Puolet minusta, tv - sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ihminen ei voi vaikuttaa niihin olosuhteisiin, joihin syntyy ja on vastuussa vain omista teoistaan. Itse en halua tehdä sukututkimusta ja antaa DNA-näytettä mihinkään tällaiseen. Jos poliisi johonkin on DNA-näytettä itseltäni vaatimassa niin tietysti annan, mutta se onkin sitten eri juttu. Jos itselläni on jossakin salattuja biologisia puolisisaruksia niin sitten on, mutta en halua olla näiden kanssa tekemisissä, sillä en ole vastuussa näistä. Moni on kokenut ikäviä asioita elämässään, mutta tällaisissa DNA-tutkimuksissa ollaan oikeasti vaarallisilla vesillä. Joskus on vain paras antaa olla. En ole tä

Siis millä tavalla olisit jostain aikuisesta ihmisestä vastuussa

Höpö höpö, minä en ole mikään keskenkasvuinen, vaan viisikymppinen ihminen ja olen pitkään tehnyt sukututkimusta. Minulla on suvussani isän puolelta vaikka ja mitä, ja kyllä minä haluiaisin tietää jos en tietäisi kuka biologinen isäni on, vaikka minunkin isäni oli juoppo ja sairasti skitsofreniaa. Jos hän olisikin onnistunut siittämään jonkun lapsen ja se lapsi soittaisi minulle, niin mielelläni kertoisin sukulaiselleni mitä tiedän isästä ja tämän suvusta.

Todella lapsellista tuollainen on että on itsekäs mulkku ja sitten sanoo että en minä ole vastuussa siitä että sulle tulee paha mieli. Kyllä hyvät käytöstavat pitää aikuisella ihmisellä olla 

Fyysinen ikä ei takaa henkisen, sosiaalisen, psyykkisen kehityksen kannalta mitään.

Sinä voit ja saat tehdä miten haluat, mutta myös muut voivat ja saavat yhtä lailla tehdä miten haluavat. Ei heitä mikään velvoita muuhun. Hyvät käytöstavat ei tarkoita sitä, että pitäisi suostua kaikkeen mitä joku ventovieras keksii esittää ja pyytää. Johan se menisi täydellisen typeryyden puolelle. Ja pyynnöstä voi aina kieltäytyä, oli tuttu tai vieras. Eikö nämä ole ihan perusjuttuja, jotka jokaisen pitäisi tajuta?

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi olla jo oppinut, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Tai jos ei ole oppinut, niin on jo todellakin korkea aika oppia! Se ei ole mulkkuutta, jos ei suostu johonkin pyyntöön. Kuulostat edelleenkin ihan keskenkasvuiselta teiniltä kiukkupotkuraivareissaan.

Samaa mieltä. Erityisesti kummastuttaa tämä äidin kohtalo, hänhän on jo kuollut eikä ole kertomassa tarinaansa. Ilmeisen hyväksikäytetty tämä äiti, joka sairasti vakavaa riippuvuus- sairautta. Kukaan terve ihminen ei hanki lapsia kolmelle eri miehelle ja sitten luovu niistä tai hylkää niitä. Surullinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin putkeen sarjan. Tykkäsin. Mutta en tajua miten biologinen isä saadaan selville jos kyseessä on joku yhden illan juttu jossa nainen ei edes tiedä miehen nimeä. JP:n kohdalla äiti oli antanut papereihin väärän miehen nimen. 

Äiti ei tainnut edes tietää isän oikeaa nimeä sen kummemmin, kuin isäkäån muisti äitiä tavanneensa.

Epäempaattista kieltäytyä auttamasta henkilöä, joka on kokenut elämässään jo niin paljon haastetta. Tai noh, tekisi mieleni sanoa, että henkistä kypsyyttä ei voi odottaa kaikilta. Jokainen voi toki halutessaan kieltäytyä. JP hankkii tiedon sitten väkisin. Kaikkea hyvää hänelle. Toivottavasti varmuus asiasta on jo hänelle tullut. Täällä joku toinen kommentoi JPn ulosantia, ja siihen hän olisi toki preppausta ja tukea enemmän voinut saada. Sukulaisissa tosin vaikuttaa olevan ilkeitä ja huomattavasti kömpelömpiä viestijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Sillähän oli sukulaisissa yksi yli 90 vuotias nainen , joka oli tuumannut kysyttäessä testaukseen suostumista, että Mitä noita vanhoja kaivelemaan , kertoo hyvin sen , ettei ymmärretä mistä on kyse.

Nimenomaan ei ymmärrä. Minäkin olen törmännyt vastaavaan. Mieheni sisarpuoli ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä isänsä puolen sukulaisten kanssa. Isä oli melkoinen häntäheikki. Mieheni oli avioton ja lisäksi tämä mies oli laittanut kaksi naista siunattuun tilaan yhtaikaa. Toisen kanssa oli jo kuulutukset, mutta kun morsian kuuli totuuden, hän perui häät. Siksi kai tytärkin on nuiva näitä tutkimuksia kohtaan.

Näytellyt kohtaukset ovat hyviä. Tuovat taustaa ja ajankuvaa tapahtumiin. Maailma oli erilainen. Nostalgista monin tavoin. Surullisia juttuja aitojen henkilöiden kohtalot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän itse tekisitte jos joku tuntematon soittaa kertoo että etsii isäänsä ja että apuna on tämä ja tämä hlö ja että tää tulee televisio-ohjelmaan sillä täytyyhän sekin kertoa. Mulla olis ainakin eka reaktio että ei, en halua mitään julkisuutta perheasioihin enkä omaa naamaani telkkariin. Televisiointi voi olla hyvinkin syy kieltäytymisiin.

Minä tiedän jo nyt, että en suostuisi. Yksi syy tosiaan tuo televisiointi, että vaikka siinä sanotaan noudatettavan yksityisyyden suojaa, niin kyllähän siinä silti niitä puhuttuja ja selville saatuja asioita tuotaisiin esiin. Ja nimenomaan siinä valossa, mitä jotkut ulkopuoliset ovat päättäneet. 

Toinen syy on se, että isäni on menehtynyt enkä todellakaan halua lähteä käymään läpi tällaisia asioita. Antaa kuolleiden olla, se tavallaan liittyy omaan kunnioitukseeni edesmenneitä kohtaan.

Minä suostuisin ehdottomasti. Olen aina ollut itsekin kiinnostunut sukututkimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Epäempaattista kieltäytyä auttamasta henkilöä, joka on kokenut elämässään jo niin paljon haastetta. Tai noh, tekisi mieleni sanoa, että henkistä kypsyyttä ei voi odottaa kaikilta. Jokainen voi toki halutessaan kieltäytyä. JP hankkii tiedon sitten väkisin. Kaikkea hyvää hänelle. Toivottavasti varmuus asiasta on jo hänelle tullut. Täällä joku toinen kommentoi JPn ulosantia, ja siihen hän olisi toki preppausta ja tukea enemmän voinut saada. Sukulaisissa tosin vaikuttaa olevan ilkeitä ja huomattavasti kömpelömpiä viestijöitä. 

Empaattisuuteen ne kaiken maailman nettihuiritkin vetoavat... Ja kaiken terveen järjen vastaisesti yllättävän moni näyttää niihin haksahtavan. Liekkö sitten juuri tuon syyllistämisen takia, mitä sinäkin tuossa harrastat. Sellainen epäeettinen toiminta (mihin myös dna testeihin painostaminen tavalla tai toisella lukeutuu) ei ole millään muotoa tervettä tai kypsää toimintaa.

Kannattaa käsitellä nuo omat traumansa, katkeruutensa ja patoumansa jossain vaikka ammattilaisen pakeilla. Näin olisi kannattanut myös JP:n toimia ennen kuin tähän ohjelmaan lähti. Heli oli ne jo käsitellyt, mikä myös näkyi ohjelmassa kaikessa toiminnassa ja suhtautumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillähän oli sukulaisissa yksi yli 90 vuotias nainen , joka oli tuumannut kysyttäessä testaukseen suostumista, että Mitä noita vanhoja kaivelemaan , kertoo hyvin sen , ettei ymmärretä mistä on kyse.

Nimenomaan ei ymmärrä. Minäkin olen törmännyt vastaavaan. Mieheni sisarpuoli ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä isänsä puolen sukulaisten kanssa. Isä oli melkoinen häntäheikki. Mieheni oli avioton ja lisäksi tämä mies oli laittanut kaksi naista siunattuun tilaan yhtaikaa. Toisen kanssa oli jo kuulutukset, mutta kun morsian kuuli totuuden, hän perui häät. Siksi kai tytärkin on nuiva näitä tutkimuksia kohtaan.

 

Sitä on turha lähteä kenenkään ulkopuolisen tulkitsemaan mitä minkäkin taustalla on. En sinä tiedä sen siskopuolen elämästä ja elämäntilanteesta yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin putkeen sarjan. Tykkäsin. Mutta en tajua miten biologinen isä saadaan selville jos kyseessä on joku yhden illan juttu jossa nainen ei edes tiedä miehen nimeä. JP:n kohdalla äiti oli antanut papereihin väärän miehen nimen. 

Äiti ei tainnut edes tietää isän oikeaa nimeä sen kummemmin, kuin isäkäån muisti äitiä tavanneensa.

Tähän juuri tarvitaan DNA-tutkimusta, koska nimeä ei tiedetä.

Saattoihan satakuntalaisista isää etsivä ollakin perintöä vailla. Eihän se tullut ohjelmassa ilmi.

Helin lähtökohdat tasapainoisessa adoptioperheessä on aivan erit kuin JPllä. Koulukiusaaminen ja adoptioisän selän kääntö, alkoholismi ja väkivaltaisuus ovat moninkertaisesti enemmän henkistä kuormaa aiheuttavia. Ylimielistä lähteä syyllistämään JPtä tässä tilanteessa. Nyt vielä verisukulaiset kielsivät hänet. Oikein piste iin päälle! Suomalaisille voisi ottaa jo ala-asteella pakolliseksi empatiaopinnot.

Kuinka voit sanoa noin, kun et tiedä asiasta mitään? Olen keskustellut tuon sisarpuolen äidin kanssa ja tiedän taustat varsin hyvin. Tämä äiti oli ystävällinen ja halusi antaa tietoja. Tytär kuitenkin oli kai katkera biologista isäänsä kohtaan ja oli sanonut, että hänellä oli hyvä isäpuoli, kun äitinsä meni naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Saattoihan satakuntalaisista isää etsivä ollakin perintöä vailla. Eihän se tullut ohjelmassa ilmi.

Niin, yllättävän aggressiivisestihan hän ajoi sitä omaa etuaan ja asiaansa tässä asiassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä testiä saa olla haluamattakin?

Itse en haluaisi dna-testiä, koska en ole ollut missään yhteydessä siihen niin sanottuun biologiseen isään sen jälkeen kun olin 6v. Biologinen isä uhkaili mm. henkeni kun olin lapsi. Jos nyt sattuisi että hänellä olisi lisää lapsia jotka vaatisivat dna-testausta, niin en kyllä näe mitään syytä suostua. Mitä yhteistä meillä olisi? Ei mitään. 

Yhteinen isä.

Mitä muuta yhteistä sulla voisi sitten ollakaan?  Eihän sisaruksillakaan mitään muuta yhteistä ole, kuin yhteiset vanhemmat.  Omat elämät heillä kaikilla on.

Yhteisyys syntyy vasta yhdessäolosta.  Sittenhän sen näkisi, löytyykö samankaltaisuuksia, jotka voi parhaassa tapauksessa olla valtava rikkaus.  

Mikä isä?

Minulla kun ei ole isää ollut käytännössä ikinä. En pidä enkä ole varmaan koskaan pitänyt kyseistä henkilöä isänäni, koska ei ole ollut mitään syytä. Joten kerro yksikin syy, miksi haluaisin kuulla mitään tämän siittämistä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Helin lähtökohdat tasapainoisessa adoptioperheessä on aivan erit kuin JPllä. Koulukiusaaminen ja adoptioisän selän kääntö, alkoholismi ja väkivaltaisuus ovat moninkertaisesti enemmän henkistä kuormaa aiheuttavia. Ylimielistä lähteä syyllistämään JPtä tässä tilanteessa. Nyt vielä verisukulaiset kielsivät hänet. Oikein piste iin päälle! Suomalaisille voisi ottaa jo ala-asteella pakolliseksi empatiaopinnot.

JP:llä on vastuu omasta elämästään. Hän sanoi, ettei ole käynyt terapiassa, mutta kyllähän sen sokea Erkkikin näkee, että nimenomaan sen tarpeessa hän olisi. Biologisen isän löytyminen ei tule muuttamaan tai ratkaisemaan hänen elämässään mitään vaikka hän niin kuvittelee tapahtuvan. Ei ne traumat ja ongelmat siitä mihinkään katoa.

Aika moni - yllättävän moni, on terapian tarpeessa. Terapia antaa välineitä trauman tai traumojen käsittelyyn, mutta ei vie niitä kokonaan pois. Asian kanssa oppii siis elämään. Tälle ohjelmassa olleelle miehelle sekä terapia että varmuus verisukulaisuudesta toisi yhden puuttuneen palan ja osasen todelliseksi. Hän voisi todeta, tämä henkilö on minun biologinen isä ja enää asiaa ei tarvitse kuvitella asiaa.

Siinä olet oikeassa, ettei biologisen isän varmistuminen ratkaise terapian tarvetta. Siltikin vastauksestasi paistaa kyvyttömyys nähdä yksilön tarvetta saada varmuus elämän perusteista. Kohta varmaan esittelet perusteeksi väitteillesi sotealan tai pahimmassa tapauksessa terapiataustasi. Lyhyiden "pilipali" terapiakoulutuksen saaneissa saattaa olla kyllä sellasia susia lampaitten vaatteissa, ettei kenenkään soisi heidän vastaanotolle menevän. Tunnen myös yhden, jolla sekin on kesken ja voi luoja mikä "asiantuntija" hän kuvittelee olevansa. 

Olikohan noi lopuksi sukukaisia lainkaan,isäkään ei edes äitiä muistanut jne.Hölön pölyä koko testit.

Vierailija kirjoitti:

Heille jotka pitivät pitkäpiimäisenä tätä puolet minusta ohjelmaa .

Areenasta löytyy Geeninmetsästäjät opettavat lisää,

jakso on noin 10 minuuttia ja siinäkin kerrotaan etsinnän tulos.

lisäksi aika seikkaperäisesti näytetään kuinka genetiikka menee sukulaissuhteissa. Suosittelen.

 

Tämän ohjelman pohjaksi olisi pitänyt katsoa- Geenienmetsästäjät opettavat lisää YLE .

osalle kertausta, toisille ymmärrystä, kun keskittyy kuin tää nyt menikään.

Miksi olisi niin tärkeää että ne sisarukset joilla vain toinen vanhempi on yhteinen suostuisi siihen dna-testiin? Sisaruspuolilla yhteisen perimän määrä on noin puolet siitä mitä sisaruksilla joilla molemmat vanhemmat on samat. Esimerkiksi serkulla voi olla saman verran yhteistä perimää kuin sisaruspuolella. Mikään dna-testi ei siis täysin satavarmasti osoita sitä että henkilöillä olisi yhteinen vanhempi. Varsinkin jos tuloksia haetaan sattumahaulla. Sitten taas jos isyys on todennäköinen muilla tiedoin kuin testillä on testi turha.