Lue keskustelun säännöt.
Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.
13.12.2023 |
IS: Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä: Harvalla on varaa ostaa tällaisia lahjoja edes omille lapsilleen
Kommentit (1290)
Maalittaminen ja vihapuhe on nykyisin poliisiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan ne aika paksuja toiveita.
Aina saa toivoa, mutta aina toiveet eivät toteudu.
Totta kai on kun ne on hakemalla haettu ja iloisesti unohdettu muut toiveet.
Niitä oli paljon siinä puussa, jonka minä näin. Oli todella kalliita toivomuksia ja
sitten oli toivomuksia, jotka eivät vastaa lapsen ikätasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lapsilla on toivomuksia. Toivoin minäkin isoa ja kallista Lundby nukkekotia kauniine tavaroineen kun luokkakaverillakin oli sellainen.
En saanut mutta toivomuksiahan on lupa esittää.
Toivoin hevosta. Kamalinta, kun isä huijasi pitkään, että saan hevosen. Voi sitä pettymystä, kun paljasti ettei mitään hevosta ole tulossa.
Hieno homma, sait isältäsi kultaakin arvokkaampaa opetusta elämää varten. Esim." Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa" ja "parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla".
Isä oikein suunnitteli, miten sen hevosen voisi laittaa piha-aittaan. Ehkä isäkin haaveili siitä. Ei mun vanhemmilla olisi ollut varaa alkaa hevosta pitämään. Tuo vaan esimerkki, että kun lapset haaveilee, ei ne osaa rahassa mitata niitä haaveita. Lapsena ajattelin, että hevonen olisi hyvä hankinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.
Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.
Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.
Taustalla on köyhän ihmisen materialistinen ajatusmaailma, jossa tavaroiden omistamiseen kytkeytyy luonnottoman suuri arvostus. Ns. statussymbolit, jotka ovat statussym
On järjetöntä ostaa kallis puhelin penskalle, ja se on näyttö tai muuten hajalle jo muutaman viikon päästä.
Jos olisi kauppareissun varrella tuommoinen puu, niin pikku hiljaa napsisin siitä ne arvokkaimmat lahajtoiveet ja heittäisin roskiin.
Olisi lapsella ikimuistoinen jouluaatto, kun se kadonnut lahjatoivekortti ei sitten takaisikaan sen lahjan saantia:)
Olisi lapselle hyvä opetus elämää varten, kun ei saisikaan ilmaiseksi, työtä tekemättä, sitä toivottua lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niillä, kenellä olisi oikeasti varaa ostella, eivät juuri ostele oikeasti kalliita. Muutenhan heistä tulisi köyhiä. Rikas osaa valita, mitä ostaa ja voi hyvin ajaa esim. halvemmalla autolla kuin vähävaraisempi naapuri. Köyhät haluavat kallista ja uutta, ostavat lapsillensa iphoneja osamaksulla sitten parutaan lehdissä, että raha ei riitä ruokaan.
Tämä. Minä tunnen useita Suomen mittakaavassa aika hyvätuloisia perheitä (itse en ole). Ei niiden kenenkään lapsella ole Samsungia kummempaa puhelinta, eikä niistäkään uusinta mallia. Yleensä saavat isän tai äidin vanhan puhelimen, ehkä sitten teininä ihan oman. Ei mitään "Omppua" silloinkaan.
Autot taas, no automies ajaa Porchella ja ostaa sellaisen vaimolleenkin, loput sitten lähinnä sen mukaan paljonko tulee kilometrejä. Mutta kukaan ei kyllä aja halvemmalla autolla kuin vähävaraiset. Autoissa kuin tiettyyn rajaan saakka se hinta korreloi aika suoraan mukavuuden kanssa, ihan penkeistä alkaen.
Itse sanoisin, että varakkaat käyttää kyllä rahaansa silloin, kun sillä saa jotain todellista lisäarvoa. Mutta ei vain näytelläkseen merkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.
Eli maailmassa ei ole mitään kohtuuhintaista, mikä ilahduttaisi sinua? Joko tonnin puhelin tai ei mitään?
Minä olen vähävarainen työtön, ja ilahtuisin ihan älyttömästi, jos saisin yhden kirjan jota olen monta kuukautta katsellut mutta ei budjetti anna periksi (35 e), lahjakortin intialaiseen päähierontaan mitä olen aina halunnut kokeilla (40 e) tai yhden vaatteen (50 e) johon ihastuin mutta en ole ostanut koska ostan kaikki vaatteet kirppikseltä. Kaikki nuo ovat minulle ns. turhaa luksusta, johon minulla ei ole arjessa varaa.
Ja kysehä
Luultavasti on mutta eikö tämän homman idea ole se, että annetaan lahjaksi jotain sellaista mitä muuten ei koskaan saisi?
Lapset ja nuorethan usein toivovat jotain sellaista mitä kavereillakin on. Jotta voisivat olla porukassa mukana. Ja yleensä ne nyt vaan ovat kalliimpia tavaroita.
Vilkasukat ja suklaat pystyn ostamaan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.
Eikös ne lahjatoiveet ole lapsille? Eli sinulla on lapsesi nimissä joku tonnin puhelintoive vetämässä?
Melko pummia.
Ei, ei mulla ole mitään eikä ole koskaan ollutkaan. Mietin vain miten itse toimisin jos jotain alkaisin pyytelemään.
Elämästä olen oppinut sen, että ne saa, jotka on riittävän röyhkeitä pyytämään. Vähään tyytyvät ei saa mitään ja heiltä mielellään vietäisiin se vähäkin pois.
Noinhan se usein on elämässä, että röyhkeät pärjää.
Ei tällaisten keräysten pitäisi kyllä tuollaista asetelmaa kannustaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe sai toivoa lapselle lahjaa Hopelta. Siitä tuli sähköpostiin viesti, joten mielestäni vähän hölmöä vedota lapsen toiveeseen. Vanhemmat pystyivät miettimään lapsen toiveita, ja pohtia mikä olisi kohtuullinen ja mahdollista saada. Itse laitoin Barbie-nuken lapselleni, niitäkin on hyvin eri hintaisia niin mahdollinen lahjoittaja voi oman budjetin mukaan ostaa.
Tämä on mielestäni hyvä ja asiallinen toive, ja juuri sellainen mitä tuossa keräyksessä on tarkoitus pyytää. Toivottavasti saatte jonkun oikein hienon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin
Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia.
"Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin."
2 v. ei tiedä iPadeista vielä yhtään mitään, taitaa olla toive vanhemmille leluksi.
13 v. toivoo IPhone Prota ja toinen järkkärikameraa.
Ovat niin älyttömän kalliita toiveita, että jäävätkin sellaisiksi, jotain tolkkua niihinkin ja on älytöntä edes laittaa niitä puuhun.
Otin 1 v. toivelapun ulkoiluhaalarasta, johon minulla on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Materialismi jyllää!! Kaikki lahjoitukset pitää olla tuliteriä ja uusia. Ei, en tarkoita, että köyhille pitäisi jakaa koiran repimiä rytkyjä. On olemassa kultainen keskitie. Ihmisillä on vähänkäytettyjä vaatteita ja tavaroita, joita voisi jakaa eteen päin. Joulupuut ja muut vaativat vain uutta. Hopet ja muut toimivat aika salamyhkäisest tällä paikkakunnalla. Tavaraa otetaan vastaan kaukana keskustasta vain tiettyyn kellonaikaan. Pitäkää tunkkinne sitten. Vien vaatteita UFFin keräykseen.
En sitten osta Uffilta nukkaantuneita ja kainaloista keltastuneita vaatteita, vaikka veisitkin ne Uffille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet.
No kun näitä vähävaraisten nyyhkytarinoita lukee netistä, niin niistä villasukista luulisi lapsen olevan tosi kiitollinen, kun vanhemmilla ei ole kuulemma varaa ruokkia ja vaatettaa.
Yhdessä jouluapuryhmässä muutamat toivovat tänä vuonna villasukkia tai lapasia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin osoittaa arviointikyvyn puutetta köyhiltä vanhemmilta antaa lapsen laittaa joululahjatoiveeksi jotain kallista, jota lapsi ei sitten ehkä kuitenkaan saa. Mahtaa olla lapselle kiva pettymys sitten jouluna, kun sitä ökylahjaa ei tullutkaan, että joulupukki katsoi että lapsi ei ole sen arvoinen.
Olisi parempi, jos köyhät(kin) vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että pidetään toiveet kohtuullisina.
Kannattaa muistaa, että osa näistä lapsista ei edes asu vanhempiensa kanssa, sillä lahjansaajissa on paljon kodin ulkopuolelle (esim. lastenkotiin) sijoitettuja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksivuotiaalle padi keräyksen kautta. Joo ei
Pitäisi lapselle sanoa ettei mitään liian kallista toivo. Miksi ei voisi sanoa? Jos lapsi selailee jotain lelu katalogia, niin siinähän se on helppo tehdä hintavertailua. Kyllä lapsillakin sen verran voi älyä olla, että ymmärtää ettei aikuisilla oo varaa kalliiseen vaikka uskoisi pukilta saavan lahjat. Ei mitään ipadia 2 vuotiaalle tosiaankaan. Joku halpa 100e tai alle tarjous padi riittää ja jopa käytettyä voi harkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.
Eli maailmassa ei ole mitään kohtuuhintaista, mikä ilahduttaisi sinua? Joko tonnin puhelin tai ei mitään?
Minä olen vähävarainen työtön, ja ilahtuisin ihan älyttömästi, jos saisin yhden kirjan jota olen monta kuukautta katsellut mutta ei budjetti anna periksi (35 e), lahjakortin intialaiseen päähierontaan mitä olen aina halunnut kokeilla (40 e) tai yhden vaatteen (50 e) johon ihastuin mutta en ole ostanut koska ostan kaikki vaatteet kirppikseltä. Kaikki nuo ovat minulle ns. turhaa luksusta, joho
"Luultavasti on mutta eikö tämän homman idea ole se, että annetaan lahjaksi jotain sellaista mitä muuten ei koskaan saisi?"
En tiedä. Onko tosiaan?
Kun käsittääkseni näitä joulupuukeräyksiä markkinoidaan sellaisena, että ostetaan joululahja vähävaraisten perheiden lapsille.
Ei sellaisena, että toteuta jonkun köyhän lapsen suuri unelma.
Siinähän tapauksessa koko keräys pitäisi suunnata ainoastaan rikkaille lahjoittajille. Mutta kun nuo joulupuut sijaitsevat kuitenkin Prismoissa ja muissa tavallisen kansan hengailupaikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Materialismi jyllää!! Kaikki lahjoitukset pitää olla tuliteriä ja uusia. Ei, en tarkoita, että köyhille pitäisi jakaa koiran repimiä rytkyjä. On olemassa kultainen keskitie. Ihmisillä on vähänkäytettyjä vaatteita ja tavaroita, joita voisi jakaa eteen päin. Joulupuut ja muut vaativat vain uutta. Hopet ja muut toimivat aika salamyhkäisest tällä paikkakunnalla. Tavaraa otetaan vastaan kaukana keskustasta vain tiettyyn kellonaikaan. Pitäkää tunkkinne sitten. Vien vaatteita UFFin keräykseen.
Käytetyn tavaran jakoon on muita keräyksiä, mutta joululahjaksi halutaan antaa lapselle/nuorelle uutta käytetyn sijaan näissä keräyksissä. Mikään ei toki estä lahjoittamasta käytettyjä muuta kautta ja muulloin kuin jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi kauppareissun varrella tuommoinen puu, niin pikku hiljaa napsisin siitä ne arvokkaimmat lahajtoiveet ja heittäisin roskiin.
Olisi lapsella ikimuistoinen jouluaatto, kun se kadonnut lahjatoivekortti ei sitten takaisikaan sen lahjan saantia:)
Olisi lapselle hyvä opetus elämää varten, kun ei saisikaan ilmaiseksi, työtä tekemättä, sitä toivottua lahjaa.
Älä nyt sentään tuollaista ehdota. Jätetään laput puuhun. Antaminen on kuitenkin vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun näitä on ihan turha edes pyytää, kun eivät kuitenkaan saa.
Materialismi jyllää!! Kaikki lahjoitukset pitää olla tuliteriä ja uusia. Ei, en tarkoita, että köyhille pitäisi jakaa koiran repimiä rytkyjä. On olemassa kultainen keskitie. Ihmisillä on vähänkäytettyjä vaatteita ja tavaroita, joita voisi jakaa eteen päin. Joulupuut ja muut vaativat vain uutta. Hopet ja muut toimivat aika salamyhkäisest tällä paikkakunnalla. Tavaraa otetaan vastaan kaukana keskustasta vain tiettyyn kellonaikaan. Pitäkää tunkkinne sitten. Vien vaatteita UFFin keräykseen.