Miksi oma äitini aina tuputtaa leikkaamaan kauniit pitkät hiukseni?

Vierailija kirjoitti:

Vähän kärjistettynä takavuosikymmeninä nuorten tyttöjen pitkät letit leikattiin poikki viimeistään rippikouluiässä ja kampaaja muotoili tilalle aikuisen naisen tärkätyn kypärän, permanentilla tai ilman. Pääasia, että on siisti, hallittu, kontrollissa. Yleensä hiukset myös värjättiin, koska hius sellaisena, kuin se luonnostaan sattuu päässä kasvamaan, nähtiin jotenkin rumana ja paheksuttavana. Tämän ajattelutavan jäänteitä osa ihmisistä kantaa edelleen.

Mutta nuo takavuosikymmenet on aika lyhytaikainen vaihe. Kun hiukankin kauemmas mennään historiassa, niin naisilla on ollut pitkät hiukset. Sitten lyhyt malli naisella on tullut mahdolliseksi, ensin kaupunkien moderneissa piireissä, joten ehkä pitkää tukkaa on pidetty jotenkin junttityylinä jossain vaiheessa?

Ehkä tässä on enemmän kuitenkin yksilö- kuin sukupolvieroja. Moni ketjussa on syyttänyt vanhempiensa ikää ja sukupolvea siitä, että ei ole lapsena saanut pitkiä hiuksia, mutta samassa kirjoituksessa kuitenkin myös puhunut koulukaverien ihanista pitkistä leteistä. Mitä sukupolvea heidän vanhempansa sitten ovat olleet?

Mulla on myös itselläni sellainen ajatus, että lyhyt tukka ei sopisi mulle, koska mun tukka on siihen liian ohut.

Samassa sukupolvessa voi olla erilaisia makuja. Mun mummo oli syntynyt 20-luvulla ja hän suorastaan sairaalloisesti arvosteli pitkiä hiuksia. 50-luvulla syntynyt äitini oli ehkä vähän hienotunteisempi, mutta samanlainen. Minä olen nyt 42 ja haluan pitkät hiukset, kirjoitin tuossa niistä öljyhoidoista yms. En tiedä, missä vaiheessa sukupolvien ketjua nämä muutokset tapahtuvat, että lobataan lyhyitä hiuksia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan joku sukupolvijuttu.

Minun äitini leikkasi aina tukkani potaksi tai korkeintaan polkaksi, kun olin lapsi. Vihasin sitä. Olisin halunnut pitkät hiukset, mutta äiti sanoi että noin ohuita hiuksia ei voi pitkänä pitää ja menisivät takkuunkin, joten täysi mahdottomuus.

Kasvatin heti pitkät hiukset, kun sain päättää asiasta. Ostin ensimmäisen hoitoaineenkin viikkorahoillani.

Nyt kun minulla on kaksi pientä tyttöä, teen heille ranskanlettejä, nutturoita ja kaiken maailman Frozen-kampauksia. Ei ole mitään ongelmia pitää hiuksia selvinä, kun pestään lähinnä hoitoaineella ja päivittäin tosiaan harjataan ja letitetään. Tytöt ovat mielettömän söpöjä hiuksineen.

Äiti kysyy edelleenkin joka ikisellä mummolakäynnillä, että koskas tytät pääsevät kampaajalle, jossa ensi kerran hiukset leikataan. Ei että hiuksia leikataan, HIUKSET leikataan.

Tuossa täytyy olla jotain pintaa syvemmä

On varmasti sukupolvijuttu, mutta liittyy mielestäni jotenkin myös naiseuteen. Luulen, että sodan jälkeen syntyneet naiset, kuten äitini, pitivät naiseutta jonkinlaisena mörkönä, tai naiseuden korostamista pitkillä hiuksilla. Minullekin äiti eläessään ehdotteli jatkuvasti lyhyitä hiuksia, että kävisivät muka minulle paremmin kuin pitkät hiukset. Pitkät hiukset vaan ovat helpommat pitää ja voi helposti laittaa vaikka kiinni eikä tarvitse juosta leikkuuttamassa koko ajan kuten lyhyitä. Vielä yli nelikymppisenäkin sain äitiltä kuulla vähän väliä, miksi en leikkuuta lyhyitä hiuksia. Samoin moitti ääneen julkkisnaisten pitkiä hiuksia.

Mun äiti toimii samoin kuin ap:n äiti. Uskon sen johtuvan siitä, että äiti oli nuori 50- ja 60-luvun vaihteessa. Hänelle lyhyt kampaus naisella symboloi vapautumista ja modernia aikaa. Häntä edeltävä sukupolvi ajatteli, että naisella kuuluu olla pitkät hiukset. 

Veikkaanpa kateellisuutta. Hän tuntee alemmuuskompleksia kauniin tyttärensä rinnalla. Ehkä on joskus itse halunnut pitkät tuuheat naiselliset hiukset mutta joutunut tyytymään lyhyiin. 

Kyllä äidit voivat hyvinkin olla kateellisia lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äidit todellakin voivat olla myös omalle tyttärelleen kateellisia, jos tytär on nuori ja kaunis. Isälläni oli nuorena, ennen äitiä, kaunis blondi naisystävänä ja äidillä on pakonomainen tarbe aina haukkua esim tv:ssä kaikki blondit, nuoret naiset "h u t s u n" näköisiksi ja samaten pakonomainen tarve kehua aina tummatukkaisia naisia. Niin läpinäkyvää :D

Äidillä itsellään on tummat, lyhyet hiukset ja haukkumillaan naisilla aina kauniit, pitkät vaaleat hiukset. Selvästi kateellinen on mutta ei kirveelläkään sitä koskaan myöntäisi

Toisessa ketjussa kerrotaan ettei naiset ole mistään kateellisia. Eikä ole kauaa kun täällä miehet kehui jossain ketjussa pitkiä hiuksia naisilla niin alapeukkuja tuli niin saameristi ja haukut päälle. Mammojen tunteet on kuin tuulessa lentävä lehti.

Mun äiti ei ehdota mitään. Olen sellainen kuin haluan. 

Kaffebulla kirjoitti:

Pitkä tukka on syntinen ja seksikäs, siksi se pitää leikata. 

Päinvastoin. Tuolle sukupolvelle pitkä tukka on osaansa alistuneen tottelevaisen naisen merkki ja työläs velvollisuus. Hiusten leikkaaminenntaas on heille modernin naisen tyylikäs vapaa ja ylläpitotyöstä vapauttava valinta

Et pidä huolta niistä ja näytät samalta kuin sen röllipeikon metsänkeiju. Mies tietysti kehuu että pääsee rynkyttämään römpsää ja kaverit ei halua satuttaa. Äitisi on ainoa rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan joku sukupolvijuttu.

Minun äitini leikkasi aina tukkani potaksi tai korkeintaan polkaksi, kun olin lapsi. Vihasin sitä. Olisin halunnut pitkät hiukset, mutta äiti sanoi että noin ohuita hiuksia ei voi pitkänä pitää ja menisivät takkuunkin, joten täysi mahdottomuus.

Kasvatin heti pitkät hiukset, kun sain päättää asiasta. Ostin ensimmäisen hoitoaineenkin viikkorahoillani.

Nyt kun minulla on kaksi pientä tyttöä, teen heille ranskanlettejä, nutturoita ja kaiken maailman Frozen-kampauksia. Ei ole mitään ongelmia pitää hiuksia selvinä, kun pestään lähinnä hoitoaineella ja päivittäin tosiaan harjataan ja letitetään. Tytöt ovat mielettömän söpöjä hiuksineen.

Äiti kysyy edelleenkin joka ikisellä mummolakäynnillä, että koskas tytät pääsevät kampaajalle, jossa ensi kerran hiukset leikataan. Ei että hiuksia leikataan, HIUKSET leikataan.

Tuossa täytyy olla jotain pintaa syvemmä

Kylläsinä olet itse jotenkin sekaisin hiusmaniassa.

Pikkutyttöjen hiukset on pidetty lyhyinä siksi, että sellaisina ne olivat helposti ylläpidettävät. Täit olivat DDT:n keksimiseen saakka melko yleinen vitsaus. Ja tosiaan ei entisaikaan ollut hoitoaineita lasten hennoille hiuksille, tai äideillä tai mummoilla aikaa väkertää lapsille kampauksia. Siksi polkkatukka oli tytöillä 1900-luvun alkupuolella toimiva valinta.

Isompana, neitoiässä hiukset usein kasvatettiin pitemmäksi, mutta avioliiton myötä ne laitettiin nutturalle huivin alle. Näin teki vuonna 1908 syntynyt isoäitinikin. Hänen tyttärensä, kaikki neljä kappaletta, halusivat lyhyet hiukset. Ne symboloivat nuoruutta, villiyttä ja seksiä, Marilyn Monroen tyyliin. 

 

Joten älkää säikähtäkö, pitkien hiuksien ystävät, jos teitäkin vielä jonakin päivänä pidetään mummomaisina hiustenne vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä äidit todellakin voivat olla myös omalle tyttärelleen kateellisia, jos tytär on nuori ja kaunis. Isälläni oli nuorena, ennen äitiä, kaunis blondi naisystävänä ja äidillä on pakonomainen tarbe aina haukkua esim tv:ssä kaikki blondit, nuoret naiset "h u t s u n" näköisiksi ja samaten pakonomainen tarve kehua aina tummatukkaisia naisia. Niin läpinäkyvää :D

Äidillä itsellään on tummat, lyhyet hiukset ja haukkumillaan naisilla aina kauniit, pitkät vaaleat hiukset. Selvästi kateellinen on mutta ei kirveelläkään sitä koskaan myöntäisi

Toisessa ketjussa kerrotaan ettei naiset ole mistään kateellisia. Eikä ole kauaa kun täällä miehet kehui jossain ketjussa pitkiä hiuksia naisilla niin alapeukkuja tuli niin saameristi ja haukut päälle. Mammojen tunteet on kuin tuulessa lentävä lehti.

Huutista! Meni mammojen suut suppuun ja sormet ei edes alapeukulle taivu. 

Pitkät hiukset ei sovi kaikille vähän vanhemmille. Ja yleensä ne hiukset on kiinni joten naama esillä liikaa kun hiukset ei kehystä.