Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tahdo kosia
18.12.2023 |
Onko jonkun parisuhde loppunut kun mies ei ole kosinut ja onko mies katunut sitä jälkeenpäin? Tai onko ylipäätään muuttunut huonommaksi. Voiko pitkän odotuksen jälkeen enää iloita kosinnasta tai naimisiinmenosta.
Olen tuonut ilmi suhteen alusta alkaen painostamatta, mitä kihlaus merkitsee minulle. Erityisesti se, että mies kosii (ei tarvitse olla unelmien kosinta), koska se merkitsee sitoutumista. Sitoutuminen minulle merkitsee sitä, että ei jää odottelemaan parempaa ja uskaltaa päättää olevansa yhdessä. Toki tähän tarvitaan se tahto ja halu olla yhdessä aina. Ensimmäisen vuoden aikana en puhunut aiheesta kuin kerran, mutta painokkaasti kerroin mitä suhteelta ylipäätään haluan. En halua olla ihan hyvässä suhteessa vaan sellaisessa, jossa ollaan 100%.
Meille on tullut maksimissaan nyt 5 kertaa puheeksi asia. Keskustelut olleet vakavia ja mies vakuuttanut että on sotoutunut muutenkin. Mies tietää tasan kuinka paljon tämä vaikuttaa henkisesti minuun. Silti ei kosi.
Ihan kuin hän tahallaan testaisi suhdettamme, että onko se riittävä tai kestääkö se kosimattomuutta. Että jos ei kosi ja en kestä sitä, ei suhde olisikaan ollut kosimisen arvoinen. Vaikka tällä hän vaan itse etäännyttää meidät.
Joka kuukausi suhde kevenee puolestani henkisesti, vaikka en tätä todellakaan halua. Yritän päivittäin uskotella syitä hönen passiivisuudelleen. Jos Mies ei ole varma minusta (väittää että on), niin miten minun psyykkeeni pitäisi pystyä olemaan varma meistä ja itsestäni. Jos on varma niin miksei kosi.
Avioehto on puhuttu ja selkeä. Siitä ei ole kiinni.
En ole henkisesti niin vahva, etteikö tällainen vaikuttaisi. Mies tietää myös sen. On kaikin muin tavoin täydellinen, ihan kuin yrittäisi kompensoidakin tätä asiaa. Kunhan ei tarvitsisi kosia. On niin ristiriitaista.
Joku ehdottaa varmaan että jutelkaa. Asiasta on juteltu, mutta en halua jutella enempää koska sitten menee painostukseksi. Silloin kosiminen ei merkitse mitään enää, jos tulee minun painostuksesta. Itsehän voisin kysyä samantien, mutta pointti ei ole vain mennä naimisiin vaan tuntea se tunne että hän haluaa minut täydestä sydämestä ja uskaltaa ja TAHTOO täysin sitoutua minuun.
Ilman tätä tunnetta suhde ei vaan voi olla niin hyvä, vaikka muuten sitoutuminen onkin vahvaa meillä. En pysty antamaan itsestäni henkisesti enempää kun mies ei etene.
Kommentit (91)
Yli viiden vuosikymmenen elämänkokemuksella annan neuvon: vetäydy tästä suhteesta ja etsi mies joka haluaa kanssasi avioliiton ja perinteisen perhe-elämän. Roikut väärässä miehessä.
Nyt kovetat itsesi ja etsit ilman draamaa kaikessa hiljaisuudessa oman asunnon mieluiten jostain muualta kuin tämän miehen elinalueelta. Teet palveluksen teille molemmille löytää itsellenne sopivat puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ap on jo tehnyt lapsia tuon miehen kanssa ja yhdessä on oltu vasta 4 vuotta!!!
Mitä hittoa nyt taas.
Kirjoitit, että mies on vanhempi.
Onko mies kenties ns. kakkoskierroksella ja on ollut jo tahollaan aikoinaan naimisissa? Jos on, niin se selittäisi kyllä haluttomuuden naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Tulipa nopeasti vastauksia.
Ensinnäkin, lapset on tehty. Eli perhettä ei enää perusteta tämän enempää.
Toiseksi. Olisi hassua jos itse kosisin nyt. Mies vastaisi paineen vuoksi kyllä, koska tietää että asian olevan tärkeä ja näiden keskustelujen jälkeen tajuaisi, että jos itse päätän kosia niin tietäisi että kieltäytyminen olisi liikaa. Kun tietää että olen kosintaa odottanut hänen puoleltaan. Eli en halua kosia tässä vaiheessa, koska myöntyminen tapahtuisi varmasti miellyttämisen vuoksi. Toiseksi se olisi vain kihlaus. Sitten pitäisi "kerjätä" vielä hääpäivä ja suunnittelut. Muuten se ei merkitsisi mitään. En halua yksin sitoutua vaan tuntea että mies on tarpeeksi rakastunut ja sitoutunut. Mielestäni se joka osoittaa epävarmuutta, ottaa seuraavan askeleen jotta ei tee sitä paineen takia.
Harva meistä on tasapainoinen, minulla on omat tunnelukkoni. Mies tietää tämän. Miksi minun pitäisi olla täydellinen. Tämä on minun rakkaudenkieleni ja mies sen tietää.
Niinkuin pari täällä on vastannut, niin tuntuu siltä että mies vaan ei ole varma minusta, koska muutenhan kosinta pitäisi houkuttaa häntä eikä päinvastoin.
Mies on sen verran vanha, että en ymmärrä miksi pilaa suhteen, elämänsä suhteen. Meillä olisi kaikki mahdollisuudet, olemme muuten tasapainoisia.
Olen tarkka ulkonäöstä ym. Seksi loppunee miehen puolelta ennen minua (ikä). Väittää että ei ole tuntenut näin vahvasti ennen. Miksi haluaa pilata kaiken. Olemme olleet 4v yhdessä.
Eli et uskalla kosia, koska koet, että mies vastaisi myöntävästi vain pakon edessä, kun ei kehtaisi kieltäytyä? Mitä tapahtuisi, jos hänellä olisi pokkaa kieltäytyä kosinnastasi?
Miten ihmeessä olette jo tehneet lapsia, yhdessä vasta neljä vuotta! Puhuitko avioliittohaluistasi ennen raskautta?
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Tulipa nopeasti vastauksia.
Ensinnäkin, lapset on tehty. Eli perhettä ei enää perusteta tämän enempää.
Toiseksi. Olisi hassua jos itse kosisin nyt. Mies vastaisi paineen vuoksi kyllä, koska tietää että asian olevan tärkeä ja näiden keskustelujen jälkeen tajuaisi, että jos itse päätän kosia niin tietäisi että kieltäytyminen olisi liikaa. Kun tietää että olen kosintaa odottanut hänen puoleltaan. Eli en halua kosia tässä vaiheessa, koska myöntyminen tapahtuisi varmasti miellyttämisen vuoksi. Toiseksi se olisi vain kihlaus. Sitten pitäisi "kerjätä" vielä hääpäivä ja suunnittelut. Muuten se ei merkitsisi mitään. En halua yksin sitoutua vaan tuntea että mies on tarpeeksi rakastunut ja sitoutunut. Mielestäni se joka osoittaa epävarmuutta, ottaa seuraavan askeleen jotta ei tee sitä paineen takia.
Harva meistä on tasapainoinen, minulla on omat tunnelukkoni. Mies tietää tämän. Miksi minu
Teit virheen siinä vaiheessa kun teit lapset ja muutit asumaan tuon miehen luokse. Mies ajattelee, että hän on saanut jo kaiken haluamansa - avioliitto ei edistä hänen elämäänsä millään tavalla. Päinvastoin miehet usein ajattelevat, että naimisiin mentyään heidän täytyy ryhdistäytyä ja elää "aikuismaisesti", mikä monella miehellä jarruttaa prosessia.
Minä sanoin miehelleni suoraan, että en muuta yhteen ellei ole sormusta sormessa. Sanoin myös, että vaikka tässä vaiheessa vastaus naimisiinmenolle on "ehkä", on vastaus muutaman vuoden päästä "ei" jos mies siinä vaiheessa ei ole varma olenko minä hänelle se oikea. Selitin ihan rehellisesti että minun pitää miettiä kenen kanssa lapset tehdään ja jos se ei ole hänen, se on jonkun muun. Tähän mies vastasi, että "jos meillä menee vielä ensi kesänä hyvin voin suorittaa kosinnan". Olimme seurustelleet n. kaksi vuotta kun kosinta tapahtui. Aikataulu venyi puolella vuodella, mikä sai minut vähän kärsimättömäksi mutta en painostanut kun asiasta oli kuitenkin puhuttu tässä välissä :)
Aikaasi tuhlaat tuollaisen miehen kanssa. Jos mies rakastaisi sinua olisi hän kosinut jo ajat sitten. Yritäpä nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni ja korota standardejasi. Kuten tuolla toinenkin jo kommentoi, itsekin olisin mieluummin sinkku kuin odottaisin, että mies muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa, jolta saat oikean vastauksen on lastesi isältä.
Lohdutukseksi voin sanoa, että narsisti kosii heti. (n. 1/2v. tapaamisesta).
Miksi avioliitto merkitsee niin paljon juuri nyt? Viettäkää rento ja hauska joulu ja katsokaa lasten iloa.
Ei se kosinta ole autuaaksi tekevä asia. Edellisesssä suhteessani mies kosi ja osti sormukset kun aikani painostin(olin nuori ja tyhmä), mutta juoksi melkein seinästä läpi, kun mainitsin naimisiin menon tai lapset. Näin siis kävi parikymppisenä. Kolmekymppisenä tapasin nykyisen mieheni. Hänen kanssaan puhuttiin heti alusta asti yhteisestä tulevaisuudesta ja vuoden seurustelun jälkeen hän kosi omasta halustaan. Niinhän se on, ettei rakkautta, kuten ei pieruakaan saa pakottaa, muuten lopputulos on paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä mies ei ole kauhean ihastunut/rakastunut naiseen jos ei kosi..
20 vuotta yhdessä, joista 19 asuttu saman katon alla. Eikä olla naimisissa, eikä edes kihloissa. Oikeasti, sittenkö mies vasta rakastaa, jos kosii!!? Voi elämä....onneksi itse elän jo 2020-luvulla....
Jos se mies pitää takaporttia auki, niin eikö myös ap voisi alkaa pitää? Ala katsella muita miehiä ja käydä baareissa kavereidesi kanssa, mies vahtikoon lapsia kotona. Älä siis käyttäydy kuin olisit miehesi omaisuutta ja itsestäänselvyys.
N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millon naiset ymmärtävät semmoisen pikku asian että avioliitosta ei ole miehelle mitään muuta kuin haittaa jotka tulee vastuiden, velvotteiden ja maksujen muodossa. Ymmärrän kyllä naisten mielipiteen avioliitosta kun kaikki nuo miehelle tulevat vastuut, velvoitteet ja maksut on suoraan naiselle hyödyksi. Yleensä kun se sormus tulee sormeen niin seksi loppuu kokonaan ja nainen muuttuu aivan hirveäksi hyväksikäyttäjäksi miestä kohtaan.
viisas mies. kaikki avioliitot päättyvät eroon tai kuolemaan. useimmat eroon ja siinä on miehelle tosi huonot ehdot ihan riippumatta siitä onko avioehtoa vai ei. avioehto vain pidentää riitelyä ja rahaa kuluu lakimiehiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yli viiden vuosikymmenen elämänkokemuksella annan neuvon: vetäydy tästä suhteesta ja etsi mies joka haluaa kanssasi avioliiton ja perinteisen perhe-elämän. Roikut väärässä miehessä.
Nyt kovetat itsesi ja etsit ilman draamaa kaikessa hiljaisuudessa oman asunnon mieluiten jostain muualta kuin tämän miehen elinalueelta. Teet palveluksen teille molemmille löytää itsellenne sopivat puolisot.
Moderni nainen etsii suhdetta perinteisillä sukupuolirooleilla mutta naisetän ei tarvitse ylläpitää perinteisiä rooleja samalla tavalla kun mies pakotetaan siihen
Jännä kuinka naiset vaativat miestä sitoutumaan naiseen mutta nainen itse etsii koko ajan parempaa eikä todellakaan suostu sitoutumaan mieheen eikä todellakaan tee mitään miehen hyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa lapset ei ole yhteisiä. Ja minulla on kuitenkin myös olo, että miehellä on joku muu looginen selitys, kuin se ettei tunne minun olevan se oikea. Tiedän että kuulostaa naurettavalta. Pelkään, että hön tajuaa asian liian myöhään.
Siksi olenkin nyt miettinyt, että asetan aikarajan jolloin en mieti asiaa (helpommin sanottu) ja elän ns. hetkessä. Esim päätän jatkaa suhdetta vuoden, ajatellen että sen on tarkoituskin päättyä jos kosintaa ei ole tullut. Ehkä pystyn olemaan näin onnellisempi. Lopetan pitkän aikavälin ajattelun ja sitoutumisen itsekin. Ajattelen että nautin suhteestamme vielä kun voin, mutta en anna tämän enempää elämästäni jos toinen ei lupaa loppuelämäänsä myöskään. Elän kepeästi siis suhteessamme. En murehdi isoja asioita tai tee yhteisiä kalliita hankintoja.
Helpommin sanottu kuin tehty. Pelkään että katkeroituminen näkyy kauas ja olen ns vihainen miehelle kun hän antaa hyvän suhteen mennä pilalle. Samaa hän varmaan sitten ajattelee minusta, että kosinnan puutteen vuoksi annoin suhteen mennä pilalle. Tämä on vain noidankehä. Ero on siinä että minä tunnen tuskaa nyt, mies ei. Molemmat tuntee eron hetkellä ja mies varmaan tajuaa vasta sitten. Mutta ei näköjään voi mitään muutakaan.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette? Kerrot puhuneesi kihlauksesta ensimmäisen kerran ensimmäisen vuoden aikana. Se on mielstäni aivan liian aikaisin. Minua ahdistaisi. Päättäisin suhteen. Kumppani olisi mielestäni epärealistinen ja romantiikan sokaisema. Halutaa kihloihin, vaikka vuoden seurustelun jälkeen toista ihmsitä ei edes tunne. On epärealistista vaatia 100% suhdetta, sillä onnellisissakin suhteissa on aallonpojia. Riitojakin. Välillä etäännytään ja taas lähennytään. Se on elämää. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Eikä sellaista voi kumppanilta tai edes suhteelta vaatia. En ihmettele, että mies väistelee. Liian paljon, liian nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Teit virheen siinä vaiheessa kun teit lapset ja muutit asumaan tuon miehen luokse. Mies ajattelee, että hän on saanut jo kaiken haluamansa - avioliitto ei edistä hänen elämäänsä millään tavalla. Päinvastoin miehet usein ajattelevat, että naimisiin mentyään heidän täytyy ryhdistäytyä ja elää "aikuismaisesti", mikä monella miehellä jarruttaa prosessia.
Emmekä ajattele, vaan nimenomaan aikuismaisesti analysoimme taloudellisen ja laillisen sitoumuksen hyvät ja huonot puolet.
Jos hyviä puolia on selvästi vähemmän niin miksi ko. sopimus kannattaisi tehdä?
Kaikki kaverit kihlautuivat kumppaninsa kanssa mutta minun piti kaksi vuotta puhua miehelle, että sitoutumisen osoitus olisi minullekin tärkeä. Tästä kesti kymmenen vuotta avioliiton satamaan purjehtimiseen, sekin minun painostukseni vuoksi. Kuusi vuotta naimisissa josta kaksi viimeistä pariterapiassa, minun aloitteestani. Otin eron tänä syksynä.
Pidän itseäni vähän idioottina. Älä sinä AP viitsi sellainen olla. Jos mies ei halua samoja asioita kuin sinä, etsi sopivampi. Jos ei ole halua sitoutua, ei välttämättä ole kykyä tasapainoiseen parisuhteeseenkaan.
Avioliitto on yksipuolinen ja surkea diili miehille nykyään jollaiseen ei missään nimessä pidä lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen lihoo ja alkaa pihtaamaan heti kun avioliitto on solmittu. Miehellä on vain hävittävää.
Onneksi miehet eivät liho. Ja kykenevät aina tyydyttämään naisen.
Eikun....
Sulla on pakkomielle ja kontrollin tarve.