Miksi oma äitini aina tuputtaa leikkaamaan kauniit pitkät hiukseni?

Pidätkö hiukset kunnossa? On hyvä leikkauttaa noin pari senttiä 2 krt vuodessa. Ei ole kakshaarasia ja hiukset on siistit. Mä olen monesti nähnyt joillakin kivat pitkät hiukset mutta on kamalassa kunnossa.

Pitkät kauniit hiukset herättää kateutta kun suomalaisten hiukset on yleensä niiden vastakohta. Mulla on nykyään lyhyet kun on helpommat mutta ennen oli pitkät ja kun on vielä luonnonblondi niin herätti kateutta. Mikäs sen hienompaa kuin pitkät kauniit hiukset. Lyhyet tosin on helpommat. Sanoisin äidillesi että huolehtii omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät hiukset saa olla tosi paksut, että on kauniit ja sellaiset, jossa on jotain muotoa, esim. kiharat.

 

Mulla on melko paksut ja just pätkäisin pitkäksi polkkatukaksi pitkästä. Ja kyllä tämä on paljon parempi, helpompi muotoillakin ja ryhdikäs.

 

Usein näkee pitkää tukkaa, joka vain roikkuu tai on kiinni. Paljon kauniimpi on joku ryhdikäs kampaus ja lyhyempi malli. 

Tuohan on aivan täysin makukysymys. Minä pidän pitkistä hiuksista, ja mitä pidempi sen kauniimpi mielestäni. Myös ihan lyhyt tukka sopii joillekin ja niille joille se sopii, niin se on hieno.

Rumin on sellainen puolipitkä, noin olkapäille ulottuva tätimäinen MUOTOON LEIKATTU eli juurikin varmaan sellainen sinun mainitsemasi ryhdikäs kampaus. 

Riippuu myös tosi paljon ihmisestä mikä kenenkin piirteisiin ja tyyliin sopii, eli tuokin voi näyttää kivalta jollain, vaikka onkin mun makuun se rumin tukka ;) 

Pitkä, paksu/tuuhea ja hieman raskas tukka on karismaattisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan joku sukupolvijuttu.

Minun äitini leikkasi aina tukkani potaksi tai korkeintaan polkaksi, kun olin lapsi. Vihasin sitä. Olisin halunnut pitkät hiukset, mutta äiti sanoi että noin ohuita hiuksia ei voi pitkänä pitää ja menisivät takkuunkin, joten täysi mahdottomuus.

Kasvatin heti pitkät hiukset, kun sain päättää asiasta. Ostin ensimmäisen hoitoaineenkin viikkorahoillani.

Nyt kun minulla on kaksi pientä tyttöä, teen heille ranskanlettejä, nutturoita ja kaiken maailman Frozen-kampauksia. Ei ole mitään ongelmia pitää hiuksia selvinä, kun pestään lähinnä hoitoaineella ja päivittäin tosiaan harjataan ja letitetään. Tytöt ovat mielettömän söpöjä hiuksineen.

Äiti kysyy edelleenkin joka ikisellä mummolakäynnillä, että koskas tytät pääsevät kampaajalle, jossa ensi kerran hiukset leikataan. Ei että hiuksia leikataan, HIUKSET leikataan.

Tuossa täytyy olla jotain pintaa syvemmä

Meillä oli ihan samanlaista ollessani lapsi. Oman tytön kanssa päätin, että lapsi saa päättää hiusten pituudesta ihan itse heti, kun osaa mielipiteen kertoa. On aina halunnut pitkät hiukset. Paitsi kerran halusi polkkatukan selkeästi mummon mieliksi, kun oli ollut tämän luona kesällä paljon hoidossa kuuntelemassa sitä aivopesua lyhyistä hiuksista. Mentiin kampaajalle ja lapsi alkoi itkemään jo siellä, kun ei tykännytkään lyhyistä hiuksista. Sen jälkeen tyttö ei ole antanut kenenkään vaikuttaa omiin mielipiteisiinsä hiusten suhteen. Mummo tosin jaksaa haikailla, että tyttö näytti niin nätiltä sen polkkatukan kanssa. Huoh. 

Olen myös näitä, joille nuorempana leikattiin ruma lyhyt tukka, ettei äidille koituisi ylimääräistä vaivaa hiusteni huoltamisesta. Mutta kyllä siinä oli kateuttakin mukana, muutenkin ulkonäön mitätöinti ja arvostelu oli jatkuvaa, muusta katoinkohtelusta en viitsi edes aloittaa...

Mutta äiti ei myöskään ollut koskaan tyytyväinen omiin hiuksiinsa. Oli tätä porukkaa, jonka mielestä "aikuisella naisella" ei kuulu olla pitkät hiukset. Jatkuvasti ravasi kampaajalla ja aina ennen sinne menoa kyseli, että minkälainen kampaus hänelle sopisi. Joka kerta yritin ehdottaa edes polkkapituutta, sillä alle kolmikymppisenä äiti oli näyttänyt kivalta vähän pidemmissä hiuksissa. Mutta eihän tällainen tullut kuuloonkaan! Joka kerta tuli kampaajalta jonkinlaisessa kananperse-lookissa ja sitten tuskaili peilin edessä miten oli taas epäonnistunut leikkaus ja niin hankala laittaa kotona siististi ja pitäisikö vaihtaa kampaajaa jne. Ja taas ennen seuraavaa käyntiä kyselemässä, että "minkälainen tukka mulle sopisi"... 🙄

Sun äiti on varmasti sen ikäinen, että naisilta on odotettu huoliteltua ulkonäköä ja siihen on kuulunut säännöllisesti käynti kampaajalla.

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö hiukset kunnossa? On hyvä leikkauttaa noin pari senttiä 2 krt vuodessa. Ei ole kakshaarasia ja hiukset on siistit. Mä olen monesti nähnyt joillakin kivat pitkät hiukset mutta on kamalassa kunnossa.

Mitä hemmetin väliä sillä on? Vaikka ei olisi kunnossa, se EI OIKEUTA kommentoimaan niitä ikävään sävyyn jatkuvasti. Annetaan ihmisille kehorauha ja oikeus päättää omaan ulkonäköön liittyvistä asioista, vaikka emme olisi niistä samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Sun äiti on varmasti sen ikäinen, että naisilta on odotettu huoliteltua ulkonäköä ja siihen on kuulunut säännöllisesti käynti kampaajalla.

Kuka nyt näkee huolitellun mitenkin. Pitkät hiukset voi myös olla oikein huolitellut. Riippuen hiuslaadusta ja aineista joita käyttää. Tosin tuo ikäpolvi ei varmasti osaa nähdä asiaa näin. 

Mun mielestä keskustelun pointti ei ole se, että mun äiti tai jonkun äiti päättäisi aikuisen tyttärensä hiuksista, vaan se, että vanhemmilla ikäluokilla on lähes pakkomielle leikata pikkutytölle polkka ja puuttua lastenlastenkin hiuksiin enemmän tai vähemmän. Kiintoisaa.

Kuinkahan monella meistä on aikuisena pitkät hiukset, kun ei lapsena saanut olla? Mä näytin omasta mielestäni jotenkin niin ei-tyttömäiseltä pottatukassa, kun kavereilla oli letit ja niissä oli söpöt nauhat. Mun mielestä letit ei todellakaan ole epäsiistit, ehkä nyt aikuisena en niitä pitäis ku lenkillä.

Mun äitihän siis kerran leikkas sukulaistytön hiuksia, on kai tuo jo pakkomielle? 

Mietin nuorena, että enkö ole tarpeeksi kaunis pitämään pitkiä hiuksia. Näytin äidille kerran kuvaa Riitta Väisäsestä, hänellähän on pitkät ja paksut hiukset niin äiti sanoi, että "sehän onkin miss Eurooppa". 

Nro69.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös näitä, joille nuorempana leikattiin ruma lyhyt tukka, ettei äidille koituisi ylimääräistä vaivaa hiusteni huoltamisesta. Mutta kyllä siinä oli kateuttakin mukana, muutenkin ulkonäön mitätöinti ja arvostelu oli jatkuvaa, muusta katoinkohtelusta en viitsi edes aloittaa...

Meilläkin äidille oli hirveä punainen vaate, jos hiusten hoitamisesta olisi koitunut jotain vaivaa. Tai ylipäätään mistään ulkonäköön liittyvästä. Turhaa sellainen äidin mielestä. Sain vasta teininä ensimmäisen hoitoaineen. Sain oikeasti taistella, että sain kunnolliset kasvojen pesuaineet ja rasvat. Tavallinen palasaippua ja vesi riitti kaikkeen äidilläni ja olis pitänyt riittää minullakin. Hiukset oli 11-vuotiaaksi asti todella lyhyet, ettei äiti vaan joutunut tekemään mitään. Kaikki ulkonäköön liittyvä on edelleen äidistäni pinnallista ja turhaa. Nätit hiukset, vaatteet ja meikki saa äidin vaan taivastelemaan, että miten pinnallisen tyttären onkaan kasvattanut, vaikka yritti kaikkensa.

Vähän kärjistettynä takavuosikymmeninä nuorten tyttöjen pitkät letit leikattiin poikki viimeistään rippikouluiässä ja kampaaja muotoili tilalle aikuisen naisen tärkätyn kypärän, permanentilla tai ilman. Pääasia, että on siisti, hallittu, kontrollissa. Yleensä hiukset myös värjättiin, koska hius sellaisena, kuin se luonnostaan sattuu päässä kasvamaan, nähtiin jotenkin rumana ja paheksuttavana. Tämän ajattelutavan jäänteitä osa ihmisistä kantaa edelleen.

Voi olla, että pitkä ja aukioleva hius assosioituu johonkin hippeihin. Mun nykyään 8-kymppinen sukulaisnainen piti pitkiä hiuksiaan auki nuorena ja lisäksi hänellä oli laamapaita, josta näkyi rinnat läpi. Siihen vielä maatalaahaavat housut tai hame, vaihtoehtoisesti minihame. Melko näky, kuvista päätellen. Kunnon naisella olisi hallittu polkka ja muutenkin siisti olemus.

Nutturat taas assosioituvat niihin tosi vanhoihin mummoihin, joita ei enää edes ole elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kärjistettynä takavuosikymmeninä nuorten tyttöjen pitkät letit leikattiin poikki viimeistään rippikouluiässä ja kampaaja muotoili tilalle aikuisen naisen tärkätyn kypärän, permanentilla tai ilman. Pääasia, että on siisti, hallittu, kontrollissa. Yleensä hiukset myös värjättiin, koska hius sellaisena, kuin se luonnostaan sattuu päässä kasvamaan, nähtiin jotenkin rumana ja paheksuttavana. Tämän ajattelutavan jäänteitä osa ihmisistä kantaa edelleen.

Tuo kuvailemasi toiminta on ollut kyllä oikein systemaattista tyttöjen/naisten rumentamista :D Jotkut manipuloineet sen muka joksikin huolitellun näköiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on varmaan joku sukupolvijuttu.

Minun äitini leikkasi aina tukkani potaksi tai korkeintaan polkaksi, kun olin lapsi. Vihasin sitä. Olisin halunnut pitkät hiukset, mutta äiti sanoi että noin ohuita hiuksia ei voi pitkänä pitää ja menisivät takkuunkin, joten täysi mahdottomuus.

Kasvatin heti pitkät hiukset, kun sain päättää asiasta. Ostin ensimmäisen hoitoaineenkin viikkorahoillani.

Nyt kun minulla on kaksi pientä tyttöä, teen heille ranskanlettejä, nutturoita ja kaiken maailman Frozen-kampauksia. Ei ole mitään ongelmia pitää hiuksia selvinä, kun pestään lähinnä hoitoaineella ja päivittäin tosiaan harjataan ja letitetään. Tytöt ovat mielettömän söpöjä hiuksineen.

Äiti kysyy edelleenkin joka ikisellä mummolakäynnillä, että koskas tytät pääsevät kampaajalle, jossa ensi kerran hiukset leikataan. Ei että hiuksia leikataan, HIUKSET leikataan.

Tuossa täytyy olla jotain pintaa syvemmä

Meillä sama! Tukka on ohut, ei saa kasvattaa, pitää leikata, tukka on OHUT!

Lapsuus tosiaan pottakampauksia, heti jos latvat kurotti kohti olkapäitä, ne PITI LEIKATA. Jos haaveilin ääneen pitkistä hiuksista, minulle kerrottiin että juuri minä en voi sellaisia saada. Äidillä itsellään ollut aina lyhyt tukka, lapsesta lähtien. Koska hänenkin tukkansa on OHUT, kuten hänen oma äitinsä aina jaksoi muistuttaa. Ja niin se edesmennyt mummeli muistutteli minuakin, voi voi kun minullakin tukka on niin OHUT.

Kun pääsin yli hiushäpeästä ja aikuisena opettelin kunnon hiustenhoitorutiinit ja löysin hyvät hiustenhoitotuotteet Linna-shampoon sijaan, niin ihan hyvin nämä kasvaa ja kivalta näyttävät.

Kiinnostava ylisukupolvinen trauma, mikähän tuossa on se perimmäinen lähde? Oma tyttöni saa kyllä pitää hiukset pitkinä ja opetan hoitamaan niitä pakkomielteisen saksimisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Sun äiti on varmasti sen ikäinen, että naisilta on odotettu huoliteltua ulkonäköä ja siihen on kuulunut säännöllisesti käynti kampaajalla.

Minusta tuntuu, että perus suomimammoilla se on aina ollut toisin päin. Rumat ne vaatteilla koreilee ja kaikki ulkonäköön panostaminen on ollut pinnallista hapatusta. Tukka lyhyeksi, kynnet nysiksi, kumpparit jalkaan ja navettaan siitä!

Miksi äidit ylipäätään tuputtavat mitään ulkonäköön liittyvää? Tai mitään?

Löysin alkuvuodesta tiktokista hiustenhoitovideoita, joissa esitellään öljyämistä, päänahan hieromista ja muuta hiusten HOITAMISTA. (Toki aina vähän harkinnan kanssa noita ulkomaisia videoita sovellan, eihän kaikki sovi mun hiustyypille ja suosin kotimaisia tuotteita.)

Mutta se oivallus oli se, että suomalaisessa kulttuurissa ei ainakaan mulle ole koskaan opetettu hiusten hoitamista, vain sitä saksimista ja värjäämistä. Me emme jotenkin kunnioita ja arvosta omaa hiustamme. Ihan selvästi mulla kasvaa pientä uutta hiusta kun olen nyt muutaman kk hieronut päänahkaa. En nyt sano että tuo vauvahius kasvaa täyteen mittaansa ja varmasti joudun tasoittamaan latvoja, mutta monella voisi pidempikin kampaus toimia, jos hiuksia hoidettaisiin.

Jätin nyt toistaiseksi värjäämisen pois. Mulla on maantienvärinen hius, mut entä sitten? Ainakin se on nyt kiiltävä. 

Äidin kanssa olen värjäämisestä jopa samaa mieltä. Ihan ok kokeilla eri värejä, mutta usein se lähellä omaa väriä oleva sävy voi sopia parhaiten. Mutta joskus ihmisen persoonaan käy just se pikimusta tai Marilyn -blondaus.

Tässäkin keskustelussa esiintyy toistuvasti ajatus, että "hiukset saavat olla pitkät", mutta vain, jos ne ovat tarkasti tietynlaiset: tuuheat, kiiltävät, hoidetut, siistityt, kauniisti muotoillut. Jos tukka ei ole sellainen luonnostaan, pitää siihen kaikin keinoin pyrkiä aikaa, rahaa ja vaivaa säästämättä. Mielenkiintoista.

Niin, saako lyhyt hius olla millainen vain? Mä just kyllästyin lyhyeen kun se törötti just siihen suuntaan kuin halusi ja tyyny hankasi sen pystyyn. Ja ei, mä en kykene hiustenlaittoon aamuisin kun siihen pitää vielä pyöräilykypärä iskeä päälle.

Ei mun äiti ikinä arvostellut lyhyttä vaikka se olisi ihan lättänä tai sojottaisi kun kananperse. Mielenkiintoista.

Ja löytyi vielä yksi "trauman" aihe: mulla oli ala-asteella siis pidempi tukka, kunnes vitosluokalla leikattiin se ison tytön tukka eli polkka.

Siihen asti pidin ponnaria, saparoita tai etuhiuksia kiinni pompulalla siten, että takahiukset olivat auki. 

Niin voisin vaikka vannoa, että äiti laittoi ne pompulat yms tahallaan liian löysästi kiinni. Kun pyysin laittamaan tiukemmin, että pysyy, niin sanoi jotain ettei saa olla liian tiukalla, tulee päänsärkyä. Öh, kyllä mä olisin osannut ne itse ottaa pois jos olisi tullut.

Eikä puhettakaan että mitään lettejä olisi tehty.

Tuli vähän semmoinen olo, että pidä sitten pitkiä hiuksia, mutta en mä niitä nätisti laita. Olkoot löysästi kiinni että hermostut niihin ja suostut leikkaamaan. 

Sama juttu vaatteiden kanssa, että mitään liian nättiä tai ihanaa ei saanut olla. Toki ostin itse vaatteita heti kun sain isältä kk-rahaa eikä äiti sitä kieltänyt. Mutta jotenkin hänestä huokui semmoinen asenne, että siistiä ja asiallista sen olla pitää. Mitään seksuaalista tähän ei mun käsittääkseni liittynyt, ei hän ketään h*ritellut muutenkaan.

Musta tuntuu että olin lapsenaki kuin fakta homma -sarjasta kun toisilla tytöillä oli mekkoja yms :D