällä tavoin vastuuseen sukulaistensa teoista.

Siis miten ketään laitetaan vastuuseen minkään sukulaisen teoista? Siis lapsenteoista? Tai mistään? Kyllä ihmisellä on oikeus tietää kenet hänet on siittänyt, se on täysin itsestäänselvyys. Se ei ole keltään mitenkään pois.

Selvitelkööt sitä ihan keskenään sitten, mutta kenelläkään ei ole oikeutta odottaa/vaatia siinä apua muilta eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta auttaa tuollaisessa yhtään missään määrin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Olisihan teillä osin (puolet) yhteistä DNA ta, DNA ei valehtele. Eikä teillä muuta yhteistä tarvitsisi ollakaan.

Minusta testit on tärkeitä jo esim periytyvien sairauksien vuoksi.

Sinulla on nyt ihan väärä tietoa. Täyssisaruksilla on yhteistä dna:ta noin 37-60 %.Yhteisen perimän määrä vaihtelee koska sen periytyminen on satunnaista. Puolisisaruksilla yhteisen perimän määrä on paljon pie

Nimenomaan sukulaisuus tulee geeneistä, ei mistään muusta. Puhe on nimenomaan verisukulaisista. Toki sukuun naitujakin voi sanoa sukulaisiksi, kun ovat sukulaisten puolisoja ja kenties vanhempia, mutta oikeasti geenit on se joka kertoo oletko sukua vai et. Perheet muodostetaan puolison kanssa ja tekemällä lapsia tai hommaamalla niitä muilla keinoin, mutta suku on suku geenien kautta.

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista, että adoptoitu haluaa tietää myös biologiset vanhempansa. Perimän mukana tulee paljon erilaista tietoa, josta voi olla hyötyä esimerkiksi terveysasioissa. Katsoin myös sarjan melkein yhdeltä istumalta. Vahvisti mielikuvaa satakuntalaisten takakireydestä. Kuvittelevat, että ollaan heti perintöä vailla. JP:lle olisi suonnut paremman tuloksen. Helin isän puolen suku vaikutti aidoilta ja lämpimiltä ihmisiltä, jotka osasivat suhtautua yllätykseen myönteisesti. He ymmärsivät, että uusi sukulainen voi rikastuttaa elämää.

"Kuvittelevat, että ollaan heti perintöä vailla. "

Niin että, missä he noin sanoivat?

Ettet nyt vaan pistä omiasi paksummaltikin sekaan... Täällä kuitenkin on moni tuon katsonut ja muistaa mitä siinä on puhuttu, valheellasi on siis lyhyet jäljet.

Mitähän itse tekisitte jos joku tuntematon soittaa kertoo että etsii isäänsä ja että apuna on tämä ja tämä hlö ja että tää tulee televisio-ohjelmaan sillä täytyyhän sekin kertoa. Mulla olis ainakin eka reaktio että ei, en halua mitään julkisuutta perheasioihin enkä omaa naamaani telkkariin. Televisiointi voi olla hyvinkin syy kieltäytymisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä tällaista veren kerjäämistä nenästä ja vanhojen haavojen aukaisemista tarkoituksella. Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tä

Siis millä tavalla olisit jostain aikuisesta ihmisestä vastuussa? Et tietenkään mitenkään, et edes juridisesti,

Höpö höpö, minä en ole mikään keskenkasvuinen, vaan viisikymppinen ihminen ja olen pitkään tehnyt sukututkimusta. Minulla on suvussani isän puolelta vaikka ja mitä, ja kyllä minä haluiaisin tietää jos en tietäisi kuka biologinen isäni on, vaikka minunkin isäni oli juoppo ja sairasti skitsofreniaa. Jos hän olisikin onnistunut siittämään jonkun lapsen ja se lapsi soittaisi minulle, niin mielelläni kertoisin sukulaiselleni mitä tiedän isästä ja tämän suvusta.

Todella lapsellista tuollainen on että on itsekäs mulkku ja sitten sanoo että en minä ole vastuussa siitä että sulle tulee paha mieli. Kyllä hyvät käytöstavat pitää aikuisella ihmisellä olla hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista että jotkut ajattelee pelkän biologian tekevän sen että "ollaan sukua". Mikä siinä oikeastaan tekee kenestäkään sukua että saman ihmisen sukusoluista on ehkä syntynyt muitakin lapsia jossain muualla johonkin toiseen perheeseen?

Minusta vain se tosiasiallinen perhe on perhettä. Minulla on biologinen isä joka kuoli ollessani lapsi. Tiedän että tämä sai toisen lapsen erään toisen naisen kanssa ja olen jopa lapsena tavannut tämän lapsen, tai silloin vauvan ja taaperon. En silti koe olevani tälle mitään sukua, koska hän on elänyt koko elämänsä pitäen toista ihmistä isänään. Myös minulla on oma isäni, joka ei ole biologinen isä. Meillä ei tämän toisen lapsen kanssa ole ollut minkäänlaista yhteistä elämää enkä millään tavalla pidä häntä siskonani. Minusta tuntuisi todella oudolta että tämä tai joku silt

Kyllä nimenomaan nykytiedon mukaan geeneillä on paljon vaikutuksia, ja nehän vaikuttaa fyysisesti ihan kaikkeen. Muut ympäristötekijät toki vaikuttavat jonkin verran myös fyysisiin asioihin elämäntapojen kautta, mutta siihen se sitten jääkin. Henkiseen puoleen vaikuttaa elinolosuhteet, mutta kyllä siihenkin puoleen vaikuttaa myös geenit.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän itse tekisitte jos joku tuntematon soittaa kertoo että etsii isäänsä ja että apuna on tämä ja tämä hlö ja että tää tulee televisio-ohjelmaan sillä täytyyhän sekin kertoa. Mulla olis ainakin eka reaktio että ei, en halua mitään julkisuutta perheasioihin enkä omaa naamaani telkkariin. Televisiointi voi olla hyvinkin syy kieltäytymisiin.

Minä tiedän jo nyt, että en suostuisi. Yksi syy tosiaan tuo televisiointi, että vaikka siinä sanotaan noudatettavan yksityisyyden suojaa, niin kyllähän siinä silti niitä puhuttuja ja selville saatuja asioita tuotaisiin esiin. Ja nimenomaan siinä valossa, mitä jotkut ulkopuoliset ovat päättäneet. 

Toinen syy on se, että isäni on menehtynyt enkä todellakaan halua lähteä käymään läpi tällaisia asioita. Antaa kuolleiden olla, se tavallaan liittyy omaan kunnioitukseeni edesmenneitä kohtaan.

Tosin en olisi varmaan halunnut isän eläessäkään moiseen osallistua. En koe, että se olisi ollut minun asiani puuttua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän itse tekisitte jos joku tuntematon soittaa kertoo että etsii isäänsä ja että apuna on tämä ja tämä hlö ja että tää tulee televisio-ohjelmaan sillä täytyyhän sekin kertoa. Mulla olis ainakin eka reaktio että ei, en halua mitään julkisuutta perheasioihin enkä omaa naamaani telkkariin. Televisiointi voi olla hyvinkin syy kieltäytymisiin.

Eihän siinä ole mikään pakko telkkariin mennä, voi pysyä myös ihan nimettömänä. Tuossahan ei kerrottu mitään sukunimiä jne. Kyllä minä antaisin tietoni, tosin minä olen testin jo tehnyt, samoin äitini, ja tiedot löytyy kolmelta eri sivustolta, joten minut on helppo löytää.