Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen kanssa eläminen
15.12.2023 |
"Elikkäs" nyt on tapahtunut sen verran ikävä asia, että en usko masennukseni lakkaavan koskaan. Masennuslääkkeitä en halua syödä, ja töitä pitäisi jaksaa tehdä. Olisiko kenelläkään vinkkejä jaksamiseen? En odotakaan että olisin kovin energinen, minulle riittäisi kun jaksaisin hoitaa välttämättömät asiat. Niin että voisi jatkaa elämää edes jotenkin.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi vitkutella, kunnes on siinä tilanteessa hakeakko ammattiapua vai päättääkkö päivänsä. Minä olen ollut siinä tilanteessa enkä voi suositella. Jos on keskivaikea tai vaikea masennustila, niin harvoin se siitä ajan kanssa helpottaa, ellei masennukselle ole joku selkeä ulkoinen tekijä mikä poistuu vaikuttamasta.
Minulla kyllä on ulkoinen syy, mutta sellainen joka ei poistu. Sen takia tässä mietin, että jotenkin tämän kanssa olisi pystyttävä elämään. Hitaammin kuin ennen, mutta elettävä kuitenkin. En vain osaa vielä.
ap
Anna itsesi käydä läpi kaikki tunteet. Välillä on ihan kauheita päiviä. Mutta seuraavana päivänä on taas paljon kevyempi olo, kun on itkenyt/raivonnut/vaipunut epätoivoon oikein kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulla on lääkkeitä vastaan? Itse en edes uskalla ajatella niiden lopettamista kun muistelen kuinka syvässä kuilussa kävin joku vuosi sitten.
Mahdolliset sivuvaikutukset huolestuttavat. Ja haluan kokea tämän ilman lääkkeitä, koska muuten jäisin miettimään, millaista tämä olisi ollut ilman lääkkeitä. Sitä paitsi en ole oikein jaksanut mennä lääkäriin, ja rahat ovat sen verran vähissä että ei ole varaa maksaa lääkärissä käymisestä. Ja jos saa jonkun masennusdiagnoosin, niin tunnetusti siitä voi olla haittaa myöhemmin.
ap
Olin sinä vuosi sitten. En halunnut diagnoosia, en halunnut lääkitystä.
No, sitten kun vaipuu vielä syvemmälle pohjalle, ei sillä diagnoosilla ole enää väliä, pakko saada rahaa jostain. Ja onneksi lääkärini on hyvä ja välittää paranemisestani.
Ja sain myös oikeanlaisia lääkkeitä. Saisi tulla aika pahoja sivuvaikutuksia, että suostuisin luopumaan näistä. Ei aina tarvitse mennä niillä perusvalikoiman SSRI:llä.
Masennus on paskamainen tauti. Harva tauti tekee sen, että potilas jääräpäisesti kieltäytyy hoidosta ja diagnoosista.
Siitä huolimatta, että haluaa kokea asiat ja on poistumaton syy, suosittelen hoitoa ja lääkitystä. Ei tarvitse ottaa mitään sedatoivia lääkkeitä.
Miten sinun masennuksesi käytännössä oireilee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulla on lääkkeitä vastaan? Itse en edes uskalla ajatella niiden lopettamista kun muistelen kuinka syvässä kuilussa kävin joku vuosi sitten.
Mahdolliset sivuvaikutukset huolestuttavat. Ja haluan kokea tämän ilman lääkkeitä, koska muuten jäisin miettimään, millaista tämä olisi ollut ilman lääkkeitä. Sitä paitsi en ole oikein jaksanut mennä lääkäriin, ja rahat ovat sen verran vähissä että ei ole varaa maksaa lääkärissä käymisestä. Ja jos saa jonkun masennusdiagnoosin, niin tunnetusti siitä voi olla haittaa myöhemmin.
ap
Masennuksen hoitamatta jättäminen voi tulla paljon kalliimmaksi. Jos sulla ei ole työterveyshuoltoa, ihan terveyskeskuksesta voi saada apua. Erikoissairaanhoitoa jos tarvitset, niin psykiatrian poliklinikalla käynnit ovat maksuttomia.
Antakaa itsellenne päiväkäsky: ASENTO!LEPO.ASENTO! MINÄ ITSENI YLIMARSALKKA KIELLEN TEITÄ
YLIAJATTELEMASTA JA ITSEDIAGNOSOIMASTA VAAN LÖYDÄTTE KAUNEUTTA TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ!!
SAITTEKO?! KYLLÄ HERRA/ROUVA MARSALKKA!!
TOTEUTTAKAA,MARSMARS!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistänpä lusikkani soppaan.
Minä olen myös enemmän tai vähemmän masentunut, sain TK:ssa diagnoosin keskivaikea masennus n. 10v sitten.
Olen yrittäjä ja sairausloman hakeminen on yhtä tyhjän kanssa, koska kukaan ei töitäni tee, jos olen saikulla.
Ensiavuksi sain SSRI-pillerit, joiden avulla pääsin pahimman yli, vaikka en pitänyt niiden sivuvaikutuksista.
Sain keskusteluapua sairaanhoitajalta, mikä auttoikin paljon. Sairaanhoitaja tulkitsi masennukseni reaktiiviseksi, taustalla vaikea elämäntilanne, traumat, uupumus ja henk. koht ominaisuuksieni ja ympäristön ristiriidat.
Paras ohje sairaanhoitajalta oli juurikin kehoyus olla itselleen armollinen, uskaltaa antaa jotain itsellekin ja tekemään asian kerrallaan tärkeimmistä lähtien.
T: nimim. Assburger
Minunkin masennukseni johtuu toisen henkilön itsemurhasta.
Masennus voi olla reaktiivista traumalle.
Kannattaa selvitellä asiaa. Ammattilainen paras, jos osaa.
Kirjallisuuttakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka masennus johtuisi traumasta, elämäntilanteesta tai surullisesta tapahtumasta, se on silti masennus.
Vierailija kirjoitti:
Pistänpä lusikkani soppaan.
Minä olen myös enemmän tai vähemmän masentunut, sain TK:ssa diagnoosin keskivaikea masennus n. 10v sitten.
Olen yrittäjä ja sairausloman hakeminen on yhtä tyhjän kanssa, koska kukaan ei töitäni tee, jos olen saikulla.
Ensiavuksi sain SSRI-pillerit, joiden avulla pääsin pahimman yli, vaikka en pitänyt niiden sivuvaikutuksista.
Sain keskusteluapua sairaanhoitajalta, mikä auttoikin paljon. Sairaanhoitaja tulkitsi masennukseni reaktiiviseksi, taustalla vaikea elämäntilanne, traumat, uupumus ja henk. koht ominaisuuksieni ja ympäristön ristiriidat.
Paras ohje sairaanhoitajalta oli juurikin kehoyus olla itselleen armollinen, uskaltaa antaa jotain itsellekin ja tekemään asian kerrallaan tärkeimmistä lähtien.
T: nimim. Assburger
Ne työt tekee sitten lopulta joku muu, jos ei onnistu saamaan balanssia terveyden ja työn välille.
Minäkin yrittäjänä jatkoin todella pitkälle ja pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki ap diagnoosiksi ahdistuneisuushäiriö jos masennus ei kelpaa. Pääsee saikulle.
Myös traumaperäinen stressihäiriö on yksi vaihtoehto.
Itselläni ollut hyvin vaikea masennus sekä nuorena että nyt +5v sitten. Molemmat "kaudet" kestivät 2-3vuotta. Teininä yritin itsemurhaa, toisella kertaa vanhempana vain sitä mietin.
Masennuksiini liittyi myös vakavia pelkotiloja. Ja unettomuutta. Lääkityksiä kokeilin, mutta olin niistä vain entistä enemmän peloissani enkä saanut kaipaamaani apua.
Tsemppiä voin sanoa että masennuksesta voi parantua. Nykyään voin hyvin enkä usko sen enää uusivan. Nämä kokemukset ovat vieneet minut lapsuuden traumojeni, tunteiden, identiteettini ja tarpeideni äärelle! Nykyään osaan tunnistaa esim alitajuiset ja tietoiset ajatusmallini. Sekä pitää huolta henkisestä hyvinvoinnistani.
Serotoniiniin vaikuttaa moni asia. Omien arvojen mukainen elämä (itsellä lähti työ vaihtoon), ystävät, ruokavalio, liikunta.. Aivot ovat plastiset ja muuttuvat läpi elämän. Jonkin ison mullistuksen jälkeen saattaa puhjeta masennus tai jos elää muutoin elämää jossa ei ole hyvä olla. Yritä päästä oman masennuksesi juuri syille. Ja usko minua, se voi kyllä vielä väistyä koko prosessin koettuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serotoniini ei ole ainoa, joka vaikuttaa masennukseen ja traumoihin. Lääkkeitä löytyy muillekin välittäjäaineille/ hormoneille. Dopamiini, noradrenaliini, opioidijärjestelmä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka masennus johtuisi traumasta, elämäntilanteesta tai surullisesta tapahtumasta, se on silti masennus.
Joo mutta trauma saattaa vaatia ihan oman hoitonsa, erilaisen terapian kuin depis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä huolimatta, että haluaa kokea asiat ja on poistumaton syy, suosittelen hoitoa ja lääkitystä. Ei tarvitse ottaa mitään sedatoivia lääkkeitä.
Miten sinun masennuksesi käytännössä oireilee?
No, huono mieliala ja hitaus/aloitekyvyttömyys. Hetkittäinen tuskaisuus ja itkeskely. En jaksa kovin hyvin tehdä asioita. Saatan illalla huomata että oho, koko päivän työt jäivät tekemättä. Ennen esim. kävelin paljon, nykyään vietän enemmän aikaa kotona ja sängyssä. Asioiden hoitaminen tuntuu rasittavalta, mutta varsinainen stressi on kadonnut kokonaan. Minua ei ahdista enää mikään. Huumorintaju ei ole vähentynyt vaan sitä on liikaakin, menee hysterian puolelle. Kaikkia muutoksia en varmaan ole vielä huomannut, kun tätä on kestänyt suhteellisen vähän aikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka masennus johtuisi traumasta, elämäntilanteesta tai surullisesta tapahtumasta, se on silti masennus.
Joo mutta trauma saattaa vaatia ihan oman hoitonsa, erilaisen terapian kuin depis.
Toki, mutta se masennus pitää hoitaa myös.
Olen myös itse traman jälkeisestä masennuksesta kärsivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä huolimatta, että haluaa kokea asiat ja on poistumaton syy, suosittelen hoitoa ja lääkitystä. Ei tarvitse ottaa mitään sedatoivia lääkkeitä.
Miten sinun masennuksesi käytännössä oireilee?
No, huono mieliala ja hitaus/aloitekyvyttömyys. Hetkittäinen tuskaisuus ja itkeskely. En jaksa kovin hyvin tehdä asioita. Saatan illalla huomata että oho, koko päivän työt jäivät tekemättä. Ennen esim. kävelin paljon, nykyään vietän enemmän aikaa kotona ja sängyssä. Asioiden hoitaminen tuntuu rasittavalta, mutta varsinainen stressi on kadonnut kokonaan. Minua ei ahdista enää mikään. Huumorintaju ei ole vähentynyt vaan sitä on liikaakin, menee hysterian puolelle. Kaikkia muutoksia en varmaan ole vielä huomannut, kun tätä on kestänyt suhteellisen vähän aikaa.
ap
Kun olet valmis kokeilemaan lääkitystä vaihtoehtoja voisi olla Voxra tuohon hitauteen, aloitekyvyttömyyteen ja alhaiseen mielialaan. Sertralin, jos haluaa SSRI:tä. Naltreksoni auttaa tuohon päivien katoamiseen, jos pelkkä Voxra ei riitä.
Oletko lihonut vai laihtunut?
Diapamista on todella vaikea irrottautua.
Suosittelisin myös lääkäriin menemistä ja siitä se hoito lähtee liikkeelle.
Itsekin aikanaan masentuneena odottelin aivan liian pitkään avun hakemista. Nykyisin olen täysin toipunut eikä masennus ole uusiutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerrran toivo on jo menetetty, mikset kokeilisi lääkkeitä? Mitä väliä? Ei elämä ole minkään arvoista jos on vaan masentunut. Mistä se sitten enää on pois kokeilla lääkkeitä? Jos ne vaikka auttaisivat
En koe tilannetta ihan tuolla tavalla.
ap: Olet vain laiska ihminen.Joka vertaa itseään muihin.Eikä ota vastuuta oamsta elämästään.
Mutta ehkä tuo ei kuitenkaan ole hyvä idea. Minunkin masennukseni johtuu toisen henkilön itsemurhasta. Oletko ajatellut, että mahdollisesti laitat vahingon kiertämään jos teet itsellesi jotain. Vaikka siitä ei aiheutuisi kenenkään kuolemaa, niin eihän sitä tiedä jos kuitenkin aiheuttaa kohtuuttoman suurta tuskaa joillekin.
ap