Muita, joille kauppaan lähtö ottaa koville?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja.

Oletko se mummo, joka alkaa kaivella kassalla kolikkopussiaan ja ne lottokupongitkin pitää etsiä pyöräkassistaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja. 

En tykkää jonottamisesta. Asuin paikassa, jossa oli kolme isoa kauppaa vierekkäin niin jos oli pitkiä jonoja, vaihdoin kauppaa. Käyn aina kaupassa sellaisina aikoina, ettei tarvitse jonottaa. Kamalasti hukkaa elämästä minuutteja, jos alkaa jonottelemaan. Vähentää aikaa palstakirjoittamisesta ja muusta paljon fiksummasta toiminnasta.

Nyt kun mietin aloitustani niin olihan se vielä hankalampaa silloin, kun itsellä oli pieniä lapsia. Sinkoilivat kuka minnekin ja mättivät ostoskärryyn, mitä mieleen tuli.

- ap

Pehmmytkätisillä kassaneidoilla on inhottavan tarkka koordinaatio ja vakaa käsi. Tarttisi vahinkohipaasuja saada enämpi. No semmoinen jos syntyy niin sen antaa sitten hanskattu käsi. Paprurahamies

Pahin ammatti koskaan introvertillä olisi olla aspa. Siinä pitäisi hallita hermonsa eikä alkaa v**tuilla takaisin ikäville ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommonen ap:n tilanne kuulostaa mökkihöperyydeltä. Pelkääkö ap ihmisiä?

en ole ap, mutta se on eri asia jaksaako ihmisiä vai pelkääkö..monesti kaupassa on samaan aikaan kaikkea perussäheltäjää..varsinkin marketeissa, niihin menee hermo kun saa väistellä etc. Itse teen kerran kuussa isomman tilauksen prismaan kotiinkuljetuksella. Loput haen sitten lähikaupasta, olen pääosin kotietätöissä niin mielelläni hyödynnän lounastauon kaupassakäyntiin. Silloin siellä ei ole näitä haahuilijoita ja jahkailijoita yleensä niin paljon. Eli tiivistettynä, kauppa ei ole mikään seikkailupuisto, mutta moni siellä nykyään käyttäytyy näin, siksi ei huvita siellä "turhaan" käydä. Itse olen ihan sosiaalisessa työssä, mutta vapaa-ajalla vältän turhia kohtaamisia lähinnä ärsyttävien kanssakulkijoiden kanssa, joihin esim prisman käytävillä törmää :D

Tässä täydellinen MINÄ MINÄ MINÄ ....MINÄ HALUAN JA KOSKA MINÄ HALUAN  OLLA VAIN MINÄ  tyyppi, onnea valitsemallesi tielle dille

Erakkoluonteelle pahinta on joulu. Kukaan sukulainen ei ymmärrä, että joku haluaisi viettää sen yksin.

Minunkin piti mennä kauppaan. Oli järkyttävä reissu.

Tämäkin helpottaa, kun tietää että en ole yksin.

- ap

 

Parhaiten se menee näin. Kotona mietitty jo mitä ostan. Lappu varmuudeksi mukaan, ei sen takia ettenkö muistaisi vaan siksi, että joskus vaan tulee kaupassa joku asia mistä häiriinnyn ja lappu on siinä avuksi taas. Ruoat nopeasti kokoon ja itsepalvelukassalle yleensä. Sitten raikas kävelyreissu/pyörällä kotia kohti. Ei siellä kaupassa ei tosiaan viihdy ainakaan itsekseen. Pakollinen pakko tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja.

Oletko se mummo, joka alkaa kaivella kassalla kolikkopussiaan ja ne lottokupongitkin pitää etsiä pyöräkassistaan?

Kaikki mikä vituttaa noita MINÄ MINÄ  koska MINÄ HALUAN on minulle ihan positiivista virtaa antavaa ja HAUSKAA.... jaa niin ostaisin vielä niitä lotto kuponkeja....onko niitä valmiiksi täytettyjä.....jaa     .... mutta taidan  jättää toiseen kertaan....muuten mitenkäs se kassaneitin äiteen vointi nykyään on, miulla tuo kuulo on viime heikentynnä ainiin  olenkos jo maksanut ja sitä äppiä en ookkaa ilmeisesti vielä villauttanu mutta ootahan kun kaivan älypalikan tuolta kassista ostosten alta....ainiin mitenkäs äitis voikaan......

Kyllä meillä on mukavoo !!! terv. Prisman mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kauppaan mennessä mietin, että kuinkahan monta kertaa elämän aikana täytyy vielä käydä prismassa. Se ajatus ankeutti kyllä todella tehokkaasti

Jos olet noin 30 ja kuolet siinä 80 kieppeillä, niin jäljellä olisi sellaiset 5000 kertaa, jos 2x viikossa käyt. 

 

No just joku tuollainen, ja sitten jos miettii sitä aikaa minkä siellä tulee vielä viettämään. Kerran viikossa puoli tuntia, eli ainakin yli tuhat tuntia jäljellä. Absurdia

Ja kyllä se sama aika menee vaikka kotonas päällään seisoen ja jopa tekis hyvää verta kierrättää nuppis kautta....;=D

Pahinta on, jos kassajonossa joku hidastelee. Saatan joskus olla kaupassa siihen aikaan, kun siellä on koululaisia ja ostavat jonkun croissantin. Annan niiden mennä edelleni, kun itselläni on enemmän ostoksia.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommonen ap:n tilanne kuulostaa mökkihöperyydeltä. Pelkääkö ap ihmisiä?

Ennemminkin introvertilta kuulostaa. Minulla sama. Enkä pelkää ihmisiä, en vain pidä ihmisistä, itseasiassa inhoan suurinta osaa. Jos pystyisin elämään ilman ruokaa, tekisin sen silmää räpäyttämättä. Luojan kiitos on verkkokaupat.

Itsekin introverttina en pelkää ihmisiä ja sosiaalinenkin olen mutta en pidä ihmisistä. Onneksi voi vetää maskin naamaan ja hakea tarvittavat ruuat. Kisulille myös.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin helpottaa, kun tietää että en ole yksin.

- ap

 

Joo et, et ole ollenkaan yksin 🙌

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan vitkuttelu on mennyt siihen, että tosiaan viimeisiä perunoita on kaiveltu kaapin perukoilta ja niitä sitten paisteltu sipulin kanssa ja jotain leikettä viereen. Kaupassa on tunne sitten, että kun niin heikko olo jo että vaivoin saa ostokset tehtyä. Sitten kotiin saapuessa kaatuukin ensin sänkyyn ja tokenee reissusta. Eihän tämä normaalia ole mitenkään. Mutta joskus menee tällaiseksi touhuksi. Onneksi nyt perjantaina sain kaapin täyteen taas.

Sama juttu roskien viennin suhteen vaikka luen itseni siistiksi ihmiseksi. Nimittäin katokseen meneminen, kun siellä haisee ja on joskus sekaista on vastenmielistä käydä siellä. Nyt talvella on raikasta onneksi, eivät jätteet pilaannu edes.

Joo se roskien vienti. Parvekkeelle pulkka täyteen ja sitten on helppo kerran viikossa pulkalla vetää roskiin. Kulkee pulkka sisätiloissakin.

Kauppaan lähtö ottaa Kovilille, kun peräkärrin kanssa lähdettävä ostoksille, heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään käydä ruokakaupassa. Pidän jopa kassalle jonottamisesta. Kiva katsella ihmisiä ympärillä ja moikkailla tuttuja.

Oletko se mummo, joka alkaa kaivella kassalla kolikkopussiaan ja ne lottokupongitkin pitää etsiä pyöräkassistaan?

Kaikki mikä vituttaa noita MINÄ MINÄ  koska MINÄ HALUAN on minulle ihan positiivista virtaa antavaa ja HAUSKAA...

On tainnut jäädä koulut käymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä siis ottaa koville?

LUE aloitus!

 

Sain siitä irti vain että "joku puolituttu tulee kyselemään tyhmiä". Ehkä olen itsekin sitten tyhmien kyselijä, koska en tajua mitä tyhmiä joku puolituttusi tulee sinulta kyselemään. Vai onko tämä joku pikkupaikkakunnan ongelma? 

Suurin osa yksityiselämään liittyvistä uteluista voidaan laskea tyhmiksi. Mitä ne kenellekään sivulliselle kuuluu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan vitkuttelu on mennyt siihen, että tosiaan viimeisiä perunoita on kaiveltu kaapin perukoilta ja niitä sitten paisteltu sipulin kanssa ja jotain leikettä viereen. Kaupassa on tunne sitten, että kun niin heikko olo jo että vaivoin saa ostokset tehtyä. Sitten kotiin saapuessa kaatuukin ensin sänkyyn ja tokenee reissusta. Eihän tämä normaalia ole mitenkään. Mutta joskus menee tällaiseksi touhuksi. Onneksi nyt perjantaina sain kaapin täyteen taas.

Sama juttu roskien viennin suhteen vaikka luen itseni siistiksi ihmiseksi. Nimittäin katokseen meneminen, kun siellä haisee ja on joskus sekaista on vastenmielistä käydä siellä. Nyt talvella on raikasta onneksi, eivät jätteet pilaannu edes.

 

Joo se roskien vienti. Parvekkeelle pulkka täyteen ja sitten on helppo kerran viikossa pulkalla vetää roskiin. Kulkee pulkka sisätiloissakin.

HArmittaa todella ja kun sinne roskakatokselle monesti osuu joku muukin roskienviejä. Tuijottavat inhottavasti sen näköisenä kuin olisivat jotenkin parempia ihmisiä.