Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedätkö ihmistyypiin, jolle aina kaikki on tuotu tarjottimella?
16.12.2023 |
On hemmoteltu lapsena, aina saanut kaiken periksi ja yleensä vauraasta kodista. Mitään todellisia vastoinkäymisiä ei ole koskaan ollut ja hemmotellusta on kasvanut ilkeä kiusaaja. Aikuisena iskä hoitaa prinsessalleen työpaikan (kyllä, useimmiten naispuolisia nämä) ja prinsessa ei ole koskaan lähettänyt yhtään hakemusta mihinkään koska iskä. Tai sitten työpaikat on muuten suhteilla hommattu. Miten nämä kiusaajat ovatkin melkein kaikki näitä iskän prinsessoja?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä ne ulospäin näkyvät merkit tavallisesti kertovat siitä vaaleanpunaisesta minä-minä-mulle-mulle kuplasta. Mitäs järkyttävää tälle"prinsessalle" on nyt sitten päässyt tapahtumaan?"
En ole se jolta kysyt, mutta omasta puolestani voin vastata, että molempien biologisten vanhempien menettäminen alle kouluikäisenä. Toisesta en tosin muista mitään, eikä meillä ollut varsinaista vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Lisäksi esimerkiksi siskon menettäminen nuorena ja oma vaikea ero. Mutta eihän nämä varmaan arvostelijoiden mielestä ole mitään siihen verrattuna, että sain lapsena synttäreitä ja jouluisin lahjaksi vaaleanpunaisen barbietalon ja hienoja legosettejä sekä sain luvan käydä ratsastustunneilla.
Miksi ihmeessä identifioidut aloituksen kaltaiseen ihmiseen kun olet uåihan päinvastainen ihmistyyppi? Mikä vaivaa ihmist
En varsinaisesti identifioidu, mutta käsitän kyllä, että jotkut saattavat kokea elämäni aloituksessa kuvatun kaltaisena kun näkevät vain miltä elämäni ulospäin näyttää. Eivätkä tiedä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää Sofia Vikmanit, Susanna Kosket ja Laura Rädyt.
Politiikka ei kyllä myöskään ole mikään kiva leikkikenttä. Ei itsestäni olisi tuollaiseen julkiseen ryöpytykseen. Olisiko sinusta?
No ei taatusti ole helppoa ja eikö tuo Räty ole lääkäri. Ei taida lääkikseen päästä iskän avulla😉 Jotenkin huvittavaa tällaiset kateelliset.
Valmennuskurssille pääsee. Eikä Räty kauaa lääkärinä viihtynyt. Pääsei Helsingin terveyskeskuksen johtoon, mutta oli siinäkin aika huono. Taisi saada potkut?
Ja sinäkin varmaan olisit lääkäri jos isi olisi maksanut valmennuksen. Just.
Laura Rädyn lellikkimäisyys ja osaamattomuus näkyi kavereiden yritysten suosimisena omien palveluiden tuottamisen sijaan. Me helsinkiläiset maksamme siitä nyt.
"Kyllä ne ulospäin näkyvät merkit tavallisesti kertovat siitä vaaleanpunaisesta minä-minä-mulle-mulle kuplasta. Mitäs järkyttävää tälle"prinsessalle" on nyt sitten päässyt tapahtumaan? Katkesiko vasemman pikkuvarpaan kynnen kärki, vai oliko oikean jalan? Ne ovat niin kovin suhteellisia, ne kovat koettelemukset 😁, ja mitä tulee kateuteen tai katkeruuteen, niin nämä kaikkein kermapeppuisimmat ovat yleensä ensimmäisinä ahnehtimassa ja kärkkymässä itselleen mitä tahansa hyötyjä -vaikka toisen kustannuksella-, ettei vaan jäisi vahingossakaan mistään ilman ja paitsi, vaikkei mitään edes tarvitsisi.
Tunnen joo, muutaman tällaisen. Kun tavallisesti tavattaessa ihmiset tervehtivät, niin näiden aloitus on:"Voisinko saada?, Minä haluaisin. Auttaistiko? Antaisitko?" Vastaukseni on jo ennenkuin lopettavat lauseensa:"En. Et saa. Teepä itse." Olenkin harkinnut alkavani yrittäjäksi ja perustavani palveluportaalin nimeltä Niistä nenä ja Pyyhi pylly, joka koostuu erikseen hinnoitelluista pikkupalveluksista. Voi ostaa edullisesti myös kk-paketin hintaan 1500,-. Tiedän heti muutaman, jokavtämän ostaisi, siksi ajatus onkin jopa erittäin relevantti.
-eri-"
9 alapeukkua, eli vasta 9 pikkurouvaa tunnistaa itsensä kuvauksesta. Kyllähän teitä nyt enemmän on!
-sama-
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä ne ulospäin näkyvät merkit tavallisesti kertovat siitä vaaleanpunaisesta minä-minä-mulle-mulle kuplasta. Mitäs järkyttävää tälle"prinsessalle" on nyt sitten päässyt tapahtumaan? Katkesiko vasemman pikkuvarpaan kynnen kärki, vai oliko oikean jalan? Ne ovat niin kovin suhteellisia, ne kovat koettelemukset 😁, ja mitä tulee kateuteen tai katkeruuteen, niin nämä kaikkein kermapeppuisimmat ovat yleensä ensimmäisinä ahnehtimassa ja kärkkymässä itselleen mitä tahansa hyötyjä -vaikka toisen kustannuksella-, ettei vaan jäisi vahingossakaan mistään ilman ja paitsi, vaikkei mitään edes tarvitsisi.
Tunnen joo, muutaman tällaisen. Kun tavallisesti tavattaessa ihmiset tervehtivät, niin näiden aloitus on:"Voisinko saada?, Minä haluaisin. Auttaistiko? Antaisitko?" Vastaukseni on jo ennenkuin lopettavat lauseensa:"En. Et saa. Teepä itse." Olenkin harkinnut alkavani yrittäjäksi ja perustavani palveluportaalin nimeltä Niistä nenä ja Pyyhi p
"9 alapeukkua, eli vasta 9 pikkurouvaa tunnistaa itsensä kuvauksesta. Kyllähän teitä nyt enemmän on!
-sama-"
No, niiiiiiiinn, sanoinhan minä, tulihan sieltä heti yksi topakka tyttö ilmoittautumaan 😁🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatit heräsivät.
Huomenta vaan sitten, mitäs psykopaatilla tänään sydämellä?
Vierailija kirjoitti:
Viikoittainen "menestyneet eivät koe vastoinkäymisiä ja ovat saaneet kaiken tekemättä mitään" -ketju.
Joku opiskelee lääkäriksi > "wööö, sulle on aina annettu kaikki hopeavadilla! Kukaan sun läheisistä ei ole voinut sairastua tai kuolla tapaturmaisesti! Elämäsi rakkauskin tuli omatoimisesti ovelta hakemaan!"
Tiedätkö ihmistyypin, jonka mielestä omat vastoinkäymiset ovat "parempia", merkittävämpiä kuin muiden. Se marttyyrityyppi jonka koko olemus perustuu siihen, että oma elämä on mennyt päin persettä pelkästään hänestä riippumattomien asioiden takia.
Ja mikä parasta, tästä voi uhriutua läpi elämän! Eri asia sitten onko siinä mitään järkeä, samalla ajalla ja panostuksella saisi asiansa kuntoonkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tuollaista ihmistyyppiä, mutta tiedän paljon sellaisia jotka katkerana valittavat nettipalstoilla sitä miten muilla on jotain mitä heillä itsellään ei ole. Koko elämä menee tuollaiseen säälittävään määkymiseen. Kun kaiken sen energian voisi käyttää siihen, että ottaa mallia menestyneistä ihmisistä ja puskee itse itsensä menestykseen. Mutta yleensä tällaiset valittajat eivät jaksa nähdä minkäänlaista vaivaa omien unelmiensa saavuttamiseen. He vain luulevat, että kaikki saavat onnen ja menestyksen kultatarjottimella eteensä hupsis vain.
Enemmän tämä keskustelu kyllä painottuu pilalle hemmotellun prinsessan käytökseen ja odotuksiin muita ihmisiä kohtaan kuin rahaan tai saavutuksiin. Eikä kyse ole kateudesta tai katkeruudest, niinkuin täällä on joku oivastanutkin, vaan siitä valtavasta inhosta, luotaantyöntävyydestä ja vastenmielisyydestä, jota hemmoteltu elämäntapa bimbo, jonka aivorakenne vastaa 3 min. keitettyä kananmunaa herättää ns. normikansakaisessa. Ja nämä bimbot sitten jakavat tärkeinä sitä elämän kokemusta, jota ei edes ole.
Voisitteko pliis perustaa jonkun oman marttakerhon, jossa voitte keskustella omalla ns. tasollanne, tai miksikä sitä nyt pitääkään sitten kutsua, voitte palkata palvelijan, joka keittää teille kello viiden teen (tulee sitten keitettyä oikeasn aikaan, eikä pala pohjaa). Äitikin käy, jos ei muita ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tuollaista ihmistyyppiä, mutta tiedän paljon sellaisia jotka katkerana valittavat nettipalstoilla sitä miten muilla on jotain mitä heillä itsellään ei ole. Koko elämä menee tuollaiseen säälittävään määkymiseen. Kun kaiken sen energian voisi käyttää siihen, että ottaa mallia menestyneistä ihmisistä ja puskee itse itsensä menestykseen. Mutta yleensä tällaiset valittajat eivät jaksa nähdä minkäänlaista vaivaa omien unelmiensa saavuttamiseen. He vain luulevat, että kaikki saavat onnen ja menestyksen kultatarjottimella eteensä hupsis vain.
Enemmän tämä keskustelu kyllä painottuu pilalle hemmotellun prinsessan käytökseen ja odotuksiin muita ihmisiä kohtaan kuin rahaan tai saavutuksiin. Eikä kyse ole kateudesta tai katkeruudest, niinkuin täällä on joku oivastanutkin, vaan siitä valtavasta inhosta, luotaantyöntävyydestä ja vastenmielisyydestä, jota hem
Vihdoinkin joku ymmärsi aloituksen pointin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeeep! Siis tykkään ihan hirveesti yhen kaverini avovaimosta. Tosi hauska ja mukava. Mut kyllä mulla välillä tulee sellanen fiilis, etten tajuu miten koko ihminen selvii elämästä. Oli työtön kun tapas mun kaverin ja heti kun sit meni töihin ni makas vaan sängyssä loput päivät ja hoki haluuvansa tappaa ittensä. Aikuinen nainen ja ei osaa tehdä MITÄÄN ruokaa, keittää ees perunoita. Mun kaveri hoitaa myös kaikki kotityöt niillä edelleen. Iskä maksaa sen laskuja ja hän haluis vaan olla kotona ja käydä salilla välillä että ulkonäkö säilyy. Kamala kriisi kun paino nous raskaana ollessa eikä hän näytä enää hyvältä. Sama myös mun kaverille, että sen pitää käydä kanssa salilla, pukeutua niinku tää nainen haluu ja leikata hiukset niinku se sanoo. Korona aikana tää nainen ei voinu käyttää maskia missään, koska meikit menee.
Kaiken lisäks sit itketään mun kaverille sitä, että kaveri tekee niin paljon (ostaa ylläreitä, tekee ne kotityöt, vie matkoille yms) että hän tuntee ittensä huonoks kun ei tee mitään, mut silti hän ei tee mitään.
Vähän ehkä surullista kuunnella vieressä kun kaveri joka ennen selitti tapailu kumppaneistaan kaikkea mitä ne harrastaa tai mitä ne on sanonu hauskasti tai tehnyt hänelle kivasti on muuttunu kaveriin joka on puhunu tästä naisestaan ainoastaan näitä asioita jotka painaa hänen mieltään kun on sanonu ikävästi tai tehny tai ei vaan ymmärrä tätä naista. Positiiviset puheet on aina vaan tän naisen ulkonäkö ja ne kaikki kivat reissut yms mitä ne on tehny (kun mun kaveri on suunnitellu ja vieny ne). Musta tuntuu että mun kaveri ei ees ymmärrä sitä, että kaikki positiiviset asiat mitä hän kertoo tästä suhteesta on hänen itse tekemiään.
Hän rakastaa selvästi tätä naista yli kaiken, mutta harmittaa myös sivusta kattoa sitä kuinka hän kokee ettei riitä tälle naiselle, vaikka ulkoapäin katsottuna hän antaa jo ihan liikaa.
Minusta on oletettu noin. Syitä oletukseen:
minulla oli kalliit Adidaksen verkkarit. Isä ei niitä ostanut, isä kuoli kun olin taapero. Äiti pakotti aina kesäisin hakemaan töitä, ja ostin itse ansaitsemillani rahoilla hienot verkkarit. Niitä käytinkin vuosia, samoin siskoni. Sen jälkeen nämä suvun perintöverkkarit ovat palvelleet useiden serkkujen lapsia. Onkohan heitäkin haukuttu näiden erikoisverkkareiden takia lellipennuiksi kuten minua?
en valita koko ajan kaikesta. Olen viettänyt vuosia masennuksen kourissa. Masennuksesta olen parantunut, ja aina kun se on tuloillaan, tiedän mitä tehdä. Ahdistushäiriöstäni en tule koskaan pääsemään, mutta olen oppinut sumplimaan elämäni sen mukaan. Lisäksi minulla on traumaperäinen häiriö, josta en halua puhua kenellekään, sillä ihmiset kiinnostuvat ikävistä asioista "väärällä tavalla". En halua antaa kenellekään juorun aihetta elämäni kamalimmista asioista, joten keskityn puheissani positiiviseen. Näinpä minulla ei voi olla mitään ongelmia!
en juo paljoa alkoholia, en polta tupakkaa, minulla ei ole tatuointeja. No anteeksi vaan etten halua esim. omaa syntymäpäivääni tai jonkun exän nimeä tatuoida nahkaani. Joskus teininä yritin opetella polttamaan, sitten tajusin että eihän tässä ole mitään järkeä, ei kukaan tule pitämään minua coolina, nörtti olen ja nörttinä pysyn joten se siitä. Mitä tulee alkoholiin, joudun välillä käyttämään särkylääkkeitä, mutta en halua toitottaa niistä kaikille. Sairauteni ovat yksityisasioita enkä halua pilata esim. illanvieton tunnelmaa valittamalla kipujani tms. Lisäksi minusta ei ole sitä hienompaa mitä enemmän juo, mutta me ihmisethän olemme todella erilaisia...
minulla ei ole rahaongelmia. Lapsuuteni oli todella köyhä, joten olen oppinut elämään käyttämättä rahaa. Osaan hyväksikäyttää kaikki ilmaispäivät museoissa yms. Ihmiset luulevat että museossa käynti on tosi kallista ja elitististä, vaikka moneen paikkaan pääsee joka perjantai ilmaiseksi. Lisäksi tiedän tasan tarkkaan mikä tuote on milloinkin alennuksessa, joten esim. kodinkoneet ostan alennuksista. Sitten elelen vaan ilman, puolikin vuotta. Hyvin pärjää, mutta kyllähän se vedenkeitinkin helpottaa toki arkea.
Ihmiset tekevät todella pitkälle meneviä päätelmiä toisista ihmisistä todella pienistä jutuista, tietämättä oikeasti yhtään mitään. Ei kannattaisi olettaa, ja kannattaisi opetella ihan rauhassa tutustumaan toisiin ihmisiin, ja mieluiten vielä tuomitsematta. Mutta kai me kaikki teemme tätä, tiedostamatta jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kyllä, oma siskoni. Meitä on neljä lasta ja yksi on hemmoteltu silmäterä.
Ap, katsoitko sinäkin Tehotyttöjen jakson Tehoprinsessa? 😂
Eilen katsoin Netflixistä tuon jakson.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista ihmistyyppiä olekaan paitsi kateellisen päässä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tuollaista ihmistyyppiä, mutta tiedän paljon sellaisia jotka katkerana valittavat nettipalstoilla sitä miten muilla on jotain mitä heillä itsellään ei ole. Koko elämä menee tuollaiseen säälittävään määkymiseen. Kun kaiken sen energian voisi käyttää siihen, että ottaa mallia menestyneistä ihmisistä ja puskee itse itsensä menestykseen. Mutta yleensä tällaiset valittajat eivät jaksa nähdä minkäänlaista vaivaa omien unelmiensa saavuttamiseen. He vain luulevat, että kaikki saavat onnen ja menestyksen kultatarjottimella eteensä hupsis vain.
Tyhmyyttähän tuo on, siis kateuden lisäksi.
Osa ihmisistä ei ole koskaan ponnistellut eikä tehnyt hirveästi töitä asioitten eteen. Luulevat, että muut ovat saaneet kaiken ilmaiseksi. Eivät näe työtunteja saavutusten takana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalainen on aina kateellinen. Eikö olisi järkevämpää ottaa mallia ja yrittää muuttaa omaa elämäänsä parempaan suuntaan. Näin minä pyrin tekemään. Otan mallia menestyjistä.
Siksi kun kateus täytyy ansaita eikä kaikista ole kuin kyyläämään muiden tekemisiä ja olemisia. Näitä pahanilmanlintuja kannattaa kyllä vältellä, jokainen varmaan tuntee vähintään yhden. Helppo tunnistaa ilkeistä puheista ja juoruilusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa en tunne. Tai no näennäisesti "tarjottimella kaiken saaneita", mutta harvemmin kukaan mikään päälle ysin oppilas on ilman omaa panostusta. Toki joitain vanhemmat ovat rahallisesti tukeneet opiskeluiden aikaa, mutta ei se iskä ole tenttimässä käynyt tytön puolesta. Ja vaikka ehkä työpaikkaan onkin saanut suositukset vanhemmilta, niin kyllä ne ihmiset ovat ihan itse siellä työnsä hoitaneet ja paikkansa sittemmin vakkareina ansainneet.
Yleensä näillä tuntemillani näennäisesti helppoa elämää eläneillä on ollut hyvinkin kurinalainen ja vaativa kotikasvatus, mikä saattaa ehkä heijastua ulospäin tiettynä kovuutena ja tylyytenä käytöksessä. Ei sitä kuitenkaan ole ulospäin valitettu. Toki rahalliset lähtökohdat ovat monella olleet paremmat.
Suurin osa töistä on naurettavan helppoja. Vaikeinta on saada se jalka oven väliin.
Vierailija kirjoitti:
Viikoittainen "menestyneet eivät koe vastoinkäymisiä ja ovat saaneet kaiken tekemättä mitään" -ketju.
Joku opiskelee lääkäriksi > "wööö, sulle on aina annettu kaikki hopeavadilla! Kukaan sun läheisistä ei ole voinut sairastua tai kuolla tapaturmaisesti! Elämäsi rakkauskin tuli omatoimisesti ovelta hakemaan!"
Tiedätkö ihmistyypin, jonka mielestä omat vastoinkäymiset ovat "parempia", merkittävämpiä kuin muiden. Se marttyyrityyppi jonka koko olemus perustuu siihen, että oma elämä on mennyt päin persettä pelkästään hänestä riippumattomien asioiden takia.
Kyllä. Ohutnahkainen narsisti on tuollainen.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä tuollaista ihmistyyppiä, mutta tiedän paljon sellaisia jotka katkerana valittavat nettipalstoilla sitä miten muilla on jotain mitä heillä itsellään ei ole. Koko elämä menee tuollaiseen säälittävään määkymiseen. Kun kaiken sen energian voisi käyttää siihen, että ottaa mallia menestyneistä ihmisistä ja puskee itse itsensä menestykseen. Mutta yleensä tällaiset valittajat eivät jaksa nähdä minkäänlaista vaivaa omien unelmiensa saavuttamiseen. He vain luulevat, että kaikki saavat onnen ja menestyksen kultatarjottimella eteensä hupsis vain.