Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Ymmärrän kyllä, että lapsilla ja nuorilla on haaveita, mutta voisi noissa silti olla joku hintaraja. Harva yksityinen haluaa tai voi ostaa tuntemattomalle lapselle uusinta pelikonetta tai iPhonea. Voisin lähteä porukalla sponsoroimaan nuorelle tietokoneen tai puhelimen, mutta en missään nimessä 2-vuotiaalle. Yksikään 2-vuotias ei osaa toivoa tablettia tai juuri jotain kallista iPadia. Noin pieni ei tarvi älylaitteita mihinkään. Tuntuu lähinnä, että vanhempi haluaa sen itselleen käyttöön tai myytäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni järjestäjän tulisi varmistaa, että tällaisessa keräyksessä kaikki lapset saavat suurin piirtein saman arvoiset lahjat.

Järjestäjäthän näissä niitä paketteja eniten saa/varastaa :D Missä ne 30tonnin arvoiset paketit HOPE?

Ja te vaan senkun syytätte lisää rahaa korruptoituneeseen järjestöön. Yksikään vähävarainen lapsi ei näistä paljoa saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

 

Ainakin eilen oltiin sitä mieltä että pitää kelvata ja olla kiitollinen sille antajalle. Välillä tuntuu että joillekin nämä keräykset ovat sitä varten että itse saisivat sädekehä, moni varmasti kertoo somessa ja joka kaverille että lahjoitti. Sillä ei kai lopulta ole väliä onko mitään lasta olemassa tai mitä se toivoo, enemmän sillä että saa pönkitettyä itseään. En sano että se väärin oma, jatkoon kunhan ostaa sen lapsen toivoman lahjan ettei lapsi muutu pönkitysobjektiksi "pyhimykselle".

Kerrotko vielä, mistä tiedät mitä ne hiljaa olijat lahjoittavat tai eivät lahjoita?

Hienoinen havainnointiharha ja logiikkapuute sinulla, oi Ajatusten Iijoki.

Näistä on aina helppoa erottaa köyhät: heille ei tule joulu joka vuosi kuten muille, vaan se muka on jokin extraihmeellinen ainutkertainen tapahtuma, johon pitää nimenomaan köyhän saada jotakin ihan överiä, ihan tavalliset lahjat ei käy. Ja tietysti vastikkeetta.

Kalliissa toiveissa on se riski, että ei saa sitten mitään. Halvempia toiveita toteutetaan paljon todennäköisemmin.

En ostaisi omallekaan 2-vuotiaalle iPadia. Enkä teinille uusinta iPhonea. Joten miksi sitten jollekin muulle?

Tämä on juuri tätä luokkajakoa. Paremmin toimeentulevat ovat luoneet mielessään kuvan ihanteellisesta köyhästä, joka on aina nöyrä, ahkera ja ennenkaikkea ymmärtää asemansa.

Nykyään tämä ulotetaan jopa lapsiin. Köyhien lasten pitää tietää olevansa köyhiä ja etteivät he saa toivoa samoja lahjoja kuin rikkaat lapset. Pitää osata olla vaatimaton ja ilahduttaa rikasta ottamalla oikeanlainen ilahtunut kirkassilmäinen ja kiitollinen katse kun saa tältä vaikka pastillin lahjaksi. Rikkaalle tulee siitä hyvä joulumieli.

Kärjistän, mutta tämänsuuntaista se ajattelu on. Olen elänyt itse köyhän lapsuuden, ja voin sanoa että sisimmässäni toivoin ihan samoja leluja kuin muutkin lapset. Nykyään onneksi ihan hyvin toimeentuleva, joten voin ostaa itselleni mitä haluan ja joka vuosi myös jollekulle vähävaraisten lapselle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri tätä luokkajakoa. Paremmin toimeentulevat ovat luoneet mielessään kuvan ihanteellisesta köyhästä, joka on aina nöyrä, ahkera ja ennenkaikkea ymmärtää asemansa.

Nykyään tämä ulotetaan jopa lapsiin. Köyhien lasten pitää tietää olevansa köyhiä ja etteivät he saa toivoa samoja lahjoja kuin rikkaat lapset. Pitää osata olla vaatimaton ja ilahduttaa rikasta ottamalla oikeanlainen ilahtunut kirkassilmäinen ja kiitollinen katse kun saa tältä vaikka pastillin lahjaksi. Rikkaalle tulee siitä hyvä joulumieli.

Kärjistän, mutta tämänsuuntaista se ajattelu on. Olen elänyt itse köyhän lapsuuden, ja voin sanoa että sisimmässäni toivoin ihan samoja leluja kuin muutkin lapset. Nykyään onneksi ihan hyvin toimeentuleva, joten voin ostaa itselleni mitä haluan ja joka vuosi myös jollekulle vähävaraisten lapselle jotain.

"Hope RY'n työntekijälle jotakin*" meinasit?

Vierailija kirjoitti:

Kalliissa toiveissa on se riski, että ei saa sitten mitään. Halvempia toiveita toteutetaan paljon todennäköisemmin.

En ostaisi omallekaan 2-vuotiaalle iPadia. Enkä teinille uusinta iPhonea. Joten miksi sitten jollekin muulle?

Se ei pelaa, joka pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Niillä suihkugeeleillä todennäköisesti tarkoitetaan niitä vähän parempia, merkkituotteita. Hinnat 20-30€ paikkeilla

Vierailija kirjoitti:

Mitä v1ttua, 20-30 e, saippuaan, mitä siinä muka on että noin kallista saippuaa pyytää.

 

Haiseeko ne niin pahalta ettei muu käy?

Ne ovat sitä arjen luksusta, kovaa huutia teinien keskuudessa olleet aina. 20-30€ on vielä aika kohtuuhinta nuista.

https://www.sokos.fi/tuote/100162373?attributionToken=lQHwlAoMCNOe7KsGE…

https://www.sokos.fi/tuote/110436265?attributionToken=lQHwlAoMCNOe7KsGE…

Siinä pari esimerkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri tätä luokkajakoa. Paremmin toimeentulevat ovat luoneet mielessään kuvan ihanteellisesta köyhästä, joka on aina nöyrä, ahkera ja ennenkaikkea ymmärtää asemansa.

Nykyään tämä ulotetaan jopa lapsiin. Köyhien lasten pitää tietää olevansa köyhiä ja etteivät he saa toivoa samoja lahjoja kuin rikkaat lapset. Pitää osata olla vaatimaton ja ilahduttaa rikasta ottamalla oikeanlainen ilahtunut kirkassilmäinen ja kiitollinen katse kun saa tältä vaikka pastillin lahjaksi. Rikkaalle tulee siitä hyvä joulumieli.

Kärjistän, mutta tämänsuuntaista se ajattelu on. Olen elänyt itse köyhän lapsuuden, ja voin sanoa että sisimmässäni toivoin ihan samoja leluja kuin muutkin lapset. Nykyään onneksi ihan hyvin toimeentuleva, joten voin ostaa itselleni mitä haluan ja joka vuosi myös jollekulle vähävaraisten lapselle jotain.

" joka vuosi myös jollekulle vähävaraisten lapselle jotain". Tonnin älypuhelimen tai Playstation 5:n? Vai sittenkin jotain, mikä ei maksa niin paljon?

Toive ja haave ovat kaksi eri asiaa. Nyt hope esittää haaveita mutta ei toiveita. Toive on sellainen jonka voi kohtuudella toteuttaa, haave on utopiaa ja saa jäädä haaveeksi.

Haaveilen minäkin uudesta autosta mutta joululahjaksi toivon uutta palapeliä. Sanoisin, että varakas näkee tämän eron mutta köyhä ei. Eikä se ole täysin köyhän syy, kun ei ole rahaa niin ei pysty näkemään niin helposti haaveen ja toiveen eroa. Mutta luulisi, että Hope osaisi sellaisen nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet. 

 

Voin ihan rehellisesti sanoa, että minä ilahduin lapsena joka ikisestä lahjasta - villasukista, lapasista, pitkistä kalsareista, värikynistä, penaalista ja vaikka avaimenperästä.

Kun ei totuta kakaroita saamaan kalliita lahjoja, niin he osaavat arvostaa pienempiäkin lahjoja. 

Kakaroita? Mitä mielikuvia liität sanaan kakara? Likainen, tyhmä? Käytätkö sitä myös omasta jälkikasvustasi?

Kyllä minä ainakin käytän, en koe sitä ikävänä sanana jollei sitä käytä ikävästi. "tulkaahan sieltä nyt, kakarat" on meillä sellainen hieman hymy suussa lausahdettu.

Eri 

Mä en ymmärrä, miksi kenellekään suomalaiselle lapselle pitäisi ostaa lahjoja, kun Ukrainassa on ihmisiä ilman vettä ja sähköä. 

Lahjoittakaa mieluummin sinne.  

Tai Hurstille, tai pelastusarneijalle. Siinä oikeasti hienot järjestöt.

Hope on mätäpaise jonka toiminta pitsi kieltää. Työntekijät jäivät kiinni lahjakorttien varastamisesta ja siitä tuli poliisijuttu. Googlella löytää. Ei ole kauan siitä jutusta. Älkää antako sen unohtua! 

 

Yrittäjät, älkää tehkö yhteistyötä hope ry:n kanssa joka jäänyt kiinni lahjoitusvarojen varastamisesta omaan taskuun! Pistäkää sana kiertämään hope ry:n valheellisesta toiminnasta! 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri tätä luokkajakoa. Paremmin toimeentulevat ovat luoneet mielessään kuvan ihanteellisesta köyhästä, joka on aina nöyrä, ahkera ja ennenkaikkea ymmärtää asemansa.

Nykyään tämä ulotetaan jopa lapsiin. Köyhien lasten pitää tietää olevansa köyhiä ja etteivät he saa toivoa samoja lahjoja kuin rikkaat lapset. Pitää osata olla vaatimaton ja ilahduttaa rikasta ottamalla oikeanlainen ilahtunut kirkassilmäinen ja kiitollinen katse kun saa tältä vaikka pastillin lahjaksi. Rikkaalle tulee siitä hyvä joulumieli.

Kärjistän, mutta tämänsuuntaista se ajattelu on. Olen elänyt itse köyhän lapsuuden, ja voin sanoa että sisimmässäni toivoin ihan samoja leluja kuin muutkin lapset. Nykyään onneksi ihan hyvin toimeentuleva, joten voin ostaa itselleni mitä haluan ja joka vuosi myös jollekulle vähävaraisten lapselle jotain.

Oletko siis valmis ostamaan 500-1200€ maksavan lahjan tuntemattomalle?

Se on meillä, keskituloisella perheellä koko joulun ja uuden vuoden budjetti. Kaikki tarpeellinen saadaan ja on mukavaa. 

Kaffebulla kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi kenellekään suomalaiselle lapselle pitäisi ostaa lahjoja, kun Ukrainassa on ihmisiä ilman vettä ja sähköä. 

Lahjoittakaa mieluummin sinne.  

Tai Hurstille, tai pelastusarneijalle. Siinä oikeasti hienot järjestöt.

Hope on mätäpaise jonka toiminta pitsi kieltää. Työntekijät jäivät kiinni lahjakorttien varastamisesta ja siitä tuli poliisijuttu. Googlella löytää. Ei ole kauan siitä jutusta. Älkää antako sen unohtua! 

 

Yrittäjät, älkää tehkö yhteistyötä hope ry:n kanssa joka jäänyt kiinni lahjoitusvarojen varastamisesta omaan taskuun! Pistäkää sana kiertämään hope ry:n valheellisesta toiminnasta! 

Tänä vuonna meidän firmassa joululahjoitus meni Lääkärit ilman rajoja -järjestölle. Viime vuonna meni Hurstille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän noi kalliit toiveet. Kaverillani oli taannoin yhden kuun vuokra rästissä eikä ollut kaapeissakaan mitään ruokaa. Olin saanut vähän isomman summan rahaa, joten lahjoitin kaverille tonnin. Tyhmä kun olin, ajattelin kaverin maksavan vuokrarästin pois ja ostavan ruokaa. Pari viikkoa myöhemmin juteltiin. Oli ostanut 800 euroa maksavan Dysonin pölynimurin ja käynyt kampaajalla. Vuokrarästi oli edelleen maksamatta eikä kaapeissakaan ollut mitään.  Täytyyhän köyhänkin saada joskus jotain luksusta. Onhan se varmaan ihan kiva imuroida kaupungin vuokra-asunnossa Dysonilla eikä millään Mielen satasen imurilla, mutta ei hän ole jälkeenpäin ainakaan sanonut, miten kivaa on, kun on Dysonin imuri. Yhtä tyytymätön tuntuu olevan elämäänsä kuin aina ennenkin.

Miele on näistä se arvostetumpi merkki, btw. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän noi kalliit toiveet. Kaverillani oli taannoin yhden kuun vuokra rästissä eikä ollut kaapeissakaan mitään ruokaa. Olin saanut vähän isomman summan rahaa, joten lahjoitin kaverille tonnin. Tyhmä kun olin, ajattelin kaverin maksavan vuokrarästin pois ja ostavan ruokaa. Pari viikkoa myöhemmin juteltiin. Oli ostanut 800 euroa maksavan Dysonin pölynimurin ja käynyt kampaajalla. Vuokrarästi oli edelleen maksamatta eikä kaapeissakaan ollut mitään.  Täytyyhän köyhänkin saada joskus jotain luksusta. Onhan se varmaan ihan kiva imuroida kaupungin vuokra-asunnossa Dysonilla eikä millään Mielen satasen imurilla, mutta ei hän ole jälkeenpäin ainakaan sanonut, miten kivaa on, kun on Dysonin imuri. Yhtä tyytymätön tuntuu olevan elämäänsä kuin aina ennenkin.

Miele on näistä se arvostetumpi merkki, btw. 

Mummojen mielessä voi olla, mutta ei nuorempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

 

Ainakin eilen oltiin sitä mieltä että pitää kelvata ja olla kiitollinen sille antajalle. Välillä tuntuu että joillekin nämä keräykset ovat sitä varten että itse saisivat sädekehä, moni varmasti kertoo somessa ja joka kaverille että lahjoitti. Sillä ei kai lopulta ole väliä onko mitään lasta olemassa tai mitä se toivoo, enemmän sillä että saa pönkitettyä itseään. En sano että se väärin oma, jatkoon kunhan ostaa sen lapsen toivoman lahjan ettei lapsi muutu pönkitysobjektiksi "pyhimykselle".

Aijaa. Mun mielestä nimenomaan tääl

Moni varmaan haluaisi, jos menisi aitoon tarpeeseen ja jos vähävaraisille riittäisi samanlaiset lahjat kuin lapsille keskimäärin. Nuo iPhone-toiveet vaan antaa sellaisen kuvan lahjojen saajista, että eivät ole avun tarpeessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mummojen mielessä voi olla, mutta ei nuorempien.

Ei se ole mikään mielikuvajuttu, Miele tekee laadukkaampia, kevyempiä ja kestävämpiä imureita kuin Dyson paremmalla takuulla. Vähän kuin vertaisit Peugeotia ja Aston Martinia ja sanoisit että se pösö on parempi. Tietty yksittäinen ihminen voi suosia sitä pösöä mutta objektiivisesti katsottuna se Aston on parempi. Toisessa on parempaa teknologiaa. 

Kyllä minä ainakin käytän, en koe sitä ikävänä sanana jollei sitä käytä ikävästi. "tulkaahan sieltä nyt, kakarat" on meillä sellainen hieman hymy suussa lausahdettu.

Kyllä kakara sanaan liittyy halventava sävy suomen kielessä.