Ymmärsitkö alakouluikäisenä, että perheillä on erilaiset rahatilanteet ja ettei pienituloinen voi vaatia samaa elintasoa kuin hyvätuloinen?

Oikein hyvin ymmärsin, enkä ole ollut koskaan kateellinen kenellekään ns maallisesta mammonasta.  Päätin opiskella kunnon ammatin, ensin yo iltaoppikoulusta ja pääsin hyvään asemaan ja tuloihin. 

Ei 80/90-luvulla ollut paljoakaan kalliita tavaroita mitä lapsille ostettiin, joten sellaisia ei edes osattu pyytää. Ja jos se jolla ensimmäisenä oli esim tietokone tai nintendo yms niin sitten siellä hengattiin pelailemassa kunnes omat vanhemmat hankki ne.

Onneksi silloin vielä löytyi tekemistä ulkoa niin tuollaisiin asioihin ei käytetty aikaa, pulkkamäet, hiihtoladut, luistelu ulkojäillä, keinut, hiekkalaatikot, leikkipuistot ja muut harrastukset piti lapset aktiivisina.

Meille opetettiin koulussa, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia :)

Vierailija kirjoitti:

Meille opetettiin koulussa, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia :)

Näin opettamalla opetaan että kaikki kuuluu kaikille, mutta eihän köyhä yh voi ostaa samoja kalliita juttuja kuin muille, tuo aiheuttaa tilanteen missä tasa-arvon sijaan nimenomaan koetaan eriarvoisuutta, tuota ei saisi missään nimessä opettaa lapsille.

Uuj

Vierailija kirjoitti:

Meille opetettiin koulussa, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia :)

Tasa-arvo tulee libertaaneilta Amerikan villistä lännestä. Se siirtyi sinne valistajien kautta Euroopasta, mutta jalostui huippuunsa villissä lännessä lainsuojattomien suurella avustuksella.

Kun käsiaseet kehittyivät huippuunsa, niin niitä saattoi käyttää lapsetkin ( Billy the Kid) tai ihan naiset.

Tällainen voima kuin käsiase teki konkreettiseksi sen että lapsi tai nainen voi olla suhteessa mieheen tasa-arvoisia. Ennen käsiaseita miehet olivat voimakkaampia ja alistivat naisia ja lapsia. Sen kehityksen jälkeen vain pieni liike sormilla mahdollisti tasa-arvon. Erilaisen naisliikkeet yleistyivät samoihin aikoihin ja Suomessakin naiset saivat äänioikeuden.

Tieteen kehityksen turvin naisista ja lapsista tuli tasa-arvoisia ihmisiä suhteessa miehiin.

Se oli miesten ylivallan loppu se.

En kyllä alakouluikäisenä ymmärtänyt varallisuuseroista mitään. Vasta vanhempana ymmärsin nämä kuviot. 

Olen keskituloisesta perheestä, ja ymmärsin kyllä jo lapsena, että rikkailla on enemmän rahaa ja tavara, köyhillä vähemmän ja muilla siltä väliltä. Ymmärsin myös jo lapsena, ettei tasa-arvo tai ihmisarvo ole tavaran määrästä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille opetettiin koulussa, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia :)

Näin opettamalla opetaan että kaikki kuuluu kaikille, mutta eihän köyhä yh voi ostaa samoja kalliita juttuja kuin muille, tuo aiheuttaa tilanteen missä tasa-arvon sijaan nimenomaan koetaan eriarvoisuutta, tuota ei saisi missään nimessä opettaa lapsille.

Ei tasa-arvo tarkoita sitä, että kaikki tavara kuuluu kaikille.

Olen kotoisin kaupungista ja suurin osa kavereista asui kaksioissa. Me lapset nukuimme vanhempien kanssa samassa huoneessa. Muutaman luokkakaverin perheellä oli iso lukaali ja varallisuutta, mutta en muista tuon vaikuttaneen mihinkään. Emme vertailleet. Kivaa oli, jos jonkun luo sai mennä. Eräs serkuistani oli varakkaasta perheestä (tätini mies oli rikas ja myös kova pröystäilemään), mutta muistan lähinnä ihmetelleeni, miten joku piti merkkivaatteita kivoina, omaa silmääni ne eivät miellyttäneet 😀

Hyvää joulumieltä vaan sinne kokoomukseen ja persuihin. Kun vielä muistettaisiin, että joulua vietetään sen lapsen kunniaksi, jolle ei löytynyt sijaa majatalossa.

Joulu on perinteisesti ollut aikaa, jolloin ikäväkin ihminen ajattelee muita kuin itseään. Mutta toki on aikamme kuva, että toiset keskittyvät haukkumaan vähäosaisia. Joulun lapselle ei löydy sijaa edes omassa ahtaassa mielessä 

En ymmärtänyt lapsena olevani köyhä, en vaikka paras kaverini oli kartanon tytär. Toki näin ympäristössäni monenlaisia perheitä ja elämäntapoja, mutta uskoin, että kyse oli perheiden erilaisista arvoista, kuten vanhempani olivat opettaneet. Vasta aikuisena ymmärsin, kuinka köyhiä me todellisuudessa olimme.

Välillä meillä oli niin vähän rahaa, etteivät vanhempani pystyneet ostamaan edes hammastahnaa, mutta siitäkin he tekivät leikin. Muistan vielä hyvin, miten me kaikki kolme kersaa odotimme jonossa, että saamme pestä hampaat suolalla.

Käytöstapoja, koulutusta, kirjallisuutta ja urheilua meillä arvostettiin kovin. Mummo mm. kävelytti meitä kirja pään päällä, jotta saamme kauniin ryhdin. Sivistyssana- ja tietokirjoja selattiin ahkerasti ja iltasaduksi isä luki meille Aleksis Kiven Seitsemää Veljestä tai muita suomalaisia klassikoita, kunnes opimme itse lukemaan. Urheilua harrastettiin myös monipuolisesti. Kävimme paikallisella urheilukentällä ja hiihtoladuilla monta kertaa viikossa.

En koskaan tuntenut alemmuutta toisten lasten rinnalla, enkä myöskään kadehtinut muiden tavaroita, matkoja tai mökkejä. Tosin asiassa saattoi auttaa se, että olin aina koulussa ja urheilussa kunnan paras.

Ketjussa on moni kommentoinut miten ennen ei ollut niin paljoa millä pröystäillä. Köyhyys ja eriarvoisuuden tunne onkin aina suhteessa muihin, samalla tavalla sillon 80-luvulla oli köyhiä. 

olin tottunut köyhyyteen jo pienestä pitäen enkä halunut mitään. En edelleenkään aikuisena halua mitään. En halua tehdä mitään. Siksi en käy töissä ja en usko että minusta tuleekaan mitään.  Mielestäni köyhyys lannisti minut nollan tasolle. En ole koskaan elämässäni kokenut hienoja juttuja. Jos olen käynyt jossain ravintolassa tms, niin olen lähinnä ahdistunut ja saanut paniikkikohtauksen ja toivonut että olisin takaisin kotona. En nauti mistään. Suuri määrä rahaa ahdistaisi minua, koska en voisi tai kykenisi käyttämään sitä. Todennäköisesti lahjoittasiin rahat siskolleni ja hänen lapsilleen.

Toki. Olin vain salaa vihainen vanhemmilleni siitä, että olimme niin köyhiä. Heidän vikahan se oli.

90-luvulla ei mielestäni ollut niin järkyttävän kalliita juttuja mitä kaikki lapset olisivat toivoneet. Vrt. nykyisin joku uusin iPhone.

Outo, asenteellinen kysymys. Mielestäni oli jo silloin epäreilua, että joku pankinjohtaja saa käsien heiluttelusta kymppitonnin kuussa.

Tottakai ymmärsin.

Ei ostettu muotivaatteita, paljon pidin serkkujeni vanhoja, automme oli pieni ja vanha.

Ei ollut mikään suuri juttu minulle.

Olen syntynyt 1971.

Olen syntynyt 1976, olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Muistan hyvin kun menin joidenkin kavereitten luokse ja heillä oli pienet kodit ja joku sisäpihanäkymä ikkunoista. Meillä oli iso koti (olen ainoa lapsi) ylimääräisiä huoneita, antiikkia paljon ja ikkunoista avarat näkymät meren lahdelle. En mä tietenkään asiasta niin välittänyt. Sain aina jouluna paljon lahjoja ja sitä mitä toivoin, kaverit vähemmän. Barbie-nukkeja mulla oli yli 50, kavereilla muutama. Teininä sain haluamani merkkivaatteet, kavereilla ei niitä ollut.

Jokainen elää tulojensa mukaan.