Lasten syyllistäminen joululahjatoiveissa

Niinpä. Jokaisella perheellä on mahdollisuus järjestää joulu, mutta on perheitä, joiden vanhemmat eivät osaa käyttää rahaa! Tämä ei ole lasten vika. Jokainen lapsi ansaitsee edes joskus sen oman toivelahjan.

Ja tähän joku hyväosainen tulee kommentoimaan että "ei meidänkään lapset jäkätijäkäti..." En tiedä yhtään hyväosaista perhettä, jossa lapsilla ei ole yhtään kalliimpaa lelua.

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Saahan sitä toivoa mutta sitten jää luultavasti ilman. Harva haluaa ostaa tuntemattomalle kovin kallista. Ja ei, lapsella ei ole minkäänlaista automaattista oikeutta saada edes kerran elämässään toivettaan läpi, vaikka kivaahan se olisi jos maailma olisi täydellinen. Toivomiseen on oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Kuka ostaa tuntemattomalle muutaman satasenkaan lahjan?

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Ei pety välttämättä. Kyllä mä lapsena tiesin, etten todellakaan saa lahjaksi mitään oikeaa ponia, omaa huonetta yms, mutta silti toivoin näitä, koska se oli eräänlainen joulun ajan leikki. Kyllä minä köyhänä tiesin, että sieltä paketista tulee aina jotain halpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

On ihan hyvä että lapsi oppii välillä pettymään, mutta lapsien syyllistäminen on aika raukkamaista.

Oletko oikeasti noin naiivi? Luuletko, että se on joku 2 vuotias joka esim toivoo ipadia?

Uskoisin että kommentoijat eivät niinkään paheksu lapsia vaan näiden lasten vanhempia, jotka eivät ole selittäneet lapsille että noin kalliit lahjat ovat aika epärealistisia.

 

Lasten pitää osata ja saada unelmoida, se on totta, mutta nuo lahjaunelmat ovat niin kovin materialistisia. On suuri riski että lapset joutuvat pettymään, kun eivät saakaan lahjoja. Kyllä vanhempien tehtävä on opettaa lapsille suhteellisuudentajua ja sitä että kuluttaminen / tavaran haaliminen ei ole paras tapa tulla onnelliseksi.

Minä en ainakaan paheksu näitä lapsia pätkän vertaa, tuntuu vain pahalta heidän puolestaan kun mietin näitä edellä mainittuja seikkoja. Toivon heille kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Kuka ostaa tuntemattomalle muutaman satasenkaan lahjan?

Kyllä minä voisin ostaa, jos olisin satavarma, että se menee sille lapselle/nuorelle. En vain luota näihin järjestöihin.

2-vuotiaan iPad-toive... Tosi uskottavaa että lapsi itse osaa sellaista toivoa. 

Mikäpä siinä, pidän itse kymppini jos ei muutaman kympin toiveita ole. Satasesta riittää hyväntekeväisyyteen 3-4 saajalle ennemmin kuin yhdelle. Monen sadan euron toiveet voi olla toiveita, mutta eivät toteudu kuin parille "lottovoittajalle".

No ratkaisin ongelman tänä vuonna laittamalla roposeni joulupataan.

Kuinkahan kalliin lahjan saaneen lapsen vanhemmat toimivat, Tori.fi? 

Tuossa tietysti on perhekohtaisia kantoja, miten suhtautua lahjatoiveisiin, on sitä rikas tai köyhä. 

Omassa keskiluokkaisessa perheessä olisi toki saanut ihan vapaasti haaveilla mistä tahansa, mutta jos halusi jotenkin vaikuttaa siihen, mitä tulee saamaan joululahjaksi, kannatti esittää toiveita siltä alueelta, miltä lahjat tullaan toteuttamaan. Tyyliin haluan jonkun valtavan barbitalohässäkän, mutta on parempi toivoa tiettyä värityskirjaa ja lelukoiraa, ne saattavat sitten toteutuakin halutulla tavalla. 

Eihän tuo toivomusasia koske mitenkään vain köyhien perheiden lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan kalliin lahjan saaneen lapsen vanhemmat toimivat, Tori.fi? 

Mun äiti ainakin myi ne vähäarvoisetkin lahjat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Ei pety välttämättä. Kyllä mä lapsena tiesin, etten todellakaan saa lahjaksi mitään oikeaa ponia, omaa huonetta yms, mutta silti toivoin näitä, koska se oli eräänlainen joulun ajan leikki. Kyllä minä köyhänä tiesin, että sieltä paketista tulee aina jotain halpaa.

Et sitten halunnut laittaa myös niitä halpoja toiveita? Vai oliko ihan sama, mitä halpaa sieltä tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan kalliin lahjan saaneen lapsen vanhemmat toimivat, Tori.fi? 

Mun äiti ainakin myi ne vähäarvoisetkin lahjat. 

Oikeesti? 

Älkää antako hope ry:n kautta mitään. Työntekijät kavaltaneet varoja, asiasta poliisitutkinta meneillään! 

 

Lapsemme eivät unelmoi materiaalisista asioista. Olemme varakkaita ja elämme melko keskiluokkaisesti  ja joissain asioissa kuin köyhät. Voimme ostaa jotain hintavampaa lapsille, kun jätämme 100 ei hintavaa, mutta myös hyvin tarpeetonta ostosta tekemättä. Köyhät erehtyvät ostamaan useammin tarpeettomia tuotteita tai yrittävät säästää laadussa ja pitkäikäisyydessä. 

Meillä on paljon pitkäikäisiä tuotteita käytössä. Pyykinpesukoneemme on kestänyt yhdellä huollolla jo 20 vuotta ja lasten kännykät menevät vaihtoon noin 5-6 vuoden välein. Lapset saivat hyvät joustinsängyt 3-5 vuotiaina ja vievät ne varmasti kotoa pois muuttaessaan mennessään. Jousitukset ja kankaat  kun ovat säilyneet hyvinä, kuin uusina. Ostettiin heti alussa hyvin suojaavat konepestävät petauspatjat ja helmalakanat ja imuroimme rungot säännöllisesti. Ja yhtään lastulevyhuonekaluahan meillä ei ole.

Ostakaa (sukset ja) luistimet. Meidän lapsilla ei muuten ole ollut yksiäkään omia suksia! Ai niin, oli yhdet käytetyt sukset alle kouluikäisenä, kun piti opetella hiihtämään ennen hoitoon menoa.  Eikä myöskään lasketteluvarusteita! Emme viihtyisi Lapin laskettelukeskuksessa.

Koululla on riittävän hyvät sukset, kun lapset eivät muuten harrasta hiihtoa. Lasten paino ja pituus muuttuvat niin tiheään, että ei me edes jakseta alkaa miettiä omien suksien hankintoja, joita ei tulisi käytettyä muuta kuin pakolla koulussa. Me mennään mieluummin suksirahoilla lomamatkalle  etelän lämpöön. Pidämme kesästä. Talvella voi käydä pulkkamäessä, luistelemassa ja uimahallissa uimassa.

Kuinka monen elämä menee pilalle kadehtiessa jotakin ihan turhaa? Kaikki muut lapset saa sen ipadin,  pleikka 5, jne. No, ei saa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Kuka ostaa tuntemattomalle muutaman satasenkaan lahjan?

Kyllä minä voisin ostaa, jos olisin satavarma, että se menee sille lapselle/nuorelle. En vain luota näihin järjestöihin.

 

Minä en luota näihin järjestöihin, enkä näiden lasten vanhempiin.