Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että palstan hyvin toimeentulevien lapset eivät koskaan halua jouluksi tai synttäreiksi muuta kuin uuden sukkaparin ja ksylitolipurkkaa. 

Kyllä varakkaampienkin lapset tietyssä iässä haluavat vaikka mitä. Kertovat vielä, että kaikilla luokkakavereillakin on sellainen, joten hänenkin on pakko saada. Kun sitten pyytää luettelemaan, kenellä on ko. tavara, niin luokalta löytyy ehkä yksi tai kaksi kyseisen tavaran omistajaa.

On luonnollista, että lapset kokeilevat rajojaan, ja on vanhemman oma syy, jos tällaisia tarinoita uskoo ja hankkii kaiken mahdollisen, jota lapsi keksii pyytää. Siitä ei seuraa mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai vielä viisikymppiä "Ihanaa" suihkugeeliin, koska köyhän pitää saada arjen luksusta???

Sen rustan halpissaippuatonkan ja viidenkympin luksussaippuan väliin mahtuu lähes kaikki markkinoilla olevat suihkusaippuat. Eiköhän niistä joku kelpaisi??? 

 

Jos olet ketjua seurannut niin niitä luksussaippuoita saa parilla kympillä. Nuo olivat esimerkkejä että on olemassa kalliimpiakin. 

Jos olet itse ketjua seurannut, niin joku sanoi että ostaisi mielellään viidenkympin saippuan köyhälle tuntemattomalle lapselle. Koska se on sitä arjen luksusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä normaalisti köyhien perheiden lapsille pitää kelvata ne tavalliset köyhien lahjat, jotka voivat olla vähän rikkikin.

Vai olisko niin, että heille pitäisi kelvata ne tavalliset lahjat, mitä muutkin lapset tavallisesti saavat?

Miksi juuri köyhän pitäisi saada tuntemattomilta kalleinta ja luksusta, kun ei sellaista saa muutkaan? 

Mikä on kenellekin tavallista. Meidän perheessä satasen tavarat on ihan tavallisia lahjoja.

Eli ei ne iPhonet ja ipadit teilläkään ole mitään tavallisia lahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että palstan hyvin toimeentulevien lapset eivät koskaan halua jouluksi tai synttäreiksi muuta kuin uuden sukkaparin ja ksylitolipurkkaa. 

Kyllä varakkaampienkin lapset tietyssä iässä haluavat vaikka mitä. Kertovat vielä, että kaikilla luokkakavereillakin on sellainen, joten hänenkin on pakko saada. Kun sitten pyytää luettelemaan, kenellä on ko. tavara, niin luokalta löytyy ehkä yksi tai kaksi kyseisen tavaran omistajaa.

On luonnollista, että lapset kokeilevat rajojaan, ja on vanhemman oma syy, jos tällaisia tarinoita uskoo ja hankkii kaiken mahdollisen, jota lapsi keksii pyytää. Siitä ei seuraa mitään hyvää.

Ei se tarkoita, että lapsi saa kaiken mahdollisen, jos hän jouluna toivoo jotain kallista ja se hänelle hankitaan. Melko ankea elämä on nykylapsilla, jos sukat ja suklaa ovat ainoa lahja, mitä saa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai vielä viisikymppiä "Ihanaa" suihkugeeliin, koska köyhän pitää saada arjen luksusta???

Sen rustan halpissaippuatonkan ja viidenkympin luksussaippuan väliin mahtuu lähes kaikki markkinoilla olevat suihkusaippuat. Eiköhän niistä joku kelpaisi??? 

 

Jos olet ketjua seurannut niin niitä luksussaippuoita saa parilla kympillä. Nuo olivat esimerkkejä että on olemassa kalliimpiakin. 

Jos olet itse ketjua seurannut, niin joku sanoi että ostaisi mielellään viidenkympin saippuan köyhälle tuntemattomalle lapselle. Koska se on sitä arjen luksusta. 

Miksipä ei, minäkin voisin sellaisen 20-30€ saippuan ostaa jos nuori sellaista olisi sellaista toivonut ja siitä saisi iloa. En kuitenkaan nuita kaikkein kalleimpia. On kuitenkin vielä kohtuuhintainen lahja, toisin kuin iPadit ja muut.

Nuitahan ne tytöt käyvät koulujen vessoissa tuoksuttelemassa, vertailemassa ja lainailemassa toisilleen. Yhden kaverin saippualla pestään käsiä, toisella on vartalospray, kolmannella vaikkapa huulikiilto. Ihan mukavaa nuorison touhuilua tuo. 😊

On vissiin porukalla oma lapsuus unohtunut. Enpä tunne yhtään ihmistä, joka aidosti olisi lapsena iloinnut pehmeistä paketeista tai suihkusaippuasta tmv mitä ostetaan muutenkin. Tottakai piti esittää, että ne villasukat ja kutittava pipo on ihan parhaita lahjoja.

Minulla on rikkaan perheen lapsi kummitettavana jonka lahjatoive on aina alle 20€ hintainen. Lapsi on jo yli 10v. 

Vierailija kirjoitti:

Niillä, kenellä olisi oikeasti varaa ostella, eivät juuri ostele oikeasti kalliita. Muutenhan heistä tulisi köyhiä. Rikas osaa valita, mitä ostaa ja voi hyvin ajaa esim. halvemmalla autolla kuin vähävaraisempi naapuri. Köyhät haluavat kallista ja uutta, ostavat lapsillensa iphoneja osamaksulla sitten parutaan lehdissä, että raha ei riitä ruokaan. 

No höpöpö. Tottakai rikkaat ja hyvätuoiset kuluttaa ja ostaa keskimäärin paljon enemmän kuin vähävarainen. Myös niille lapsille ja lasten tapeisiin. Aika hölmöä kuvitella muuta.

Vierailija kirjoitti:

Näistä on aina helppoa erottaa köyhät: heille ei tule joulu joka vuosi kuten muille, vaan se muka on jokin extraihmeellinen ainutkertainen tapahtuma, johon pitää nimenomaan köyhän saada jotakin ihan överiä, ihan tavalliset lahjat ei käy. Ja tietysti vastikkeetta.

Joka vuosi joulu yllättää köyhän niin kuin talvi autoilijan.

Vierailija kirjoitti:

On vissiin porukalla oma lapsuus unohtunut. Enpä tunne yhtään ihmistä, joka aidosti olisi lapsena iloinnut pehmeistä paketeista tai suihkusaippuasta tmv mitä ostetaan muutenkin. Tottakai piti esittää, että ne villasukat ja kutittava pipo on ihan parhaita lahjoja.

Omassa lapsuudessa 1980-luvulla ja isompanakin parhaat lahjat olivat ehdottomasti leluja. Mikään vaate tai saippua ei tuntunut mitenkään hienolta, koska ne olivat, no, vaatteita ja saippuoita. Ei ainakaan minulla ollut lapsena eikä teininäkään minkäänlaista intohimoa pukeutumiseen jollakin tietyllä tavalla ja peseytyminen oli normaali asia, enkä osannut ajatella, että mikään erikoissaippua siitä sen ihmeellisempää tekisi.



Nyt aikuisena ilahdun kyllä hyväntuoksuisesta saippuastakin ja rakastan villasukkia, mutta muistan sen tunteen, jonka ihana ja toivottu lelu aiheutti. Silloin leluihinsa kiintyi vahvasti, kun niitä ei ollut sellaisia massoja kuin nykylapsilla - tärkeimmät lelut ovat muistoina laatikossa tallessa vielä näin keski-ikäisenäkin. Vähän surettaa se, että nykyään lapset eivät oikein leikikään enää. Pelataan tai hienostellaan. Minua surettaa se ajatus, että pikkulapsi valitsisi jonkun merkkivaatteen mieluummin kuin suloisen leluhahmon.

Nykyään on muotia tyrmistyä tai pöyristyä. Minäkin joskus pöyristyn ellen kauhistu. Mutta lapsia olisi hyvä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hintakatto lahjoille, kork. 50, maks. 100 yhdelle. Ja toivomukset sen mukaan. Eihän tuommosia ole varaa ostaa ku harvoilla hyvätuloisilla tai varakkailla. 

 

Ei kaikkien olen pakko mennä ostamaan jotain.

Tässä nyt sitä pointtiani että monelle näissä lahjoituksissa se lahjoituksen saaja ei merkitse mitään. Tässäkin halutaan että koko lahjoitus suunnitellaan lahjoittajien mukaan. Varmaan olisi myös loistava idea että joka lahjoituspisteellä on ammattilaisvalokuvaaja ottamassa lahjoittajista kuvan Instagramiin?

                     Just niinkuin Harry ja Meghan. Lehdistön mukaan paikalle ilmestyy mystisellä tavalla aina

                     valokuvaajia, jos he ovat liikkeellä jonkun hyvän asian puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet. 

Minun kokemus on se, että köyhien lapset ovat usein niitä pellossa kasvaneita jotka turvautuvat herkästi väkivaltaan riitatilanteissa. 

 

Tuo köyhyien ihmisten sädekehän kiillotus saisi pikkuhiljaa loppua. Totuus on jotain ihan muuta. Köyhät ovat usein köyhiä loogisesta syystä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvooko viranomaiset tuota Hopea? Siis valvotaanko sitä, että jos joku hullu ostaa sen esimerkin ipadin 2-vuotiaalle, että se tosiaan menee ksyeiselle lapselle tai edes sen 2-vuotiaan vanhemmille eteenpäin myytäväksi, jotta saavat rahaa röökiin ja viinaan?

Vai meneekö se ipad Hopen työntekijöille eteenpäin myytäväksi?

Joka tapauksessa on selvää, ettei kukaan 2-vuotias toivo itselleen ipadia. Ja muutenkin nuo monen sadan euron lahjatoiveet ovat kaikki epäilyttäviä. Normaali "köyhä" lapsi ymmärtää, ettei kukaan ventovieras osta vieraalle lapselle kallista lahjaa. En usko, että nuista ökylahjoista on mikään lapsen kirjoittama/toivoma. 

Hope on ihan yksityinen yhdistys, jonka toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja lisäksi ei ole mitään lakia tai edes asetusta, jonka mukaan sen 2-vuotiaan pyytämän iPadin pitäisi edes mennä sille 2-vuotiaalle eikä ole

                   Se lahjakorttien ottaminen omaan käyttöön jäi itsellenikin muistiin. Siitä oli uutinen sanomalehdessä. Se on

                   tapahtunut. Hopen edustajaa myönsi asian ja sanoi, että sen tehneet eivät enää ole heillä.

                   Suunnilleen näin. Mutta tuhannen euron lahja vieraalta ihmiseltä ei ole ollenkaan ok. Mitä verottajakin

                  sanoo? Omalla työpaikalla vuosikymmeniä talossa ollut täytti pyöreitä vuosia ja pomo muistutti

                  moneen kertaan, että ei voida antaa  kalliita juttuja, koska verotus...Ei ole lupa antaa liian kallista edes omille

                  aikuisille lapsille. Toki sitä on vaikeampi valvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vissiin porukalla oma lapsuus unohtunut. Enpä tunne yhtään ihmistä, joka aidosti olisi lapsena iloinnut pehmeistä paketeista tai suihkusaippuasta tmv mitä ostetaan muutenkin. Tottakai piti esittää, että ne villasukat ja kutittava pipo on ihan parhaita lahjoja.

Omassa lapsuudessa 1980-luvulla ja isompanakin parhaat lahjat olivat ehdottomasti leluja. Mikään vaate tai saippua ei tuntunut mitenkään hienolta, koska ne olivat, no, vaatteita ja saippuoita. Ei ainakaan minulla ollut lapsena eikä teininäkään minkäänlaista intohimoa pukeutumiseen jollakin tietyllä tavalla ja peseytyminen oli normaali asia, enkä osannut ajatella, että mikään erikoissaippua siitä sen ihmeellisempää tekisi.



Nyt aikuisena ilahdun kyllä hyväntuoksuisesta saippuastakin ja rakastan villasukkia, mutta muistan sen tunteen, jonka ihana ja toivottu lelu aiheutti. Silloin leluihinsa kiintyi vahvasti

17v nuori hehkutti kallista neuletta, minkä oli saanut lahjaksi ja kertoi kuinka onnellinen on siitä. Minä koin lähinnä myötähäpeää, mutta en halunnut pilata nuoren iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä, kenellä olisi oikeasti varaa ostella, eivät juuri ostele oikeasti kalliita. Muutenhan heistä tulisi köyhiä. Rikas osaa valita, mitä ostaa ja voi hyvin ajaa esim. halvemmalla autolla kuin vähävaraisempi naapuri. Köyhät haluavat kallista ja uutta, ostavat lapsillensa iphoneja osamaksulla sitten parutaan lehdissä, että raha ei riitä ruokaan. 

No höpöpö. Tottakai rikkaat ja hyvätuoiset kuluttaa ja ostaa keskimäärin paljon enemmän kuin vähävarainen. Myös niille lapsille ja lasten tapeisiin. Aika hölmöä kuvitella muuta.

                     Heidän lapsensa pääsevät sitten Lappiin laskettelemaan tai talvella etelän lomalle. Ja saavat vaatteita,

                     joissa ei aina näy kaikkien havittelemaa muotilogoa, mutta vaate voi silti olla todella kallis ja

                     "in" laatutietoisten ihmisten silmissä.

Suomessa tukien piirissä olevilla on kaikilla varaa hankkia lahjat ihan itse. 

Niille joilla arjen hallinta ei onnistu, on turha rahaa tai kalliita lahjoja syytää, vanhemmat myy ne ja käyttää rahat kaikkeen muuhun kuin lapseen. 

Kenelle kerjäys siis on tarkoitettu? Hopesta me jo tiedämme, että vetää välistä ja kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

Sehän se kun tänä päivänä köyhillä on ne 80" reunattomat oled telkut ja kaikki mahdolliset e- ja i-lelut mitä kuvitella voi. Itsellä ei ole juuri mitään vaikka olisi rahaa ostellakin...

Vierailija kirjoitti:

Täällä se lahjakeräyskuusi oli ihan käyttämättä kun toissapäivänä kävin Prismassa. Liekkö ihmiset lukeneet sen saman uutisenkävi mielessä että se sitten vähensi halukkuutta lahjoittaa mitään.

Tai että ihmisillä voisi olla halua lahjoittaa mutta tässä monelle (mahdollisesti yllätyksenä tulleessa) vaikeassa taloustilanteessa ei yksinkertaisesti ole enää varaa laittaa penniäkään ylimääräistä ventovieraille, edes niihin pienimpiin toiveisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jonkin verran enemmän rahaa käytettävissä lahjoituksiin, uskoisin, että todella harva näistä haluaa lahjoittaa yhdelle lapselle tuhannen euron puhelimen vaan todennäköisesti lahjoittaa useampaan mieleiseensä kohteeseen.

Minä ja puolisoni olemme nyt paremmassa taloustilanteessa lahjoittaneet lähivuosina noin 800 eurolla vuodessa. Emme todellakaan ole hankkineet tällä summalla kännykkää tai muuta yhdelle lapselle joululahjaksi. Lahjoitukset ovat olleet pari sataa per kerta mm. Ukrainaan, luonnonsuojeluun, maanjäristyksien ym. kriisiapuun sekä sitten noin 25 euron lahja puolison työpaikan joulupuukeräykseen mm. lastenkodissa asuville lapsille (heidän toiveensa on ohjattu olemaan tuon hintaisia). Sitä päivää ei tule, että sademetsien tilan parantamisen ja katastrofiuhrien auttamisen sijaan keskittäisimme panoksemme joulupuutoiveiPhonen hankintaan.

Ei ne teidän sataset auta sademetsää, mutta kiva kun on rahaa heittää roskiin. Lastenkotilasten 25e lahja sen sijaan menee varmasti sille lapselle, koska tuo on järkevä summa ja keräyksen järjestävä tahokin uskottavampi.