Muita, joille kauppaan lähtö ottaa koville?

Itse olen pahinta sorttia introvertti.  Olen aika yksinäinen, ja siksi käyn mielelläni ja usein kaupassa, koska siellä sentään

saatan tavata tuttuja ihmisiä ja vaihtaa heidän kanssaan pari sanaa.

                joillain ei oo kotia ei ruokaa ei rahaa valita lisää

Minä lähdin yhtenä itana tosi nälkäisenä Prismaan. Siellä joulumusiikit soi ja porukkaa oli paljon. Semmoinen kakofonia joka paikassa. Heikotti kun oli nälkä. Olisi pitänyt ottaa matkaevääksi taskuun yksi nakki jääkaapista kotoa. Sitten kun aikani hoipertelin löysin ruokaosastolle ja keräsin ostokseni koriin. Käänsin pääni ja luulin näkeväni yhden hyllyn välissä Legolasin, sen haltijan Taru sormusten herrasta. Johtui varmaan nälästä ja väsymyksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on toiset ihmiset, en edes muista milloin viimeksi ei olisi ollut jonkin kylähullun tai juoppolallin järjestämää selkkausta tai jopa useampaa per reissu. Korona-aikana viimeisetkin tulivat pöpeiksi.

Missä asut? Erikoista väkeä teillä päin?

Mulla on pieniä lapsia, on niin ihanaa päästä käymään yksin kaupassa, kun mies hoitaa lapsia. Miniloma! Saan ihan rauhassa miettiä, mitä ostaisin, eikä kukaan huuda tai riehu tai jos huutaa, niin se ei ole mun ongelma. 🥰

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis ottaa koville? 

kauppiaan ahneus ja riistohinnat

Vierailija kirjoitti:

Kaupassakäyntinen on nautinto. Käy joka päivä 2-3 kaupassa kävellen. Yhdestä saa yhtä, toisesta toista.

Taitaa olla yksinkertainen elämä jos ei muita virikkeitä päivässä ole. Vai oikein nautinto. Meitä on moneksi. Hyvää jatkoa jos ei oma riitä.

Onhan se vaikeaa kun on niin vähän rahaa. Ja fassarihallitus siirtämässä nekin vähät tukijoilleen. Rikkaille loiseläjille. Joitain tonneja ministerille itselleenkin. Ja turha känistä "MEE TÖIHIN !". Kukaan ei palkkaa  yli kuusikymppistä ja yksikätistä. Vaikka olenhan toki työkuntoinen...ainakin KELA-shamaanin mielestä.

Kyllä se maaseudulla pitää kaupassakäynnit ja muut ostokset ja asoinnit järkätä niin ettei tarvi jatkuvasti siellä käydä.

Luntakin tulee joka päivä, ja siinäkin oma hommansa..kun itse tekee.

Jollakin liennee harrastuksena ostaminen. Kuluttakoon jokainen oman kukkaronsa mukaan. 

Joskus kaupoissakäynti vie aikaa, varsinkin kun on ruokavarastot tyhjät. Täytyy käydä monessa kaupassa ja ajella ympäriinsä, koska yhdestä kaupasta ei saa kaikkea. Joskus tulee tehtyä tätä ajelua huvikseen, ja käydä muitakin asioita hoitamassa, käydä syömässä yms. Joulu antaa mukavan lisämausteen kaupassa käynteihin. 

Ymmärrän täysin. Siksi teenkin valtaosin netin kautta ruokaostokset. Tänään kuitenkin kävin ihan livenä kaupassa. Kyllä vitut ti se ihmismäärä ja idiotismi siellä. Eräskin parivaljakko, ehkä 70v äiti ja 50v aikamiespoika tukkivat omilla kärryillään (molemmilla omat) kulkutiet. 

Mä kuuntelen nykyään kauppareissuilla jotakin mielenkiintoista kirjaa tai podcastia, ilman sitä en kerta kaikkiaan jaksaisi sitä hyllyjen välissä hyörimistä. Joskus ihmiset mulkoilee ihmeissään kun kuljen kaupassa kuulokkeet päässä. Kauppareissuista tekee raskaita myös se, että kotona on pari teini-ikäistä suursyömäriä, kotiin saa todella raahata suurin määriä ruokaa. Kyllä meilläkin varsin usein tilataan verkosta ja noudetaan laatikot, teinit kantaa laatikot, mutta kun joskus kauppaan menen niin tarvitsen sen kirjan tai podin viihdykkeeksi. Mielenkiintoista keskustelua kuunnellessa jaksaa tehdä aika pitkänkin kauppareissun, pyöriä hyllyjen välissä oikein urakalla ja tutkia uutuustuotteita

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis ottaa koville? 

Epäonnistuminen. Se ettei kiinnosta käydä vaikka on nälkä. Se että käyt ja unohdat jotain. Se epäonnistuminen.

Failasit taas ja olisit voinut kirjoittaa ostoslistan, mutta ei kiinnosta koko aihe.

Sait sentään pussin leipää, mutta ei sillä tämä luuranko saa tarpeeksi enegiaa. Myös se ettei jaksa syödä tai tehdä mitään ruokaa itselle.

Kaupassa käyminen helpottui kun aloin menemään, ja toki pääsääntöisesti palaamaankin, fillarilla. Matkaa suuntaansa on noin 1 km. Oli yllättävä ilmiö eikä tarvitse jäädä suustaan kiinni kun pitää polkaista kotiin ettei maidot happane ja kananmunat jäädy.

Ulostaminen on myös

- Liian kovaa

- Liian löysää x 6 / pvä

Nut pohtikaa tätä aihetta.

En tykkää käydä kaupassa. Mulla ärsyttää tehdä mitä tahansa tylsää (eli arkisia asioita). Ensin joutuu päivän olla töissä ja sen jälkeen sama tylsä suorittaminen jatkuu. Aikaa itseä aidosti kiinnostaville asioille jää hyvin vähän, suhde pitäisi olla toisin päin. En ymmärrä miten jotkut voivat elää tällaista elämää masentumatta. 

Juu, kaupassa käynti on kamalaa. Ei vaan jaksa. Kaupassakäynti tietää ruuanlaittoa ja se on ärsyttävää. Jos saisin valita, en olisi ikinä nälkäinen. Nälkä on yksi ihmisen ärsyttävimmistä asioista, jatkuvasti pitää olla syömässä ja miettimässä ruokaa.

Tuo ruoan miettimien on kyllä täyttä ******! Olen lopen kyllästynyt miettimään mitä söisi.

Minulle kauppareissussa inhottavinta on se ahtaus siellä. Vihaan koskettamista yli kaiken ja käytävillä ihmiset runnovat pyyhältäessään ohi ja tulevat kassajonossa hönkimään ihan niskaan kiinni. Koronassa parasta olikin kun ihmiset tajusivat pitää etäisyyttä toisiin.

Pahimpana korona-aikana tuli käytyä puolison kanssa yhdessä kaupassa kerran viikossa. Sellainen olisi hyvä. Kaupassa käynti on typerää ja pakollista. Olen aina tyytyväinen kun sinne ei tarvi lähteä yksin. Kahdestaan saa tuotuakin enemmän eikä tarvitse taas kohta olla menossa kauppaan.

Lähikaupasta jää aina käteen jotain turhaa ylimääräistä kuten vaikkapa energiajuoma tai jotain herkkua. Olen jättänyt jo useamman kerran menemättä lähikauppaan ihan vain siksi että ei tulisi ostettua niitä turhuuksia. Kotona on ehkä sitten vetäisty nälkään se viimeinen leipäviipale tai kaivettu vararuokakassista purkkilihapullia. Kun aina ei edes huvita mennä kauppaan.