Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten syyllistäminen joululahjatoiveissa
15.12.2023 |
Pidän harmillisena kuinka täälläkin on kommentoitu lasten toivomia lahjoja joissakin keräyksissä.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta ilahduttaa lasta toivomallaan lahjalla, jätä se jonkun muun ostettavaksi.
Lapsilla on oikeus unelmoida, ja samoista
asioista mistä varakkaimmankin perheen lapsi.
Lapset ovat arvokkaita ja ansaitsevat parasta.
Ja mitään vanhaa ei tarvitse antaa kenellekkään lahjaksi, niitä voi antaa muuten.
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan kalliin lahjan saaneen lapsen vanhemmat toimivat, Tori.fi?
Mun äiti ainakin myi ne vähäarvoisetkin lahjat.
Oikeesti?
Kyllä, oikeesti. Hän otti kaiken mahdollisen vastaan mitä eri järjestöt lahjoitti ja laittoi kieroon jo ennen kuin ne ehti edes meille asti. Jatkoi tätä vielä kun oltiin sijaiskodeissa.
Toivottavasti olet sulkenut hänet elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin
Kuka ostaa tuntemattomalle muutaman satasenkaan lahjan?
Kyllä minä voisin ostaa, jos olisin satavarma, että se menee sille lapselle/nuorelle. En vain luota näihin järjestöihin.
Tämähän se. Mä olen elämäni aikana avustanut varsin paljon vähävaraisia ihmisiä, mutta en halua avustaa välikäsien kautta. Mulle on myös jäänyt vuosien varrella mieleen sekä edellisen että nykyisen lapsiasianvaltuutetut puheet. Siis että lapsiperheiden eriarvoistuessa vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta. Jotkut eivät edes voi osallistua kaverin synttäreille, koska ei ole varaa synttärilahjaan. Tai ei voi järjestää itse synttäreitään, kun ei ole varaa. Vähän isompien kohdalla lapsi jää porukan ulkopuolelle, koska ei voi lähteä kahvilaan, leffaan tms kavereiden kanssa. Olen pyrkinyt lapsiperheitä avustaessani siihen, että nämä lapset voisivat kavereineen tehdä jotain kivaa. Eikä vain kävellä pitkin katuja kalliit merkkilenkkarit jalassa ja katsella, miten ne muut merkkilenkkarit jalassa kulkevat kaverit lähtevät vaikkapa leffaan, ja sitten lapsi palaa kotiin, koska ei ollut rahaa leffalippuun.
Olen ostanut paljon lahjakortteja kahviloihin ja pikaruokapaikkoihin, lisäksi myös sarjalippuja leffateattereihin. Jotta se lapsi tai teini pääsisi kavereidensa kanssa osallistumaan. Olen myös ostanut vähävaraisille perheille isompia satseja elintarvikkeita ja muita päivittäistavaroita, jotta sitten vanhempien omista rahoista jäisi sen verran, että lapsi saisi ostettua kaverisynttäreille jonkin lahjan ja pääsisi osallistumaan. Ja joskus olen tilannut jonkun lapsen synttäreille kaiken kakuista ilmapalloihin, jotta lapsi saisi järjestettyä omat kaverisynttärinsä.
Vaikka mulla ei olekaan lapsenlapsia, seuraan näitä keskusteluja, koska siskollani on lapsenlapsia. Haluan saada käsityksen siitä, että eikö nykyään todellakaan voi lähteä kavereiden kanssa kahvilaan, mäkkäriin, leffaan tms, jos ei ole tietyt merkkilenkkarit jalassa tai tietyn merkkinen kännykkä taskussa. Koska tämähän on sitten ihan eri asia kuin mistä lapsiasiainvaltuutetut ovat puhuneet. Omat lapseni kun ovat vielä sitä sukupolvea, jolloin kavereiden muakan saattoi mennä leffaan, jos oli leffalippuun rahaa. Silloin ei vielä kyselty ennen leffaan menoa mitään lenkkareiden tai kännykän merkistä.
Mutta joo, tänä vuonna mulle menee se noin tonni nuoren opiskelijan sairaalalaskujen maksamiseen sekä muuhun siihen liittyvään. Siitä ilahtuu sekä tämä nuorimies itse että hänen avovaimonsa ja vähävaraiset vanhempansakin.
Riski on myös se että vanhemmat myy eteenpäin nää arvokkaat lahjat.
Minäkin näin (Hopen?) joulukuisen kun jonotin Postiin, ja toiveet mitä ehdin näkemään oli käytännössä kaikki iPhonea (yhdessä luki jopa 15pro!) tmv. Aiemmin (ehkä n. vuotta sitten) oli kun työpaikan kautta osallistuin keräykseen, oli toiveet enemmän 'lelukoira' tai 'lahjakortti Mäkkäriin' tyyppisiä.
Minusta lahjatoiveissaki on oltava kohtus. Kyllä: köyhäkin lapsi voi _haaveilla_ uudesta iPhonesta, mutta ymmärtääkö toiveen esittäjä, että moni suomalainen työssäkäyvä saa n. puhelimen hinnan verran nettona käteen/kk?
Ja ylipäätään harvoilla lapsilla on uusimmat iPhonet, tuskin niin on tuonkaan toivojan luokalla. Moni 'perii' esim. vanhemman vanhan (työ)puhelimen, vaikka olisi iPhone niin käytetty/vanhempaa mallia.
Noihin joululahja-toiveisiin olisi hyvä asettaa jonkin katto, esim. max 50e toive, silloin niitä olisi kivempi myös toteuttaa. Lahjan saaja voisi miettiä mitä max 50e arvoista haluaa, ja todennäköisemmin sen saisin vs. reilusti yli tonnin puhelin.
Yleensä perheissä käydään keskusteluja siitä 'mihin on varaa', ja minusta ns. "isot haaveet" (mitä se kenellekkin elämäntilanteesta rippuen on, iPhone tai vaikka maailmanympärysmatka jne.) eivät ole realistisia JOULULAHJATOIVEITA, mitä vaikka lahjakortti vaatekauppaan/Barbie/hajuvesi/kuulokkeet (siis ns. tavalliset) tai vastaavat toiveet on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos köyhän perheen lapsi toivoo vaikka laskettelusuksia ja -monoja pääseekö hän käyttämään niitä minne ja millä rahalla reissu kustannetaan? Pääseekö useammin kuin kerran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkivaatteet ja merkkilenkkarit ovat turvallisuusuhka, jota me vanhemmat tai meidän fiksut lapset itse eivät tahdo ottaa. Osa vaatteista löytyy kirpputorilta ja kalleimmat ja roadmanien suosimat tuotteet jäävät kauppoihin.
Varaa olisi. Köyhäksi tulee kuluttamalla liikaa ja siihen meillä olisi siis melko pitkä matka. Monen varakkaan perheen hyvät tulot eivät erotu ainakaan lasten parempana vaatetuksena ja luokan kalleimpana polkupyöränä tai skootterina, kännykkänä jne. Nehän tullaan ryöstämään ja vakuutusyhtiöt korvaavat niiden menetyksiä jo liikaa!
Vierailija kirjoitti:
Jos köyhän perheen lapsi toivoo vaikka laskettelusuksia ja -monoja pääseekö hän käyttämään niitä minne ja millä rahalla reissu kustannetaan? Pääseekö useammin kuin kerran?
Hyvä kysymys sinällään, mutta on ihmisiä, jotka asuvat ihan laskettelukeskusten lähistöllä. Eli "reissuun" ei tarvita rahaa ollenkaan vaan vain niihin rinnelippuihin vai mitä ne nyt ovatkaan. Vähän sama juttu kuin vaikkapa lahjaksi saadut Linnanmäen rannekkeet ei ole yhtä suuri ongelma pääkaupunkiseudun lapsille kuin vaikka Ivalossa asuville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sitä laati lahjalistan niin, että se eteni niistä suurimmista toiveista kohti sälää. Fiksu vanhempi ottaa tuon listan ja katsoo siitä sitten sopivan hintahaarukan (20-50 e) lahjatoiveen sinne joulupuuhun.
Suurin osa lapsuuteni joululahjatoiveista jäi toteutumatta, mutta hyvin pärjäsin kuitenkin. Oli turvallinen arki ja huolehtivat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Jokaisella perheellä on mahdollisuus järjestää joulu, mutta on perheitä, joiden vanhemmat eivät osaa käyttää rahaa! Tämä ei ole lasten vika. Jokainen lapsi ansaitsee edes joskus sen oman toivelahjan.
Ja tähän joku hyväosainen tulee kommentoimaan että "ei meidänkään lapset jäkätijäkäti..." En tiedä yhtään hyväosaista perhettä, jossa lapsilla ei ole yhtään kalliimpaa lelua.
Millä perusteella ansaitsee? Miten lahjat, tai vielä se joku tietty kallis lahja, ansaitaan? Lahja on lahja, ei vastikkeellinen palkkio. Jos vanhempien massi ei riitä niin voi voi.
Tässä on se ongelma, että joudun jättämään lahjan ostamatta, koska toiveet on niin kalliita. En edes läheisilleni osta niin kalliita lahjoja mitä noissa toiveissa on. Olkoot sitten niin, että käytän itseeni tai läheisiini ne rahat joilla olisin halunnut ilahduttaa vähävaraisen perheen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Jokaisella perheellä on mahdollisuus järjestää joulu, mutta on perheitä, joiden vanhemmat eivät osaa käyttää rahaa! Tämä ei ole lasten vika. Jokainen lapsi ansaitsee edes joskus sen oman toivelahjan.
Ja tähän joku hyväosainen tulee kommentoimaan että "ei meidänkään lapset jäkätijäkäti..." En tiedä yhtään hyväosaista perhettä, jossa lapsilla ei ole yhtään kalliimpaa lelua.
Minä tiedän montakin.
Tässä on vähän sama ilmiö, kun minä perhettä kaipaavana sinkkuna näen ympärilläni vain onnellisia ja tasapainoisia avioliittoja, vaikka todellisuus taitaa olla vähän muuta.
Monessa "hyväosaisessa" perheessä voidaan olla todella tiukkoja monissa asioissa, rahaa käytetään vain johonkin valittuihin asiohin eikä se aina ole kalliit lelut.
Hyväksyisin järkevät toiveet, kuten uusia vaatteita.
Kirjoittaisi siihen lappuun, että unelmien täyttymys olisi matka Disneylandiin, mutta tykkään myös Ryhmä Hausta.
"Et sitten halunnut laittaa myös niitä halpoja toiveita? Vai oliko ihan sama, mitä halpaa sieltä tulee?"
En laittanut, koska mulle oli ihan sama, onko siellä sukat vai suklaata tai muita perusasioita, mitä ostetaan muutenkin pitkin vuotta.
Tänään katsoin Hopen lahjapuuta, ja toiveet oli luokkaa lahjakortti vaatekauppaan (pari ihan halpakauppaa oli mainittuna), puhelin (ei määritelty mallia), jotain leluja, hajuvesi jne. Eli ihan perus settiä, muutama kalliimpi toive seassa, mutta ei ainakaan sattunut silmään yhtään iphonea tai pleikkaria. Lahjakortti on silleen helppo että sen voi ostaa haluamalleen summalle.
Onhan nuo toiveet täysin epärealistisia, ei varakkaatkaan osta tuollaisia lahjoja omille lapsilleen haloo nyt. Kyllä vanhempien ja järjestöjen pitää selittää näille lapsille, että tästä keräyksestä voi saada jonkun pienen muistamisen. Muutenkin on jotenkin omituista, että näistä on tullut jotain toivomusautomaatteja vs. lahjakeräys niille, joille ei oikeasti ole mitään? Ei taida olla köyhiä nämä jos toiveena on 400 euron lego tai järkkäri.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, oikeesti. Hän otti kaiken mahdollisen vastaan mitä eri järjestöt lahjoitti ja laittoi kieroon jo ennen kuin ne ehti edes meille asti. Jatkoi tätä vielä kun oltiin sijaiskodeissa.