Miksi se on naurunaihe jos on työskennellyt koko ikänsä hampurilaisbaarissa?

Vierailija kirjoitti:

Tulee fiilis, että tuo on luovuttanut urahaaveiden suhteen. 

Ite olin työvuoteni päiväkodissa...mulla mitään urahaaveita ollut.

Työt kun hoitaa hyvin, siinä on urahaavetta tarpeeksi!

Se on kadehdittavaa, että joku uskaltaa jäädä sellaiseen työhön, jossa ei juurikaan tarvitse stressata, eikä välitä muiden mielipiteistä. Itsekin työskentelen kaupassa ja saan kuulla paljon naljailua juuri niiltä korkeastikoulutetuilta, jotka meinaavat kuolla stressiin omassa työssään ja saavat hoitaa työasioita iltaa myöten.

Vierailija kirjoitti:

Tulee fiilis, että tuo on luovuttanut urahaaveiden suhteen. 

Newsflash: kaikilla ihmisillä ei ole urahaaveita vaan haaveet liittyvät esimerkiksi vapaa-aikaan, harrastuksiin tai ihmissuhteisiin. Tämä on aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin olla uratykki ja mullan alla makaamme lopulta kaikki samassa rivissä.

Toiseksi kannattaisi miettiä sitä miksi jonkun oletettu luovuttaminen niin ärsyttää, projisoiko siinä omia pelkoja ja epävarmuuksia yms. 

Surkeaahan tuo on ellet ole noussut esihenkilöksi. Harva haluaa hävetä puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Hampurilainen on nykyään gurmee ruokaa. Tulisi monelle äitiä ikävä jos purilaispaikat laittais ovensa säppiin. Mutta koska on totuttu että nokan eteen tulee burgeri tai pitsalätty sormia napsauttamalla, niin eivät ihmiset osaa arvostaa sitä että joku sen ruuan on valmistanut.

Kyllä ne heset sun muut on kaukana gurmeesta. Ala-arvoista skeidaa.

Itse olen kahvilaketjussa töissä ja välillä ihmiset kummastelee, varsinkin tutut jotka tietää että olin koulussa ihan hyvä. Kirjoituksisissa paras tulokseni oli E ja huonoin M, puhun useampaa kieltä. Hain yliopistoon ja pääsinkin, mutta ei se ala tuntunut omalta. Jämähdin opintojen aikaiseen osa-aikatyöhöni. Nyt olen 30v ja on jo asuntolainaa ja muuta mikä hankaloittaisi opintojen jatkamista. 

Vierailija kirjoitti:

Surkeaahan tuo on ellet ole noussut esihenkilöksi. Harva haluaa hävetä puolisoaan.

Höpöhöpö!

Itseä kysyttiin varapomoksi työpaikalla. Kiitin kauniisti että ei kiitos. Naisvaltaisella alalla ois ollu puun ja kuoren välissä kertomassa asioita "alaisille", samalla saamassa vitt**ilut ylhäältä ja alhaalta!

Ei kaikki halua olla esihenkilöitä vaikka ois potentiaaliakin olla.

Ja joo, satanen lisää likssaan heh he joopajoo!

Työ muiden joukossa. Arvostan.

Kenenkään työ ei naurata, paitsi ehkä koomikon. Sen sijaan tapatyöttömät itkettävät.

Vierailija kirjoitti:

Tarinan opetus: älä jämähdä siihen kesätyöhön. Aina pitää pyrkiä elämässä eteenpäin! 

Tämä vuosikymmeniä vanha pölyyntynyt näkemys olisi aika päivittää. Miksi ihmeessä pitää koko ajan saavuttaa, saavuttaa ja saavuttaa? Eikö riitä että tekee jotain työtä jolla elättää itsensä? Ketä tuollainen alati kiihtyvässä oravanpyörässä juokseminen palvelee? Niinpä. 

Olen mäkkärissä töissä ja aina tindermätsit katoaa kun kerron työpaikkani 😞 Naisille tuntuu olevan todella tärkeää akateeminen koulutus ja joku toimistovirka.

M37

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen hampparipaikan kassalla 8€/h palkalla noloissa vaatteissa säälittää. 

Voi tätä asenneilmapiiriä.

Naurunaiheita ovat ne jotka arvostelevat toisten normaalia rehellistä työtä. 

Mulle riittäisi työ jolla saan riittävän palkan elämiseen. Tavoitteet ja unelmat on työn ulkopuolella vapaa-ajalla, niitä haluaisin päästä toteuttamaan. 

Kurjaa elämää alle 10€/h palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen mäkkärissä töissä ja aina tindermätsit katoaa kun kerron työpaikkani 😞 Naisille tuntuu olevan todella tärkeää akateeminen koulutus ja joku toimistovirka.

M37

Valikoit vääränlaisia naisia. Usko tai älä on olemassa naisia joille asialla ei ole mitään merkitystä.

Mulle naljaillaan kun olen lähihoitaja. Mä tykkään omasta työstäni. Maanantaista perjantaihin 7-15, vapaa-aikana ei tarvitse työtä ajatella. Palkka 16 euroa tunnilta. En tiiä mitä sitten pitäisi tehdä että olisi kelvollinen ihminen :D 

Vierailija kirjoitti:

Olen mäkkärissä töissä ja aina tindermätsit katoaa kun kerron työpaikkani 😞 Naisille tuntuu olevan todella tärkeää akateeminen koulutus ja joku toimistovirka.

M37

Joo, eikö ole naurettavaa!

Ajatteles, jos sä vaikka satsaat henkiseen hyväänoloon etkä materian keräämiseen, nautit luonnosta ja ulkoilusta, fillaroinnista, hiihtämisestä...että tavaran kerääminen ei ole mun juttu...Aloita luettelo siitä päästä, lopussa sanot että MUN arvot ovat hitaassa elämässä hyvässä olossa ym. sitten laitat että senvuoksi mäkki sopii mulle duunipaikaksi! Kokeileppa!

Vierailija kirjoitti:

Se on kadehdittavaa, että joku uskaltaa jäädä sellaiseen työhön, jossa ei juurikaan tarvitse stressata, eikä välitä muiden mielipiteistä. Itsekin työskentelen kaupassa ja saan kuulla paljon naljailua juuri niiltä korkeastikoulutetuilta, jotka meinaavat kuolla stressiin omassa työssään ja saavat hoitaa työasioita iltaa myöten.

Tämä!! Itselläni on ihan liikaa tuttuja, jotka itkevät ja narisevat 24/7 työkuormaa ja osalla on ollut jo pidempi saikku burn outin takia. Tämä kaikki vain siksi, että yhteiskunta alleviivaa sitä että pitää olla kuormittavassa työssä, josta pakostakin jää jossain vaiheessa sairauslomalle.

Kyllä ne rohkeimmat tyypit tekevät työelämässä omannäköisiään valintoja, vaikka sitten niin että töissä ollaan "vain töissä" ja muutakin elämää on.

Siellä hampparipaikassa teinien kanssa töissä ja seläntakana nauretaan. "Pakko jaksaa opiskella ettei jäädä tänne loppuiäksi kuten tuo gubbe". 

Vierailija kirjoitti:

Mulle naljaillaan kun olen lähihoitaja. Mä tykkään omasta työstäni. Maanantaista perjantaihin 7-15, vapaa-aikana ei tarvitse työtä ajatella. Palkka 16 euroa tunnilta. En tiiä mitä sitten pitäisi tehdä että olisi kelvollinen ihminen :D 

Ihmisillä on aika vääristynyt kuva myös lähihoitajan työstä tai ylipäätään hoitotyöstä ja naljailu nyt yleensä kertoo naljailijan omista kipupisteistä ja epävarmuuksista. Pisteet sulle, olet selkeästi tehnyt fiksun valinnan ammatin suhteen.

Nyt naiset käsi sydämmelle: seurustelisitko yli 30 vuotiaana miehen kanssa joka hampparipaikassa töissä?