LA SYYSKUUSSA -07 !

Ja aluksi ihan tosi paljon onnea teille plussan saaneille!!!=) Tarrasukkia ja vauvaliimaa kanssa mukaan!

Seurailin Eirenen, Janesen ja Nean taivalta lapsettomuus puolella ja jännitin kamalasti kuinka teidän käy! Ja hyvin kävi, ihanaa!!

Janesen muistankin inssipinosta viime syksyltä, kun piinailtiin siellä yhdessä. (silloin minulla nikkinä " killimilli" , nyt uusi nikki ja uusi vuosi!) Ja olikohan neakin, en ole ihan varma...

Siksi teidän taipaleenne kiinnostaa niin kovasti, kun mekin pääsemme nyt keväällä aloittamaan ekan IVF hoidon.=D Ollaan hoidossa kunnallisella ja jonoon mentiin lokakuussa 2006. Nyt sitten ensikäynti naikkarilla kolmen viikon päästä ja sitten huhtikuussa pistelyt ja punktio! Jännittää nyt jo aivan saakelisti ja olo on tosi malttamaton! Vauvakuume on KAMALA!!!!



Meidän historia lyhyesti: Minä 27 ja mies 28, toista yritetty kesästä 03. Esikoinen nyt 4 vee, alkunsa sai luomusti ja nopeasti. Mutta vikaa ei löydy, kaikki pitäs olla ok, mutta ei plussan plussaa kolmeen ja puoleen vuoteen...=( IUI x 4 viime vuonna, negaa kaikki.(hormoniavusteisia)

Ja nyt sitten viimeinen mahis onnistua...



Jotenkin tunnistin kovasti itseni teidän kirjoituksistanne! Samanlaiset pelot ja mietteet... minustakin alkaa tuntua, että olemme miehen kanssa eriparia solutasolla ja se pelottaakin kovasti, että vaikka munasoluja tulisi roppakaupalla niin alkiot eivät ole kunnollisia ja sitten homma tyssää siihen... Mutta en voi käsittää, kuinka meillä on luomulapsi siinä tapauksessa!!!!!! Eli hoitoja odottaa ja kuitenkin pelottaa aivan vietävästi, että jos sitten kuulee tuomion ja vauvahaaveet saa unohtaa iäksi!=( Mutta teidän tarinanne tuo vähän kuitenkin lohtua, eikös teistäkin joku ollut " selittämättömästi lapsettomia" ...?



Punktiokin pelottaa kamalasti, olen tosi kipuherkkä... Ja kun luin teidän kokemukset niin IIIK!! Tiedän, että munasoluja saadaan varmaan paljon, koska jo insseissä pienellä annoksella saatiin joka kerta kaksi isoa follikkelia. Mutta mites sitten käy...? Mutta pakko katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, kävi miten kävi.



Onnea vielä kerran teille ja ihanaa raskausaikaa! Minusta se ainakin oli elämäni parhaita hetkiä!!=D

se on täälläkin pitänyt pinnalla!



Ajattelin nopeasti kommentoida sun mietteitä; eli me ei olla ainakaan piinailtu samoissa pinoissa, janesenkin kanssa ekaa kertaa tossa ivf-pinossa jossa plussattiin:)



Mutta siis me ollaan selittämättömiä, koska kaikki edellytykset ovat kohdallaanikää myöten. Lääkäri kuitenin yksityisellä totes, että kummassakin saattaa olla omat vikansa, mutta kyse on pienistä asioista ja että kaikki muuten toimii.



Toisena punktiosta: Mä pelkäsin sitä operaatiota ihan tajuttomasti, koska olin lukenut kaikki mahdolliset kauhustoorit täältä palstoilta. Homma huipentui siihen, kun menin sinne ja heti ultran lykätessä lääkäri totes että näitähän on paljon. eli rakkuloita oli 38, jotka siis kaikki punkteerattiin. Niistä tuloksena 21 munasolua, joista 17 hedelmöittyi ja niistä n. 11 tosi HYVIÄ! Itse punktio ei kuitenkaan mua sattunut kun kerran enemmän, jolloin asiasta mainitsin. Sekään kipu ei kuitenkaan ollu missään nimessä kamalaa. Kerroin hoitajalle että olen lukenu kauhutarinoita, ja se sano että joo hän uskoo sen, ja ettei olekaan nyt itse seurannt tilannetta netin keskustelupalstoilla.

Haluan tän vaan kertoa, koska näitä helppojakin prosesseja on. Laitoin lääkärillekki jouluterveiset, että hoito on ollut erinomaista, ja että hänen ansiostaan olen selvinnyt kivuttomasti sekä ylä-, että alapäässä ja että jos seuraavan viikon testaus ei jännittäisi VÄHÄN niin en edes muistaisi olleeni jossain hoidoissa. Toki hormonimääränikään ei olleet hevosannosta, mutta ei varmaankaan tule olemaan sinullakaan jos kaikki näyttää hyvältä muuten.





Tahdon vaan siis sanoa, että on myös meitä joilla kaikki hoidoissa sujuvat hyvin, vaikka kaivattu plussa ei heti tulisikaan. Eli leuka pystyyn ja menoksi, hoidoille avoimena. Ja luottamut lääkäriin on tosin kaiken a ja o, ainakin oli minulla:)



Täällä muuten ei uutta, muuta kun edelleen väsymystä, vähenemissä määrin mahakipuja (jotka kuitenkin aina yllättää iloisesti muistuttamaan raskaudesta) ja lievää pahoinvointia, joka ei välttämättä edelleenkään johdu raskaudesta (tänään alkoi junassa klo 18 aikaan, ja jatkuu nyt klo 22 edelleen...) ! Muuten elämä hymyilee ja ens viikon ultraa odottelen;)



-Nea & Ruu ja Myy rv 6+1 :)

ja tämä vauva on todellinen IHME! meillä oli alkamassa toinen ICSI hoito, ja menkkojen piti alkaa nyt tällä viikolla viimeistään. Siitä olisi alkanut Puregonin pistelyt. Vaan eivätpä alkaneet. Tein torstaina positiivisen raskaustestin, eli luomuihme oli kohdallemme sattunut, vaikka sne miehen simpoista johtuen piti olla mahdotonta. Meillä on ennestään yksi ICSIN PASsista alkunsa saanut tyttö, nyt 10kk. =)

Eli meillä olis laskettu aika syyskuun 12.9. Toivottavasti on enkeleitä ja siunausta matkassa.

Kaikille terkkuja ja onnentoivotuksia.

T:Miina ja pikkuihme rv 5+3 ja esikoinen 10kk

Moi kaikille, onnittelut ¿uusille¿ ja tervetuloa mukaan pinoon! Erityisterkut babykeijulle, tottahan toki muistan sinut inssipinosta - tsemppiä IVF:ään!



Kirjoitan nopeasti kuulumiset, koska olo on niin hutera. Pahoinvointia ei varsinaisesti ole, mutta väsymys on välillä kyllä aika hurjaa, ja nyt taistelen orastavaa flunssaa vastaan. Töissä on edelleen stressaavaa ja mietinkin jo että aion jäädä kylmästi sairaslomalle jos koen, että työtilanne häiritsee raskausajasta nauttimista. Mutta muutoin voin ihan loistavasti! Yritän nauttia jokaisesta päivästä ja olla optimistinen asioiden suhteen. Toki edelleen on sellainen ¿normaali huoli¿ että sujuvatko asiat hyvin, kehittyykö alkio normaalisti jne. mutta päällimmäisenä tunteena on onnellisuus siitä, että ihanaa, mä olen raskaana! Luin toisesta pinosta, että meidän klinikallamme lasketaan raskausviikot siten että punktiopäivä on 2+0 eli mulla sen mukaan tänään rv 6+2.



Kirjoittelen lisää kun on uusia kuulumisia, nyt täytyy vaan levätä. Hyviä vointeja kaikille!

Laskin viikot aijemmin väärin ja nyt siis on menossa rv. 5+3.

Olo on ok. Mitään pahoinvointia tai muutakaan ei ole. Mahaa välillä nipistelee. Tässä vaan oleskellaan. Et ihan hyvin menee.

Taidan olla meistä eka, joka pääsi ultraan asti. Tänä aamuna yökin matkalla ultraan, miten voikaan olla niin kauhea olo!? Se taisi viedä pahimman jännityksenkin ultran tuloksista pois... Mulla on ollut viime torstaista lähtien kuvotusta melkein koko ajan (pahinta aamupäivällä) ja mikään ei oikein maistu tällä hetkellä. Ei ihme, että olen jopa laihtunut vähän, vaikka masu pömpöttää!



Ultrassa näkyi pieni vaalea piste, joka sykki vimmatusti, joten elävä alkio siellä on, hyvin kohdussa kiinni ja vastasi raskausviikkoja 6+2 (n. 6mm kokoinen). Raskausviikot lasketaan Felicitaksella punkteerauksesta, joten nyt on siis rv 7+0. Kohdunsuu oli hyvin sulkeutunut ja kova ja ruskuaispussi näkyi selkeästi. Kuulema edellytykset raskauden jatkumiselle ovat hyvät. Kohtu on kasvanut normaalilla tavalla ja munasarjatkaan eivät ole enää kauhean turvoksissa. Kuulema alkuraskauteen kuuluukin turvotusta, siitä varmaan johtuu mun (etenkin iltaisin) pömppö vatsani. Verenpaine ja hemoglobiini olivat normaalit ja Thyroxiinia jatkan samalla annostuksella kuin tähän asti. Nyt sitten pitää vain ottaa rauhallisesti ja uskaltautua meidän asuinmaamme äitiyshuollon hoidettavaksi! Lopun pitäisi hoitua itsestään.



Hyvä mieli tosta tuli, nyt jotenkin alan uskoa, että raskaana tässä ollaan. Kun tämä kuvotus vain helpottaisi... Jotenkin sitä on edelleen vaikeaa uskoa, että todella ollaan tässä tilanteessa, 4 vuoden suru ja pettymys ovat nyt takana ja voin keskittyä olemaan raskaana. Ja että eka IVF toi tämän tuloksen. Mieletöntä! Harmi ettei mies päässyt mukaan, oli se aika ihana hetki, kun lääkäri totesi, että hyvin elävä alkio siellä on!



Jakselkaahan kaikki muut ja kertokaa ultra/neuvola kokemuksistanne!



Aurinkoisin mielin,

Eirene ja Kyytihenkilö rv7

Eirene - huippu-uutisia! Ihan mahtavaa että ultrasi on sujunut noin positiivisissa merkeissä. Kyllähän se aika tärkeä etappi on, riskit vähenevät kai aika roimasti sen jälkeen, kun sydämen syke on saatu kuuluviin. Onnittelut! Ja olen jostain lukenut, että pahoinvointi " suojaa" keskenmenolta, tai siis niillä joilla on pahoinvointia on sen verran reippaasti raskaushormoneja että se tuo hyvän perustan raskauden jatkumiselle. Ymmärrän että yökkiessä ei tule mieleen että ihanaa kun yökötyttää, mutta toisaalta se on kuitenkin melko varma merkki siitä että kaikki on kuin pitääkin.



Täällä on taas eilistä pirteämpi päivä - miten tää väsymyskin voi olla näin ailahtelevaa? - ja kovasti aina välillä jännittää että mitenköhän alkiolla siellä masussa kaikki oikein sujuu. Yritän telepaattisesti rohkaista sitä kasvamaan ja voimaan hyvin, ja kehittymään normaalisti. Ihan kuin siihen voisi yhtään mitenkään itse vaikuttaa.. Mullakin on alavatsa turvoksissa niinkuin sullakin Eirene, ja pukeutuminen on hiukan vaikeaa. Onko teillä muilla mitään aavistusta siitä missä kohtaa masua se alkio on? Mulla on sellaisia tunteita että veikkaisin että alkio on kiinnittyneenä oikeaan seinämään kohdussa. Tätä perustelen sillä että siinä kohtaa nippailee ja kipuilee ja kihelmöi ja kutisee. Mutta ehkä tämä on vaan toiveajattelua ja tuntemusten ylitulkintaa.

Kuten Eirenekin, sain oikein rohkaisevia tietoja ultrakäynnillä. Kaikki oli ok ja sikiön koko vastasi viikkoja. Mieli piristyi heti ja nyt jaksaa taas vähän paremmin kestää huonovointisuuden ja väsymyksen. Pahoinvointi näin alussa on kuulemma vain hyvä merkki. Gynekologini suositteli kylmän mehun juomista, niin pysyy verensokeri korkealla minkä pitäisi ehkäistä huonoa oloa. Ostin myös apteekista inkivääritabletteja. En tiedä auttavatko ne, mutta ainakin huono olo on vähän laimentunut. Kai ne auttaa, jos uskon niihin :)



Nyt sitten vaan toivon kovasti, että kaikki sujuu hyvin ja pahoinvointi ja väsymys helpottaisivat jossain vaiheessa - mahdollisimman pian tietysti! Jos raskaus jatkuu, soitan parin viikon päästä TAYS:in äitiyspolille, jossa mulle tehdään 11.-13. viikolla niskaturvotusultra ja halutessamme otetaan myös istukasta kromosominäyte. Saan tällaista erityiskohtelua, koska viimeksi sikiön kuolema johtui kromosomisairaudesta.



Mukavia talvipäiviä kaikille!

T: Makeanna + toukka rv 7+1

Ihan ekaks onnittelut Eirenelle ja makeannalle hyvistä ultrauutisista! Ja miinalle tervetuloa mukaan! Tollaset tarinat kyllä rohkaisee.



Ja rohkaisua täällä kyllä tarvitaankin. Ikävä turmella teidän hyvien ultrauutisten pino, mutta mulla ei taida olla ihan yhtä hyviä uutisia tuomisina. Sikiö näkyi kyllä ja jotain värinää, eli ilmeisesti sen sydän lyö, mutta se on kovin pieni, kasvanut hyvin hitaasti siitä mitä se oli viimeksi. Perjantaina meen uudelleen. Lääkäri sanoi, ettei ihan vielä löis hanskoja tiskiin ja totta kai mä toivon ihmettä, mutta kyllä pelottaa tosi paljon. Onneksi perjantaihin ei oikeesti oo kovin pitkä aika. Vaikka siltä tuntuukin.

...lähinnä hyviä:) Älä tosiaan heitä Bilha kirvestä kaivoon, vaan koita odotella rauhassa sinne perjantaille...viikko menee varmasti nopeesti!!!



Täällä kaikki ennallaan...alkoi kuvotus kans viime viikon loppupuolella, eli aivan samaan aikaan kun Eirenellä ja samoissa päivissähän mennään...HASSUA:) Mulla kuvotus vaihtelee päivän mukaan ja sitä esiintyy huonona päivänä pitkin päivää, eli ei sen enempää aamuisin ku iltaisin. Autossa istuminen ei asiaa auta sen olen huomannut. Nyt siis saan herkästi matkapahoinvointia. Pönttöä en ole kuitenkaan halaillut, vaan on enemmänki sellanen tasanen krapulapahoinvointi, vähän kun pala kurkussa. Olen edelleen syöny ihan normaalisti, ainoana uutena tullut mukaan jääkaappikylmä ananassäilyke, joka tekee nannaa sillon kun on huono olo. Oon kyllä aina pitäny ananaksesta, on vaan ollu pitkä tauko siitä!



Mun mielestä radikaalein merkki raskaudesta on mankkojen poissa olo...ei ne vaan alkanu vaikka jätti luget pois. mulla ei siis edelleenkään minkäännäköstä vuotoa. Sitä niin pelkään, vaikka se täysin normaalia oliskin. Mahakivut tosi vähissä, eli munasarjat varmaankin palautuvat itekseen:)



Tasan viikko ultraan ja edelleenkään ei oikeastaan kukaan tiedä. Pari ihmistä vaan. Ehkä ton ekan ultran jälkeen, jos kaikki on hyvin, vois kertoa perheille! Ei millään jaksais odottaa sen kanssa... :(



Hyviä vointeja kaikille...päivä kerralla eteenpäin mennään!



-Nea & Ruu ja Myy rv???? (joko 6+4 tai 6+6)



P.S. edelleen olo että kummatkin ovat matkassa:)

Bilha - olipa ikäviä uutisia sinulla. Toivotaan, että alkio olisi vain lähtenyt kehittymään hitaanlaisesti ja että kaikki kääntyy hyväksi kun aikaa vähän kuluu. Näitäkin tarinoita välillä kuulee. Eli mitään ei ole vielä menetetty, tsemppiä kovasti sinulle perjantain odotukseen. Tulehan kertomaan uutiset sitten. Voimia!

Paasin kotiin hyvin, vaikka matka oli kylla aika rankka. Lento meni hyvin, mutta kaiken matkaamisen ja odottelun jalkeen vatsaa juili ja moyri aika lailla ja nukuin tosi huonosti sen jalkeen. En lahtisi ihan heti uudestaan lentamaan, ehka pidemmalla raskautta sitten joskus.



Bilha - tosi harmi, mutta ala viela heita toivoa! On viela kyse niin pienesta alkiosta, etta kaikki voi muuttua. Paiva kerrallaan ja tsemppia!



Mulla jatkuu etova olo, ruokahalu on mitaton ja vasyttaa koko ajan. Yritan syoda, ettei olisi niin heikko olo, mutta mikaan ei maista. Taytyy kokeilla tota jaakaappikylmaa ananasta. Toinen mika mulle on maistunut on viinirypaleet. Soitin eilen ja varasin ekan laakariajan (takalainen systeemi kun ei tunne neuvolaa, mennaan ensiksi laakarille). Sain ajan ensi keskiviikolle, mutta sanoivat, etta jos olo on tosi huono, tule aikaisemmin jo kaymaan. Ma sain myos saman tien toita, patkahommia tosin, pariksi kuukaudeksi, mutta toita kuitenkin. Aloitan jo ensi maanantaina. Nyt kylla epailyttaa, mita toista tulee, jos koko ajan etoo... En viitsisi sanoa heti ensimmaiseksi, etta olen raskaana. Tosin kun on kyse patkatyosta, niin tuskin se haittaisi.



Jakselkaahan kaikki, eikohan tama yokkaily mene pian ohi. Eikos sita esiinny yleensa viikoilla 7-10 ja sitten helpottaa. Odotan kylla jo sita aikaa, etta voisi rauhassa nauttia tasta raskaudesta ja omasta olostaan!



Eirene & Kyytihenkilo rv 7+3

Pelottavia uutisia täältä.

yön aikana oli alkanut vaalean ruskea vuoto, jota tullut tämän päivän mutta niukasti....... Tässäkö tämä nyt sitte taas oli :(

Alamaha ollut kipeä ja aina välillä istualta noustessa vihlaissut mahasta, ja oikeen niinku olisi revähtänyt oikealta tai vasemmalta puolelta.

TYLLERÖ: En ole asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt lukemani perusteella että keskenmenossa tulisi kunnon vuoto ja siihen liittyy samanaikainen vatsa- ja alaselkäkipu. Ja enemmän kuin totta on se, että useilla esiintyy rusehtavaa vuotoa/tuhrua raskauden alussa ja joillain koko raskaudenkin ajan. Älä siis stressaa, mutta jos oikein mahdottomalta tuntuu niin soita lääkärillesi ja pyydä aika päästä ultraan. Mullakin on edellen mahassa nippailuja, jotka uskon nyt jo olevan kohdun kasvamista. Munasarjat ovat hoitojen jäljiltä selvästi rauhoittuneet. Kipu jota nyt esiintyy on nopeaa ja " villtävää" .



EIRENE: Kiva että olet päässyt turvallisesti kotiin:) Ja onnea työhön, uskon että se tekee vaan hyvää että saa muutakin ajateltavaa kun tämä yksi asia... :)

Mulla on aika ruutininomaisesti kunnon pahoinvointia aina aamupäivällä (aamupalan ja lounaan välillä) ja sitten vielä illan puolella. Syöminen auttaa, ja valitettavasti en ole edelleenkään menettänyt ruokahaluani;) Ja joo, ananas auttaa...ja kylmä tuoremehu!



Onko teillä muilla valkovuoto runsasta?? Mulla on ja oikein ärsyttää aika ajoin. Mutta ymmärtääkseni se kuuluu asiaan eikä ainakaan taida helpottua tästä :(



Mä kukun täällä taas yövuorossa, mutta onneks on viimene yö menossa nyt. Meillä töissä pieni poikavauva, joka kivasti tuhisee tossa lähellä. Oikein suloinen pieni vesseli ja nukkuukin yöt hyvin vaikka parikuinen vasta. Pientä ensimakua... :)



Nyt jatkan pyykkäämistä ja sit lepuutan vähän että jaksan tavata viikonloppuna ystäviä...



-Nea & Ruu ja Myy rv7+4 tai jotain sellasta...

Bilha - miten meni tämän päiväinen ultra?



Eirene - kiva kuulla, että olet päässyt kotiin hyvin. Ja onnittelut työpaikasta! Toivotaan että etominen helpottaa töissä kun on muuta puuhaa, ei ehdi miettiä sitä niin paljon.



Mulla auttaa pahaan oloon se että napsin töissä koko ajan jotakin pientä, manteleita ja luumuja ja mandariineja. Olen miettinyt paljon tuota samaa, että milloinkahan alkaa se jakso kun voi rauhassa nauttia raskaudesta ja omasta olostaan - mulla menee ihan vuoristorataa edelleen nää tunteet ja fiilikset. Välillä olen varma että en ole edes raskaana, että olen vaan kuvitellut kaiken, sitten välillä maha on ihan potkupallona, kuvottaa ja väsyttää ja nälättää. Yritän jo nyt olla ajattelematta että " sit ku" niin olen onnellinen, yritän jo nyt iloita tästä raskaudesta, mutta kieltämättä se on aika haasteellista. Vaikea nauttia kun olot tulevat ja menevät ja kaikki on niin kovin epävarmaa. Eka ultra mulla on 25.1. Olen ollut ihan malttamaton tuon ultraan pääsemisen suhteen, jos mies ei olisi rauhoitellut niin olisin jo käynyt Brunolla ultrassa. Eli kovasti jännittää etukäteen, mutta toisaalta turhahan sitä on jännittää, tulee mitä tulee.



tyllerö - toivotaan ettei vuoto lisäänny, se on tosiaan hyvin yleistä ja kuuluu ihan normaaliin raskauteen. Kerro miten tilanne edistyy.



Nea_80 - sulla on vankat raskausoireet, hieno juttu. Eikä se kai ihme ole kun siellä kaksi porskuttelee. :) Koskas sulla olikaan se eka ultra? Kyselit valkovuodosta, aina kun sitä tulee niin pelkään että se on verta. Eli jonkin verran sitä vaivaa täälläkin, ja kuuluu asiaan. Yritähän ottaa iisisti yövuorojen kanssa!



Itsellä siis edelleen kaikki ihan ok, vähän on ollut kurkku kipeä ja flunssa, mutta olen yrittänyt taistella sitä vastaan, koska jotenkin tuntuu että tässä vaiheessa flunssakin saattaisi tehdä alkion kehitykselle hallaa. Olen ottanut iisisti, nukkunut ja levännyt paljon, ja ollut ihan onnessani niinä päivinä, kun kuvottaa. Eniten mua hämmästyttää se, että sekä fyysiset että psyykkiset raskausoireet vaihtelevat päivästä toiseen niin valtavasti! Tästä en ole kuullut puhuttavan aikaisemmin. Mistä ihmeestä se voi johtua, että joinakin päivinä tuntuu siltä, että varmastikaan ei ole raskaana, toisina taas siltä kuin olisi jo viidennellä kuulla..?



Janese + Pikkutonttu rv 7

Edellinen keskenmeno alkoi samalla lailla. Maha kipua oli koko alkuraskauden. Ensin niukkaa vuotoa useampi päivä ja site runsastui, se oli viikoilla 11. Sitten kuitenkin tyhjennettiin läkkeellisesti vaikka oli jo vuoto alkanut.

Tällä hetkellä vielä niukkaa vaalean ruskeaa vuotoa. Aamuisin mahaa kiertää. Täl hetkel viikot 6+1

Pitää vielä mainita, että kivut ovat supistuksien omaisia välillä.

Luin tuolta, että alkuraskauden vaalean vuoto ja ala mahakivut viittaavat kohdun ulkoiseen raskauteen

Vauvanalku oli kasvanut maanantaista ja edelleen elossa! Ja suhteessa siihen maanantaihin kasvuvauhti oli ihan ok. Mutta koon mukaan sen olis pitänyt saada alkunsa jouluna ja minähän tein jo aatonaattona sen postitiivisen raskaustestin! Lääkäri epäili, että testi näyttikin silloin ovulaation, mutta kun tein 28.pvä uudelleen (kun oli niin kauheat kivut, vaikka eihän siinä mitään järkeä ollut), niin edelleen se näytti plussaa, joten tohon ovisplussaan mä en usko ollenkaan. Minkä lisäksi ovis oli limojen perusteella n. 7.12. ja mun menkat on erittäin säännölliset, joten oishan toi nyt tosi kummallista. Ja kaiken huipuksi me ei myöskään harrastettu joulun aikaan seksiä, koska oltiin mun miehen vanhempien luona, eikä myöskään mielestäni aikoihin sitä ennen.



Niin että kysymys kuuluu: onko tuolla joku rukkaparka jo tässä vaiheessa pahasti alikehittynyt vai onko se odotellut 2 viikkoa, ennen kuin on alkanut ollenkaan kasvaan? Vai onko tässä tapahtunut neitseestäsyntymiseen verrattava ihme:-D? Mä oon aika pyörällä päästäni, mutta olo on kyllä jo helpottunut. Torstaina meen uudelleen, ja jos se silloinkin on vielä mukana ja kasvanut ja elossa, niin kai tässä jo vihdoin voi ruveta uskoon olevansa raskaana.



Tyllerölle ihan pakko nopsaan kommentoida, että mulla on siis ollut ihan hirmuisiakin kipuja koko ajan, ihan kaikenlaisia, menkkamaisia ja ei-sellaisia, ja mulle sanottiin, että voivat jatkua vaikka koko raskauden ajan. Ja tosiaan joillain on myös vuotoa. Eli ei se välttämättä pahinta tarkoita. Mutta ymmärrän kyllä huolesi tosi hyvin, kun itsekin oon ollut ihan paniikissa noiden kipujen takia. Sehän siinä just on, että vaikka tietää, ettei kivut ja vuoto välttämättä mitään tarkoita, niin tietää, että voi tarkoittaakin, ja etenkin jos on kokenut keskenmenon aikaisemmin, niin kyllähän se pelottaa. Siispä toivon sulle kovasti voimia. Pääsisitkö lääkäriin tarkastuttamaan tilanteen ultralla? Kyllähän tossa vaiheessa jo jotain näkyy.

Täällä on nii huono ultra että sillä ei palio nää, ennen ku on se 10 rv. valitettavasti. Maanantaina meen jos vielä sama tilanne.

Bilha - mahtavia uutisia! On se jännää miten näissä(kin) asioissa elämä voi yllättää. Kerrohan kuulumisia ja pidä meitä muita ajan tasalla.



Itsellä on kaksi uutta juttua; jatkuva ellotus-ällötys-krapula-olo ja ihan kauhea oikeanpuoleinen iskias-kipu selässä! Toi iskias on oikeasti aika kamala vaiva, en ole siitä kärsinyt koskaan aikasemmin ja nyt se on täällä. Surffailin netissä ja totesin, että tämä vaiva saattaa jatkua koko raskauden ajan! Se olisi jotakin aika karseeta, nimittäin liikkuminen on hankalaa ja tulee ihan sellainen mummo-olo. Jossakin vaiheessa pelkäsin, että tuo selkävaiva liittyy keskenmenoon, mutta toivottavasti ei, muita merkkejä sellaisesta ei ole. Ällötys-olon saa aika mukavasti pidettyä siedettävissä mitoissa syömällä koko ajan jotakin raikasta tai muuten vaan hyvää. Salmiakkiin mulla on tällä hetkellä hirveä himotus.



Torstaina ultraan, se tuntuu ihan tosi merkittävältä päivältä.