Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että valtaosa ihmisistä ei erota köyhiä lapsia vanhemmistaan, siis että ovat erillisiä ihmisiä. Mitä tahansa virheitä ne vanhemmat on mahdollisesti elämässään tehnyt, niin niiden lapset on niihin täysin syyttömiä ja siten ansaitsee aivan yhtä kalliita ja hienoja lahjoja kuin rikkaiden vanhempienkin lapset, jotka eivät ole tehneet muuta eri tavalla, kuin syntyneet oikeaan perheeseen.

Koska maailma ei kuitenkaan ole reilu, niin ne köyhät lapset saa kuitenkin yleensä huonompia lahjoja, joten kun tulee tällainen keräys, niin ne TOIVOO jotain parempaa kerrankin, tajuamatta, että sekin on liikaa. Pitäisi vain pyytää anteeksi köyhyyttään, johon on itse syytön, ja olla kiitollinen vähästä. HP.

Hyvin sanottu. Minustakin toi on semmonen "jos kerran elämässä sais jotain hienompaa" juttua. Siksi en voi käsittää tätä tuomitsemista.

Jos olet niin köyhä, ettet voi tuohon kahjomiseen osallistua, älä osalistu. Tee jotain muuta varallusuutesi mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ei kehtaa pyytää ihan poskettomia juttuja mutta tuntemattomilta voi. Näin päin mä tämän kyllä näen. Lähes anonyymi toive voi olla rohkeampikin kuin päin näköä lausuttu. Eihän sitä tiedä vaikka joku sen toteuttaisikin?

Eikö aikuiselle ole tuollaista toivomuspuuta? Mun mies on niin huono lahjanostaja, että jos joku ostaisi mulle nätin timanttisormuksen vaikka.

Taitaa homma mennä niin, että sukulaiselta pyydetään rahaa lapsen kalliiseen lahjaan. Lahja sitten hankintaan jostakin lahjoituksena. Ne sukulaisen rahat sitten käytetään päihteisiin.

Ei pidä sekoittaa röyhkeyttä ja köyhyyttä. Todella köyhä ymmärtää esittää kohtuullisen lahjapyynnön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ehkä noiden kalliiden toiveiden taustalla on ajatus, että joku yritys tai yhteisö ostaa kalliin lahjan? Ja tavalliset työssäkäyvät sitten niitä kohtuullisempia lahjoja? En siis tiedä, kunhan mietin. Mietin myös, että jos on tärkeää toteuttaa lapsen kallis lahjatoive, eikö näiden Hopen ja muiden kannattaisi kerätä enemmin rahaa ja sitten niillä rahoilla ostavat lasten toivomat jutut. Jotkut lahjoittaisi kympin ja jotkut satasen, mutta kun tarpeeksi moni lahjoittaisi, kertyisi summa, jolla niitä iPadeja yms voisi ostaa. 

 

Mä laitan 8- ja 9-vuotiaille karkkipussit ja kirjekuoreen kummallekin 50€ setelit. Ovat ihan tyytyväisiä ja käyvät sitten joulun jälkeen ostamassa itselleen jotain mieluisaa tai laittava

 

enkä minä näe tarpeelliseksi jatkaa keskustelua porvoilijan kanssa, jolla ei lukutaito tai ymmärrys riittänyt huomaamaan, että se 15 vuotiaana ostamansa puhelin oli ainoa ja ensimmäinen applen tuote tässä huushollissa, eikä muitakaan ylihintaisia merkkituotteita ole ostettu. Sitten kun kaveri menee duuniin niin ostakoon omalla palkallaan vaikka ferraarin, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei tule ostamaan.  Mutta ei mitään, mitatkaa te muut arvonne ihmisenä vaikka lenkkarimerkin mukaan, sehän on varmaan tässä ajassa todella onnistunut elämänstrategia..

Minä jotenkin luulen, että juuri niillä lapsilla, joilla on eniten puutetta kaikesta, on myös isoimmat toiveet.



Kun taas sitten esimerkiksi meidän keskiluokkaisen perheen ainokainen, ja myös mun vanhempien ainut lapsenlapsi, on sellainen, että kun siltä yrittää tivata joulutoiveita, niin se on vaan että ei oikeastaan tarvitse mitään, mutta ehkä jotain askartelutarvikkeita. Täyttää kohta 12 v. ja käyttää edelleen samaa halpis Samsungia jonka sai eskarissa. Yläasteelle mennessä voisi kuulemma vaihtaa uuteen. Kysyin, että haluaisiko vaikka jonkun pelikonsolin, kun meillä ei ole koskaan ollut sellaista, mutta ei, pelaa mielummin pc:llä.

Varmaan tällaisilla lapsilla, joilla on leluja ja vaatteita ja harrastustarvikkeita ollut aina se mitä on tarvittu, niin ei ole kehittynyt sellaista puutteen tuntua. Myös tietoisesti ollaan yritetty kasvattaa siihen, ettei trendimuovikrääsälelujen hankkimisessa ole mitään järkeä, mutta varmaan sellainenkin on helpompaa opettaa lapselle, jolla on niiden Brazien ja Lollien ja kaiken maailman ScruffyLuvssien sijaan tarpeeksi muita leluja. Toisin kuin sellaiselle lapselle, jolla ei ole mitään. On ymmärrettävää, että kaikki mainostettavat ihanuudet ovat silloin moninkertaisesti houkuttelevampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tietääkö joku, mitä tapahtuu Hopen kautta oleville lahjatoiveille, joita kukaan ei toteuta? Entä niiden toivojille? Jaetaanko saadut lahjat sitten jotenkin niin, että kaikki saavat edes jotain? Vai jääkö sitten ne, joiden kallista toivetta kukaan ei toteuttanut, kokonaan ilman? Mä kyllä ymmärrän, että jonkun toive voisi olla vaikka pleikka 5, mutta jos tälle lapselle ei saa ostaa mitään muuta (esimerkiksi 10 kpl Finnkinon leffaliippuja), niin jää kokonaan ilman Hopelta saatua lahjaa, vaikka ne leffaliputkin olisivat saattaneet olla ihan mieluinen joululahja.

Toivon todella, että kalliiden toiveiden esittäjät jää kokonaan ilman lahjaa tai saa korkeintaan jotkut käytetyt villasukat. Ehkä lapsi sitten ymmärtää, että ensi vuonna kannattaa toivoa jotain halvempaa.

Aivan. Pakko on toivoa jotain että muut voi ostaa jotain. Sehän se joulun idea on, ostaa.

Ihan kuin tuo yksi joka leikkii ettei muka ostaisin lapselleen tämän haluamia kirjoja jos se ei niitä olisi toivonut. Se lapsikin tietää että toivominen oli turhaa, ne kirjat se saisi kuitenkin viimeistään joulun jälkeen. Mutta ihanaa että äiti pääsi shoppailemaan ja paketoimaan. Harmillista on se ettei äiti tajua lapsensa tehneen toivetta äidin takia.

 

Ilmeisesti viittaat minuun, joka en suostunut ostamaan lapselleni Pariisin matkaa tai 500€ kuulokkeita, vaan käskin kertomaan kohtuullisia toiveita.

Minusta on aika sairas ajatus, että joko pitäisi ostaa se överi toive tai jättää ostamatta kokonaan, kun lapsella ei voi muka olla halvempia oikeita toiveita. Kyllä meillä ainakin lapsi pettyisi, jos ei saisi mitään aattona ja vain katselisi vierestä, kun muut avaa. Ja meillä joulun jälkeen ei osteta mitään ostamisen ilosta, vaikka kuinka on alet (joihin esim. nuo kirjat ei tule). 

Pyytäkää vaikka ponia 

mutta varmaan saisi ratsastustunnin mun lapsi korkeintaan. Saako noihin tosi kalliisiin toiveisiin ostaa sitten jotain järkevää? Vai jääkö ne ilman?

meneekö kaikki hopen lahjat kuitenkin uusjakoon kaikille saajille eikä sille toiveen esittäjille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ei kehtaa pyytää ihan poskettomia juttuja mutta tuntemattomilta voi. Näin päin mä tämän kyllä näen. Lähes anonyymi toive voi olla rohkeampikin kuin päin näköä lausuttu. Eihän sitä tiedä vaikka joku sen toteuttaisikin?

Eikö aikuiselle ole tuollaista toivomuspuuta? Mun mies on niin huono lahjanostaja, että jos joku ostaisi mulle nätin timanttisormuksen vaikka.

Taitaa homma mennä niin, että sukulaiselta pyydetään rahaa lapsen kalliiseen lahjaan. Lahja sitten hankintaan jostakin lahjoituksena. Ne sukulaisen rahat sitten käytetään päihteisiin.

Ei pidä sekoittaa röyhkeyttä ja köyhyyttä. Todella köyhä ymmärtää esittää kohtuullisen lahjapyynnön.

Nimenomaan. Todella köyhä tajuaa mistä tässä kampanjassa on kyse ja toimii sen mukaisesti. Itse haluaisin osallistua, mutta vaikeaa on jos ei alle 100e selviä. Ehkä täytyy kysellä oman alueen fb-ryhmästä olisiko siellä vielä joku joka ei saanut osallistua joulupuu keräykseen ja jonka lapsi on oikeasti vaarassa jäädä ilman lahjan lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ei kehtaa pyytää ihan poskettomia juttuja mutta tuntemattomilta voi. Näin päin mä tämän kyllä näen. Lähes anonyymi toive voi olla rohkeampikin kuin päin näköä lausuttu. Eihän sitä tiedä vaikka joku sen toteuttaisikin?

Eikö aikuiselle ole tuollaista toivomuspuuta? Mun mies on niin huono lahjanostaja, että jos joku ostaisi mulle nätin timanttisormuksen vaikka.

Ja sitten sinä tämän palstan mukaan kuvitelet että pakolla sen sormukseen saat. Ja me muut voidaan haukkua sinua. Että olisi kivaa mutta vähän turhan kun meillä on jo tämä köyhien haukkumis juttu menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ei kehtaa pyytää ihan poskettomia juttuja mutta tuntemattomilta voi. Näin päin mä tämän kyllä näen. Lähes anonyymi toive voi olla rohkeampikin kuin päin näköä lausuttu. Eihän sitä tiedä vaikka joku sen toteuttaisikin?

Eikö aikuiselle ole tuollaista toivomuspuuta? Mun mies on niin huono lahjanostaja, että jos joku ostaisi mulle nätin timanttisormuksen vaikka.

Taitaa homma mennä niin, että sukulaiselta pyydetään rahaa lapsen kalliiseen lahjaan. Lahja sitten hankintaan jostakin lahjoituksena. Ne sukulaisen rahat sitten käytetään päihteisiin.

Ei pidä sekoittaa röyhkeyttä ja köyhyyttä. Todella köyhä ymmärtää esittää kohtuullisen lahjapyynnön.

Mä muuten en ole koskaan tuntenut ainuttakaan päihteitä käyttävää köyhää. Päihteiden suurkulutus näyttää useammin olevan rikkaampien ongelma. Köyhällä ei ole varaa sellaiseenkaan yleellisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Missä aikuisten puu? Mä tahtoisin uuden sähkö audin. Pliis! 

Näin lapsellisen vietin perusteella et kuulu aikuisten puuhun. Mikä on ihmisessä mennyt pieleen kun se on kateellinen köyhille lapsille? 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Mutta kun tällainen tavallisilla varoilla siunattu ihminen ei kykene hankkimaan tälle pleikan toivojalle sitten mitään. Ehkä hänestäkin olisi ollut kiva saada sitten vaikka LED- nauhaa omaan huoneeseen, tai uusi stiga, mutta ei saanut sitten mitään, koska kellään ei ollut varaa tai halua ostaa sitä pleikkaa. Harmi.

Vai onko kuitenkin niin, että omalla lähipiirillä tulee hankittua jo ne stigat ja hupparit, mutta pleikkaan ei ole varaa? Ajatellaan sitten, että joku jättäisi omalle lapselleen hankkimatta hupparin ja laittaisi senkin rahan vieraan lapsen pleikkariin?

Kun siis keskimääräisellä suomalaisella ei ole varaa hankkia tällaisia edes omalle jälkikasvulle vaikka työssä käydäänkin se 40h viikkoa kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Lapsi saa toki haaveilla, mutta lapsen vanhempien tai viime kädessä avustusjärjestön työntekijän pitäisi huolehtia siitä, ettei lopullinen lahjatoive ole ökykallis.

Missä kohti tässä sinun skenaariossa se lapsi saisi haaveilla?

Maailmassa ei liene montaa typerämpää otusta kuin tyrmistyvä perheenäiti.

Vierailija kirjoitti:

Minä jotenkin luulen, että juuri niillä lapsilla, joilla on eniten puutetta kaikesta, on myös isoimmat toiveet.



Kun taas sitten esimerkiksi meidän keskiluokkaisen perheen ainokainen, ja myös mun vanhempien ainut lapsenlapsi, on sellainen, että kun siltä yrittää tivata joulutoiveita, niin se on vaan että ei oikeastaan tarvitse mitään, mutta ehkä jotain askartelutarvikkeita. Täyttää kohta 12 v. ja käyttää edelleen samaa halpis Samsungia jonka sai eskarissa. Yläasteelle mennessä voisi kuulemma vaihtaa uuteen. Kysyin, että haluaisiko vaikka jonkun pelikonsolin, kun meillä ei ole koskaan ollut sellaista, mutta ei, pelaa mielummin pc:llä.

Varmaan tällaisilla lapsilla, joilla on leluja ja vaatteita ja harrastustarvikkeita ollut aina se mitä on tarvittu, niin ei ole kehittynyt sellaista puutteen tuntua. Myös tietoisesti ollaan yritetty kasvattaa siihen, ettei trendimuovikrääsälelujen hankkimisessa ole mitään järkeä, mutta varmaan s

Mietin tätä ihan samaa. Meillä myös hyvätuloisen perheen ainoa lapsi, jolla on varakkaat isovanhemmatkin, joilla vain yksi toinen lapsenlapsi. Ei osannut oikein toivoa mitään joululahjaksi. Ainoat toiveet olit rannekorusetti(n.25€) ja yksi tietty muki.

On paljon helpompaa olla toivomatta mitään erikoista jouluksi, kun on on kuitenkin saanut elämässään paljon kaikkea kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista nk.köyhistä on elämänhallinnan menettäneistä perheistä, jotka tekevät joka vuosi uuden lapsen jo muutenkin järkkyyn tilanteeseen. Sitten lypsetään kaikki tuet, eikä viitsitä käydä töissä tekosyihin vedoten. Näitä riittää ainakin itä-Helsingissä. Tupakkaan ja tatuointeihin sekä pittbulliin on aina rahaa. 

Typerää koko toivomuspuu. Epärealistisia toiveita, joita samalla tavalla pihalla olevat vanhemmat keksivät antaa lastensa toivoa. Lapset taas kerran pettyvät, kun eivät saa kalliita lahjojaan, kun jonkun halvan olisi joku voinut ostaakin, mutta se ahneus ajaa edelle.

Mutta onko se sen lapsen vika? Mitäs menit syntymään väärään perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi tulee joku, joka näistä kauhistuu/närkästyy/pahoittaa mielensä. Jo odotinkin tätä uutista. Nyt voidaan taas haukkua köyhiä. 

 

Tämä on jo joka vuotuinen perinne. Sillähän ei ole väliä vaikka siellä toivottaisiin pyyhettä (jonka itse näin yhdessä puussa), ainostaan sillä että päästään mässäilemään jollain nyt kun ei taida mitään muuta sosiaalipornoa tulla telkkarista.

 

Minusta on aivan ihanaa että päästiin taas tyrmistymään köyhistä. Voidaan sitten Marjatan kanssa pikkujouluissa siemailla Blossaa ja kauhistella miten joillain on toiveita. Ja totta kai käydä yksinpuhelua siitä miten hyvin kasvattajia itse olemme kun lapsemme ei toivo mitään, miten niöe sanoi että lahjaksi haluaa vain niitä tavaroita mitä niille muutenkin ostettaisiin.

Minusta taas on huvittavaa, miten keski-ikäiset aina paljastavat oman ikäluokkansa nimivalinnoilla. Marjatat olivat niitä pikkujouluissa kuoharia siemailevia virkailijatätejä silloin kun sinä olit nuori. Nykyään Marjatat ovat jo vanhainkodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten mielestä perinnötkin kuuluisi mennä kuolleelta ihmiseltä valtiolle, koska heillä itsellään ei ole samaa

Olen tuo, jolle vastasit, ja nyt ei osunut kärki maaliin ollenkaan. Olen itse hyvätuloisen perheen lapsi, eli se olisi sitten minä itse, jonka perintö menisi valtiolle, ja itselläni on kyllä varaa ostaa lapsilleni, mitä haluavat. Elintasokin on hyvä, vaikka kulutuskriittinen tyyppi olenkin - mutta se ei johdu rahanpuutteesta, vaan omista arvoistani. Tarkoitukseni ei ollut kritisoida sitä, että hyvätuloinen ostaa kallista lapsilleen, ymmärsit siis täysin väärin pointtini. Tarkoitukseni oli kritisoida sitä valheellista höpinää, että muka "hyvätuloisillakaan ei ole varaa ostaa" kallista lapsilleen, tai että hyvätuloisetkaan eivät haluaisi ostaa kallista - tottak

Minä en ikinä anna kännykkää lahjaksi. Se kun on nykyään pakko olla, sen antaminen lahjaksi olisi yhtä tylsää kuin olisi jollain menneellä vuosikymmenellä antanut valkoisia kirjekuoria ja postimerkkejä. Kännykän saa sitten kun on tarve vaihtaa, ja nimenomaan tarve, ei mieliteko.

Sama juttu jotkut talvikengät tms, veetuilua vanhemmalta antaa lahjaksi jotain sellaista. Vanhempi ostaa vaatteet ja käyttötavarat ilman muuta, koska on lapsen tehdessään sitoutunut huolehtimaan sen elatuksesta. Lapsen ei tarvitse olla kiitollinen minulle siitä, että sillä on vaatetta päällä, nykyään välttämätön kännykkä käpälässä ja ruokaa lautasella. (Yleinen kiitollisuus hyväosaisuudesta on tietysti suotavaa, mutta ei niiden minua tarvitse kiittää siitä, että pidän niistä huolta,sen enempää kuin tuon koirankaan.)

Lahjat on sitten jotain erityistä, tavallaan pientä luksusta, jota ei muuten saisi, mutta ehkä joulun kunniaksi voi saadakin. Esim. tytöillä joku parempi kosmetiikka: meillä on koko perheen käytössä tietyt neutraalit shampoot ja pesuaineet, jos tahtoo jotain muuta ostaa viikkorahoillaan -tai pyytää lahjaksi. Sama meikkien suhteen, en katso niiden kuuluvan elatukseen.

Mutta aika vähän niille lahjatoiveita oikeasti jää, jos on yhtä laaja käsitys elatuksesta kuin minulla. Esim. polkupyörää en antaisi lahjaksi, kun lapsi tarvitsee sen kumminkin, joten se ostetaan silloin kun tarve on.

Minusta on oikeastaan epätervettä tämä lahjakulttuuri, missä johonkin tiettyyn materian yksikköön luodaan kauhea glooria, kun sitä on niin kovasti toivottu ja odotettu, eikä ole ihan varmaan tuleeko se joulupaketista sitten. En ole ikinä saanut mitään kiksejä siitä, kuinka lasten tähtisilmät loistaa paketteja avatessa.

Koska ne eivät ole koskaan joutuneet odottamaan mitään, mitä tarvitaan tai mikä on jollain tapaa järjellisesti perusteltavissa, niistä on tulossa kiitettävän epämaterialistisia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittäminen on vähän niin ja näin, kun nehän tulevat joulupukilta.)

Eli lahjat ovat antajaa varten, ei saajaa. Jotta hänelle voitaisiin olla kiitollisia. Hyi hitto millainen ihminen olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista nk.köyhistä on elämänhallinnan menettäneistä perheistä, jotka tekevät joka vuosi uuden lapsen jo muutenkin järkkyyn tilanteeseen. Sitten lypsetään kaikki tuet, eikä viitsitä käydä töissä tekosyihin vedoten. Näitä riittää ainakin itä-Helsingissä. Tupakkaan ja tatuointeihin sekä pittbulliin on aina rahaa. 

Typerää koko toivomuspuu. Epärealistisia toiveita, joita samalla tavalla pihalla olevat vanhemmat keksivät antaa lastensa toivoa. Lapset taas kerran pettyvät, kun eivät saa kalliita lahjojaan, kun jonkun halvan olisi joku voinut ostaakin, mutta se ahneus ajaa edelle.

Mutta onko se sen lapsen vika? Mitäs menit syntymään väärään perheeseen?

No ei, mutta tuollaisen elämänhallinnan perheessä se lapsen lahja menee todennäköisemmin myyntiin tai vanhemmalle, vaikka lapsi sitä olisi ihan itse toivonut 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

 

Antaa haaveilla ja antaa pettyä. Mieluummin lahjaton joulu kuin värityskirja, koska minähän pyysin sitä uusinta pleikkaa enkä muuta huoli!

Pakko olla kiitollinen siitä värityskirjasta vaikka siitä ei välitä ollenkaan. Kunhan lahjan antaja saa hyvän mielen. Sitä varten köyhät lapset on, että me muut voitaisiin tuntea itsemme paremmiksi.