Tiedätkö ihmistyypiin, jolle aina kaikki on tuotu tarjottimella?

Kaikilla ihmisillä on vastoinkäymisiä. Osa kertoo niistä julkisesti, osa ei.

Voi ap sinua raasua kun joudut täällä katkerana tällaisia miettimään. Mahtaa olla sinulla hankala elämä ilman sisältöä. Miettisit vaihteeksi omaa asennettasi ja sitä, miten voisit itsellesikin saada paremman elmän niin, ettei tarvitse loppuelämää kieriä omassa katkeruudessaan.

Miksi suomalainen on aina kateellinen. Eikö olisi järkevämpää ottaa mallia ja yrittää muuttaa omaa elämäänsä parempaan suuntaan. Näin minä pyrin tekemään. Otan mallia menestyjistä. 

Tiedän ihmistyypin. Näitä löytyy kyllä molemmissa sukupuolissa. 

Eihän sitä tietysti koko totuutta perheen tilanteesta tiedä kukaan, mutta päälle päin näyttää siltä, että on suorastaan vaikea olla menestymättä elämässään, kun on kaikki mahdollisuudet pedattu valmiiksi. 

Jotenkin kyllä riipii silloin kun tämmöiset ihmiset selittävät silmät kirkkaina kuinka jokaisella on samat mahdollisuudet. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin. Näitä löytyy kyllä molemmissa sukupuolissa. 

Eihän sitä tietysti koko totuutta perheen tilanteesta tiedä kukaan, mutta päälle päin näyttää siltä, että on suorastaan vaikea olla menestymättä elämässään, kun on kaikki mahdollisuudet pedattu valmiiksi. 

Jotenkin kyllä riipii silloin kun tämmöiset ihmiset selittävät silmät kirkkaina kuinka jokaisella on samat mahdollisuudet. 

Juuri näin. Nämä jotka ovat sanoneet ääneen, että töitä tekevälle löytyy ja jokainen on oman onnensa seppä ovat niitä jotka ovat suhteilla purjehtineet töihin 😆.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap sinua raasua kun joudut täällä katkerana tällaisia miettimään. Mahtaa olla sinulla hankala elämä ilman sisältöä. Miettisit vaihteeksi omaa asennettasi ja sitä, miten voisit itsellesikin saada paremman elmän niin, ettei tarvitse loppuelämää kieriä omassa katkeruudessaan.

Mikä katkeruus? Totesin vain faktan. Kaikesta helppoudesta huolimatta kiusaavat sen sijaan että olisivat kiitollisia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalainen on aina kateellinen. Eikö olisi järkevämpää ottaa mallia ja yrittää muuttaa omaa elämäänsä parempaan suuntaan. Näin minä pyrin tekemään. Otan mallia menestyjistä. 

Miksi aina kateuskortti? Puhuttiin ihmistyypistä joka kiusaa vaikka ei tarvitsisi.

Lähipiiriini mukaanlukien mieheni kuuluu esim perheyrityksestä työpaikan saaneita joiden elämä ehkä jonkun mielestä näyttää tuolta kun on hienot autot ja talot ja loppuelämän työpaikka isim firmassa, jonka johtajuus otetaan itselle jossain kohtaa. Totuus on vain usein se että moni asia näyttää ihan erilaiselle ulospäin varsinkin jos on kaukaisempi tuttava. Puoliso ja lähimmät ystävät ehkä näkevät sen oikean työn määrän ja ne vaikeat ja kuormittavat tilanteet. 

En tunne, mutta tuollainen on ehdolla pressanvaaleissa eli a. stubb.

Mun mielestä ihminen on päässyt helpolla lähinnä silloin, kun on saanut lottovoiton, tai suhteilla saanut hyvän työn tai paremman mitä olisi "ansainnut", tai saanut paljon rahaa esim. rikkailta vanhemmiltaan, tai perinyt kalliin asunnon. 

Huvittavaa, kun jotkut saattavat pitää onnekkaana tai jotenkin tarjotin elämänä ihan tavallisia juttuja esim. keskiluokkainen elämä tai perhetausta tai se, että joskus on saanut jotain vanhemmilta, joko rahaa tai kalliimpaa tavaraa, eikä ole sitä "Kaiken itte joutunut kovalla työllä hankkimaan ihan 15-vuotiaasta lähtien" mantraa.

Itse olen saanut avustusta vanhemmilta asioihin, mutta se on sellaista keskitasoa. Tietenkin joku, joka ei ole ikinä saanut senttiäkään näkee ehkä eri tavalla. 

Huvittavaa jos tuollaisesta ollaan kateellisia. Olen kyllä huomannut, että jotkut ovat. Tuli sellaista "Ei mun äiti ostanut lapsille ikinä mitään talvipukuja." Entäs sitten ne hulppeiden talojen ja omaisuuksien perijät. Niin ne onkin liian kaukana. 

Olen myös käynyt töissä paska palkalla vuosikymmeniä, joten sekin puoli ihan tuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalainen on aina kateellinen. Eikö olisi järkevämpää ottaa mallia ja yrittää muuttaa omaa elämäänsä parempaan suuntaan. Näin minä pyrin tekemään. Otan mallia menestyjistä. 

 

Miksi aina kateuskortti? Puhuttiin ihmistyypistä joka kiusaa vaikka ei tarvitsisi.

Koska aloitus on kirjoitettu siten, että siitä saa pelkästään kateellisen vaikutelman. Kannattaisi opetella kirjoittamaan siten, että se pääkohta tukee esille. Eli jos haluaa puhua kiusaajasta, niin aloittaa siitä, että ihmisestä tulee kiusaaja, jos hän on hemmoteltu. No sitten siitäkin voidaan olla eri mieltä, mutta keskustelu menisi ainakin oikeaan suuntaan (jos nyt ylipäänsä se kiusaus oli tässä se pointti, eikä ihmiset, joille on elämä tullut tarjottimella).

Minä olen rikkaasta perheestä. Isä osti minulle kaksi omaa hevosta, ja maksoi kilpailuni ja valmennuksen. Myöhemmin osti minulle Jugend talosta yksiön meren äärestä Helsingistä. Myös erään työpaikan järjesti suhteillaan.

Minulle on oltu kateellisia, mm. Yläasteella minut pahoinpideltiin välitunnilla kun tarkkailuluokalle kaksi tyttöä olivat kateellisia. 

Myös hyvistä työpaikoista ja omistusasunnosta ja kesälomista purjehtien on kadehdittu, vaikka ikinä en ole tuonut niitä asioita esiin. 

En ole ylpeä yhtään. Tiedän että olen ollut etuoikeutettu. 

Onpa katkeran kuuloinen aloitus. Joistakin tulee kiusaajia, kun elämä on ollut vaikeaa ja köyhää ja he ovat kateellisia niille, joilla on helpompaa. Sitten he ovat ilkeitä niille, joilla on helppoa ja ihmettelevät kun helpon elämän ihmiset eivät pidä näistä katkerista myrkkykäärmeistä. Kyllä se katkeruus ja kateus näkyy ulospäin.

Mitäs kun se "prinsessa" on varta vasten kouluttautunut sitä varten, että ensin työskentelee perheen yrityksessä palkollisena siirtyäkseen tulevaisuudessa pyörittämään sitä?

Onko silloinkin täysin väärin tehty? Paikkaan täytyy tietenkin ottaa joku kommari, joka käyttää kaiken aikansa politiikasta jauhamiseen 

Minulla on esim. kesämökki, mutta en ole kertonut siitä kenellekään. Ei ole kateutta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen rikkaasta perheestä. Isä osti minulle kaksi omaa hevosta, ja maksoi kilpailuni ja valmennuksen. Myöhemmin osti minulle Jugend talosta yksiön meren äärestä Helsingistä. Myös erään työpaikan järjesti suhteillaan.

Minulle on oltu kateellisia, mm. Yläasteella minut pahoinpideltiin välitunnilla kun tarkkailuluokalle kaksi tyttöä olivat kateellisia. 

Myös hyvistä työpaikoista ja omistusasunnosta ja kesälomista purjehtien on kadehdittu, vaikka ikinä en ole tuonut niitä asioita esiin. 

En ole ylpeä yhtään. Tiedän että olen ollut etuoikeutettu. 

Olet varmasti saanut oman osasi loskaa. Ihmiset on juuri tällaisia, että yritetään vetää toista alas, jos hänellä on jotain, mitä itsellä ei ole. Rumat naiset kiusaa kauniita naisia ja köyhät kiusaa rikkaita. 

Maapallolla on tätä nykyä 8 miljardia ihmistä ja meitä ennen on myös elänyt monia. Ihmiskohtaloita siis piisaa planeetallamme monenlaisia. Jollekin elämä vaan tarjoilee asiat paremmin kuin toisille.

Oma taustani on köyhä työläisperhe, jossa taloudellisen köyhyyden lisäksi pahempaa oli henkinen köyhyys. Senhän tajusi koko komeudessaan vasta paljon myöhemmin. Meillä oli 5-henkinen perhe, asuntona noin 30-neliön suuruinen vanha 1920-luvulla rakennettu talo. (Mörskä) Keittiön nurkassa oli öisin kusiämpäri koska vessa oli ulkona. Samoin sauna, vanha ja lahonnut. Jos halusi peseytyä lämpimällä vedellä, oli ensin tehtävä tulet saunan vesipadan alle. Vesipata piti täyttää ämpärillinen kerrallaan kaivosta pumppaamalla ja kantamalla.

Isä oli juoppohullu, äiti kotona kunnes nuorinkin meni kouluun. Lähes joka yö herättiin vanhempien riitelyyn johon liittyi fyysinen väkivalta. Talousvedi haettiin kaivosta. Puhelinta ei ollut. Mitään ei ollut eikä mitään saatu. Ruokaa sentään aina oli eikä äiti juonut. Röökiä vetivät molemmat sisällä. Vanhemmat eivät koskaan auttaneet tai tukeneet missään asiassa. Sitä piti itsestään selvänä että kaikki piti hoitaa ja hommata itse pienestä pitäen. Jos joskus sattui lapsena saamaan autokyydin kyläpaikan isältä kotiin, äiti haukkui pataluhaksi koska kuskauttaa itteensä. 

Vaan eipä mittää. Onneksi yhteiskunta tarjosi valtion takaamaa opintolainaa niin ei ollut pakko jäädä lähtökohtiensa vangiksi. Lukion jälkeen kauppakouluun ja päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä. En onnistunut saamaan pitkää ja onnellista avioliittoa ja monenlaisia isoja suruja on elämä eteen tuonut, eli en todellakaan ole päässyt olemaan se prinsessa. Työelämässä olen onnistunut omalla asenteellani ja luonteellani. Vasta 5- kymppisenä aloin vertaamaan taustaani muihin ja kävi mielessä että voihan h e l v, miten paljon helpommalla moni muu on päässyt. Esim että on voinut soittaa isälleen ja pyytää vaikka remonttiapua tai ylipäätään mitään, rahasta nyt puhumattakaan. Luksusta oli se kun teininä ukko viimein häipyi riehumasta kun vanhemmat erosivat. Olin sitten edes sen verran onnekas että sain luonnearpajaisissa tällaisen eteenpäin puskijan luonteen ja turhasta narisijoita en jaksa kuunnella yhtään saati ruveta sellaiseksi itse. Lapseni on kaikki tervepäisiä kivoja kansalaisia.  Monesti mietin millaista olisi ollut elämä hyvän ja kannustavan perheen lapsena, ja ilman kaikkia aikuisenakin koettuja vastoinkäymisiä. Olisiko se ollut minulle hyväksi vai pahaksi, en tiedä. Prinsessana oloa en silti kaipaa ja nykyinen tasa-arvohöpinä on mielestäni naurettavaa. On arpapeliä mihin syntyy, se ei ole kenenkään muun vika. Tasa-arvoa saa sitten omilla ponnisteluilla jos haluaa koska yhteiskunta tarjoaa ilmaiset koulut, opintolainat ja -tuet.

Jotkut kasvatetaan prinsessoiksi.

On sellaistakin, että avio/avoliitossa saa olla prinsessa ja mies hoitaa kaiken ja hyysää kaikin tavoin ja pitää hyvällä mielellä lahjoineen ja palveluksineen. Kun tämä loppuu, pudotus on suuri ja järkyttävä. 

Omaisuudestaan, mukaan lukien perinnön saaminen, kannattaa pitää suu kiinni. 

Muuten alkaa olla haaskalinnut kimpussa, näin kävi ystävälleni. Kun hän ei antanut rahaa, hänet leimattiin ilkeäksi ihmiseksi, siitäkin huolimatta, että eräänkin rahojen pyytäjän tiedettiin olevan pahimman luokan tuhlaaja. 

Tunnen monta.Rikkaiden perintöjen kautta saaneet nk kermakaistan elämään. Mitään ei puutu ja nyt on rahaa, lasketaan joka penni ostoksissa. Varsinkin ruoan suhteen.