Mies ei tahdo kosia
Onko jonkun parisuhde loppunut kun mies ei ole kosinut ja onko mies katunut sitä jälkeenpäin? Tai onko ylipäätään muuttunut huonommaksi. Voiko pitkän odotuksen jälkeen enää iloita kosinnasta tai naimisiinmenosta.
Olen tuonut ilmi suhteen alusta alkaen painostamatta, mitä kihlaus merkitsee minulle. Erityisesti se, että mies kosii (ei tarvitse olla unelmien kosinta), koska se merkitsee sitoutumista. Sitoutuminen minulle merkitsee sitä, että ei jää odottelemaan parempaa ja uskaltaa päättää olevansa yhdessä. Toki tähän tarvitaan se tahto ja halu olla yhdessä aina. Ensimmäisen vuoden aikana en puhunut aiheesta kuin kerran, mutta painokkaasti kerroin mitä suhteelta ylipäätään haluan. En halua olla ihan hyvässä suhteessa vaan sellaisessa, jossa ollaan 100%.
Meille on tullut maksimissaan nyt 5 kertaa puheeksi asia. Keskustelut olleet vakavia ja mies vakuuttanut että on sotoutunut muutenkin. Mies tietää tasan kuinka paljon tämä vaikuttaa henkisesti minuun. Silti ei kosi.
Ihan kuin hän tahallaan testaisi suhdettamme, että onko se riittävä tai kestääkö se kosimattomuutta. Että jos ei kosi ja en kestä sitä, ei suhde olisikaan ollut kosimisen arvoinen. Vaikka tällä hän vaan itse etäännyttää meidät.
Joka kuukausi suhde kevenee puolestani henkisesti, vaikka en tätä todellakaan halua. Yritän päivittäin uskotella syitä hönen passiivisuudelleen. Jos Mies ei ole varma minusta (väittää että on), niin miten minun psyykkeeni pitäisi pystyä olemaan varma meistä ja itsestäni. Jos on varma niin miksei kosi.
Avioehto on puhuttu ja selkeä. Siitä ei ole kiinni.
En ole henkisesti niin vahva, etteikö tällainen vaikuttaisi. Mies tietää myös sen. On kaikin muin tavoin täydellinen, ihan kuin yrittäisi kompensoidakin tätä asiaa. Kunhan ei tarvitsisi kosia. On niin ristiriitaista.
Joku ehdottaa varmaan että jutelkaa. Asiasta on juteltu, mutta en halua jutella enempää koska sitten menee painostukseksi. Silloin kosiminen ei merkitse mitään enää, jos tulee minun painostuksesta. Itsehän voisin kysyä samantien, mutta pointti ei ole vain mennä naimisiin vaan tuntea se tunne että hän haluaa minut täydestä sydämestä ja uskaltaa ja TAHTOO täysin sitoutua minuun.
Ilman tätä tunnetta suhde ei vaan voi olla niin hyvä, vaikka muuten sitoutuminen onkin vahvaa meillä. En pysty antamaan itsestäni henkisesti enempää kun mies ei etene.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Nainen lihoo ja alkaa pihtaamaan heti kun avioliitto on solmittu. Miehellä on vain hävittävää.
No ei sillä hirmu hienosti aina seisonut.
Vanhahko oli. Mut tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuin minun kirjoittamani. Kesti kymmenen vuotta, että mies kosi (miten olis tänä kesänä?). Oli minulle tärkeä asia, joten kyllä söi suhdetta mutta mitään syytä en saanut vitkuttelulle. Lapset oli tehty eikä ollut suhteeseen tyytymätön. Ei vaan voi ymmärtää.
Se selitys löytyy toiseksi viimeisestä virkkeestä. Menit tekemään lapsia miehen kanssa, joka ei tarkoituksella halunnut sitoutua sinuun, vaikka tiesi asian olevan sinulle tärkeä. Kymmenen vuoden kuluttua tajusi, ettei enää taida saada ketään muutakaan, joten antoi sitten periksi.
Ap: jos haluat kosinnan, älä ikinä ala lasten tekoon ennen kuin vihkiminen on hoidettu.
Paitsi jos haluat ne lapset etkä halua itse sitoutua mieheen, jonka kanssa ne saat.
Olisit kosinut itse, jos se on noin tärkeää. Nyt se juna taisi mennä, miehesi ei näytä haluavan naimisiin.
Valitettavasti tuollaisessa on usein taustalla se, että mies kokee, että voisi rakastaa jotain toista enemmän. Sinä olet varmasti ok ja rakaskin, mutta et hänen elämänsä SE.
Voit joko jatkaa matkaa tai tyytyä tilanteeseen ja jäkättää miehen kanssasi naimisiin. Suosittelen vaihtoehtoa yksi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kyllä ap erikoisen jäykät odotukset. Mun mielestä se, joka tahtoo avioliittoa, voi sitä ehdottaa. Jos toinen vastas ei, voi päättää suhteen.
Mutta outo tuollainen sukupuolittunut kosintapeli!
Ei sitä tosijäykkää aina ollut, kun olis halunnut.
Olkaa nyt vaan nuoria ja nauttikaa toisistanne. Kyllä ehditte sen perheen perustaa myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tuollaisessa on usein taustalla se, että mies kokee, että voisi rakastaa jotain toista enemmän. Sinä olet varmasti ok ja rakaskin, mutta et hänen elämänsä SE.
Voit joko jatkaa matkaa tai tyytyä tilanteeseen ja jäkättää miehen kanssasi naimisiin. Suosittelen vaihtoehtoa yksi.
Rakkaushömppä on naisten juttuja. Miehet vain tekevät tarpeensa reikään, eikä ole niin väliä kenessä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuin minun kirjoittamani. Kesti kymmenen vuotta, että mies kosi (miten olis tänä kesänä?). Oli minulle tärkeä asia, joten kyllä söi suhdetta mutta mitään syytä en saanut vitkuttelulle. Lapset oli tehty eikä ollut suhteeseen tyytymätön. Ei vaan voi ymmärtää.
Se selitys löytyy toiseksi viimeisestä virkkeestä. Menit tekemään lapsia miehen kanssa, joka ei tarkoituksella halunnut sitoutua sinuun, vaikka tiesi asian olevan sinulle tärkeä. Kymmenen vuoden kuluttua tajusi, ettei enää taida saada ketään muutakaan, joten antoi sitten periksi.
Ap: jos haluat kosinnan, älä ikinä ala lasten tekoon ennen kuin vihkiminen on hoidettu.
Paitsi jos haluat ne lapset etkä halua itse sitoutua mieheen, jonka kanssa ne saat.
Ai tämänkö takia ydinperheitä on enää harvoilla. Eikö lapset kannattaisi hankkia sellaisen ihmisen kanssa, joka on sitoutumisen arvoinen?
Klassinen kuvio, nainenhan ei voi kosia. En itsekään koskaan kosinut ketään onneksi. Erohan niissä suhteissa on tullut ja naisen puolelta kukahan se ei kykene sitoutumaan.
Moni mies pelkää sitä hää hössötystä. Kun naisella menee vuosi tyttö kavereiden kanssa häiden suunnitteluun ja mies ja parisuhde unohdetaan vuodeksi.
Kun häät on pidetty, naiselle iskee masennus, kun ei ole enää mitään odotettavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuin minun kirjoittamani. Kesti kymmenen vuotta, että mies kosi (miten olis tänä kesänä?). Oli minulle tärkeä asia, joten kyllä söi suhdetta mutta mitään syytä en saanut vitkuttelulle. Lapset oli tehty eikä ollut suhteeseen tyytymätön. Ei vaan voi ymmärtää.
Se selitys löytyy toiseksi viimeisestä virkkeestä. Menit tekemään lapsia miehen kanssa, joka ei tarkoituksella halunnut sitoutua sinuun, vaikka tiesi asian olevan sinulle tärkeä. Kymmenen vuoden kuluttua tajusi, ettei enää taida saada ketään muutakaan, joten antoi sitten periksi.
Ap: jos haluat kosinnan, älä ikinä ala lasten tekoon ennen kuin vihkiminen on hoidettu.
Paitsi jos haluat ne lapset etkä halua itse sitoutua mieheen, jonka kanssa ne saat.
Ai
Periasresyistä mä en koskaan oo se, joka vaatii avioliittoa. Miehet on osoittaneet, etteivät he ole sen arvoisia, kun suostuvat saamaan lapsia avoliittoon.
Olen ap. Tulipa nopeasti vastauksia.
Ensinnäkin, lapset on tehty. Eli perhettä ei enää perusteta tämän enempää.
Toiseksi. Olisi hassua jos itse kosisin nyt. Mies vastaisi paineen vuoksi kyllä, koska tietää että asian olevan tärkeä ja näiden keskustelujen jälkeen tajuaisi, että jos itse päätän kosia niin tietäisi että kieltäytyminen olisi liikaa. Kun tietää että olen kosintaa odottanut hänen puoleltaan. Eli en halua kosia tässä vaiheessa, koska myöntyminen tapahtuisi varmasti miellyttämisen vuoksi. Toiseksi se olisi vain kihlaus. Sitten pitäisi "kerjätä" vielä hääpäivä ja suunnittelut. Muuten se ei merkitsisi mitään. En halua yksin sitoutua vaan tuntea että mies on tarpeeksi rakastunut ja sitoutunut. Mielestäni se joka osoittaa epävarmuutta, ottaa seuraavan askeleen jotta ei tee sitä paineen takia.
Harva meistä on tasapainoinen, minulla on omat tunnelukkoni. Mies tietää tämän. Miksi minun pitäisi olla täydellinen. Tämä on minun rakkaudenkieleni ja mies sen tietää.
Niinkuin pari täällä on vastannut, niin tuntuu siltä että mies vaan ei ole varma minusta, koska muutenhan kosinta pitäisi houkuttaa häntä eikä päinvastoin.
Mies on sen verran vanha, että en ymmärrä miksi pilaa suhteen, elämänsä suhteen. Meillä olisi kaikki mahdollisuudet, olemme muuten tasapainoisia.
Olen tarkka ulkonäöstä ym. Seksi loppunee miehen puolelta ennen minua (ikä). Väittää että ei ole tuntenut näin vahvasti ennen. Miksi haluaa pilata kaiken. Olemme olleet 4v yhdessä.
Mun mies kosi mua 7 vuoden jälkeen... Mut oltiin puolet tuon ajasta pelkkiä ystäviä ja etäsuhteessa. Kyllä mä silti aina tiesin, että hän on hulluna muhun ja minä häneen. Nyt ollaan kihloissa :-)
Mies ei rakasta sinua!
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää (kun näitä aloituksia on harva se päivä) että rakastuneena haluaa naimisiin. Mitkään lapset tai yhteiset lainat eivät kerro miehen sitoutumisesta parisuhteeseen mitään. Avioliitto on sitoutuminen nimenomaan siihen parisuhteeseen.
Kaksi vaihtoehtoa. Ei halua kosia, koska saa sulta kaiken haluamansa ilman kosintaakin. Nyt on vain takaovi mukavasti auki, jos joskus kyllästyy tai haluaa etsiä sen naisen jonka kanssa haluaa mennä naimisiin, on helpompi lähteä, kuin mitä jos naimisissa olisi. Toinen vaihtoehto on, että ei ylipäätään halua ikinä naimisiin. Toivoo salaa, että jossain vaiheessa kyllästyt kyselemään ja olet tyytyväinen tilanteeseen.
Miten ikinä onkaan, on aika lähteä jos naimisiinmeno on sinulle tärkeää. Siinä ei ole mitään väärää. Miehet valehtelevat todella paljon, joten en luottaisi puheeseen, vain tekoihin. Tälläkin palstalla on naiset vuosia kertoneet miehelle että haluavat lapsia, ja mies viivyttänyt asiaa mahdollisimman pitkälle. Viimein kun naisen viimeiset hetket hankkia lapsi on tullut ja nainen on alkanut tosissaan painostaa, on selvinnyt että mies ei ole koskaan halunnutkaan lapsia ja on huijannut naista vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tuollaisessa on usein taustalla se, että mies kokee, että voisi rakastaa jotain toista enemmän. Sinä olet varmasti ok ja rakaskin, mutta et hänen elämänsä SE.
Voit joko jatkaa matkaa tai tyytyä tilanteeseen ja jäkättää miehen kanssasi naimisiin. Suosittelen vaihtoehtoa yksi.
TÄMÄ!
Minkä ikäinen olet Ap? Jos ehdit vielä saada uuden suhteen, lähde. Tuo ei ole se, mitä tarvitset. Katkeroidut jos jäät.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Mies ei rakasta sinua!
Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää (kun näitä aloituksia on harva se päivä) että rakastuneena haluaa naimisiin. Mitkään lapset tai yhteiset lainat eivät kerro miehen sitoutumisesta parisuhteeseen mitään. Avioliitto on sitoutuminen nimenomaan siihen parisuhteeseen.
Aamen. Monet miehethän sanovat ja kokevat, että lapset eivät ole mikään sitoomus toiseen millään muotoa, mutta hui kauhistus, avioliitto on se kaikkein suurin sinetti. Se AITO TOSI sitoomus.
Sen takia mieluummin ihan mukisematta ja yskimättä pykäävät lapsia vaikka 5 kappaletta (koska ne ovat äidin, ei kun siis sen naisen, sitoomus kuitenkin, iskähän on vaan semmonen sivuhahmo ja lähinnä titteli). Naimisiin eivät silti suostu, koska se on sitten lopullista.
En ole ikinä tajunnut tätä ajatuksen juoksua, että lapsi toisen ihmisen kanssa ei ole siitomus millään tavalla, mutta avioliitto on. Lapsistaan ei pääse koskaan eroon, eikä lapsen toisesta vanhemmasta, mutta lapsettomana pääsee ex-avioliittokumppanistaan eroon niin, ettei tarvitse olla enää ikinä tekemisissä, jos ei halua.
AP:n mies lienee näitä tyyppejä.
Kun mies ei TAHDO, usko jo ääliö!
No eihän siitä olekaan tässä kysymys, että sormus maagisesti takaisi suhteen onnistumisen.
Tässä on kysymys siitä, että kun ap:n mies näyttäisi olevan ilman mitään järjellistä syytä vastahakoinen naimisiinmenoon, niin se kielii vain yhdestä asiasta: mies pitää vaihtoehtonsa avoinna, hän ei selkeästikään ole valmis tuon tason sitoutumiseen ja sehän ap:ta riivaa. On se naimisiinmeno kuitenkin niin iso juttu, ettei sitä heppoisesti tehdä ja mies ei sitä halua tehdä. Kyllähän siitä vetää johtopäätöksen, että ap on enemmän sitoutunut mieheen kuin mies ap:hen.
Siis kun asiaa miettii järjellä, niin en mäkään suostuisi kosintaan tai kosimaan, mikäli kokisin tarvetta pitää jotain takaovea vielä auki, jollekkin ehkä paremmalle ehdokkaalle.