Ymmärsitkö alakouluikäisenä, että perheillä on erilaiset rahatilanteet ja ettei pienituloinen voi vaatia samaa elintasoa kuin hyvätuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalka on erikoinen käsitys alakouluikäisen ajattelukyvystä. Lapsen käsitys maailmasta on tuossa iässä vasta muokkautumassa. Lapsen käsitys maailmasta on varsin suppea. Lapsen käsitykseen maailmasta voi tuossa vaiheessa vaikuttaa, siis viisassti vaikuttaa puhumalla ja selittämällä ja esimerkkinä toimimalla.

 

Melkoista infantilisointia tämä vastaus.

Tottakai on aina ymmärtänyt, että ihmisillä on käytössään erimäärät rahaa. En ehkä konkreettisia rahasummia tai mitkä niiden erot ovat, mutta sen tiesin, että meillä ei ollut paljon rahaa. Varsinkaan sen jälkeen kun keskiluokkaista palkkaa nauttiva isäni lähti ja päiväkodissa työskentelevä matalapalkkainen äitini jäi meidän kahden yksinhuoltajaksi. Elintaso romahti täysin ja se kyllä näkyi ja tuntui kaikessa. 

Meidän lähiössä kaikki oli aika saman tulotason väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin lapsena, että perheet elävät erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla resursseilla. Pieneen mieleenkään ei tullut ajatella, että vähävaraisilla ei ole oikeutta siihen tai tähän. En ollut lapsenakaan k-pää.

Nyt keskiluokkaisena aikuisena harmittaa monen keski- tai yläluokkaisen sivistymätön ymmärtämättömyys eri luokista ja esim. vähävaraisuuden monimutkaisesta ilmiöstä. Äly ei vaan riitä, vaikka juuri meillä sitä resurssia kehittää omaa ajattelua juurikin olisi. Kun ei mene niin paljon kaistaa jokapäiväisen taloudellisen selviämisen kanssa.

Suoranainen viha vähävaraisia kohtaan, myös siis vähävaraisia lapsia kohtaan, on kyllä sairas ilmiö. Sivistymätöntä ja noloa.

Minäkin pidän ihmisten arvottamista varallisuuden/koulutuksen/muiden ulkoisten ominaisuuksien perusteella todella junttimaisena käytöksenä. Omasta suvustani löytyy paljon n

Onneksi sinä olet niin paljon parempi tyhmiä sukulaisiasi, ja vaatimatonkin vielä.

En tunne ketään joka arvottaa ihmisiä rahan perusteella, elintapojen kylläkin. Ja siihen köyhyyteen tapaa Suomessa olla syyt niissä elintavoista. On käytetty päihteitä, koulut käymättä eikä ole merkittävää työhistoriaakaan, mutta 2 vuotiaalle pitäisi saada iPhone. 

Aloitin alakoulun ysärin pahimman laman aikaan ja silloin lähes kaikilla oli pienet tulot eli tiedostettiin kyllä ettei mitä tahansa voi saada. Silti sitä odotti jotain ihmettä ja tuli toivottua niitä uusimpia ja kalleimpia trendileluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalka on erikoinen käsitys alakouluikäisen ajattelukyvystä. Lapsen käsitys maailmasta on tuossa iässä vasta muokkautumassa. Lapsen käsitys maailmasta on varsin suppea. Lapsen käsitykseen maailmasta voi tuossa vaiheessa vaikuttaa, siis viisassti vaikuttaa puhumalla ja selittämällä ja esimerkkinä toimimalla.

 

Kaikki lapset ei ole tyhmiä. Vaan kun on aikuisiakin, joille ei ole selvinnyt että he, ja vain he ovat vastuussa itsensä ja perheensä elatuksesta.

Fiksut lapset havainnoi maailmaa jo aika pienenä, ei jää epäselväksi ne elintasojen erot. Päinvastoin, lapset on yleensä materialisteja ja hyvin tarkkaan selvillä, mitä ja minkä hintaisia leluja on itsellä, ja mitä muilla.

 

Fiksua on sitten satsata koulukäyntiin ja oppimiseen, että jatkossa voisi omille lapsilleen tarjota ne hinnakkaat tavarat, jos ne nyt ovat oikeasti tärkeitä.

 

Kyllä.

Ystäväni asui perheensä kanssa isovanhempien omistamassa rintamamiestalossa. Isovanhemmat alakerrassa ja ystäväni perheineen yläkerrassa. 

Meillä taas oli uusi velkainen omakotitalo ja rahat sen vuoksi tiukalla. Ystäväni sai joululahjaksi mitä toivoi, minäkin sain joululahjoja, mutta edullisempia. 

Muistan ihmetelleeni asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin lapsena, että perheet elävät erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla resursseilla. Pieneen mieleenkään ei tullut ajatella, että vähävaraisilla ei ole oikeutta siihen tai tähän. En ollut lapsenakaan k-pää.

Nyt keskiluokkaisena aikuisena harmittaa monen keski- tai yläluokkaisen sivistymätön ymmärtämättömyys eri luokista ja esim. vähävaraisuuden monimutkaisesta ilmiöstä. Äly ei vaan riitä, vaikka juuri meillä sitä resurssia kehittää omaa ajattelua juurikin olisi. Kun ei mene niin paljon kaistaa jokapäiväisen taloudellisen selviämisen kanssa.

Suoranainen viha vähävaraisia kohtaan, myös siis vähävaraisia lapsia kohtaan, on kyllä sairas ilmiö. Sivistymätöntä ja noloa.

Minäkin pidän ihmisten arvottamista varallisuuden/koulutuksen/muiden ulkoisten ominaisuuksien perusteella todella junttimais

Kyllä, olen omasta mielestäni parempikäytöksinen, empaattisempi ja ymmärtäväisempi kuin ilkeät sukulaiseni, jotka naureskelevat itseään vähäosaisemmille. Samaiset ihmiset ovat myös sitä porukkaa, että jos heille itselleen sattuu jotain, odottavat he että kaikki rientävät heitä säälimään ja avustamaan. Osaavat vain ottaa antamatta mitään takaisin. 

Koulussa jokainen kertoi, mitä lahjoja sai, ja kun ilmeni, että itse en saanut kuin kaksi vaatimatonta lahjaa, oli se iso naurun aihe luokan pojille. Joten ymmärsin kyllä, että olin erilainen. Enemmän suretti ehkä kuitenkin se ulkopuolelle jättäminen, sillä mitään hienoa en olisi osannut halutakaan. Minua ei koskaan kutsuttu kylään enkä edes tiennyt, miten muut elivät, joten en edes keksinyt kadehtia heitä. 

Vanhempiani tämä ei oikeastaan koskaan kiinnostanut, heidän mielenkiintonsa oli aina omissa riidoissaan. Opiskelin ahkerasti ja uskoin pitkään, että työllä saisin minäkin joskus elämän, jossa olisi jotain kaunista. Sittemmin olen ymmärtänyt, että työllä ei Suomessa rikastuta, koska verotus ja vinoutuneet asuntomarkkinat yms.

Köyhästä taustasta tuleva on Suomessa oikeastaan aina tuomittu köyhyyteen. Siitä se alkaa ja siihen se väistämättä loppuu, vaikka siinä välissä olisikin mahdollisuus käydä välillä paremmassa kahvilassa ja harrastaa jotain kivaa. Tämänkin olen ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin lapsena, että perheet elävät erilaisissa tilanteissa ja erilaisilla resursseilla. Pieneen mieleenkään ei tullut ajatella, että vähävaraisilla ei ole oikeutta siihen tai tähän. En ollut lapsenakaan k-pää.

Nyt keskiluokkaisena aikuisena harmittaa monen keski- tai yläluokkaisen sivistymätön ymmärtämättömyys eri luokista ja esim. vähävaraisuuden monimutkaisesta ilmiöstä. Äly ei vaan riitä, vaikka juuri meillä sitä resurssia kehittää omaa ajattelua juurikin olisi. Kun ei mene niin paljon kaistaa jokapäiväisen taloudellisen selviämisen kanssa.

Suoranainen viha vähävaraisia kohtaan, myös siis vähävaraisia lapsia kohtaan, on kyllä sairas ilmiö. Sivistymätöntä ja noloa.

Minäkin pidän ihmisten arvottamista varallisuuden/koulutuksen/muiden ulk

Joo empatia oikein paistaa. Not.

Minun lapsuudestani 70-luvulla lapsi joka olisi odottanut jotakin iPhonen hintaluokassa olevaa lahjaa olisi viety päälääkärille. 

Tietenkin! 

Elin lapsuuteni 60-70 luvuilla Helsingin Kalliossa.

Koulukaverini jakautuivat 3 luokkaan - köyhimmät joiden lasten koulumaksut hoituivat "stipendillä", me tavisköyhät duunarien lapset ja sitten ns älymystön lapset joihin kuului mm piispan, presidentin ja kulttuurielämän vaikuttajien lapset. Ero köyhimpien ja rikkaampien välillä oli huima mutta emme me sitä ajatelleet.

Olisihan se ollut kiva käydä ratsastustunneilla tai ulkomailla mutta tyydyttiin polttopalloon puistossa ja Linnanmäkeen.

Sama omien lasten kohdalla. Joskus teininä yksi lapsista ihmetteli miksei meillä ole varaa samaan kuin muilla. Annoin hänelle palkkakuitit ja laskut ja sanoin että saa pitää kaiken mitä jää yli. Asiasta ei tarvinnut puhua toista kertaa. Yritimme silti antaa heille kaiken minkä voimme

Äiti oli pienituloinen. Kaikkea ei voinut saada. Ruoka ja vaatteet oli tärkeimpiä ostokset. Kun olemme kasvaneet aikuisiksi, äiti on pystynyt ostamaan itselleen jotain kivaa. N28

Vierailija kirjoitti:

Koulussa jokainen kertoi, mitä lahjoja sai, ja kun ilmeni, että itse en saanut kuin kaksi vaatimatonta lahjaa, oli se iso naurun aihe luokan pojille. Joten ymmärsin kyllä, että olin erilainen. Enemmän suretti ehkä kuitenkin se ulkopuolelle jättäminen, sillä mitään hienoa en olisi osannut halutakaan. Minua ei koskaan kutsuttu kylään enkä edes tiennyt, miten muut elivät, joten en edes keksinyt kadehtia heitä. 

Vanhempiani tämä ei oikeastaan koskaan kiinnostanut, heidän mielenkiintonsa oli aina omissa riidoissaan. Opiskelin ahkerasti ja uskoin pitkään, että työllä saisin minäkin joskus elämän, jossa olisi jotain kaunista. Sittemmin olen ymmärtänyt, että työllä ei Suomessa rikastuta, koska verotus ja vinoutuneet asuntomarkkinat yms.

Köyhästä taustasta tuleva on Suomessa oikeastaan aina tuomittu köyhyyteen. Siitä se alkaa ja siihen se väistämättä loppuu, vaikka siinä välissä olisikin mahdollisuus käydä välillä pare

Höpö höpö taas, Suomessa ei ole mitään oikeita elintasoeroja, ja keskiluokkaan pääsee helposti aika kedkinkertaisilla ponnistuksilla. Jos edellyttää Wahlroosin elintasoa voidakseen olla tyytyväinen, niin ihan  omaa tyhmyyttä.

Tiesin, mutta en käsittänyt että ne erot on niin suuret (olin se köyhä siis). Erot alkoi hahmottua vasta lukioiässä, jolloin vierailin kaverieni luona. Kokemus oli järisyttävä, koska se maailma jossa he olivat eläneet oli ihan erilainen kuin minulla ja äidillä kaupungin vuokra-asunnossa. Tästä nousi mieleen myös katkeruuden ensimmäinen itu, koska alkoi tuntua ettei näiden ihmisten tarvitse ponnistella samalla tavalla ja he saavat lähes kaiken helpommin tai ilmaiseksi (ne perheen lapset siis). Aika osoitti, että olin oikeassa. 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa jokainen kertoi, mitä lahjoja sai, ja kun ilmeni, että itse en saanut kuin kaksi vaatimatonta lahjaa, oli se iso naurun aihe luokan pojille. Joten ymmärsin kyllä, että olin erilainen. Enemmän suretti ehkä kuitenkin se ulkopuolelle jättäminen, sillä mitään hienoa en olisi osannut halutakaan. Minua ei koskaan kutsuttu kylään enkä edes tiennyt, miten muut elivät, joten en edes keksinyt kadehtia heitä. 

Vanhempiani tämä ei oikeastaan koskaan kiinnostanut, heidän mielenkiintonsa oli aina omissa riidoissaan. Opiskelin ahkerasti ja uskoin pitkään, että työllä saisin minäkin joskus elämän, jossa olisi jotain kaunista. Sittemmin olen ymmärtänyt, että työllä ei Suomessa rikastuta, koska verotus ja vinoutuneet asuntomarkkinat yms.

Köyhästä taustasta tuleva on Suomessa oikeastaan aina tuomittu köyhyyteen. Siitä se alkaa ja siihen se väistämättä loppuu, vaikka siinä välissä olisikin mahdollisuus käydä välillä pare

No mikä on estänyt lähtemästä pois Suomesta, jos köyhyytesi johtuu verotuksesta? Aivan. Eli vielä aikuisenakin syyttelet yhteiskuntaa siitä, että olet sattunut syntymään köyhänä. 

Ei ole lapsen tehtävä kärsiä vanhempiensa tai yhteiskunnan takia!

Eikä rahoittaa kokoomuksen muukalaistulvaa

Kyllä sen ymmärsi aika varhain, ala-asteikäisenä viimeistään. Rupulähiössä asuttiin, mutta kavereiden perheet matkusti ja teinit pääsi kielimatkoille. Me ei käyty muualla kuin mummolassa ja suvun yhteisellä mökillä. Omat huoneet tai edes sisaruksen kanssa jaetut oli kavereilla. Meillä koko perhe nukkui samassa huoneessa. Yök.

Olen onnellinen, että voin nyt tarjota itselleni ja lapselleni paljon mukavampaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsen tehtävä kärsiä vanhempiensa tai yhteiskunnan takia!

Eikä rahoittaa kokoomuksen muukalaistulvaa

Vastaa vain aloitukseen, kiitos.

Köyhyydestä on lähes mahdotonta nousta edes sinne keskiluokkaisuuteen. En puhu keskituloisuudesta, vaan siitä että omistaa kodin, auton, kesämökin jne. KAIKKI tuntemani keskiluokkaiset ovat saaneet taloudellista tukea ja turvaa sukulaisiltaan (tai perinnön). Kukaan ei ole noussut tyhjästä minkään arvokkaan omistajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhyydestä on lähes mahdotonta nousta edes sinne keskiluokkaisuuteen. En puhu keskituloisuudesta, vaan siitä että omistaa kodin, auton, kesämökin jne. KAIKKI tuntemani keskiluokkaiset ovat saaneet taloudellista tukea ja turvaa sukulaisiltaan (tai perinnön). Kukaan ei ole noussut tyhjästä minkään arvokkaan omistajaksi. 

Eli tarkoitat siis omistajuudella, että kaikki nämä ovat velattomia? Jos näin tarkoitat, olet oikeassa. Jos tarkoitat, että voivat olla velkaisia, silloin olet väärässä.