Miksi se on naurunaihe jos on työskennellyt koko ikänsä hampurilaisbaarissa?

Ne nelikymppiset, jotka eivät ole koskaan kumppaniakaan saaneet, ne pahimmat hörhöt ovat edelleen siellä mäkkärissä, tässä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.

Se kumppaniin löytämättömyys ei liity työpaikkaasi, ihan vain tiedoksi, vaan ihan siihen että olet omituinen ja luultavasti myös omituisen/hassun näköinen.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi treffikumppaniksi. Itse olen korkeasti kouluttautunut ja hyvässä toimistotyössä. Haluaisin jonkun, joka on edes kohtuudella lähempänä sekä sivistykseltään että älykkyydeltään ehkä myös taloudellisesti lähempänä, jotta voi osallistua yhteisiin juttuihin (konsertit, näytelmät, reissut). 

Eikä tarvitse tulla vastaamaan, että voi se hesen työntekijäkin olla yhtä sivistynyt ja älykäs. No, jos olisi, niin ei olisi hesellä loppuelämäänsä.

Voin sanoa 99,9% varmuudella että olet nainen.

Naurajat tulee paljastaneeksi omat epävarmuutensa. On kauhea pelko siitä ettei ole riittävän hyvä ja joku tuomitsee luuseriksi. Ei tulla toimeen ilman egoa pönkittävää työpaikkaa. Se on monelle ainoa vaikuttava tekijä koulutus ja uravalinnoissa. Oikeasti he on siinä mielessä pieniä ihmisiä.

Se on kyllä jännä että samanlailla ei katsota alaspäin jos joku on töissä ravintollassa. Samaten kuin jos joku on töissä hienossa liikkeessä, verraten vaikka Prismassa yms. Vaikka sama työ kyseessä periaatteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä että samanlailla ei katsota alaspäin jos joku on töissä ravintollassa. Samaten kuin jos joku on töissä hienossa liikkeessä, verraten vaikka Prismassa yms. Vaikka sama työ kyseessä periaatteessa. 

Koska on tämä meemi mikä tulee amerikasta "flipping burgers for the rest of ur life". Sanoisin että suurin osa alle 3000€/kk töistä kuuluvat ns samaan kastiin mäkkärin työntekijän kanssa. Joitain poikkeuksia kuten sairaanhoitaja ja kirjastotäti on.

Ei se ole naurun asia. SE on naurun asia, että henkilö, jonka työkokemus koostuu yhdestä kesästä hampurilaiskääntäjänä ja vuosien työttömyydestä, pääsee valtionvarainministeriksi ja syyttää toisia työttömiä työttömyydestään ja liian leväperäisestä elämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton hampurilaisbaari? Saako siellä alkoholiakin? :D

En minä sinänsä elämässäni jaksa miettiä muiden työpaikkoja eikä kiinnosta erityisemmin, mutta pakko myöntää, että jos näen selkeästi keski-ikäisen jossain Mäkissä tai Hesessä kassalla, tulee vähän sellainen säälin tunne. Miksikö? Koska itse ku0lisin pystyyn siinä työssä. Ei minkäänlaista haastetta, täysin kykyjeni hukkaan heittämistä. En yksinkertaisesti kestäisi vakkarityössä, jossa taidoillani ei ole mitään merkitystä, kun ei niitä kukaan mihinkään tarvitse. Vihaisin elämääni, jos se koostuisi hamppareiden tekemisestä, rätti kädessä heilumisesta ja asiakkaiden rahastamisesta.

En vain viihdy tuollaisissa töissä enkä tahdo tuhlata elämääni töihin, joissa ei ole mitään haastetta. Siksi minun on vaikeaa ymmärtää sellaisia, jotka menevät työasioissa sieltä mistä aita on matalin. 

Olen aika samoilla linjoilla tämän kommentin kanssa. Mielestäni tuo työ on aivan äärettömän yksitoikkoista, mutta samanaikaisesti todella hektistä ja stressaavaa. Kiireinen ja monotoninen työ muodostavat todella huonon yhdistelmän, ja kun vielä otetaan huomioon alan palkkaus ja työolosuhteet, on minulle vaikea nähdä mitään hyviä puolia tuossa työssä. Toki pääasia on, että itse viihdyt tuossa työssä, mutta minusta ei ole mikään ihme, että monet pitävät tuota työtä lähinnä sellaisena väliaikaisena työpaikkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tässä suurin syy minunkin työttömyyteeni. En kehtaa mennä johonkin kassalle, mäkkäriin tai siivoojaksi. Hävettäisi niin paljon. Mielummin olen työtön. Enkä ole edes korkeasti koulutettu, mutta pitää ihmisellä kuiten joku taso olla.

 

Kehtaat ennemmin olla työtön, vaikka vaihtoehtoja ja työkuntoa olisi? Se vasta tason alitus onkin, oikein säälittävyyden huippu. 

Jos työstä tulee halveksuntaa niin se ei varsinaisesti kannusta töihin oli se halveksunta sitten vaikka kokonaan työttömänä ollessa "enemmän". Sitäpaitsi jos on kotona työttömänä sitä halveksuntaa ei tarvitse nähdä ja kokea. Voi hengailla muiden työttömien kanssa eikä kukaan halveksu tai arvostele. Ja jollain vauva.fi kusimuttereiden mielipiteillä nyt ei mitään merkitystä ole.

Vierailija kirjoitti:

"Se on kyllä jännä että samanlailla ei katsota alaspäin jos joku on töissä ravintollassa. Samaten kuin jos joku on töissä hienossa liikkeessä, verraten vaikka Prismassa yms. Vaikka sama työ kyseessä periaatteessa. "

Toinen myy vessapaperia, toinen myy luxuslaukkuja. Molemmat myyntityössä ja asiakaspalvelussa.

Henkilöstä, joka ei nauti työstään eikä myöskään tavoittele parempaa, voi päätellä, että henkilö haluaa pysytellä  mukavuusalueellaan, koska se on turvallista ja tuttua. Hän voi pelätä muutosta ja epävarmuutta, joka liittyy uuden työn etsimiseen tai uran vaihtamiseen. Tämä voi olla myös merkki laiskuudesta ja henkilö voi vältellä vaivaa ja epämukavuutta, joka liittyy uuden työn etsimiseen tai paremman uran tavoitteluun.

Ei ole naurunaihe olla hampurilaisbaarissa töissä. Nostan avaajalle hattua!

Naurun aihe on syödä hampurilaisbaarissa. Viimeksi meni 40 minuuttia että saimme ateriat. En anna mahdollisuutta, että tämä tapahtuisi uudelleen. 

up

Ei tarvi kuin vilkaista tuohon naapuriin niin voin todeta että ihan kohtuullisen hieno talo on hankittu hampurilaisten paistamisella. 

Vaihdoin mun asiatuntijatyön kauppatyöhön, kun velat oli maksettu. Nyt voi ottaa rennosti...