Lue keskustelun säännöt.
Onko muille vaikea asia, että miehellä ei ole sukua?
17.12.2023 |
Miehelläni (poikaystävä) ei ole sukua. Ei sisaruksia tai KETÄÄN läheistä. Ei vain ole. Suku on ollut hyvin pieni, sisaruksia tai serkkuja ei ole ja nyt kaikki elossakin olleet ovat kuolleet. Myös vanhemmat. Kavereita hänellä on, mutta eivät he ole sukulaisia.
Mies haluaisi edetä suhteessamme ja arvelen hänen kohta kosivan. En vain tiedä mitä vastaan ja poden tästä syyllisyyttä. Tulevaisuudessa meillä ei olisi sukujouluja, serkkuja mahdollisille lapsille, mummoloita yms.
Eniten (parisuhteen lisäksi) olen toivonut pääseväni ihanaan isoon sukuun mukaan. Nyt tämä toinen toive ei näemmä toteudu ja en tiedä kestänkö sen. Oma sukuni on myös tosi pieni. Minullakaan ei ole sisaruksia ja vain isäni on elossa. Yhtä serkuistani näen joskus. Tässä kaikki.
Surettaa ja syyllistyttää. Haluaisin elämältä niin paljon enemmän. Mutta sitten taas, en pysty jättämään rakastamaani miestä tämän takia, vai pystynkö?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Sukujoulut ovat kivoja, jos löytyy innokkaita jouluihmisiä, joilla on nimenomaan intoa ja aikaa järjestää tällaista spektaakkelia koko suvulle. Nykyaikana aika harvassa taitaa olla tällaiset. Itselleni joulu merkkaa maksimissaan 3-4:n päivän hengähdystaukoa työelämästä. Joulu menee latautumiseen oman perheen kesken. Ylimääräistä virtaa ei juuri ole. Makoilemiseksi joulu menee, eikä siinä mitään vikaa. Rauhallista Joulua nimenomaan.
Viime jouluna sukulainen oli pyytänyt käymään. Mun puhelin oli äänettömällä ja en edes katsonut puhelinta. Sit tuli yhtäkkiä viesti, tuletko tänään... No ei sitä pysty ihan lennosta matkustamaan joulupyhinä. Meidän suvussa ei yleensä vietetä jouluja omien sukulaisten kesken, joten ei ole sellaiseen tottunut ja jouluna ei odota mitään kutsuja. Ei edes valmistaudu tapaamaan sukulaisia jouluna. Sukulainen kertoi nähneensä valokuvia, kun olin tavannut jouluna heidän perhettään. Oli tosi noloa, kun en enää itse muistanut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla tuo miesten hyväksikäyttö on niin syvällä geeneissä että miesten arvo mitataan sen perusteella kuinka paljon miestä pystyy käyttämään hyväkseen. Ei miehellä itsellä ole henkilönä tai kumppanina ole mitään muuta arvoa naisille kuin se hyväksikäytön mahdollisuuksien määrä.
Iso suku voi olla hyvä tai huono asia. Ja välillä taas alkuun hyvältä tuntunut sukuyhteys voi mennä todella solmuun. Tuntuisi todella riskialttiilta jättää hyvä mies sen takia, että saattaisi löytää yhtä hyvän, jolla vielä olisi lämminhenkinen suku.
Mielestäni Ap elää haavemaailmassa, näkemättä sitä tosiasiaa, että vain harvoin elämä ison suvun kanssa on auvoista.
Minulla ja miehellä on pieni suku ja näin ollen sukulaisia ei pahemmin enää ole. Tämän vuoksi saimme kolme lasta ja aloitimme oman suvun luomisen. Nyt keski-ikäsinä meillä on jälleen sukujouluja, mutta me olemme se vanhin sukupolvi. Haudoilla käynti ei enää kirpaise ja en todellakaan kadehdi ystäviäni, jotka kamppailevat vanhushuollon kanssa.
Lopeta Ap turhan sureminen, hyväksy elämä sellaisena kun se on ja luo itse itsellesi sellainen suku, jonka haluat.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tuo miesten hyväksikäyttö on niin syvällä geeneissä että miesten arvo mitataan sen perusteella kuinka paljon miestä pystyy käyttämään hyväkseen. Ei miehellä itsellä ole henkilönä tai kumppanina ole mitään muuta arvoa naisille kuin se hyväksikäytön mahdollisuuksien määrä.
Niinpä. Tässähän on kyse juuri ulkoisesta resurssista joka toiselta halutaan saada.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tuo miesten hyväksikäyttö on niin syvällä geeneissä että miesten arvo mitataan sen perusteella kuinka paljon miestä pystyy käyttämään hyväkseen. Ei miehellä itsellä ole henkilönä tai kumppanina ole mitään muuta arvoa naisille kuin se hyväksikäytön mahdollisuuksien määrä.
Tuollaisen esimerkin äiti sinulle antoi? Kaikki naiset ei ole sinun äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinulle kelpaisi esim. lahkonsa jättänyt lesta, koska sukuhan on iso vaikka kukaan ei pitäisi yhteyttä?
Itse hyppisin riemusta, jos löytäisin joskus miehen, jolla ei ole sukua.
Ap voi ruveta luomaan sitä omaa sukua perinteineen. Joskus voi ystäväpariskunnistakin perheineen ja sukuineen tulla ihan sukulaisten veroisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä kommenteista. Ymmärrän, että tuokin voi olla jos ei ongelma niin harmittava asia. Hienoa, että kavereita kuitenkin on. Jos tulevaisuudessa pääsette hääsuunnitelmiin asti, tiedossa on helpot juhlat. Molemmat voivat kutsua yhtä paljon/vähän vieraita.
Helpot juhlat tulee. Koska meillä ei ole sitä sukua, niin en halua alleviivata suvuttomuutta ja kipuilua aiheesta omissa häissäni. Tässä esimerkiksi näkyy, miten sukua kaipaan. Olemme puhuneet, että häät pidetään Lapissa kauniissa tunturimaisemassa ja paikalla vain meidän lisäksi molempien hyvät ystävät.
Mietityttää vain se elämän jatko. Juhlia tulee, jouluja tulee, pääsiäisiä tulee. Ja aina vain me kahden. Minusta tosi ankeaa. Lapsia jos tulee, niin menee tosi kauan ennen kuin heillä on puolisoita ja lapsia, niin että voidaan puhua sukutapaamisesta.
Ei myöskään omat tulevat lapseni saa ikinä omassa lapsuudessaan kokea esim. miltä suku tuntuu? Milloin mummi tulee meille? Pääsenkö serkun luo leikkimään?
Vastausten perusteella minun haaveeni on ilmesesti itsekäs ja hyväksikäyttöä. Itseni on vaikeaa nähdä asiaa niin. Kaipuuta se on ja en tiedä kestänkö sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tottunut siihen, ettei ole sukua. Se tarkoittaa, ettet myöskään ole saanut kokemusta miten ison ja laajan suvun kanssa pärjätään. Vaatisi sinultakin asennetta ja kasvamista uuteen yhteisöön. Sitoutumista juhliin ja tapahtumiin, joihin et ehkä haluakaan ottaa osaa.
Mikään ei takaa, että olet se sukuun toivottu ihmistyyppi. Sitten se vaikeaksi muuttuukin, kun tajuat että sanotpa mitä vain olet kuin ilmaa. Ei sekään pitkän päälle ihan mielettömän ihanaa tule olemaan.Kaikki sanovat sinulle jotakin ohimennen, jos sitäkään, ja siinä olet tarpeettomuutta kokien. Isossa joukossa se tunne vain pahenee.
Hauska ja mukava suku on kuin lottovoitto. Sellaisia on, mutta hauskuuden kääntöpuoli voi olla myös kovat odotukset sinun hauskuudestasi heidän kanssaan. Suvuilla on taipumusta toimia monen sukupolven oppiman kaavan mukaan ja siihen vaaditaan aina punnertamista.
Se, mitä sinä kaipaat, on oma perhe = omat lapset. Luo oma sukusi ja tee siitä ihana elämä kaikille.
Siis mikään ei ole parempaa kuin se, ettei ole sukua. Säästyy monelta harmilta. Voi päättää kaiken itse, eikä tarvitse neuvotella joulupyhistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei ole käytännossä sukua. Jättivät 7-vuotiaana lastenkotiin ja isän puolen nyt jo kuollut mummo oli ainoa, joka piti aktiivisesti suhdetta yllä.
Minulla on suku, mutta en ole kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin äitini.
minulla on yksi veli, joka asuu lapsineen ulkomailla ja näen vain kerran viidessa vuodessa.
isälläni oli vain veli, joka kuoli 20 vuotta sitten, jonka jälkeen leski ja lapset hävisivöt meiltä. Jotain vanhoja kaunoja 60-luvulta.
äidin puolelta minulla on serkkuja, joista 3/5 asuu ulkomailla, yksi alkoholisoitunut. Käytännössä minulla on siis yksi sekku, jonka kanssa voisin olla tekemisissä, mutta en ole.
eli ei se suvun olemassaolo takaa mitään sukujuhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpot juhlat tulee. Koska meillä ei ole sitä sukua, niin en halua alleviivata suvuttomuutta ja kipuilua aiheesta omissa häissäni. Tässä esimerkiksi näkyy, miten sukua kaipaan. Olemme puhuneet, että häät pidetään Lapissa kauniissa tunturimaisemassa ja paikalla vain meidän lisäksi molempien hyvät ystävät.
Mietityttää vain se elämän jatko. Juhlia tulee, jouluja tulee, pääsiäisiä tulee. Ja aina vain me kahden. Minusta tosi ankeaa. Lapsia jos tulee, niin menee tosi kauan ennen kuin heillä on puolisoita ja lapsia, niin että voidaan puhua sukutapaamisesta.
Ei myöskään omat tulevat lapseni saa ikinä omassa lapsuudessaan kokea esim. miltä suku tuntuu? Milloin mummi tulee meille? Pääsenkö serkun luo leikkimään?
Vastausten perusteella minun haaveeni on ilmesesti itsekäs ja hyväksikäyttöä. Itseni on vaikeaa nähdä asiaa niin. Kaipuuta se on ja en tiedä kestänkö sitä.
ap
'
Keskiverto suomalainen ei vietä sukujouluja tai pääsiäisiä. Muiden ihmisten tehtävä ei ole järjestää sinulle juhlapäivinä pöhinää. Juhlapyhien viettäminen kahdestaa on äärimmäisen yleistä ja ihan normaalia.
Mene terapiaan hoitamaan tuota haavaasi ja sitten mieti, mikä on elämässä tärkeintä parisuhteen kannalta.
Olen myös ilman sukua, toivonut löytäväni itselleni suvun, mutta en ole löytänyt. Jos olisin löytänyt miehen, olisi ilman sukua oleva mies riittänyt silti, koska tärkeintä on parisuhde itsessään, se kahden välinen yhteys ja jokapäiväinen arki.
Olen nyt yli 50 v eikä kumpikaan ole toteutunut enkä edes saanut niitä lapsia, joiden puolesta suretti olematon lähipiirini.
Hyvän suvun omaavia miehiä on alle puolet eli pienennät todennäköisyyksiäsi edes parisuhteelle, jos pidät sitä ehdottomana kriteerinä.
Tämä aloitus on toisaalta ymmärrettävä. Olisi ihanaa olla osa disney-yhteisöä, joille family on tärkein.
Samalla tämä on älyttömin aloitus ikinä. Miehen pitää olla x ja y, ja sen lisäksi hänellä pitää olla disney-suku.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on toisaalta ymmärrettävä. Olisi ihanaa olla osa disney-yhteisöä, joille family on tärkein.
Samalla tämä on älyttömin aloitus ikinä. Miehen pitää olla x ja y, ja sen lisäksi hänellä pitää olla disney-suku.
Jos mietin viittä tosissani seurustelua, yhdelläkään miehellä ei ole sellainen suku, jonka olisin kokenut omakseni, vaikka sukua olikin. Oma suku on se, johon on tottunut ja josta pitää. On pieni, todella pieni todennäköisyys löytää mies, joka on hyvä, jolla on sopiva suku, josta itse pidät ja joka pitää sinusta.
Tuon toiveen hautaamiseen suosittelen terapiaa. Suvun puuttuminen/ menetys on traumatisoinut sinua jonkinasteisesti?
Minulla ei ole isoa sukua. Ulkomailla asuva isä ja veli, sekä joitain kaukaisia sukulaisia toisella paikkakunnalla, joiden nimiä en edes tiedä. Miehen suku on iso, on serkkuja ja mummoja, enoja ja tätejä joiden luona kierretään kesälomat. On ihan kivaa joskus, mutta välillä ärsyttää kun mitään asioita ei saa päättää ja tehdä omin päin, vaan aina pitää kysyä kaikkien kumminkaimojen mielipiteet. Ovat myös tavoiltaan hyvin erilaisia, eivät koskaan ilmoita tulostaan vaan lampsivat suoraan paikalle, joskus jopa aamu seitsemältä. Ja aina saan olla suvun kummasteltavana, kun olen niin outo heidän mielestään.
Vaikka löytäisitkin miehen jolla on iso suku, ei se takaa että asiat toimisivat niin kuin kuvitelmissasi. Ehkä kestävämpi ratkaisu olisi käsitellä omat tuntemukset ja suru, eikä kaataa sitä toisen ihmisen ratkaistavaksi, sillä mikään ei elämässä taattua.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tuo miesten hyväksikäyttö on niin syvällä geeneissä että miesten arvo mitataan sen perusteella kuinka paljon miestä pystyy käyttämään hyväkseen. Ei miehellä itsellä ole henkilönä tai kumppanina ole mitään muuta arvoa naisille kuin se hyväksikäytön mahdollisuuksien määrä.
Miehethän eivät halua naiselta yhtään mitään. Ihan vaan pyyteettömästi olla hyviä avioiehiä ja perheenisiä saamatta itse yhtään mitään, muuta kuin olla hyväksikäytetty marttyyri.
Alatte lisääntymään kuin kanit niin on sit tulevaisuudessa iso suku