Mikä avuksi kun en uskalla erota, yksin eläminen pelottaa liikaa
Olen suhteessa vain siksi, etten uskalla lähteä. En uskalla, koska yksin eläminen pelottaa liikaa. Tuntuu etten pärjää. Tiedän että pärjään, mutta se Tunne on niin vahva että se estää lähtemästä. Olen kärvistellyt tässä jo useamman vuoden ihan vaan siksi.
Tämähän on juuri niin typerää miltä se kuulostaakin, mutta olen neuvoton. Mistä sitä rohkeutta saa? Mitä mun kannattaisi nyt alkaa tekemään että joskus uskallan lähteä?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Puret vaan hammasta, ja olette vaan väkisin yhdessä, niin kuin ihmiset monesti ovat
Ja siitä syntyy se perussuomalainen viha ja katkeruus rohkeampia kohtaan, jotka elävät miten tahtovat.
Läheisriippuvuus on surkea syy kitua parisuhteessa. Asiat oppii ja niistä selviytyy kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Häh? Eihän yksin asumisessa ole mitään vaikeaa, päinvastoin!
Voit sisustaa asunnon mieleiseksesi, voit tehdä asunnossa mitä vain, miten vain ja milloin vain - eikä kukaan valita tai urputa eikä hengitä niskaan. On oma ihana rauha jopa öisin. Ei tarvitse korjata toisen sotkuja, ei tarvitse riidellä kotitöistä eikä mistään. Riitoja ei pahemmin itsensä kanssa ole.
Voit mennä ja tulla ja rakentaa elämän mieleiseksesi, katsoa telkkarista just sitä mitä huvittaa, ei tartte tehdä kompromisseja mihinkään suuntaan, teet aina just mitä huvittaa. Lähdet vaikka sitten ulkomaan reissulle tai shoppailemaan ostoskeskukseen.
Olen itse elänyt siis 15 vuoden avioliitossa ja nyt olen yksin. Ja yksin aion jatkaakin.
Tämä
En voi uskoa tätä. Nytpä sen tein!!! 😯 Tää oli tässä!! Huomenna teen vuokrasopparin ja sit se on menoa, voi taivas mikä tunne!
KIITOS palstalaiset, te ootte juuri muuttaneet mun loppuelämän suunnan, oon ikuisesti kiitollinen!!
Ap
Hyvä ap!
Tuu sit kertoo, miten menee!
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on klassinen sika, että syitä lähteä on kyllä vaikka millä mitalla.
Ap
Kyllä nyt tyrskähti iltateet näppikselle :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap!
Tuu sit kertoo, miten menee!
Kiitos! Tuun! 😍
Mies täällä kävelee itkusilmin ympäri kämppää eksyneen näköisenä. Ei oo puhunut mitään koko aikana, enkä kyllä aio siltä mitään edes yrittää lypsää. Ei tunnu oikein miltään! Tää on ihan uskomatonta. Jos joku ois aamulla sanonut että iltaan mennessä tänään se laastari on revitty irti, niin en tasan ois uskonut! 😳
Täällä heräillään hämmennyksen vallassa uuteen päivään. Yhä vaikea uskoa että nyt on elämä muuttumassa vihdoinkin parempaan suuntaan! Mies on yhä puhumaton, eikä se vieläkään tunnu oikein miltään.
Hienoa ap! Sä teit sen!
Onnea uuteen, omaan elämään :)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap! Sä teit sen!
Onnea uuteen, omaan elämään :)
Kiitos paljon! 🤗
Muutos aina pelottaa. Itse muutin yksin toiseen kaupunkiin. Vaikeaa oli vaikka oma päätös. Sanoin itselleni : nyt teet vihdoin tämän mitä pitkään suunnittelit. Kylmän rauhallisesti, tunteilematta suorita kaikki tarvittava. Niin tein ja muutto onnellisesti suoritettu.
Oli nuorempana sama juttu. Oli vain pakko erota huonosta seurasta, eikä jäädä edes pitkäksi aikaa siihen. Elämä vaan jotenkin sitten menee eteenpäin ja siihen tottuu. Jos ei lähde muiden manipuloitavaksi tai painostuksen alle, kenenkään tai mene manipuloiviin paikkoihin - parempi. Tee omat valinnat. Ehkä on joku sukulainen vielä elossa, vaikka nekin usein manipuloivia.
Nyt on nimi paperissa ja muutto uutena vuotena! 😮😍 Pakko myöntää että hirvittää...! Toimintavaihde päälle💥
Ap
Mä oon varmaan joku tunnevammainen, mut yksin olo on aivan ihanaa. Saa tehdä ihan mitä haluaa! Tämä on se syy, jos multa kysytään, miksei lapsia synny: naiset pärjää niin hyvin yksin.
Miehen pitää olla just se oikea, jotta mä jättäisin tän elämän!
N42, ei lapsia
Vierailija kirjoitti:
Mä oon varmaan joku tunnevammainen, mut yksin olo on aivan ihanaa. Saa tehdä ihan mitä haluaa! Tämä on se syy, jos multa kysytään, miksei lapsia synny: naiset pärjää niin hyvin yksin.
Miehen pitää olla just se oikea, jotta mä jättäisin tän elämän!
N42, ei lapsia
Et sä mun mielestä ole yhtään yhtään tunnevammainen. Onnekas paremminkin, tiedät mitä haluat ja elät sen mukaan 😊
Ap
On oikeastaan ihan ymmärrettävää että olo on epävarma tuossa tilanteessa. Erotessa ei kannata noin vain lähteä pois, koska "pois" ei ole mikään suunta.
On järkevää määrittää uudet tavoitteet ensin ja sen jälkeen tehdä suunnitelma. Kun tämä on tehty, olo alkaa varmasti tuntua varmemmalta.
Ero on aina kamalaa, pahin vaihe kestää puolisen vuotta, sitten ihan oikeasti helpottaa ja huomaa miten paljon vapaampaa on asua yksin. En valehtele etteikö se alku olisi vaikeaa, se on aivan hirveää kun tunteet menee laidasta laitaan ja arjestakin pitäisi selvitä. Mutta usko pois, se kannattaa.