LA SYYSKUUSSA -07 !

Ihanaa Nea ja Peanut kuulla teidan kuulumisianne. Tyllero - joko on tuntunut liikkeita? Mitas muille kuuluu? Kertokaa nyt ihmeessa taas muutkin kuulumisianne! Janese, vielako olet maisemissa? Miten sun raskautesi on mennyt?



Ma oon ollut ihan kamalassa flunssassa viikon, yskinyt keuhkot pellolle ja nena on tukossa. Olo on tosi vasynyt ja voimaton, en voinut olla toista pois kuin 2,5 paivaa, koska oli sellaisia toita hoidettavana, jotka eivat vain voineet odottaa. Olin tosi huolissani vauvasta, kun pari paivaa kohittyani en tuntenut mitaan liikkeita paivaan. Onneksi sitten sain levattya yhden paivan kunnolla ja johan alkoi meno ja meininki mahassa. Nytkin siella jyllataan koko ajan :) Kylla se on jotenkin ihanaa, tuntuu etta meilla on " yhteys" , kun tunnen elaman masussani. Eipa ne kylla viela ole kauhean voimakkaita potkuja, enemmankin sellaista muilahtelua, kiemurtelua ja jyllaamista, laidalta toiselle. Mika lie pieni akrobaatti siella onkaan!



Mun kilpirauhasarvoni olivat vahan tasoittuneet, en ollut enaa selkeasti ylitoiminnan puolella, mutta en kylla vajaatoiminnankaan puolella enka myoskaan normaali. Odotan edelleen kutsua spesialistilaakarille, mutta taalla meidan asuinmaassamme sita voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Ensi viikolla on taas neuvola, ihan kivaa paasta kuulemaan sydanaanet ja kuulla, mika mun hemoglobiini on. Kayko teilla muilla miehet mukana neuvolassa? Millaisia terveydenhoitajia/katiloita teilla on? Joko olette valinneet synnytyspaikan? Milloin olette menossa, jos olette ylipaatansa menossa synnytys/perhevalmennukseen? Meilla ei ole viela tietoakaan, paastaanko ylipaatansa sellaiseen taalla. Olisihan se ihan kivaa menna, mutta olen lukenut aika paljon synnytyksesta jo ja en ole varma, tarvitsenko ketaan kertomaan mulle, kuinka hengittaa jne. Taalla on valmennukset mun kasitykseni mukaan vahan sellaista paapomista ja kadesta pitelya... Sairaalaan kaydaan tutustumassa vasta heina-elokuussa, tekevat taalla sairaalakierroksen rv32 viikon aikoihin.



Ma en ole viela ehtinyt ostelemaan mitaan suurempia tarvikkeita. Vaatteita on kertynyt yllattavan paljon, pitaisi vahan katsella, mita on ja missa koossa, etten osta kauheasti samaa kokoa. Sita kun ei yhtaan tieda, minka kokoinen vauva on, ei oikein osaa ostaa niita kaikkein pienimpia vaatteita. Ja vaaleanpunaista en ala ostamaan ollenkaan, olen jotenkin taikauskoinen sen suhteen, etta ei siita tule tyttoa, vaikka kuinka oltaisiin itse nahty, jos kaikki on valmiina tyttoa varten. Sankya ollaan kayty katsomassa, se hankitaan varmaan pian. Ma haluaisin ommella itse suojareunat (sellaiset, jotka tulee paan paatyyn pinnojen sisapuolelle) ja olen myos miettinyt sellaista verhoa, joka roikkuu sangyn paadyssa. Sita vain ei jotenkin saa mitaan aikaiseksi, kun viikot menee toissa.



Aurinkoisia terveisia kaikille taalta maailmalta!



Eirene & Kyytitytto rv23+4

Neuvolakuulumisia...

Hb oli edelleen matalalla verrattuna alkutilanteeseen, 115 vain. Olen syönyt parisen viikkoa Obsidania, joten jospa se siitä alkaisi nousta. Kätilöni, joka on aivan ainutlaatuinen, aivan uskomattoman ihana ihminen,kyllä kertoi vielä olevan veren " laimentumisen" aika meneillään...Verenpaine oli hyvissä lukemissa, painoa on tullut 375g viikossa, yhteensä neljä kiloa raskauden alusta. Hallinnassa pitäisi painon pysyäkin, bmi oli lähtötilanteessa jo 28...Sf-mitta 23, eli yläkäyrän yläpuolella mennään. Osasyyllisenä voidaan pitää kuulemma kohdun etuseinässä olevaa istukkaa...

Kaikkia lappuja sain täytettäväksi mm. kelan lappuja, äitiyspäiväraha-ja avustushakemuksen. Ajatuksena on ottaa tällekin pojulle pakkaus, vaikka esikoiselta kaikki tallessa ja hyvässä kunnossa. Muutenkin kaikki tarvikkeet vaunuista lähtien valmiina, joten mitään ei tarvitse ostaa...Vaikka vauvanvaateosastot kaupoissa houkuttelee aivan suunnattomasti, ja täytyy tunnustaa, että pari bodya on tarttunut mukaan :)

Tämä nyt oli taas tällaista itsestä kirjoittamista...Mutta kaikkien odotuksessa täysillä mukana ja kaikkien jutut pitää lukea suurennuslasin kanssa :)



Naperohaave rv 23+4

Siellähän se vihdoin on!!! uus pakkaus!!!

Ihan kiva!

Kaavintaan???

Hä?

Miks sulle just tehään kaavinta jos lapsen haluatte?

Kaavintahan huonontaa raskautumis mahiksia!

Ja tehään yleensä niille joilla on jo lapsia!

Nyt kyllä vaajit lääkkeellistä tyhjennystä! Vaikka onki tuskallisempaa mutta on se treveellisempää jos haluu raskaaksi tulla.

nii edellinen oli vekkuliinalle...

Vekkuliina - olen aivan sanaton. Siis niin epäreilua ja kamalaa, olen todella pahoillani teidän puolestanne. Tällaiselle ei löydy mitään järkiselitystä eikä sopivia lohdutuksen sanoja. Maailma todella on joskus ihan hirvee paikka.



Koittakaa jaksaa tukea toisianne.



Janese

Käytiin aamulla vielä uudestaan VL:ssä " varmistamassa" tämä asia :( Kamalaa miten sitä yhä toivoi ihmettä... Kyllä ihminen sitten on tyhmä otus. Haluaisin vain että tämä kaikki olisi jo ohi. En jaksa tätä ainaista henkistä kipua ja ahdistavaa surua.



Tyllerö: En oikein tiedä miksi kaavintaan, ilmeisesti kai koska kaavinnan jälkeen alkio lähetetään jatkotutkimuksiin kun taas lääkkeellisessä tyhjennyksessä se menee vessanpönttöön. En ole ihan varma... Lähete lähti nyt faksina sairaalaan että katsotaan sitten kun " kutsu käy" kumpaan päätyvät.



Janese: Kiitos sinulle!



Ja onnea teille kaikille! Toivottavasti enää kukaan muu ei joudu lähtemään pois pinosta! Pikaliimaa ja peukkuja!

Kylläpä tämä nyt oli vaikeaa... ;)



HEI vaan kaikille!

Liityn varovaisesti joukkoon. Syyskuussa pitäisi perhe kasvaa jos kaikki vaan sujuu hyvin. Riipaisevan tuttua tekstiä tuo Vekkuliinan tuskainen olo. Minulla oli km kaksi vuotta sitten ja se oli myös mennyt huomaamatta, kuollut hiljaa sisälle. Lääkkellinen tyhjennys ja kaksi kaavintaa myöhemmin olo oli tyhjä myös henkisesti.

Nyt kaksi vuotta yritystä ja toisella inseminaatiolla sitten taisi vihdoin tärpätä, tai siis tärppäsi. Kävimme ultrassa tiistaina ja alkio vastasi viikoja oli oikeassa paikassa ja pikkuinen sydän takoi tiuhaan tahtiin. Koska se oli tarkastuskäynti hoitojen jälkeen, pääsen perusterveydenhuollon ensiultraan myös, joka on kahden viikon kuluttua. Ihanaa, saa tarkistaa ettei " hiljaista hiipumista" vaan ole päässyt tapahtumaan uudestaan! Pelko takaraivossa on jatkuva ja kova...



Niin, minä olen 32v ja mies 37v. Naimisissa olemme ja miehellä edellisestä liitosta kolme tyttöä. Minulle tulokas siis eka!

LA on 11.9.2007.

Synnytys sairaala LKS

Onko täällä muita pohjoisen odottajia?



Kaikille hyviä voineteja,

Pandora+ juustonaksu rv 8

ps. raukka riepu näytti todellakin juustonaksulta siellä ultran ruudussa... ;)

Ihan ensiksi Vekkuliinalle iso myotatuntohalaus ja pahoittelut ikavista uutisista. Kylla sita voi sitten elama olla valilla niin epareilua ja kovaa, sita ei vain voi ymmartaa, miksi kaikki tapahtuu niin kuin tapahtui. Toivon todella, etta tylsa ja kulunut sanonta, etta ajan myota suru helpottaa, kay teidan kohdallanne todeksi, vaikka eihan sita menetysta ikina tule mikaan korvaamaan. Pieni enkeli on jossain pilven reunalla ja varmasti itkee teidan kanssanne. Toivon, etta loytyisi joku selitys, miksi raskaus ei jatkunutkaan, johon voitaisiin ehka seuraavalla kerralla puuttua ja yrittaa ehkaista. Paa pystyyn ja rohkeutta kayda lapi kaikki tunteet ja ajatukset.



Mulla on ollut elama aikalailla hiljaiseloa viime viikkoina. Uusi tyo, jonka aloitin siis viime viikolla on vienyt kaikki voimat. Toista olen selvinnyt ihmeen hyvin, vain viime viikon lopulla mahaa moyri tosi paljon ja olo oli hutera toissakin, mutta appelssiinimehun ja hedelmien voimalla on selvitty. Nyt on itse asiassa ollut yllattavan hyva olo viime paivina, jokohan paha olo alkaisi helpottaa? Iltaisin olen kylla sitten ollut tosi vasynyt kotona ja ruokakaan ei oikein maistu. Inhottaa kun kokkaa jotain ja kun se on lautasella, ei enaa teekaan mieli syoda sita. Valilla pitaa oikein taistella, etta saa jotain kurkustansa alas. Olen laihtunut vahan, mika ei kai olisi tarpeen, mutta eikohan sita painoa kerry myohemmin lisaa.



Kavin ensimmaisella laakarikaynnilla taalla meidan asuinmaassamme. Kylla oli kasittamaton kaynti, laakari puhui huonompaa kielta kuin mina ja vain tuijotti papereita. Sain kauhean kasan kaiken maailman lomakkeita taytettvakseni (mm. virallisen todistuksen siita etta olen raskaana, jolla saan siihen asti kun vauva on vuoden ikainen kaikki laakkeet ilmaiseksi!) ja listan tulevista katilolla kaynneista ja ultrista seka verikokeista. En tieda, kuinka yleista tama on tassa maassa, mutta meille tulee katilo ensimmaiselle kaynnille kotiin! Sitten selvitellaan kaikkia kaytannon asioita, taytetaan lisaa lomakkeita ja suunnitellaan raskaudenseurantaa. Jossain vaiheessa pitaa tehda synnytyssuunnitelma ja allekirjoittaa lista, mita haluan, etta mulle saa ja ei saa tehda synnytyksessa. Eka ultra on rv 12. ja toinen rv 20. Verikokeissa pitaa kayda rv 14 (seka pari kertaa myohemmin) ja katilolla kaydaan n. 4 viikon valein - onneksi laakariasemalla eika aina meilla kotona. Taalla ei kuulema punnita ollenkaan, jos on normaalipainoinen, sokeriarvoja seurataan kai tavallista useammin, koska pyysin sita, kun mulla on se PCO.



Pitaa totutella kaikkeen tahan uuteen ohjelmaan; ehka kaikki tuntuu sitten selkeammalta, kun raskaus etenee ja tulee kaytya seurannassa. Mun mahani pompottaa kovasti etenkin iltaisin ja on vahan kosketusarka, jotenkin kovan tuntuinen. Ihmettelen vaan, ettei rinnat ole kasvaneet mitenkaan erityisesti, ovat vain valilla vahan arat. Ajoittain tulee viela sellaisia hetkia, jolloin todella mietin, etta olenko raskaana, mutta kylla noi pahoinvointi ja vasymys ovat pitaneet sen verran otteessaan, etta eikohan kaikki ole ok. Bilhan ja Vekkuliinan kokemukset kylla muistuttivat taas kerran, kuinka huteraa ihmisen elaman alku on, miten kaikki voi viela muuttua. Pitaa vain yrittaa pysya rauhallisena ja toivoa, etta kaikki menisi hyvin, eipa sinne 12. viikkoonkaan ole enaa kauhean pitka aika.



Jakselkaahan kaikki kanssasisaret ja terveisia taalta maailmalta1



Eirene & Kyytihenkilo rv 9+4

...fiilikset hyppii onnesta epätoivoon, hermoja raastavaa :(



Mulla oli neuvola perjantaina eli edellispäivänä, ja sanoinkin siellä että voin liiankin hyvin ollakseni raskaana. Mutta onneks luin eirene sun kirjottaman, jossa totesit että olo on jo ollut parempi. Tai sitte oon ajatellu, että en vaan enää reagoi siihen huonoon oloon, en kuitenkaan kertaakaan ole joutunut laattaamaan vieläkään. Tänään kuitenkin fiilikset oli jo positiivisemmat, kun oli selkeästi huono olo. Mietinki ääneen miehelle, että on se kumma että huonosta olosta nauttii..mä ainakin ihan mielettömästi.



Mullakaan ei ole rinnat tainneet muuttua mihinkään, vaikka niitä joka päivä " tutkin" peilistä...oisko ne kasvanu. Mutta ei, ikävä kyllä. Kaikki muutos olis tarpeen, jotta voisin uskoa tähän ihmeeseen. Pitää vaan jaksaa odottaa seuraavaan ultraan, joka mulla on 16.2. Odottavan aika on (edelleen) pitkä. Neuvolassa sanokin terveydenhoitaja, että turha yrittää kuunnella sydänääniä kun ei ne kuitenkaan vielä kuulu että pakko vaan jaksaa odottaa ja uskoa.

Mahakipuja mun mielstä ei ole enää ollu, tai ainakaan en enää oo niihinkään reagoinu.



Muuten fiilis on tosi hyvä, eikä mikään raskaudessa mietitytä. Tuntuu jotenkin niin luonnolliselta kaikki, vauvan syntymäkin sitte aikanaan. Eli siis se mitä yritän sanoa on se, että ainoastaan mieityttää, jos siellä masussa on vielä elämää. Mut kai se kuuluu asiaan.



Mulla edelleen ruoka maistuu hyvin, ja kun huono olo yllättää ni siihenkin kelpaa kaikki. Ja mikään ei oo tehnyt vielä pahaa tai mihinkään ei oo tullu himoja. Mun elämä on siis liiankin tavallista vielä.



Nyt olen taas töissä, toinen yövuoro menossa ja kaks edessä...saa nähdä miten näiden öiden kanssa jatkossa. Varmaankin saan jossain vaiheessa kiellon tehdä näitä.



No mutta ei tässä siis kummempaa, ehkä kun ultra antaa iloset uutiset ni uskaltaudun heittäytyä tähän onneen ihan kunnolla. Mutta siihen asti jatkan varmaankin hiljaiseloa...



Nea rv 9+5

Ajattelin kysyä sinulta, kun kerroit että yövuoroja teet, että oletko jollain hoitoalalla työssä? Kun itse niitä kesätöitä vielä mietin, että kannattaako mun hakea niitä ollenkaan. Hoitoala olisi tää mun kesätyöpaikka, mutta pelottaa että pystyykö tekemään kaikkea isn mahan kanssa. olisin noin viikoilla 25 kun ne työt alkaisi ja loppuisi varmaan vk35.

Työssä pitäisi kuitenkin jaksaa nostella ihmisiä ja kesä helteellä kävellä edes takaisin pitkiä käytäviä...

Olen sosiaalialalla, lasten kanssa teen töitä. Tähän astiset nostelut siis ovat olleet sen meidän 3kk vauvan hoitelua, ja sitte isompien (ala-asteikäisten) lasten paimentamista sillon tällön. Lähinnä ehkä siinä vaiheessa kun maha tulee esiin niin alan pelkäämään mahdollisia iskuja mahan seudulle, joita ei kuitenkaan kukaan ainakaan näistä nykyisistä lapsista enää harrasta.

Työkaveri kun oli raskaana, niin se lopetti yövuorot jossain vaiheessa ja sain periaatteessa käskyn, ettei saa olla työvuorossa yksin. Se on sinänsä meillä aika hankalaa, koska on ajoja sinne tänne ja sillonhan toinen jää yksin väkisin muiden/osan kanssa. Mutta katotaan se sitte, kyllä se siitä.

Mä lähinnä ajattelen niin, etten ole ensimmäinen raskaana oleva näissä hommissa ja että selviän siitä. Ja jos en niin jään aiemmin sairaslomalle. Toki mullahan näillä näkymin loppuis työt siinä heinäkuussa jos saan kesälomat äitiysloman jatkeeks.



Ehkä kuitenkin oon edelleen sitä mieltä, että jos itse olisin sun tilanteessa, niin nauttisin raskaudesta vapaana kesän, jos vaan taloudellinen tilanteenne sen sallii:) Ehkä se on kuitenkiin vauvaa ajatellen parempi!!



-Nea

Ketju senkun tippuu ja tippuu...kauheeta. Mutta einpä voi valittaa koska itekkään en ole täällä päin pyöriny!



Onko uusia kuulumisia kellään??



Mulla np-ultra perjantaina, mites muilla?? Tuntemukset on edelleen ristiriitaisia, periaatteessa ei mitään syytä pelätä etteikö kaikki olis hyvin, mutta sit taas tää oireettomuus on kauheeta:(



No, ilmotelkaa itsestänne:)



-Nea rv 11+1

eipä mitään sen kummempaa. Noita kummia alavatsasta repäisy tuntemuksia ollu koko raskauden ajan. Aina sillon ku nousen tuolta meidän sohvalta nii joko jommalta kummalta puolelta tai koko alamahasta tuntuu repivä kipu joka käy ihan sika kipeetä ja ei voi heti suoristaa itteensä ku pitää mahaa pidellä, mutta se katooaa melkeen saman tien ja sit on taas niinku ei mitää olis ollukkaan. Rinnat on ollu tosi tosi kipeenä varsinki öisin kun ei oo liivejä päällä, tuntuu että ne vaan roikkuu ja venyy. Ja kun ne on vielä kohtalaisen isotki nii tuntuu oikee inhottavalle. Huomena ajattelin soitella ekaa neuvolaa. Viikkoja nyt taitaa olla 9+6

Olo on välillä nii kuvottava ettei pääse pedistä ylös ja ällöttää vaan. Hajut on kyllä voimistuneet. Välillä tuntuu että on hirvee nälkä, mutta se tuntu kuitenki samalta ku ois maha ihan täys ja pakko yrittää kuitenki syyä.

Mihin kaikki ihmiset ovat kadonneet, totta tosiaan!?



Nea, miten meni np-ultrasi? Onko kaikki kunnossa? Minka kokoinen pienokaisenne oli, vastasiko viikkoja hyvin? Milloinkas muilla on ultra?



Mulla on vasta 1.3. eka ultra. Taalla meilla pain se tehdaan viikkojen 12-14 valilla ja eivat olleet kovin kiireisia mun suhteen, koska hedelmoityspaiva tiedetaan jo etukateen. Muutenkin taalla lasketaan viikot vasta alkion siirrosta, eli olen 4 paivaa Suomessa saamaani ajoitusta jaljessa taalla. Mika muu on erona Suomeen on se, etta toi eka ultra on ainoastaan raskauden kestoa tarkentava ja sikioiden maaran selvittava ultra, kestaa kuulema n. 10 min! Jos haluaa tehda kunnon niskapoimu-ultran, se pitaa tehda sikakalliiseen hintaan yksityisesti. RV 14 otetaan kauheasti kaikkia verikokeita ja yksi niista on joku seerumi-seulonta, joka myos voi antaa viitetta mahdollisista kromosomipoikkeavuuksista. Paatos jatettiin taysin meille, halutaanko maksaa enemmasta tiedosta vai luotetaanko, etta kaikki on hyvin. Me nyt sitten paadytiin siihen, etta otetaan vain se (ilmainen) verikoe, koska jos siina olisi jotain poikkeavaa, sitten kuitenkin paastaan lisatutkimuksiin. En osaa jotenkin huolehtia asiasta, toivon vain, ettei se iske myohemmin.



Olo on ollut vaihtelevaa, vasymys on valilla iltaisin todella musertavaa. En jaksa pitaa yhdeksan jalkeen silmiani auki ja voin hyvin nukkua 12 tuntia putkeen. Kuvotus tuntuu vahan helpottavan ja etenkin paivalla maistuu jo ruoka suht normaalisti. Nyt olen alkanut myos syoda makeaa, mita ei ole tehnyt mieli sitten joulukuun puolivalin. Maha pompottaa vahan, etenkin selalla maatessani, mutta enemman se on tunne kuin mitaan nakyvaa. Muutamat housut olen hylannyt, kun ahdistavat liikaa ja tiukat alushousut on tosi epamukavat.



Eipa tanne muuta, viesteilkaan nyt ihmeessa ihmiset kuulumisianne! Janese, piinasisko alusta lahtien - miten olet voinut? Onhan kaikki hyvin?



Hyvaa viikonloppua!



Eirene & Kyytihenkilo rv 11+4 (Suomen tapaan laskettuna)

Elikkä ollaan nyt sitte tänään käyty ultrassa ja hyvältä näytti;

Pienokainen oli oikein vauhdikkaan oloinen, pyöri ja hyöri, potki ja huito...kaikki siis kunnossa!!!!! Ja kuvaan saatiin korvakin mukaan..kaikesta sitä iloitseeki;)



Pääperämitta 52mm joka vastaa raskausviikkoja 12..joita mulla nyt siis 11+3. Laskettua aikaa ei kuitenkaan siirretä, koska hedelmöityspäivä on tiedossa. Niskapoimu vaan 0,59, joten siltäkin osin kaikki aivan mainiosti!



Oli kyllä aivan mahtava fiilis nähdä tää kaikki ite ja kun lääkärikin oli mukava ja kertoi kaiken näkevänsä vatsanpeitteitä myöten. Ja sekin helpotti, että tiesin kyseisen lääkärin olevan meidän parhaita..

Mut siis mies oli ihanin, ku se on muuten aika pokka (peruspokka) ja nyt katoin sitä ja sanoin jotain et aika magee, ni kyl sillä hymy levis kasvoille...aidoin mahdollinen. On ihan innoissaan sekin tietty:)

Ja sit se on koko päivän puhu koiran kanssa uudesta tulokkaasta...



Rakenneultra on varattu nyt 13.4..taas jotain mitä odottaa:)

Nyt kyllä päätin, että koska kaikki on mennyt niin mainiosti tähän asti, nii nyt saa loppua stressaaminen. Nyt vaan nautin siitä, ettei huonovointisuutta enää ole, tähän asti se on vaan tuonu paineita. Ja mikä sen parempi jos pääsis koko raskauden helpolla bbb

Elikkä siis kaikki täällä hyvin, mahassa kyllä tuntuu kipuja sillon tällön. Alavatsa saattaa olla vähän turvonnu jo, mutta ei vaikuta pukeutumiseen tai muuhun. Saattaa jopa olla toiveajattelua;)



-Nea

En ole kadonnut minnekään vaikka en ole pitkään aikaan itsestäni antanut kuuluakaan. Viikot ovat vierähtäneet väsymyksen, pahoinvoinnin ja flunssan merkeissä. Ja myös keskenmenoa peläten (paljon myötätuntoa joukostamme poistuneille) ja np-ultraa odotellen.



Nyt on onneksi flunssa ja väsymys väistymässä eikä huonovointisuuskaan ole enää jatkuvaa. Ja np-ultrakin on koettu. Sikiö vastasi viikkoja eikä turvotustakaan ollut, joten nyt voi jo vähän relata. Tosin edellinen menetys on vielä niin tuoreessa muistissa, että päätimme joka tapauksessa otattaa lapsivesinäytteen kuukauden kuluttua (viimekertainen km johtui kromosomisairaudesta), koska meille sellaista mahdollisuutta tarjottiin. Nyt vaan pidän peukkuja pystyssä, että siihen asti kaikki sujuisi hyvin ja sen tulokset olisivat hyvät. Sitten alan ehkä jo vähitellen uskoa, että meille tulee vauva.



Mulla on vatsa jo jonkin verran kasvanut. Kaikki farkut eivät tunnu enää mukavilta eikä tiukimpia paitoja viitsi enää käyttää, koska kohdun kasvaminen on työntänyt läskejä ylöspäin ja sivuille, joten ylävatsa on normaalia suurempi ja vyötärö on kadonnut. Ja rinnat ovat kasvaneet :) Mies on siis innoissaan...



Voipi olla, etten taaskaan hetkeen kirjoittele, koska olen pika puolin lähdössä etelän lämpöön, mutta yritän päästä ainakin lukemaan kuulumisianne. Ilmoitelkaa siis itsestänne Nea, Tyllerö, Eirene ja kaikki kadonneet lampaat. On aina niin kiva tietää, miten teillä raskaus etenee.



Pitäisikö muuten aloittaa uusi pino?



Kauniita talvipäiviä!

T: makeanna ja toukka rv 12

Eirene ja muut - tulin vain pikaisesti vilkuttamaan että kaikki hyvin täällä, olo on väsynyt, pahoinvoiva ja flunssainen joten ei jaksa ollenkaan kirjoitella, mutta kuulolla pysyn kyllä.



Onnea kaikille ultrassa käyneille, hienoa että asiat etenevät mukavasti.

Huomenna on eka neuvola. Hieman jännittää löytyykö sykettä taaskaan.

toivottavasti. Raskausoireita ei ole enää kuin rintojen arkuus. Pahoinvointia ei ole ollut kuin silloin ja tällöin. Olo ihan jees. suklaata vaan tulee syötyä ihan kalamasti!! Äsken tein banaani piimä pirtelöä. Nam nam ja söin ruisleipää. Paksu kerros lahden leipälevitettä! vähäkö se on hyvää!

Oli eilen ihan pakko saaja ruisleipää kaupasa ku teki mieli.

Heipä hei kaikille! :) hauskaa, kun täällä on samassa tilanteessa olevia! Meillä myös ensimmäinen tulossa. Niin odotettu pienokainen. :))

Nyt menossa noin 8-9 rv. ei viel varmaa tietoa, mut ens viikon pe selviää sekin sitten...