Mikä avuksi kun en uskalla erota, yksin eläminen pelottaa liikaa
Olen suhteessa vain siksi, etten uskalla lähteä. En uskalla, koska yksin eläminen pelottaa liikaa. Tuntuu etten pärjää. Tiedän että pärjään, mutta se Tunne on niin vahva että se estää lähtemästä. Olen kärvistellyt tässä jo useamman vuoden ihan vaan siksi.
Tämähän on juuri niin typerää miltä se kuulostaakin, mutta olen neuvoton. Mistä sitä rohkeutta saa? Mitä mun kannattaisi nyt alkaa tekemään että joskus uskallan lähteä?
Kommentit (101)
En ymmärrrä miksi miestä, joka ei ilmeisesti kertaakaan elämässään ole onnistunut olemaan vielä hauska, tituleerataan koomikoksi.
Eipä näköjään naisetkaan jätä ennen kun uusi on valmiiksi katottuna hyväksikäytettäväksi
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Mies on useasti kännissä ilmoittanut että tämä oli tässä. Seuraavana päivänä perunut puheensa. Hetkeäkään en ajattele, että hänen kanssaan olisi tulevaisuutta, tää on ihan hirveetä paskaa. Mutta kuten tuolla joku mainitsi, heikkous. Olen yksinkertaisesti niin hemmetin heikko! 😖 Ja Vihaan sitä että olen! Pelkään että päässä naksahtaa lopullisesti enkä enää palaa tähän maailmaan ja tietoisuuteen! Ja silti, yhä vaan, en uskalla lähteä, koska olen niin heikko ja heikommaksi vaan muutun.
Niin kauan kuin hoet olevasi heikko, olet. Se sun pitää lopetta ensimmäiseksi. Ala puhua itsellesi lempeästi ja kannustavasti. Mieti mistä kaikista hankalista tilanteista olet jo selvinnyt. Jos selvisit nuorempana selviät nytkin. Olet aikuinen!
Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, joihin voi aluksi turvautua? Näet tukiverkkoasi mahdollisimman paljon, mieluiten päivittäin, ainakin ensimmäisen kuukauden ajan eron jälkeen. Jos mahdollista läheisimmät voisivat käydä vaikka luonasi yökylässä asti pari kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä näköjään naisetkaan jätä ennen kun uusi on valmiiksi katottuna hyväksikäytettäväksi
En huomannut tässä yhtään kommenttia joka tukisi väitettäsi. Jos sinulle on käynyt noin ja olet siitä katkera niin se ei tarkoita että kaikki tekevät niin
Kerro miehelle, että jättäisit hänet heti, kunhan vain saisit rohkeutta elää yksin. Ja pian et edes tarvitse sitä rohkeutta.
Jää vain siihen liittoosi, et ole selvästikään vielä kypsynyt eroon. Paijaile sitä puolisoasi ja hankkikaa yhteinen harrastus. Se joka on valmis eroamaan, ei enää pähkäile vaan pistää toimeksi. Pelon tilalla on silloin toivo paremmasta.
Vierailija kirjoitti:
Sellasta se on lokin elämä
Missä 1800-luvulla sä elät?
Lopeta lähtemisen ajaksi ajattelu. Vuokraa asunto. Hanki muuttoporukka. Pakkaa tavarat. Muuta. Pura tavarat. Toimi lähremisdn ajan niinkun kone niin meet pelon läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näköjään naisetkaan jätä ennen kun uusi on valmiiksi katottuna hyväksikäytettäväksi
En huomannut tässä yhtään kommenttia joka tukisi väitettäsi. Jos sinulle on käynyt noin ja olet siitä katkera niin se ei tarkoita että kaikki tekevät niin
Lue aloitus. Siinä nainen sanoo että pelkää yksin elämistä eikä sen takia jätä miestä joka johtaa väkisinkin siihen että nainen jättää vasta kun uusi on löydetty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näköjään naisetkaan jätä ennen kun uusi on valmiiksi katottuna hyväksikäytettäväksi
En huomannut tässä yhtään kommenttia joka tukisi väitettäsi. Jos sinulle on käynyt noin ja olet siitä katkera niin se ei tarkoita että kaikki tekevät niin
Lue aloitus. Siinä nainen sanoo että pelkää yksin elämistä eikä sen takia jätä miestä joka johtaa väkisinkin siihen että nainen jättää vasta kun uusi on löydetty
Tai voi odottaa, että mies löytää toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näköjään naisetkaan jätä ennen kun uusi on valmiiksi katottuna hyväksikäytettäväksi
En huomannut tässä yhtään kommenttia joka tukisi väitettäsi. Jos sinulle on käynyt noin ja olet siitä katkera niin se ei tarkoita että kaikki tekevät niin
Lue aloitus. Siinä nainen sanoo että pelkää yksin elämistä eikä sen takia jätä miestä joka johtaa väkisinkin siihen että nainen jättää vasta kun uusi on löydetty
Lue ihan itse. Tuo on spekulointia. Missään ap ei sanonut ettei uskalla lähteä ennenkuin on uusi "hyväksikäytettävä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä näköjään naisetkaan jätä ennen kun uusi on valmiiksi katottuna hyväksikäytettäväksi
En huomannut tässä yhtään kommenttia joka tukisi väitettäsi. Jos sinulle on käynyt noin ja olet siitä katkera niin se ei tarkoita että kaikki tekevät niin
Lue aloitus. Siinä nainen sanoo että pelkää yksin elämistä eikä sen takia jätä miestä joka johtaa väkisinkin siihen että nainen jättää vasta kun uusi on löydetty
Tai voi odottaa, että mies löytää toisen.
Eli joka tapauksessa käyttää miestä hyväkseen poistaakseen itseltä pelon aiheet (yksin eläminen) vaikka ei ole aikomustakaan saada suhdetta korjattua tai jatkettua
Mies on sika ja sinä olet jänis. Hassua että sikamiehestä ei ole rohkeutta luopua. Olet melkeinpä hyväksikäyttäjä, olet suhteessa vääristä syistä.
Voi, kiitos yhä tosi paljon kaikista kommenteista! Mä lupaan muistaa teitä lämmöllä kun tämän oven viimeistä kertaa painan kiinni! 🥲 Kiitos!
Huh, hektinen päivä töissä ja autuaasti tuntikausia meni ettei koko asia ole käynyt mielen vieressäkään. Äsken tuli viestiä siitä asunnosta, että saisin sen!
Juu ei todella ole mielessä yksikään mies tähän hätään. Siis että pitäisi uusi olla kiikarissa valmiina, ei, todellakaan.
Huhhuh nyt sydän hakkaa..!
Minä myöskin haudoin eroa pari vuotta ja nyt laitoin toimeksi. Kuviossa on myös lapsia. Meillä ei ole riitoja tai mitään henkistä tai muutakaan väkivaltaa tms vain yhteinen näkemys tulevaisuudesta katosi ja se muodostui vuosien kuluessa itselleni kynnyskysymykseksi, ja samalla rakkaus hiipui kuin yhteiset unelmatkin.
Olen juuri nyt ostanut uuden asunnon ja olen niin helpottunut tämän monen vuoden epämääräisen ahdistuksen jälkeen. Asiat alkoivat edetä kun sain suuni auki asiasta.
Samalla elämä toi polulleni myös uuden tuttavuuden, jonka ajoitus tuntuu juuri nyt siltä että näin kaiken kuuluikin mennä.
Ja ei ole tällä paikkakunnalla yhtään ystävää tai sukulaista. Niitä kyllä on elämässä, mut ei fyysisesti lähellä. Yksi asuu sen verran lähellä että voisi tulla muuttoavuksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä myöskin haudoin eroa pari vuotta ja nyt laitoin toimeksi. Kuviossa on myös lapsia. Meillä ei ole riitoja tai mitään henkistä tai muutakaan väkivaltaa tms vain yhteinen näkemys tulevaisuudesta katosi ja se muodostui vuosien kuluessa itselleni kynnyskysymykseksi, ja samalla rakkaus hiipui kuin yhteiset unelmatkin.
Olen juuri nyt ostanut uuden asunnon ja olen niin helpottunut tämän monen vuoden epämääräisen ahdistuksen jälkeen. Asiat alkoivat edetä kun sain suuni auki asiasta.
Samalla elämä toi polulleni myös uuden tuttavuuden, jonka ajoitus tuntuu juuri nyt siltä että näin kaiken kuuluikin mennä.
Ihana kuulla! Onnea tulevaan sinulle ja lapsillesi, ja uudelle tuttavuudellekin 😊
Mä olen lähtemisestä puhunut todella usein jo ainakin kaks vuotta, eikä ole edennyt mikään asia. Tai, ehkä tämä oma alitajuinen prosessi kuitenkin on. Mikään ei ole keskustelujen myötä suhteessa parantunut. Ja keskusteltu on Todella paljon, hyvässä hengessä ja ilman riitelyä.
Ap
Nyt on tosi paljon parempi olla, voiko olla mahdollista että tältä palstalta teiltä kaikilta sain oikeesti näin ison rohkeuden puuskan! 😍
En nyt huomannut onko lapsia...? Mutta jos ei niin se on kaikesta kauheudesta ja vaikeudesta huolimatta "helppoa" kun ei tarvitse järjestellä niiden asioita. Itse tein päässäni eroa myös pari vuotta, en tiedä mitä pelkäsin, ehkä vain muutosta ylipäänsä ja meillä oli myös lapset. Mutta välittömästi sen jälkeen kun olin asiasta miehelle ilmoittanut, asiat alkoivat edetä omalla painollaan. Loppu hyvin kaikki hyvin. Voimia sinulle ap, uusi onnellisempi elämä on vain pienen matkan päässä.