Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat laittaneet lastenjoululahjatoiveet sinne. Voi olla että yrittävät itelleen niitä lahjoja.

Aivan varmasti. Jos etukäteen jo jokin kuva vanhemmasta se on aina noin. Vaikka olisi leikkitraktori toiveena.

Meillä lapset ei haluaisi paikkaan x lomalle vaan pelata leikkaa koko loman. Jos viemme lomalle, on se "vain" vanhempien toive. Lapset oikeasti olisi halunnut vain nuotiolla paistaa makkaraa ja juoda kaakaota.Eivät siis sanoneet noin, mutta joku voi tosissaan väittää noin Vanhemmat yrittää "väkisin" järjestää jotain kallista. 

No vaikkei haluaisi, hauskempaa heillä siellä oli kun kotosalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän lapsella pitäis olla paremmat vermeet kuin keskiluokan kersalla? En nyt tajua. Vai luuleeko köyhät, että keskiluokka rypee rahassa? Noita ei saa lahjaksi edes ylimmän tuloluokan lapset. 

Kysy sitä Hopelta. Hope niitä pyytää.

Miksi tyrmistyi, ei pöyristyi?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni takana niin kitulias ja hirveä vuosi, että tänä jouluna en pysty keräyksiin osallistumaan, kun ei ole itsellekään varaa hankkia mitään.

 

Mutta mielessäni haaveilen, että jos ensi joulu on yhtään parempi, niin sitten oman extrarahan perusteella kyllä haluan ostaa jollekulle jotain joulupuukeräyksestä. Mutta turha minusta alkaa moralisoimaan kenenkään toiveita, kyllähän tässä maassa monet haaveilee lottovoitostakin, vaikka olisivat työelämässä ja perusasiat hyvin. Ei heillekään kukaan huutele että mitäs olet ahne laiskiainen.

En voi kuin ihmetellä tätä yhteiskunnassa kasvavaa vihaa vähävaraisia kohtaan. Stigmat ja luulot ovat tiukassa ja empatiaa ei ole. Ja meno vain koventuu vuosi vuodelta. Kamala maailma.

Jos erotellaan pari asiaa selvyyden vuoksi. En usko että juuri kukaan vihaisi vähävaraisia yhtenä massana. Aika moni kokee empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, joita elämä ihan oikeasti on potkinut päähän esim. sairastelujen tms muodossa ja siksi ei esim. voi käydä töissä. Sellaisia, jotka kuitenkin ovat kunnon ihmisiä ja yrittävät, ovat ehkä kiitollisempia vähästäkin. 

Empatiaa ei juuri löydy niitä kohtaan jotka toivovat ipadia tuntemattomilta. Niitä suoraan sanottuja huonoja vanhempia kohtaan, jotka myyvät ne lapsille pyydetyt joululahjat. Niitä jotka törsäävät rahat (ne vähemmätkin) holtittomasti ja itseensä, ja sitten huutavat muita ja yhteiskuntaa apuun kun lapsille pitäisi saada. Moni ei suostu menemään edes siivoustyöhön vaan on mieluummin tuilla kotona, vaikka voisi ja terveys olisi kunnossa. Ikävää tällaisten lapsille, sillä syyttömiähän he vanhempiensa toimiin ovat, mutta tällaiset ihmiset eivät herätä empatiaa ja siksi toivoisi että joku sanoisi heille että voivat ihan itse mennä töihin tai säästää, tai ehkä oppia olemaan kiitollisia muustakin kuin ipadista. Moni keskituloinenkaan ei osta kalliita lahjoja lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet. 

Voin ihan rehellisesti sanoa, että minä ilahduin lapsena joka ikisestä lahjasta - villasukista, lapasista, pitkistä kalsareista, värikynistä, penaalista ja vaikka avaimenperästä.

Kun ei totuta kakaroita saamaan kalliita lahjoja, niin he osaavat arvostaa pienempiäkin lahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

Silloin lapsi on hyväosainen eikä ole tarvetta osallitua tällaisiin keräyksiin.

Jos lapsi pyytää tiettyä shampoota tai dödöä, hän on hyväosainen? 

 

Mitä hittoa nyt taas? Kukaan ei ole valittanut dödötoiveista, vaan nehän on niitä toiveita joille löytyy mielin määrin antajia, kun ne on helppo toteuttaa. Jokin 25 euron dödö tai 30 euron merkkishampoopakkaus on arjessa melkoista luksusta useimmille, mutta silti hyvin kohtuullinen lahjatoive näissä keräyksissä.

Näiden keräysten idea on nimenomaan, että lapsi tai nuori saisi jotain toivomaansa. Se on hyvä idea.

Kohtuuttomat toiveet tässä puhuttavat, eikä kohtuulliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no lapset saisivat edes lahjan, jos toive olisi realistinen. Nyt jäävät ilman. 

Mutta vasta muutama vuosi sitten oli uutisia, kun toiveissa pyydettiin jotain suihkugeelejä ja vastaavia. Ei nekään toiveet olleet "hyviä" toiveita. Kertovatko epärealistiset toiveet sittenkin siitä, että lapsilla on jo kaikki ns. tarpeellinen? 

Mutta se oli vain surullista, että jotkut lapset tarvitsevat suihkugeelinsä ulkopuolisilta. Kyllähän sellaista nyt mielellään ostaa useammankin pullon. Muistaakseni silloin lähinnä ihmeteltiin miksi joku lapsi joutuu sellaista pyytämään. Ei se muutoin huono toive ollut.

Ehkä ensi vuonna on taas vähän halvempia lahjoja ostettavissa.

Niillä suihkugeeleillä todennäköisesti tarkoitetaan niitä vähän parempia, merkkituotteita. Hinnat 20-30€ paikkeilla

Mitä v1ttua, 20-30 e, saippuaan, mitä siinä muka on että noin kallista saippuaa pyytää.

Haiseeko ne niin pahalta ettei muu käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vähävaraiset saavat toivoa aivan samoja lahjoja kuin muutkin, vai asettaako joku heidät eri asemaan varakkaampien lasten kanssa. 

Vähävaraiset ovat eri asemassa kuin keskituloiset tai rikkaat. Sen takia heille näitä keräyksiä järjestetäänkin.

Hmm... perustuslaki lähtee siitä, että ihmisiä ei saa asettaa perusteettomasti eriarvoiseen asemaan varallisuuden perusteella.

Itse ovat tuon eriarvoisuuden valinneet, menkööt töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille "eikö köyhä lapsi saa toivoa" -aegumentoijille: toivoa saa mitä vaan. Mutta kun aletaan PYYTÄÄ ventovierailta ihmisiltä, pitäisi olla jotain häpyä. Vähintään vanhemmilla. 

Ja pitäisi myös tehdä selväksi että ventovieraat aikuiset ne lahjat maksaa omasta työllä ansaitusta tilipussistaan. Hyvä hyvyyttään. 

Että lapsi oppisi arvostamaan saamaansa eikä kuvittelisi, että mystinen taikaukko tai -seinä kyllä tuo kaiken mitään vaan ymmärtää kinuta. 

"Anna lapselle kala ja ruokit häntä loppupäivän. Opeta lapsi (pohja)troolaamaan ja ruokit hänet ja hänen kymmenen serkkuaan koko heidän loppuikänsä."

Luin ensin vahingossa, että "opeta lapsi trollaamaan" ja ajattelin, että siinäpä loistava tulevaisuus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vähävaraiset saavat toivoa aivan samoja lahjoja kuin muutkin, vai asettaako joku heidät eri asemaan varakkaampien lasten kanssa. 

Vähävaraiset ovat eri asemassa kuin keskituloiset tai rikkaat. Sen takia heille näitä keräyksiä järjestetäänkin.

Hmm... perustuslaki lähtee siitä, että ihmisiä ei saa asettaa perusteettomasti eriarvoiseen asemaan varallisuuden perusteella.

 

 

Itse ovat tuon eriarvoisuuden valinneet, menkööt töihin.

Lapset? 

Teineillä on jo isoja toiveita, tyyliin merkkifarkut ja puhelimet. Mutta kyllä vielä meidän ekaluokkalaiselle on melko vaatimattomat toiveet, esim pokemonkortit ja keräilykansiot. Pokemon-aiheinen pehmolelu. Siinäpä ne. Tottakai saa myös vähän vaatetta ja herkkua, mutta lapset yleensä mitään todella isoja juttuja toivo. Vanhemmat on asialla. :(

Jotkin lapsuuden nukkekodit ja autoradat jopa 400 markkaa joka jo oli ökylahja ja nykyään jotakin suhteessa 8000 markan älypuhelinta?

Vieläkö jotkut osallistuvat näihin keräyksiin? Niissähän vedetään hirmuisesti välistä! Varmana mene edes puolet tarvitseville perheille.

LOPETTAKAA NÄIHIN KERÄYKSIIN OSALLISTUMINEN ENNE KUIN SELVITTÄVÄT MIHIN LAHJOITUKSIA HÄVIÄÄ NIIN SAAMARISTI!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

Silloin lapsi on hyväosainen eikä ole tarvetta osallitua tällaisiin keräyksiin.

Jos lapsi pyytää tiettyä shampoota tai dödöä, hän on hyväosainen? 

 

Silloin hänellä todennäköisesti on perus shampoo- ja dödötarpeet tyydytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no kuinka moni lapsena ilahtui jostain villasukista, vaikka saattoi niin esittää? Lapset unelmoivat suuresti ja niin saavatkin. Ei tämä maailma ole reilu paikka. Joku syntyy perheeseen, jossa hänelle on jo valmiiksi talot, mökit ja huvipurret. Toiset mutustelevat puuroa. Ja ensimmäisen perheen lapsi kiusaa merkkivaatteissaan jälkimmäistä lasta, jolla paikatut vaatteet. 

 

Voin ihan rehellisesti sanoa, että minä ilahduin lapsena joka ikisestä lahjasta - villasukista, lapasista, pitkistä kalsareista, värikynistä, penaalista ja vaikka avaimenperästä.

Kun ei totuta kakaroita saamaan kalliita lahjoja, niin he osaavat arvostaa pienempiäkin lahjoja. 

Kakaroita? Mitä mielikuvia liität sanaan kakara? Likainen, tyhmä? Käytätkö sitä myös omasta jälkikasvustasi?

Me toivoimme hopelta pikkuautoja lapselle ja saatiin 3. Tosi kiitollinen olo, lahja on mieluinen. Tilanne oikeasti se, ettei ollut varaa ostaa yhtään lahjaa. Lapsilla däästötilit eikä saada tt-tukea, ei mitään isoja summia säästössä, muutama satanen per henkilö. Tämä taloustilanne onneksi helpottaa varmasti keväällä, kun pääsen takaisin töihin. Nyt on ollut ruokabudjetti viidelle 100 euroa kk, lääkkeisiin mennyt tuhottomasti syksyllä rahaa jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no lapset saisivat edes lahjan, jos toive olisi realistinen. Nyt jäävät ilman. 

Mutta vasta muutama vuosi sitten oli uutisia, kun toiveissa pyydettiin jotain suihkugeelejä ja vastaavia. Ei nekään toiveet olleet "hyviä" toiveita. Kertovatko epärealistiset toiveet sittenkin siitä, että lapsilla on jo kaikki ns. tarpeellinen? 

Mutta se oli vain surullista, että jotkut lapset tarvitsevat suihkugeelinsä ulkopuolisilta. Kyllähän sellaista nyt mielellään ostaa useammankin pullon. Muistaakseni silloin lähinnä ihmeteltiin miksi joku lapsi joutuu sellaista pyytämään. Ei se muutoin huono toive ollut.

Ehkä ensi vuonna on taas vähän halvempia lahjoja ostettavissa.

Niillä suihkugeeleillä todennäköisesti tarkoitetaan niitä vähän p

No itse käytän yleensä 3 euron suihkusaippuaa, 6 euron shampoota ja 4 euron hoitoainetta. Mutta joskus sain lahjaksi L'Occitanen Verbena suihkugeeliä ja hiustenhoitoainetta, joista kumpikin maksaa noin 20 e per pullo, ja kyllä niistä tuli ihan erilainen fiilis. Kaipa se johtui ainakin osittain siitä, että tiesin niiden olevan kalliita, mutta suihkussa käynti ei tuntunut niiden pesuaineiden kanssa yhtään arkiselta vaan jotenkin... ylelliseltä. Ja tuoksukin toki oli sitä tavallista markettikamaa virkistävämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapselle on tärkeämpää saada mikä tahansa lahja kuin juuri se tietty mitä hän on lähtenyt pyytämään?

Kuvittelette täällä, että lapsille kelpaa mikä vaan lahja kunhan lahjan saa mutta entäs jos asia ei olekaan niin?

 

Ainakin eilen oltiin sitä mieltä että pitää kelvata ja olla kiitollinen sille antajalle. Välillä tuntuu että joillekin nämä keräykset ovat sitä varten että itse saisivat sädekehä, moni varmasti kertoo somessa ja joka kaverille että lahjoitti. Sillä ei kai lopulta ole väliä onko mitään lasta olemassa tai mitä se toivoo, enemmän sillä että saa pönkitettyä itseään. En sano että se väärin oma, jatkoon kunhan ostaa sen lapsen toivoman lahjan ettei lapsi muutu pönkitysobjektiksi "pyhimykselle".

Kyllä näiden keräyksien tarkoitus on myös antaa iloa antajalle, tietysti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille "eikö köyhä lapsi saa toivoa" -aegumentoijille: toivoa saa mitä vaan. Mutta kun aletaan PYYTÄÄ ventovierailta ihmisiltä, pitäisi olla jotain häpyä. Vähintään vanhemmilla. 

Ja pitäisi myös tehdä selväksi että ventovieraat aikuiset ne lahjat maksaa omasta työllä ansaitusta tilipussistaan. Hyvä hyvyyttään. 

Että lapsi oppisi arvostamaan saamaansa eikä kuvittelisi, että mystinen taikaukko tai -seinä kyllä tuo kaiken mitään vaan ymmärtää kinuta. 

 

Ei ne lapset keneltäkään PYYDÄ. Ne on laittanut lappuun mitä ne TOIVOO.

Kyllä, hyvää hyvyyttään. Kenenkään ei ole pakko jos noin paljon tyrmistyttää.

Kerro lisää sitä mitä joku lapsi, joita ei ole ikinä tavannut, arvostaa. Kuuntelen mielelläni.

Kyllähän näissä keräyksissä nimeomaan PYYDETÄÄN ventovierailta, että ostaisitteko meidän lapselle sitä tätä ja tuota, kun itsellä ei ole varaa. Se on se, mitä tässä de facto tapahtuu.

Ja tämä pitäisi sille lapsellekin selittää ja opettaa. Vanhempien ja sukulaisten antamien lahjojen suhteen voidaan ehkä vedättää joulupukilla, mutta sitten kun ne lahjat oikeasti pyydetään muilta, ventovierailta -ei, vaan KERJÄTÄÄN, sitähän tämä on- on naurettavaa selittää, että joulupukki tuo kilteille lapsille.

Sitäpaitsi toivominen, heti kun se toivomus on esitetty toiselle ihmiselle ajatuksena, että tämä ehkä sen toteuttaa, on aina pyytämistä. Toivomista se on niin kauan kun pysyy pään sisällä. Ei se lapsi pukiltakaan mitään toivo, vaan nimenomaan PYYTÄÄ.

Mä kyllä ymmärrän noi kalliit toiveet. Kaverillani oli taannoin yhden kuun vuokra rästissä eikä ollut kaapeissakaan mitään ruokaa. Olin saanut vähän isomman summan rahaa, joten lahjoitin kaverille tonnin. Tyhmä kun olin, ajattelin kaverin maksavan vuokrarästin pois ja ostavan ruokaa. Pari viikkoa myöhemmin juteltiin. Oli ostanut 800 euroa maksavan Dysonin pölynimurin ja käynyt kampaajalla. Vuokrarästi oli edelleen maksamatta eikä kaapeissakaan ollut mitään.  Täytyyhän köyhänkin saada joskus jotain luksusta. Onhan se varmaan ihan kiva imuroida kaupungin vuokra-asunnossa Dysonilla eikä millään Mielen satasen imurilla, mutta ei hän ole jälkeenpäin ainakaan sanonut, miten kivaa on, kun on Dysonin imuri. Yhtä tyytymätön tuntuu olevan elämäänsä kuin aina ennenkin.