Masennuksen kanssa eläminen
"Elikkäs" nyt on tapahtunut sen verran ikävä asia, että en usko masennukseni lakkaavan koskaan. Masennuslääkkeitä en halua syödä, ja töitä pitäisi jaksaa tehdä. Olisiko kenelläkään vinkkejä jaksamiseen? En odotakaan että olisin kovin energinen, minulle riittäisi kun jaksaisin hoitaa välttämättömät asiat. Niin että voisi jatkaa elämää edes jotenkin.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä huolimatta, että haluaa kokea asiat ja on poistumaton syy, suosittelen hoitoa ja lääkitystä. Ei tarvitse ottaa mitään sedatoivia lääkkeitä.
Miten sinun masennuksesi käytännössä oireilee?
No, huono mieliala ja hitaus/aloitekyvyttömyys. Hetkittäinen tuskaisuus ja itkeskely. En jaksa kovin hyvin tehdä asioita. Saatan illalla huomata että oho, koko päivän työt jäivät tekemättä. Ennen esim. kävelin paljon, nykyään vietän enemmän aikaa kotona ja sängyssä. Asioiden hoitaminen tuntuu rasittavalta, mutta varsinainen stressi on kadonnut kokonaan. Minua ei ahdista enää mikään. Huumorintaju ei ole vähentynyt vaan sitä on liikaakin, menee hysterian puolelle. Kaikkia muutoksia en varmaan ole vielä huomannut, kun tätä on kestänyt suhteellisen vähän aikaa.
ap
Kun olet valm
Mulle toi voxra teki niin ylimallisen henkisen tuskan, että hyvä ettei henki lähtenyt. Syön tuota enää vain väkisin syötettynä!
Aika harva masentunut tietää, että yli puolet masentuneista paranee vuorokauden ajaksi sillä että yksinkertaisesti jättää yhden yön unet kokonaan nukkumatta. Ei ole kestävä hoito, koska nukutun yön jälkeen masennus palaa. Itse vahingossa törmäsin tähän, kun sairastin yöllä niin paljon ettei ollut mahdollista nukkua kuin ehkä 20 minuuttia ja seuraavana päivänä huomasin että masennus oli kokonaan poissa. Tuli tietysti takaisin. Mutta oli kiva huomata hetkeksi miltä normaalit tunteet tuntuu ja se auttoi jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Odotan koska tulee ne "liikunta ja terveellinen ruokavalio" -opastukset.
NIin turhahan sitä on sanoa niitä tutkitusti parhaita konsteja :) Naturessa oli juuri suuri meta-artikkeli masennuksen hoidosta ja ehdottomasti paras lääke on säännöllinen raskas liikunta. SNRI/SSRI lääkkeet ovat sitten taas usein haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka masennus johtuisi traumasta, elämäntilanteesta tai surullisesta tapahtumasta, se on silti masennus.
Joo mutta trauma saattaa vaatia ihan oman hoitonsa, erilaisen terapian kuin depis.
Toki, mutta se masennus pitää hoitaa myös.
Olen myös itse traman jälkeisestä masennuksesta kärsivä.
Kuten myös, otan osaa.
Silti oma kokemukseni on, että traumaan liittyvät takaumat ei oikein lähde lääkkeillä. Toki jokainen on yksilö ja vasteet erilaisia.
No eivät takaumat lähde lääkkeellä, mutta se masennus helpottaa. Ja myös mieliala paranee, kun se on täysin rasittunut niistä takaumista.
D-vitamiini myös auttaa vähän. 100 mikrogrammaa päivässä voi ottaa, vaikka virallinen suositus on 10. Se kympin suositus perustuu vain siihen että sillä välttää pahimmat puutosoireet, vaikka todellinen tarve on suudempi. Jos ottaa sata mikrogrammaa päivässä, ei ole vielä mahdollista saada mitään yliannostusoireita, joten se on turvallinen.
Vierailija kirjoitti:
D-vitamiini myös auttaa vähän. 100 mikrogrammaa päivässä voi ottaa, vaikka virallinen suositus on 10. Se kympin suositus perustuu vain siihen että sillä välttää pahimmat puutosoireet, vaikka todellinen tarve on suudempi. Jos ottaa sata mikrogrammaa päivässä, ei ole vielä mahdollista saada mitään yliannostusoireita, joten se on turvallinen.
Voi ottaa kaksikin sataa, jos seuraa verestä arvoja.
Pysyin työkykyisenä masennuslääkkeiden avulla monta vuotta. Ilman niitä olisi ollut enemmän sairaslomia. Viime vuosina lääkkeiden tarvetta on vähentänyt mahdollisuus tehdä etätöitä. Päivittäinen sukkulointi työpaikan ja kodin välillä ei ole kaikille hyväksi.
Joskus yhtenä syynä voi olla myös alhainen ferritiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka masennus johtuisi traumasta, elämäntilanteesta tai surullisesta tapahtumasta, se on silti masennus.
Joo mutta trauma saattaa vaatia ihan oman hoitonsa, erilaisen terapian kuin depis.
Toki, mutta se masennus pitää hoitaa myös.
Olen myös itse traman jälkeisestä masennuksesta kärsivä.
Kuten myös, otan osaa.
Silti oma kokemukseni on, että traumaan liittyvät takaumat ei oikein lähde lääkkeillä. Toki jokainen on yksilö ja vasteet erilaisia.
No eivät takaumat lähde lääkkeellä, mutta se masennus helpottaa. Ja myös mieliala paranee, kun se on täysin rasittunut niistä takaumista.
Olet ihan oikeassa, mutta kirjoitinkin lähinnä vähän valottamaan ap:n tilannetta eli tietää vähän mistä on kyse.
Henk koht kokemusta on takaumista ihan liian monelta vuosikymmeneltä. Niiden hallintaan on kyllä muitakin keinoja kuin lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Odotan koska tulee ne "liikunta ja terveellinen ruokavalio" -opastukset.
Olen vakavasta masennuksesta parantunut ja kyllä se ruokavalio ja liikunta ovat avaimet masennuksesta paranemiseen.
Ihan turhaa kuvitella, että masennuksesta paranee elämällä samaa elämää, kun on elänyt koko ajan, kun on masentanut.
Kaulakiikku tai juna ratkaisee ongelmat. Miksi kärsiä jos elämä on vaikeaa. Apua ei saa lääkkeistä, terapiasta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan koska tulee ne "liikunta ja terveellinen ruokavalio" -opastukset.
Olen vakavasta masennuksesta parantunut ja kyllä se ruokavalio ja liikunta ovat avaimet masennuksesta paranemiseen. Ihan turhaa kuvitella, että masennuksesta paranee elämällä samaa elämää, kun on elänyt koko ajan, kun on masentanut.
No eipä ne elämäntavat estäneet sitä masennusta myöskään. Toki siis pidän liikuntaa ja ravintoa tärkeinä, elintavat pitää pitää jotakuinkin kunnossa tai saattaa kuntoon. Silti voi vielä olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä huolimatta, että haluaa kokea asiat ja on poistumaton syy, suosittelen hoitoa ja lääkitystä. Ei tarvitse ottaa mitään sedatoivia lääkkeitä.
Miten sinun masennuksesi käytännössä oireilee?
No, huono mieliala ja hitaus/aloitekyvyttömyys. Hetkittäinen tuskaisuus ja itkeskely. En jaksa kovin hyvin tehdä asioita. Saatan illalla huomata että oho, koko päivän työt jäivät tekemättä. Ennen esim. kävelin paljon, nykyään vietän enemmän aikaa kotona ja sängyssä. Asioiden hoitaminen tuntuu rasittavalta, mutta varsinainen stressi on kadonnut kokonaan. Minua ei ahdista enää mikään. Huumorintaju ei ole vähentynyt vaan sitä on liikaakin, menee hysterian puolelle. Kaikkia muutoksia en varmaan ole vielä huomannut, kun tätä on kestänyt suhteellisen vähän aikaa.
ap
Kun olet valm
Laihtunut, mutta vain ihan vähän. Aluksi ruokahalua ei ollut, mutta fyysinen aktiivisuus on myös vähentynyt paljon. Esimerkiksi tänään oli tarkoitus tehdä pitkä kävelylenkki, mutta meninkin sen sijaan nukkumaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aika harva masentunut tietää, että yli puolet masentuneista paranee vuorokauden ajaksi sillä että yksinkertaisesti jättää yhden yön unet kokonaan nukkumatta. Ei ole kestävä hoito, koska nukutun yön jälkeen masennus palaa. Itse vahingossa törmäsin tähän, kun sairastin yöllä niin paljon ettei ollut mahdollista nukkua kuin ehkä 20 minuuttia ja seuraavana päivänä huomasin että masennus oli kokonaan poissa. Tuli tietysti takaisin. Mutta oli kiva huomata hetkeksi miltä normaalit tunteet tuntuu ja se auttoi jaksamaan.
Minulla tuo ei ole auttanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva masentunut tietää, että yli puolet masentuneista paranee vuorokauden ajaksi sillä että yksinkertaisesti jättää yhden yön unet kokonaan nukkumatta. Ei ole kestävä hoito, koska nukutun yön jälkeen masennus palaa. Itse vahingossa törmäsin tähän, kun sairastin yöllä niin paljon ettei ollut mahdollista nukkua kuin ehkä 20 minuuttia ja seuraavana päivänä huomasin että masennus oli kokonaan poissa. Tuli tietysti takaisin. Mutta oli kiva huomata hetkeksi miltä normaalit tunteet tuntuu ja se auttoi jaksamaan.
Minulla tuo ei ole auttanut.
ap
Joo, ei minullakaan. Eikä niistä muistakaan hyvin häiriintyneistä keinoista ollut apua ahdistukseen kuin muutamaksi sekunniksi kerrallaan, olkoonkin että epätoivoisessa tilanteessa muutama sekuntikin on paljon.
Ap, kymmenien vuosien kokemuksella: mene ainakin puhumaan jollekin. Minun elämäni olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin aikanaan siihen pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva masentunut tietää, että yli puolet masentuneista paranee vuorokauden ajaksi sillä että yksinkertaisesti jättää yhden yön unet kokonaan nukkumatta. Ei ole kestävä hoito, koska nukutun yön jälkeen masennus palaa. Itse vahingossa törmäsin tähän, kun sairastin yöllä niin paljon ettei ollut mahdollista nukkua kuin ehkä 20 minuuttia ja seuraavana päivänä huomasin että masennus oli kokonaan poissa. Tuli tietysti takaisin. Mutta oli kiva huomata hetkeksi miltä normaalit tunteet tuntuu ja se auttoi jaksamaan.
Minulla tuo ei ole auttanut.
ap
Joo, ei minullakaan. Eikä niistä muistakaan hyvin häiriintyneistä keinoista ollut apua ahdistukseen kuin muutamaksi sekunniksi kerrallaan, olkoonkin että epätoivoisessa tilanteessa muutama sekuntikin on paljon.
Ap, kymmenien vuosien kokemuksel
Tarkoitus onkin mennä puhumaan, vaikka ei ammattiauttaja voi antaa minun kysymyksiini vastauksia. Toisen osapuolen omaiset ehkä voisivat jotain kertoa, mutta keskustelua heidän kanssaan rajoittaa se, etten voi itse kertoa kaikkea mitä tiedän. Ja kun on niin paljon avoimia kysymyksiä, on asian käsittely vaikeampaa, kun en tarkkaan tiedä mitä se on, mitä minun pitäisi käsitellä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan koska tulee ne "liikunta ja terveellinen ruokavalio" -opastukset.
Olen vakavasta masennuksesta parantunut ja kyllä se ruokavalio ja liikunta ovat avaimet masennuksesta paranemiseen. Ihan turhaa kuvitella, että masennuksesta paranee elämällä samaa elämää, kun on elänyt koko ajan, kun on masentanut.
No mutta onhan ihminen silti voinut masentumiseen saakka elää terveellisesti. Ei sekään masentumista estä.
Vierailija kirjoitti:
D-vitamiini myös auttaa vähän. 100 mikrogrammaa päivässä voi ottaa, vaikka virallinen suositus on 10. Se kympin suositus perustuu vain siihen että sillä välttää pahimmat puutosoireet, vaikka todellinen tarve on suudempi. Jos ottaa sata mikrogrammaa päivässä, ei ole vielä mahdollista saada mitään yliannostusoireita, joten se on turvallinen.
En suosittele, erittäin tuskalliset virtsakivet saattaa tolla konstilla saada...Samoin jos C-vitamiinia käyttää liikaa
Mitä valitat, oma vika kun oikein haluat kärsiä masennuksesta ja kokea sen kunnolla.
Mitäs siinä valita, koe nyt oikein kunnolla!!!!
Ja lopeta täällä valittaminen kun itse olet tiesi valinnut!!
Kuten myös, otan osaa.
Silti oma kokemukseni on, että traumaan liittyvät takaumat ei oikein lähde lääkkeillä. Toki jokainen on yksilö ja vasteet erilaisia.