Miksi se on naurunaihe jos on työskennellyt koko ikänsä hampurilaisbaarissa?
Olen pian 40 vuotias ja jäin ensimmäiseen kesätyöhöni. Palkka riittää tarpeisiini hyvin, kotini on siisti ja kaunis, olen normaalin näköinen mutta silti aina kumppania etsiessä kaikki lopahtaa siihen kun kerron että olen hampurilaisbaarissa töissä.
Kommentit (134)
Kun itse itsensä ja perheensä elättää,se riittää.
Nokankoputtajia löytyy aina ja varsinkin näin anonyymisti ovat paskahousut asialla.
Älä heistä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt naiset käsi sydämmelle: seurustelisitko yli 30 vuotiaana miehen kanssa joka hampparipaikassa töissä?
No moni tuttu nainen seurustelee elämäntapatyöttömän elämänkoululaisen kanssa. Eli sanoisin, että kyllä hampparinpyörittelijätkin kelpaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt naiset käsi sydämmelle: seurustelisitko yli 30 vuotiaana miehen kanssa joka hampparipaikassa töissä?
No mitä väliä sillä on, työ kuin työ!
En voisi kyllä seurustella miehen kanssa joka kirjoittaa "sydämmelle"!
Mikäli olet onnellinen työssäsi, ei muiden mielipiteillä ole mitään merkitystä.
Harva kuitenkaan on nelikymppisenä ensimmäisessä työpaikassaan puhtaasti omasta tahdosta, vaan kyse on siitä ettei uskalleta tai tiedetä muusta. On ikäänkuin luovutettu ja tyydytään omaan tilanteeseen. Se on mielestäni todella surullista.
Käsi ylös joka nauttii työstään hampurilaisbaarissa 10€ tuntipalkalla, eikä haluaisi tehdä mitään muuta elämällään?
Ok, 40v saattaa saada muutaman euron enemmän kokemuslisien kanssa, mutta ei mitään millä olisi merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi treffikumppaniksi. Itse olen korkeasti kouluttautunut ja hyvässä toimistotyössä. Haluaisin jonkun, joka on edes kohtuudella lähempänä sekä sivistykseltään että älykkyydeltään ehkä myös taloudellisesti lähempänä, jotta voi osallistua yhteisiin juttuihin (konsertit, näytelmät, reissut).
Eikä tarvitse tulla vastaamaan, että voi se hesen työntekijäkin olla yhtä sivistynyt ja älykäs. No, jos olisi, niin ei olisi hesellä loppuelämäänsä.
Ymmärrän ajatuksesi, mutta viestistäsi ei välity sivistys tai älykkyys edes vähemmissä määrin. :)
Kannattaa etsiä sitä kumppania muista hampurilaisbaareista. Itse en kyllä lähtisi kimppaan, jos on esim. tulotasoissa iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Tarinan opetus: älä jämähdä siihen kesätyöhön. Aina pitää pyrkiä elämässä eteenpäin!
Itselle kävi noin, nyt olen viidettä vuotta vakkari. Palkka Suomen mediaanitasoa, velaton asunto, ei lainoja tai velkaa ylipäätään, säästöjä reippaasti. Ihan hyvin mulla menee tässä mun kesäduunipaikassa.
Olen itse ollut nuorena töissä, ja kyllä minua ihmetyttää, miksi joku haluaisi olla tuollaisessa työssä koko loppuelämänsä ajan. Työ on kiireistä, työajat epäsäännölliset, työsuhde-edut puuttuvat, hiukset haisevat rasvalle, palkka on huono, asiakkaat usein hankalia, palovamman riski, työ on yksitoikkoista... En naura vanhemmille työntekijöille, mutta toisaalta en kyllä ymmärrä miksi tuo olisi vapaaehtoinen valinta kun maailmassa on vaikka kuinka paljon kiinnostavampia töitä. Ihan vaikka joku viihtyisä kahvila olisi mukavampi kuin hampurilaisravintola.
Ehkä voisi kysyä niin päin, että mikä tekee juuri siitä hampurilaisravintolasta unelmatyöpaikan? Mitkä asiat saavat ihmisen ehdoin tahdoin pysymään työpaikassa, jossa ovat tunnetusti huonot työolosuhteet ja vaatimaton palkkataso?
Vaikka palkka riittää sinun tarpeisiisi, suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin isommat tarpeet kuin sinulla. Jotta suhde onnistuisi on tärkeää, että kumppaneilla on suurin piirtein samanlainen käsitys siitä minkälaista elintasoa haluavat elämältään.
Hampparihessun palkalla ei perhettä elätetä eikä varaa ulkomaanmatkoihin.
Tulee vielä aika kun työpaikka kuin työpaikka on arvokas, eikä tuilla makaaminen enää onnistu.
Minusta siinä ei ole mitään naurettavaa, että käy töissä. Oli sitten mitä tahansa työtä.
Yli 30 vuotiaan pitäis olla jo päällykäinen siellä hamppariravintolassa ja pyörittää sitä touhua 👍
Vierailija kirjoitti:
Hampparihessun palkalla ei perhettä elätetä eikä varaa ulkomaanmatkoihin.
Jep, 10€ tuntiliksalla ei asuntolainaa saa, ei varaa autoon eikä paljon muuhunkaan.
Onhan sitä paljon työttömiäkin, jotka elää toisten avustuksella. Työssäkäyvä elättää itsensä.
no enemmän oikeasti arvostan ihmistä, joka on jäänyt siihen kesätyöhön ja se on hänelle riittävä. Ei kaikille työ tarjoa jotakin itsensä toteuttamista vain yksinkertaisesti toimeentuloa. Sitten on nämä "en ainakaan pskaduuneihin mene ja makaan mieluummin himassa tyypit"..niitä kohtaan se arvostus on 0 alapuolella.